Himoksen hiihtolomalla oli hieman lomailuvastatuulta. Ensin minulla oli aika paha selkävaiva ja se verotti meiltä yhden laskettelupäivän. Ainoana lapsena reissussa mukana ollut kuopus joutui pieneen rinneonnettomuuteen ensimmäisen rinnepäivänä, kun olimme aikeissa lähteä palaamaan takaisin autollemme. Kuopuksen osalta laskettelu loppui siihen. Harkitsimme jo palaamista aikaisemmin kotiin, mutta sain aivan viime tingassa varattu meille huskyretken.
McAhon safarit on meille tuttu paikka. Kävimme siellä 7 vuotta sitten perheemme ensimmäisellä Himoksen laskettelureissulla. Silloin mukanamme oli kaikki pojat ja he ihastuivat huskeihin palavasti. Sillä vierailulla vain pojat oli huskykyydissä ja lenkki oli lumitilanteen vuoksi aika lyhyt. Pojat onnistuivat mankumaan itselleen matkamuistoiksi huskypehmot ja ne nimettiin valjakkoa vetäneiden koirien mukaan. Pehmot ovat edelleen tallella ja me kyselimme heti, että mitä noille vanhoille tuttavillemme kuului. Paikan omistaja muistaa jokaisen koiran ja yllätykseksemme yksi koirista oli vetohommissa edelleen. Siitä lisää myöhemmin.
Huskyretket ovat ihan tolkuttoman kalliita. McAhon hinnat ovat kuitenkin sellaiset, että sieltä olen ilennyt ostaa näitä huskyelämyksiä siis jo toistamiseen.
Asiakas pääsee tutustumaan koiriin koirien aitauksessa. Moni koirista on yllättävän rapsutuksen kipeitä, osa vilkkaita ja osa rauhallisia. Sitten aitauksessa rapsuteltavaksi päästettiin Otto, siis koira, joki veti poikia 7 vuotta sitten ja jonka mukaan yksi pehmoista on nimetty. Ihan oli Otto samannäköinen kuin vanhoissa kuvissa.
Kun tuttavuutta koirien kanssa oli hieman hierottu, niin henkilökunta näytti kuinka koira valjastetaan ja sitten pääsimme hommiin.
Lomailun vastatuuli unohtui ihan kokonaan huskyhommissa ja metsäreitti oli niin kaunis. Kannatti käydä ja edellenkin suosittelen McAhon safareita.
Ensimmäinen vierailu McAhon safareilla: Huskysafari
Voi Ottoa! Pitkä on työura. Milloinkohan hää mahtaa eläköityä? :-)
VastaaPoistaEn ole koskaan ollut huskyretkellä, mutta näytti tosi kivalta!
Osa koirista on innokkaampia juoksemaan ja osa juoksee vähemmän. Koiria on niin paljon, että joukosta voi valita innokkaimmat lähtijät. Jos koiraa ei huvita lainkaan hommat, niin koira voi jäädä koppiin makailemaan. Silloin 7v sitten Otto taisi olla valjakon kärjessä, johon kuulemma tarvitaan tietynlainen luonne ja juoksemisen palo. Nyt einää Otto tee kärkikoiran hommia, mutta vetää edelleen.
PoistaYksi huvittavimmista tilanteista on lähdön hetki. Valjakossa olevat koirat ovat innoissaan, mutta vielä enemmän innoissaan ovat tarhaan jääneet koirat. Ne ovat hengessä mukana ja seisovat ulvomassa koppien päällä :D
Vuonna 2004 teimme Lapissa sellaisen pitkän huskysafarin. Olin ihan mielettömästi lunta ja ajoimme Hra Kepposen kanssa vuorotellen valjakkoa. Se oli kerrassaan upea kokemus. Nyt meillä taisi olla 3km lenkki, joka menee aika nopeasti, mutta oli kiva kokemus.
Enemmän kuin ihana postaus - aikamatkailu niin Oton, kuin lastenne kuvin!!
