Tuntuu aika turhanpäiväseltä kirjoitella omista pienistä lomamurheista, kun Euroopassa on sota käynnissä. Olen syvästi järkyttynyt tilanteesta. Venäjän hyökkäys Ukrainaan tulee monestakin syystä iholle. Se on kuin toisinto talvisodasta. Siinä Suomi jäi yksin taistelemaan ilman sodanjulistusta hyökännyttä Neuvostoliittoa vastaan. Hra Kepposen Sveitsin serkulla on Ukrainasta kotoisin oleva Elena-vaimo, josta on tullut välimatkasta huolimatta minulle tärkeä ystävä. Elenan lääkäriveli on auttanut minua terveysongelmieni kanssa, nyt hän ja hänen vanhempansa ovat sodan jaloissa. Ukraina on painiskellut korruptio-ongelmien, heikon taloudellisen tilanteen ja myös Tsernobylin jälkihoidon kanssa ja nyt kansaa kuritetaan vielä sodalla. Kyllä maailma on välillä niin epäoikeudenmukainen paikka.
Sitten niihin pieniin lomailuhaasteisiin.
Alkuperäisenä hiihtolomasuunnitelmana oli mennä johonkin kotimaiseen laskettelukeskukseen koko viikoksi. Sitten keskimmäisemme sai paikan naapuriseurakunnan laskettelurippileiriltä. Se muutti meidän suunnitelmiamme siten, että päädyimme pitkään viikonloppuun Himoksella.
Meillä oli lomalle lähtö lauantaina. Edellisenä viikolla keskiviikkona heräsin yläkroppa jumissa. Työergonomiani on huono ja työtahti on ollut aikamoinen viime aikoina. Perheellä oli alakerrassa menossa märät kengät kriisi ja minun piti alkaa etsimään varakenkiä eteisen vaatekaapin pohjalta pikaisesti, jotta kaikki pojat ehtisivät Hra Kepposen kuljetuspalvelun kyytiin. Se oli yksi ikävä kiertoliike ja oli kuin joku olisi iskenyt puukolla alaselkään. Tiesin heti, että nyt iski kivulias selkäjumi. Tarttis varmaan tehdä jotain, kun keski-ikäinen kroppani rapaantuu kovaa kyytiä.
Matkalla Himokselle
Selkä tuli vuorokaudessa entistä huonompaan kuntoon ja aloin varailemaan etälääkäriä. Etälääkäri ehdotteli lomamatkan perumista ja sairauslomaa. Minä ehdottelin, että jos lääkärisetä nyt vaan laittaisi minulle niin paljon lihasrelaksantteja ja tulehduskipulääkkeitä, että vaiva helpottaisi. Lääkäri totesi, että yöannoksen voisi turvallisesti kaksinkertaistaa. Perjantaina vaikutti siltä, että todennäköisesti pääsisin rinteeseen maanantaina, ehkä jo hyvällä tuurilla sunnuntaina. Niinpä sitten otimme lauantaina monta tuntia suunniteltua lähtöaikaa myöhäisemmän startin. Myöhäisessä lähdössä oli sellainen hyvä puoli, että saimme ihailla matkalla kerrassaan upean väristä taivasta. Näkymät länteen päin olivat todella huikean näköiset, mutta pohjoinen taivaskin värjäytyi hienoksi.
Pinkki taivas matkalla Himokselle
Sunnuntaiksi oli lupailtu auringonpaistetta, selkäkin vaikutti siltä, että se kestäisi laskettelua ja niinpä lähdimme innoissamme laskettelemaan. Sää oli päivän aikana hyvin vaihteleva ja välillä tuli luntakin, mutta ei sitä luvattua auringonpaistetta. Laskettelijoita oli paljon ja rinteet yllättävän kuluneessa kunnossa. Kivaa oli siltikin!
