Välillä arkielämä on kevyempää ja välillä taas raskaampaa. Viimeisimmissä postauksissa olen kirjoitellut enimmäkseen elämäni kivoista jutuista, niin nyt voisi olla aika vaihteeksi vähän narista. Viime arkiviikko ei ollut kovin hääppöinen viikko. Viime viikkoa kuvaa parhaiten, että se oli suoranainen uhkien viikko.
Maanantaina pamahti ensimmäinen uhka: saimme tiedon, että keskimmäinen on mahdollisesti altistunut koronalle. Keskimmäisen viikonlopun riparitapaamiseen oli osallistunut joku, jolla olikin korona. Ensimmäiseksi pitää todeta, että onhan se kiva, kun sentään joku tiedottaa näistä mahdollisista altistumisista. Koulu ei taida enää mitään tiedottaa. Riparitilaisuudessa onneksi käytettiin maskeja ja olemme varustelleet pojat omilla FFP2-maskeilla kouluun ja vapaa-aikaan. Tietenkin tiistaina keskimmäinen alkoi oireilemaan. Jännitysnäytelmä päättyi onneksi loppuviikosta viralliseen negatiiviseen testitulokseen. Koronauhan alla elämistä saamme jatkaa varmaankin vielä viikko kaupalla. Voihan kurjuus.
Kun koronauhka vielä roikkui päällämme, meihin iski turvallisuusuhka. Yhden lapsemme koulurauhaa turvasi aamusta poliisi ja ovia vartioi vartiointiyritykset vartijat. Wilma-viesti mahdollisesta turvallisuusuhasta koulussa sai sydämen hakkaamaan. Uhkaan reagoitiin nopeasti ja vakavasti. Poliisi ja koulu tiedottivat, että uhka ei ollut todellinen. Onneksi! Heti perään tuli toisesta koulusta tietoa, että lapsemme on ajautunut riitaan koulussa, jonka selvittämiseen on tarvittu koulun aikuisia.
Työviikko alkoi siten, että rauhallinen ja rakentava esimieheni koki, että yksi tärkeä projektimme ei edisty suunnitellusti. Pomo oli aika harmistunut tilanteesta ja käsissäni oli uhka
luottamuspulasta. Esimieheni harmistus näkyi projektin tekijöille saakka ja tajusin, että käsissäni on kohta myös uhka motivaation notkahtamiseen. Viikolla kului energiaa sekä luottamuspulauhkan että motivaatiopulauhkan eliminoimiseen. Perjantaina olimme takaisin hyvässä tilanteessa.
Sellaisenkin uhkakuvan ehdin rakennella mielessäni, että isälleni on sattunut jotain, kun en saanut häntä puhelimella kahdeksaan tuntiin kiinni. Kävimme sitten Hra Kepposen kanssa klo 23 jälkeen soittelemassa vaarin ovikelloa ja herättämässä hänet uniltaan. Kaikki oli onneksi kunnossa, vaari se oli keksinyt ladata kännykkäänsä vessassa ja unohtanut sen sinne.
Viikon kruunasi se, että sain postitse ulosottoonryhtymisuhkauksen. Olen taivastellut iltapäivälehtien juttuja pikkujulkkiksista, jotka hoitavat raha-asiansa niin leväperäisesti, että heillä on ulosotossa veroja, pysäköintimaksuja ja jne. Se taivastelu päättyy osaltani tähän, koska olen itse päätynyt ulosottouhan alle ilman, että minulla olisi maksuvaikeuksia tai elämänhallintaongelmia. Minulla oli 60€ jäännösvero eli mätkyt jääneet maksamatta. Tuostahan on pitänyt tulla kotiin varmasti parikin maksukehoitusta. En ymmärrä, että miten olen voinut käsitellä noin huolimattomasti veroviraston postia ja jättänyt huomaamatta asian. Kun mitään laskua ei enää tule paperitse kotiin, niin näköjään nopeasti rapautuu prosessit siihen, että ne paperilaskutkin pitäisi muistaa hoitaa ja ihan itse laittaa pankkiin maksuun. Lisäksi sanon puolustuksekseni, että olen saanut mätkyt viimeksi viime vuosituhannella, joten varmasti olen katsonut että tulipas pieni veronpalautus. Ehdin hoitamaan asian kuntoon ennen kummoisia seuraamuksia. Ilokseni se täytyy todeta, että veroviraston perintäkulut ja -korot ovat erittäin maltillisia. Mutta näin kävi ihan tavalliselle kansalaiselle, että ulosottton ryhtymiselläkin uhkailtiin.
