Vauhti kiihtyy

Tässä kuussa kirjoitin jo aikaisemmin, että viikkoni oli todella täynnä vauhtia ja kaikenlaista kivaa. Viime viikolla vauhti vielä kiihtyi entisestään. Eipä suotta valittu 50v synttäreilläni loppuelämäni biiksiksi Vauhti kiihtyy.

Huhtikuun alussa juhlimme keskimmäisemme ripille pääsyä. Konfirmaatiotilaisuutta ennen oli valokuvaus. Keskimmäisestä tulee usein perushyvät kuvat, mutta tällä kertaa, kun olisin tarvinnut kiitoskortit ja muita kuvamuistoja, kuvat olivat ihan hirveää kuraa. Pojan kaverin äiti sanoi ihan samaa. En tiedä, miten tuollainen bisnes voi kannattaa, jossa tuote on laadultaan aivan surkea.

Poikaa tietysti harmitti asia ja heti kuvat nähtyäni sanoin, että me otetaan jossakin muualla uudet kuvat. Katselin kuvastudioitten tarjontaa ja muistelin, kuinka väkinäiseltä ja hankalalta tuntui oma ylioppilaskuvaukseni studiossa. Sitten minulla välähti. Päätin kysyä, että voisiko ystäväni Hanna, joka on tehnyt lapsi-, perhe- ja katalogikuvausta ottaa pojastani kuvat Roihuvuoren kirsikkapuistossa. Saimme Hannan kanssa sovittua yhteisen ajan.

Roihuvuoren kirsikkapuisto

Valokuvaussessio oli todella rento ja hauska. Malli sai välillä puhua pälpättää ja puhui silloinkin, kun olisi pitänyt olla hiljaa. Kirsikkapuistossa suu auki olevan mallin lisäksi Hannan työtä vaikeutti liian kirkas auringonpaiste ja muut kävijät. Parhaat kuvat tulikin sitten kirsikkapuiston ulkopuolelta. Hanna otti hienoja kuvia ja itsekin yhden onnistuneet kännykällä. Poika oli tosi tyytyväinen kuviinsa. Siitä kertoo se, että olen saanut luvan käyttää niitä somessa.

Minun ottama kuva

Photo by Hanna J.

Photo by Hanna J.

Polveni on vihoitellut huhtikuun alusta saakka todella pahasti. Nivelrikon aiheuttama kuluma on ilmeisesti lisääntynyt, eikä edes taitavan fysioterapeutin hoidot tuo riittävää helpostusta asiaan. Yritän kaikin keinoin palata liikuntarutiineihini, jotta polvi saisi kaipaamaansa liikuntaa. Tiistaina avasin maauimalakauden Stadikalla. Uimastadionin ulkopuolella oli kyltit, joissa kerrottiin, että vesi ei ole vielä lämmennyt tavoitelämpötilaan, joka on 27 astetta. Ulkona oli jäätävä tuuli ja +10. 

 

Vesi oli aivan riittävän lämmintä 45min vesijuoksusessioon ystäväni Sirpan kanssa. Olen jo vuosia sanonut, että niin kiire minulla ei enää ole, että juoksisin. Altaasta noustuani piti oikein pidätellä itseäni, etten olisi lähtenyt liukkaalla kaakelilla juoksemaan saunaa kohti kieltokylteistä huolimatta. Jestas oli jäätävää altaasta noustessa, mutta muuten onnistunut maauimalakauden avaus.

Kohti Uimastadionia. Ei näytä kesäiseltä eikä edes keväältäkään

Torstaina osallistuin Women in Tech Finlandin aamuluennolle, jonka aiheena oli naisten urat teknologia-alalla. Päähoukuttimena oli Marianne Vikkula. Hän toimi useamman vuoden Slushin toimitusjohtaja ja nykyisin Woltin kansainvälisestä laajentumisesta vastaavana johtajana. Viime verotulojen julkaisun yhteydessä iltapäivälehdet antoivat Mariannelle tittelin Suomen kovatuloinen alle 30v nainen. Mielenkiintoista Marianne urassa oli se, että hän on työtä ja haasteita pelkäämättä päätynyt uuteen ja kaikki oikeastaan alkoi sattuman kautta jo opiskeluaikana. Marianne vaikutti terävältä, jalat maassa olevalta ja jotenkin aika tavalliseltakin tyypiltä. Hän kannusti rohkeasti tarttumaan haasteisiin. Suurin osa osallistujista on sen ikäisiä kuin minulla on työvuosia nykyisellä työnantajallani. Siitä huolimatta olen kokenut monia mielenkiintoisia kohtaamisia ja tykkään siitä, kuinka reippaasti nuoret naiset verkostuvat. Tällä kertaa kävin mielenkiintoisen keskustelun hackathonien järjesteämisestä.