Kuopus rinteessä
Laskettelupäivän loppupuolella kuopus joutui pieneen rinneonnettomuuteen. Väistöyritys ei pelastanut täysin törmäykseltä ja törmäyksestä johtuen kuopus kaatui ja satutti polvensa. Mitä ilmeisemmin polven nivelsiteet venähtivät. Onneksi ei käynyt mitään pahempaa! Polvi sai ensihoitoa rinteen ensiapu-asemalla ja poika kuljetettiin mönkijäkyydillä rinteestä pois. Me lähdimme Hra Kepposen kanssa laskettelemaan sinne missä automme oli ja mihin kuopus vietiin. Kyllähän se aurinko sitten alkoi lopultakin hieman paistelemaan. Ihan kiusallaan paisteli :)
Onneksi oli särkylääkkeitä selän takia autossa mukana. Lisälääkkeeksi ajoimme suoraan rinteestä pizzalle. Kuopuksen polven turvotus laski hyvin seuraavaan aamuun menssä, mutta se oli selvää, että pojan laskettelu jäi yhteen päivään. Eipä jalalla ole juuri mitään voinut tehdä koko loppuviikkonakaan. Hetken harkitsimme kotiinpaluuta suunniteltua aikaisemmin. Kuopus viihtyi hyvin padi kädessä ja päätimme jatkaa lomaa varauksen mukaisesti. Rinnepäivät supistuivat aikuisten osalta neljästä kahteen ja kuopuksen osalta neljästä yhteen. Pizzan lisäksi keksimme kuopuksen ilahdutukseksi pulkkamäen. Majapaikassamme oli 150m pitkä pulkkamäki, jossa oli myös isoja renkaita liukureiden lisäksi. Isossa renkaassa oli sen verran hyvä asento polvelle, että kuopus pääsi hieman mäenlaskuun.
Aika huikean pitkä mäki. Olin jo menossa sinne itsekin mutta onneksi kuopus meni ensin ja huomasin, että mäki saattaa hieman pompauttaa. Selkäni takia jätin väliin.
Majoituimma Maalaishotelli Morvassa, jonka minulle vinkkasi fysioterapeuttini. Morvasta on noin 10 minuutin ajomatka Himoksen rinteisiin. Minä tykkäsin kovasti Morvasta. Meillä oli neljän hengen huone. Otin sen siltä varalta, että jos keskimmäisen lasketteluripari peruuntuisi viime hetkellä, niin hän pääsisi sitten mukanamme Himokselle. Meille kolmelle olisi riittänyt kahden hengen huone lisävuoteella, mutta arvostan toki tilavuutta. Huoneessa oli kaksi parisänkyä, joten siellä nukkuu hyvin neljä aikuistakin. Kylpyhuone jakoi huoneen kahtia ja molemmat parisängyt jäivät omaan rauhaansa.
Toinen huoneen parisängyistä
Kylpyhuone oli niin ihana! En ole nähnyt poljettavan ompelukoneen runkoa ennen tässä käytössä
Maalaishotelli Morva järjestää myös erilaisia juhlia ja onkin tunnettu hyvästä ruuastaan. Morvan emäntien leipomat rapeakuoriset sämpylät ovat parhaita syömiäni sämpylöitä! Nam, nam! Jopa puurokin oli niin hyvää, että kuopuskin lusikoi kiltisti ison lautasellisen aamupuroa. Minä ja esikoinen olemme puuroihmisiä, mutta muu perhe hieman ylenkatsoo puuroa.
Aamiaisen jälkeen sai suun makeaksi emäntien leivonnaisilla
Kahtena iltana söimme myös illallisen Morvassa. Lauantaina oli tarjolla kanapataa, paahdettuja punajuuria ja porkkanoita, salaattia, fetaa ja kylmäsavulohta. Ja tietenkin itseleivottua leipää! Jälkiruuaksi oli vielä Britakakkua, joka on yksi suosikkikakuistani.
Maalaishotelli Morvan tunnelmallinen ravintolasali
Aamukahvit katettuna piirongin päälle
Minä ihastuin Morvaan ja sen ympäristöön. Tunnelma oli mukavan rauhallinen ja ruoka todella maukasta. Toihan se myös luksusta elämään, että yhtään ateriaa ei tarvinnut Himoksen reissun aikana valmistaa.