Oli aika uhkaava viikko ja sen läpi meno tuntui rämpimimiseltä, mutta ihan hyvinhän tuo viikko kuitenkin päättyi. Toistaiseksi ei koronaa, ei todellisia turvallisuusuhkia ja sekä työt että luottotiedot kunnossa. Viimeinen uhka oli se, että kuluttavan arkiviikon jälkeen en enää jaksakaan lähteä ystäväni Ilonan kanssa mökkeilemään. Herra Kepposen avustamana pääsin matkaan. Viikonloppu oli ihana ja nollasi hyvin uhkaviikon apean ja väsähtäneen fiiliksen. Harrastimme avantohommia, saunomista, kuivakukkia, pientä shoppailua ja blineillä herkuttelua.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Paremmin on alkanut tämä viikko. Maanantaina mitään odottamatonta ei tapahtunut ja se on aivan mahtavaa :)
Onpas sulla ollut täysi viikko. Hirveästi kaikkia uhkia. Mutta TIETENKIN sä selvisit kaikesta voittajana. Olen varma että voittaisit koronankin, jos se kävis jotain yrittään.
VastaaPoistaJa taas se miten kivoja juttuja ja vapaapäiviä sulla on! Mä täällä riudun hyväntahtoisessa kateudessa. Sä osaat elää!
Kuulun triplasti riskiryhmään koronan kanssa, pelkään ihan oikeasti sairastumista ja aina välillä suunnittelen itseni eristämistä mökille. Kovasti toivon, että minä ja korona emme kohtaisi.
PoistaOli kyllä tympeä viikko, mutta sen nollaus onnistui erinomaisesti. Jos jotakin hyvää korona on tuonut elämään, niin osassa ystävyyssyhteita olemme päässeet uudelle levelille. Tehdään estoitta jotain vähän höpsöä: huhkitaan avanto ja juodaan siellä lonkeroa, keitellään 1,5 tuntia hummerinkuoria ja käydään sittenkin ostamassa hummerifondi tai katsotaan kaverin kanssa Lego Masters ohjelmaa :D
Ehkä aikaisemmin iso osa yhteisistä tapaamisista on ollut "aikuisempaa" tekemistä. On käyty ravintolassa syömässä, jossakin kulttuuririennossa tai kahvilassa tai drinkillä. Nyt tapaamisissa tehdään jotain muuta. Ollaan vähän kuin palattua nuoruuteen. Olisi kiva hengailla kaverin kanssa, mutta ei pääse mihinkään ja jotain kivaa pitäisi keksiä. Mokkapalojen leipomisen sijasta keitellään hummerinkuoria, lumisodan tai lumilinnan tekemisen sijasta kaivellaan avantoa. Keväämmäksi on suunnitteilla yhteinen kesävaatteen ompelu. Suosittelen kokeilemaan :)
On lohdullista lukea, että jollain toisellakin on vaan jäänyt lasku hoitamatta. Minä jouduin maksamaan useita kymppejä huolimattomuudestani.
VastaaPoistaKoulu-uhkaus kuulostaa hurjan pelottavalta. Minä olisin alkanut panikoimaan.
Kaikenlaistahan sitä sattuu ihmisille mokia, myös niille, jotka yrittävät hoitaa asiansa kunniallisesti. Puhumattakaan sitten niistä ihmisistä, joilla on jokin hankala elämäntilanne päällä.
PoistaPerintäfirmojen kulut nostavat helposti alkuperäisen laskun summaa :(
Minulla oli onnea, että luin koulun tiedotteet silloin, kun poikani istui vieressäni lounas-hyppytunnilla. Olisin saattanut reagoida muuten pahasti tunteella vaikka pidänkin itseäni järki-ihmisenä.
Onpa teillä ollut uhkatilanteita kerrakseen; toivottavasti olet tehnyt läheltä piti -ilmoituksia jollekin valvovalle taholle ;)
VastaaPoistaTodella inhottavia uhkatilanteita, ainakin nuo kouluun liittyvät (myös rippi-)
Kunpa olisikin joku sopiva valvova taho, jolle voisi tehdä sellaisia läheltä piti -ilmoituksia, joka osaisi sopivasti surkutella ja kannustaa :)
PoistaTuollaiset potentiaaliset koulu-uhkaukset ovat todella inhottavia. Kaikilla ei ole teflon-pinnoitetta ja vaikka uhka ei ollutkaan todellinen, voi tuollaisesta jäädä pelko/jännitystiloja.
Koulu-uhkaus oli kyllä pelottava, erityisesti meille vanhemmille. Oma poika ei ollut jännästi yhtään huolissaan mistään :D Ilmeisesti pos. tiedotus pelasi ja poliisit turvasi.