Haastattelussa Marianne Vikkula

Women in Tech tilaisuus pidettiin Zalandon Technical Hubissa Kampissa. Zalandosta tuskin tulee ensimmäiseksi mieleen, että heillä on suuri satsaus teknologiaan. Kampissa työskentelee 150 ihmistä kehittämässä tulevaisuuden toimintoja Zalandolle nettiin.

Minun työnantajani toimii niin kilpailulla markkinalla, että kulukuuri ja -kuri ovat jatkuvat. Zalando elää aivan erilaista elinkaaren vaihetta ja työntekijöitä houkutellaan ja hemmotellaan työpaikan keskeisellä sijainnilla ja modernilla toimistolla biljardipöytineen. Zalandon naiselle naureskelin, että minun työpaikassani on ikäprofiili myös sellainen, että keppijumppa, niskaselkähartia taukojumppa on kysytympää kuin bilis :D

Sitten pieni kurkistus Zalando Tech Hubin työntekijöiden hienoon loungetilaan:

Tilassa oli myös tälläiset keinut, joihin kulkee sähkö istuinlaudan valaistusta varten.

Yleensä järjestäjä tarjoaa aamiaista.

Perjantaina käväisin myöhäisellä luonaalla ystäväni ja hänen äitinsä kanssa keskustassa. Jälleen yksi keski-ikäisyyden merkki: tottakai halusin tavata ystäväni äitiä! Tutustuimme, kun mökkeilimme kevättalvella 2021 Torniossa. Oli tosi kiva tavata. Harmillisesti tämän kevättalven Tornion reissu jäi väliin koronasairastelun vuoksi.

Kävimme lounaalla filippiiniläisessä ravintola Paisanossa. Lounasaika oli jo lopuillaan ja henkilökunta valmistautui omaan lounaaseensa. Palvelu oli sekavaa eikä mitenkään ystävällistä, mutta ruoka oli erinomaista. Siis niin hyvää, että menen ehdottomasti uudestaan. Lounaslistalla oli muutama vaihtoehto, hinta oli noin 15€ sisältäen kahvin. Lounaan perusteella Paisano olisi myöskin mielenkiintoinen illallispaikka.

Crispy pork ihanassa hieman mahkeahkossa liemessä, nuudelit tarjoiltiin eri lautaselta. Ruuassa oli makua, mutta vain aavistus tulisuutta.

Paisanon perjantain ruokalista

Matkalla lounaalle tapahtui hauska yllätys. Chattailin kiihkeäsi assarimme kanssa vielä metrolaiturilla. Yhtäkkiä kuulin vierestäni tutun äänen ja vieressäni oli bloggaaja Tiia blogista https://tiiakoivusalo.fi/. Vuosikausia olemme seuranneet toistemme blogeja, mutta emme ole ikinä törmänneet missään tätä ennen. Ihana yhteensattuma!

Tämän vauhdikkaan arkiviikon päätteksi ajelin vielä perjantai-iltana Pirkanmaalle yökyläilemään ystäväni Leenan luokse. Bensan hinta on nykyisin niin kauhistuttava, että matkalla katselin kulutusmittaria ja mietin, että pitäisikö ajaa alinopeutta motarilla bensaa säästääkseni.

Minua jo hieman jännittää, että kestääkö raihnaisen keski-ikäisen kunto tätä kaikkea ihanaa töiden lisäksi. Tämän viikon aion vielä painaa samanlaisella intensiteetillä ja sitten on vuorossa vähäisempää vapaa-ajan ohjelmaa. Mutta jopas oli mahtava viikko! Etenkin kun viikonloppu tähän perään oli täynnä hyvää ruokaa, ystävän seuraa, kiinnostavia keskusteluja, upea museovierailu, kaunista säätä ja vaarin kanssa kahvittelua.

Kivaa uutta viikkoa!