Hotellihuoneitten lisäksi Morvalla on vuokrattavana mökkejä ja muutama karavaanaripaikka. Hiihtoladut lähtevät Morvan oven edestä ja kesäisin on uimamahdollisuus. Minä ihastuin Morvaan niin, että viestittelin jo paikan päältä uimaseuran naisille, että mitenkä olisi reissu kesäkaudella Morvaan saunomaan. Lähellä Morvaa sijaitsee Saunakylä, jonne on siirretty vanhoja saunoja ympäri Suomen ja niistä kahdeksan on käyttökunnossa.
Onnistuin järjestämään lomalle sellaisen päätöksen, että paljon suunniteltua vähäisemmäksi jäänyt laskettelu ei harmittanut ketään ja olimme kaikki tyytyväisiä lomaan. Onnistuin saamaan lyhyellä varoitusajalla perheelle huskyretken kotiinlähtöpäiväksi. Vierailimme kyseissä paikassa kuusi vuotta sitten ja tykkäsimme kovasti. Tällä kertaa oli ehkä vielä ihanampaa, koska ostimme metsäretken jonka reitti oli niin kaunis! Huskypaikasta postailen vielä erikseen. Tässä esimauksi kuva, että vetokoira voi olla myös sylikoira.
Vetokoira on sylikoira
Onneksi pääsitte lähtemään reissuun ja selkäsi tuli parempaan kuntoon. Kurjaa tuo kuopuksen loukkaantuminen rinteessä mutta onneksi pääsi edes donitsilla laskemaan ja huskysafarille. Upeita auringonlaskukuvia! Morvaa ihailin jo sinun Instagramin puolella ja paikka, jossa varmasti itse myös viihtyisin - kotoisa ja lämminhenkinen.
VastaaPoistaAurinkoista sunnuntaita Rva Kepponen!
Pieni lomanen teki hyvää meille :) Siitä tuli ihan onnistunut reissu, vaikka laskettelu jäikin paljon vähäisemmäksi.
PoistaMorva oli minusta niin kiva paikka. Kuopuskin tykkäsi olla siellä, mutta hän ihmetteli minun innostustani "miksi äiti tykkäät niin paljon tästä paikasta vaikka täällä ei ole mitään erikoista ja on aika hiljaistakin" No juurikin siksi, se rauha, jylhä luonto, kotoisuus ja se sopivasti modernisoitu kotiruoka oli tosi ihanaa!
Ihanan kuulloinen paikka tuo Morva, pitää laittaa korvan taakse. Meillä olivat pojat myös Himoksella viikonlopun :)
VastaaPoistaMorva oli ihanan rauhallinen, söpö ja ruoka hyvää ja sopiva pieni. Ei ollut tunkua tai meteliä :)
PoistaOn kyllä erinomainen taito kääntää vastoinkäymiset voitoksi tai ainakin luoda uusia mahdollisuuksia sen sijaan, että tukehtuisi v*tutukseen! Mä vasta harjoittelen tätä taitoa. :-D
VastaaPoistaVähän isonpuoleinen sylikoira, mutta tietysti tämäkin on suhteellinen asia. :-D
Lapsiperheessä ja etenkin meillä aina sattuu ja tapahtuu. Pääsee itsekin vähemmällä, jos pystyy joustamaan. Usein on kuitenkin ihan kivaa, vaikka alkuperäiset suunnitelmat eivät toteutuisi. Sitä uusien mahdollisuuksien etsimistä kannattaa treenata. Tuleehan sitä sellaisiakin tilanteita minullekin, että v*ttaa niin rankasti ettei oikein meinaa muuhun pystyä.
PoistaVoi miten onnelliselta tuo sylikoira näyttää :)
VastaaPoistaReisussa ja muutenkin voi tapahtua mitä vain, ja just kun vähiten odottaa. Onneksi saitte lomanne tuntumaan lomalta vastoinkäymisistä huolimatta.