VastaaPoistaIloa viikkoon <3
Se on hyvä, että teillä koululainen ei pelästynyt asiasta. Varmaan suurin osa osasi suhtautua yhtä huolettomasti. Tuollaisilla potentiaalisilla uhkatilanteilla voi kuitenkin aina olla joihinkin oppilaisiin ikävämpiäkin vaikutuksia. Pisteet koululle siitä, että tiedotus on ollut hyvää ja aina nuorille on painotettu, että asiasta voi tulla juttelemaan ihan vaan jos siltä tuntuu ja kerrottu keihin ottaa yhteyttä.
PoistaNo huhhuh 😕 Kumma juttu,kun monesti käy juuri noin,että tuollaiset itsestä riippumattomatkin pahat jutut tulevat ryppäinä ja odottamatta,kuten faxi entiselle poliitikolle,jos vähän huumoria sallit tähän 😌. Parempaa tätä viikkoa ja varo liukastumasta 💕❄️ (Itsellä kylki ja polvi arkana ja mustelmilla,kun könahdin sauvakävelyllä vaikka oli icebucit jalassa😒)
VastaaPoistaUsein tosiaan käy niin, että ikävämpiä juttuja tulee yhtenä ryppäänä. Vanha suomalainen sananlasku "Ei kahta ilman kolmatta" ei siis ole aivan tuulesta temmattu :)
PoistaHuumori on hyvä selviytymiskeino ja tunnelman keventäjä. Vaikka juuri, kun tilanne on päällä, ei naurata, niin jälkikäteen usein näen tilantieden koomiset puolet.
Toivottavasti liukastumisvammat ovat jo hyvin paranemaan päin. Sen verran kiireisissä merkeissä on viikkoni alkanut, että ma-ke välillä en ole ehtinyt edes ulkoilemaan. Etäkonttorirottaelämässäkin on puolensa - ei kaatumisvaaraa :D
Asiat tuppaavat kasaantumaan rutkasti aina välillä. Onneksi niistä pääsee eteenpäin yksi asia kerrallaan rämpien. Voi niistä joskus jotain oppiakin, ainakin sen, että asioilla on tapana selvitä. Onneksi kaikki päättyi onnekkaasti.
VastaaPoistaEn voi edes kuvitella, että joku voi istua jäisessä vedessä juomansa kanssa ;O
Se on tosiaan kumma juttu, että välillä tuntuu, että lävitse rämmittävää tulee ihan jatkuvana virtana.
PoistaAsioilla on tapana useinmiten järjestyä. Välillä se vaatii enemmän työtä ja hyvällä onnella moni juttu loksahtaa vähän kuin itsestään kohdilleen.
Alan nyt oppimaan kuinka saan hengityksen tasattua avannossa ja se on avain siihen, että siellä voi vähän aikaa viipyäkin. Ystäväni on kokenut kylmäuimari ja pystyy vetämään avannossa 100 vetoa ja tekemään moisen keikan ilman saunaa.
Että minä tykkään tavastasi kirjoittaa,jopa uhkista!! Negatiivisissakin asioissa on kuin mukanasi kulkisi "pieni pilke silmäkulmassa" - jonka tulkitsen valmiudeksi selvitä asiasta kuin asiasta!! Meillä vanhimman tyttären perheessä kaikilla positiivinen tulos K:n suhteen... tosi lievä, oireetonkin lapsilla, mutta tyttären kyynärpään leikkauksen se siirsi 10karanteenipäivällä - UHKA, että luutuu nyt väärin ja mihin väliin ne kyynärluun sirut on löytäneet tiensä! Nimimerkillä varokaa lumen-alla-vaanivaa-jäätä!!
VastaaPoistaKiitos :) Yritän elää niin, että "ei pidä jäädä tuleen makamaan", äkkiä pois ja eteenpäin ja yritän nähdä asian koomiset tai opettavaiset puolet, jos vaan jotenkin mahdollista.
PoistaIhan hirvittävän huono tuuri tyttäresi kyynärpääleikkauksen suhteen. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja korjauksesta ei tule entistä vaikeampaa. Kyllähän ne kirurgit ja ortopedit leikkelevät niitä väärin luutuneitakin uuteen uskoon, mutta onhan se vaikeampaa ja voi vaatia enemmän operaatiota, joka taas hidastaa paranemista.
Minä olen jo monta vuotta ollut siinä iässä ja köntys-luokassa, että ainoat minulle sopivat talvikengät ovat nasta/pitopohjajalkineet :D Autossa minulla on takakontissa vaihtokengät, jos pitää mennä vaikka kauppakeskukseen. Monesti olen harmitellut sitä, etten aikoinaan pakottanut isääni nastakenkäkäyttäjäksi ja hän kaatui roskia viedessään ja jalka meni säpäleiksi eikä vanhalla monisairaalla miehellä jalka toipunut kunnolla. Liputan siis nastakenkien puolesta - myös roskia viedessä ;)