VastaaPoistaHuskyretki kokematta - vanhimman tyttären perhe oli hiihtolomalla vastaavalla Rukalla, tyttäreni käsi kun oli kipsissä ja rinne&latunautinnot jäi, niin retkestä muodostui hänen lomaviikon kohokohtansa ja kyllä tykkäsi lapsenlapsetkin!!
Pojilla oli silloin 7 vuotta sitten neljä koiraihastusta ylitse muiden. Iines on uudella omistajalla, jolla aloitteleva huskybisnes ja hän vetää edelleen. Rommi ei vedä aktiivisesti ja on uudella omistajalla. Cherokee oli silloin jo iäkäs, että on sittemin kuollut. Otto on edellen kennelissä ja on innokas vetäjä samoin kuin Oton poika. Jotenkin niin ihanaa ja yllättävää, että taas valjastettiin Ottoa. Otto oli kyllä oppinut sitten ensimmäisen kerran todella helpoksi valjastettavaksi. Otto ja Iines olivat sellaisia koiria, että jäivät ylväydellään ja lempeydellään mieleen.
PoistaJos osuu mahdollisuus kohdalle, niin suosittelen huskyretkeä.
Suloinen postaus ja niin nostalgiset kuvat teidän pojista <3 Valoa viikkoon <3
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMeikäläinen täällä vielä potee koronan jämiä, toivottavasti tässä tapahtuisi paluu työkuntoon pian.
Tosi kivan näköistä touhua! Ja metsä on niin kaunis. Ihmeen säyseitä kaverita näyttävät olevan koirat, kun vieraat ihmiset menevät aitaukseen rapsuttelemaan. Eipä sinne tietysti laskettaisikaan, jos olisi pelkona menettää kätensä ;)
VastaaPoistaOsa noista huskeista on suorastaan ujoja tai vähän välinpitämättömiä ihmisistä. Siellä oli pari alle 1v koiraa ja ne olivat hyppimässä vasten ja hyörimässä kaikkialla :D Otto on esimerkiksi sellainen, että tulee halutessaan nojaamaan jalkaa vasten ja siinä häntä voi rapsutella rauhallisesti. Sellaiset "seurakoiran ihmishepulit", joissa koira nuolee ja hyppii ja kerjää rapsutuksia, puuttui huskeilta kokonaan.
PoistaJos ei ole koirien kanssa ollut, niin onhan sekin jo vähän kuumottava kokemus, että menee huskien häkkiin ja alkaa pujottelemaan valjaita koirille :D
En kestä miten ihania husky-koiria! Olen aina halunnut husky-safarille mutta vielä on haave toteuttamatta. Ehkä joskus...
VastaaPoistaVoi miten suloista, että osa koirista on pojille tuttuja jo teidän ensimmäisestä vierailusta tuolla vuosia sitten. Ja pojilla vielä muistoja pehmo huskyt!
Meidän naapurustossa on yksi husky, jota Mimmi tapailee lenkeillä pari kertaa viikossa satunnaisesti. Melko pentu husky on vielä mutta koirilla on valtava kokoero Mimmin kanssa. Huskyn jäänsiniset silmät on todella kauniit ja lempeät mutta samalla vähän pistävä katse.
Toivottavasti vielä joskus pääset huskysafarille. Sinä koiraihmisenä varmasti pitäisi mahdollisuudesta valjastaa itse vetokoirat. Ehkäpä teet viikonloppuretken maalaishotelli Morvaan rauhan ja hyvän kotiruuan äärelle ja sieltä McAhon safareille :)
PoistaPaikan omistaja oli ensin hieman hämillään, että miten muistamme hänen vanhoja koiriaan nimeltä. Kerroin hänellekin, että pojat ostivat matkamuistoksi pehmot ja ne nimitettiin omien suosikkikoirien mukaan :) Tosi paljon olemme pistäneet pehmoja pois, mutta huskypehmot ovat vielä tallessa.
Noilla huskeilla on yllättäviä kokoeroja, osa oli minun silmääni todella siroja ja pienikokoisia. Tokihan husky on erikokoluokassa jackrusseliin verrattuna :)