Rekikoirista osa on kovasti rapsutusten perään ja osa olisi ihan sylikoiriakin :)
PoistaKiva oli päästä vähän lomailemaan ja ihan kiva lomanen siitä tulikin, vaikka ei ihan mennyt alkuperäisten suunnitelmien mukaisesti.
Kuulostaa vaiherikkaalta ja loppujen lopuksi ihan onnistuneelta lomareissulta!
VastaaPoistaToivottavasti kuopuksen polvi paranee nopeasti!
Lomasta tuli ihan onnistunut, vaikka ei meinannut oikein päästä kunnolla käyntiin. Kuopus potee edelleen polveaan ja pitää lähteä näyttämään sitä kaiken varalta lääkäriin. Viimeksi kun kävi tälläinen pikkuonnettomuus keskimmäiselle ja odoteltiin toista viikko niin hitsiläinen käsi olikin murtunut ja siihen tuli kipsi.
PoistaEhtymätön kamerasilmä sanaisen arkkusi lisänä - ja tuo positiivinen asenne selvitä ja muuttaa vastoinkäymiset uudenlaisiksi kokemuksiksi!! Toivottavasti polkin jo parempaan... Meidän nuoret laittoi viime viikolla niin ikään ihania husky-videoita Rukalta, tyttärelläni käsi kipsissä, joten sielläkin hieman erilaista "hiihto"-lomaa, mutta useinhan se on niin, että jos kaikki menisi ihan vaan suunnitellusti ja normisti - niin eihän niistä synny edes muistoja... tai syntyy, mutta muistoja jotka sekoittuu muihin vastaaviin... sattumukset ne täydentää muistoja ja tekee niistä uniikkeja!!
VastaaPoistaMinä ihailen Kepposen positiivisuutta ja joustavaa luonnetta. Mutta totta muuten tuo, että jos kaikki menee kuten suunniteltu, muistot sekoittuu muihin vastaaviin.
PoistaRva Kepponen, kurja käänne tuo sun selkä. Pitäiskö aarrekarttaan laittaa ehjä selkä tai MOTIVAATIO liikuttaa kroppaa ?:D
Ei kannata jäädä tuleen makaamaan - ainakaan kovin pitkäksi aikaa. Ensin hetki tehokasta v*tuktuksen purkua ja sitten äkkiä katse kohti uusia vaihtoehtoja :) Se on muuten ihan opeteltavissa oleva taito. Työelämä on koulinut siihen, että kun joku menee pieleen, niin heti aivoriihi pystyyn, kynää ja paperia ja listataan, että mitä voisi tehdä ja vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen.
PoistaHarva juttu elämässä menee niinkuin on suunnitellut, isossa perheessä aina tapahtuu jotain yllättävää. Sen verran olen joutunut antamaan periksi, että olen toistaiseksi melkein kokonaan luopunut suunnittelemasta esim. kallista kaukomatkaa koko perheelle. Vaikuttaa siltä, että todennäköisyys sille, että kaikki olisivat terveitä lähenee nollaa tai että kaikilla olisi varmasti edes negatiiviset koronatulokset lähenee nollaa. Jos heittäisi parin vuoden hurvittelusäästöt matkaan ja sitten iskisi sairautta ja/tai karanteenia, niin voisi olla hankalaa muuttaa reissua positiiviseksi. Parempi pysytellä Euroopassa ja kannattenee ajoittaa perhelomat kesään.
Se on totta, että usein ne oudot tapahtumat jäävät parhaiten mieleen ja niistä syntyy vahvimmat muistot.
Aarrekartan ykkösenä pitäisi ehdottomasti olla oma terveys. Motivaatiota on ajatuksen tasolla, mutta jotenkin kaikki teot vaan puuttuvat. Pitäisi saada vesijuoksuharrastus taas käyntiin! Sit pitäisi lopettaa stressihallinta herkuilla.