Pasilan muraalit ja aarrekartta

Oikeastaan aarrekartta johdatti minut vihdoin ihailemaan Pasilan muraaleja. Tapasimme lauantaina säkenöivien keksiälkäisten kesken ja Sutkautuksia-blogin Taru veti meille aarrekartan teon. Kinttupolkuja-blogin Marika matkusti aarrekarttailemaan Turusta saakka. Tapasimme Marikan kanssa Pasilassa ja lähdimme kiertelemään netistä löytyvän kartan perusteella Itä-Pasilan muraaleja. Parhaiten Pasilan urbaania taidetta on esitelty täällä https://www.helsinkiurbanart.com/pasilan-katutaidekaupunginosa/ 

Itä-Pasila on rakennettu pääosin 70-luvulla ja se on senaikaisen betonirakentamisen mallilähiö. Ilmeisesti hyvien liikenneyhteyksien ja keskustan läheisyyden vuoksi Pasila on rakennettu aika tiiviisti. Betonilähiölle värikäs katutaide tekee hyvää. Minusta sitä voisi lisätä tulevien vuosien aikana, jolloin katutaiteestakin muodostuisi lisää kerroksellisuutta. Töitähän on kyllä nyt jo Pasilassa paljon. Muraalit ovat luvallisia teoksia.

Tsekkiläistaiteilija ChemiSil kritisoi työllään some-maailmaa

 

Etelä-Afrikkalaisen Breeze Yokon teos

Amerikkalaisen Wing Chown teos

Värien ja yksityiskohtien runsautta

Oikean yläreunan suomalaista järvimaisemaa muistuttava kohta on pikantti lisä

Helsingin suurin muraali esittää Ilmatarta ja maailman syntyä Sotkan munasta. Mallina toimi viereisessä talossa asuva Jenni Ahlapuro. 

Poppamaija

Antti Männynvälin ihanat pandaportaat

Tämä on minusta kolmiuloitteisuudessaan ehkäpä Pasilan hienoin teos. Tekijä on sama kuin ensimmäisessä kuvassa eli ChemiSil.

Marika ja mummot. Tämä mummoteos oli yksi suosikeistani.

Plan B  tekemä kantaaottava teos

Plan B teoksesta tuli heti mieleen Jani Leinosen Kiasmalle toteuttama Tottelemattomuuskoulu, joka kritisoi rankasti kaupallisuutta, monikansallisia brändejä seka puhui luonnon puolesta. Tottelemattomuuskoulun näkemisestä on kulunut jo melkein 7 vuotta, aikamoisen muistijäljen se jätti.

Yksi Tottelemattomuuskoulun teoksista. Juttuni täällä: Klik

Kuvia Pasilan muraaleista riittäisi vielä vaikka kuinka, vaikka emme ehtineet kiertää kaikki teoksia. Suosittelen retkeä Pasilaan. Läheinen kauppakeskus Tripla tarjoaa hyvät mahdollisuudet lounastaa tai kahvitella retken päätteeksi. Vielä viimeinen kuva ja sitten kerron lisää päivän seuraavasta ohjelmanumerosta eli aarrekartan teosta. Kiitos Marika seurasta!

Tarun ja Marikan lisäksi kanssamme tuli aarrekarttailemaan Pinkki ja Leonida. Pinkillä ja Tarulla oli mukanaan lehtivuoret aarrekartan tekomateriaaliksi. Lyhyesti aarrekartan teossa poimitaan intuitiivisesti lehdistä kuvia jotka puhuttelevat. Tämä vaihe on sellaista vapaata unelmointia. Kun materiaalia on tarpeeksi sitä ryhmitellään ja karsitaan eli järjestellään ja priorisoidaan. Lopputuloksena on kollaasi, joka kuvastaa niitä asioita, joita haluaisit elämässäsi tavoitella. Aarrekartta tulisi ripustaa johonkin näkyvään paikkaan, jotta se auttaisi sinua priorisoimaan tekemisiäsi haaveidesi suuntaan. 

Lehtiä ja herkkuja

Tiukkaa keskittymistä

Paljon naurua ja puhetta

Todellakin sädehtiviä naisia <3

 

Oletko sinä tehnyt aarrekartan? Mitä pidit prosessista? Oliko sillä vaikutusta elämääsi?

 

Leonidan ja Hra Kepposen kanssa kävimme vielä keskustelua aarrekartasta ja matemaattisloogisesti orientoitunut Hra Kepponen tajusi heti aarrekartan tarkoituksen, senhän on tarkoitus olla jäsennelty visualisointi pidemmän aikavälin tavoitteista elämässä. Prosessissa on yritetty saada tekijä haaveilemaan isomman kaavan asioista sen sijaan, että perspektiivi keskittyisi vain pienempiin asioihin. Hra Kepponen sanoi, että kuvapankki toimii varmasti miehillekin. Keskustelimme myös siitä, että saisiko teinitkin ohjattua aarrekartan tekoon.

Juotiin kakkukahvit säkenöivien naisten kunniaksi. Tämän hetken lempikakkuni on lähileipurin mansikkakermakakku

Olipas kertakaikkiaan mahtava lauantai! Eikä se vielä tähän päättynyt, koska illalla katselimme perheen kanssa Euroviisuja.Varjelin tiukasti täytekakun viimeistä palaa vaaria varten ja kukaan pojista ei kehdannut syödä sitä. Täytyy muistaa tämä taktiikka, jos haluan säästää jotain herkkuja "kukaan ei saa syödä tätä, koska se on vaarille". Jos sanoisin, että herkku on minun, niin joku lipeäisi kuitenkin. Sunnuntaina kävin vaarilla kahvilla viimeinen kakkupala mukanani. 

Se on taas perjantai ja takana on jälleen kiireinen ja tapahtumarikas työviikko. Viikonloppuni on pyhitetty puoliksi kaveriajalle ja puoliksi rennolle perheajalle. Pihatyöt joutunevat jälleen odottamaan vuoroaan. Bloggauskin etenee valitettavan hitaasti täydestä kalenterista johtuen.

Kivaa viikonloppua!