Kaverilla yökylässä

Nämä korona-ajan riemut ovat taas hyvin rajallisia. Päätin heti, että tällä kertaa tilanteen niin salliessa, yritän tehdän jotain pieniä kivoja juttuja ystävieni kanssa. Minun vireystilaani ylläpitää sosiaaliset suhteet. Sen lisäksi kotona yritän järjestää leffailtaa, leipoa poikien kanssa ja lukea kirjoja. 

Vajaa pari viikkoa sitten ajelin ystäväni Leenan luokse Pirkanmaalle yökylään.Noin vuosi sitten Leena osti vanhan punaisen torpan ja remontoi sitä aika lailla. Sähköt, kylpyhuone ja keittiö ovat ammatilaisten tekemiä, isot pintaremontit sisäkattojen käsittelyä myöten Leenan ja hänen talkoolaistensa tekemiä. Remontti valmistui sutjakasti, mutta en ole ehtinyt tätä aikaisemmin käymään Leenalla. Yhdet sovitut treffit menivät pieleen, koska esikoisen koronatestitulos ei valmistunut ajoissa.

 

Leenan kaunis olohuone

Leena on kova puuhailemaan kaikenlaista, hän remontoi, sisustaa, askartelee, kunnostaa huonekaluja ja hoitaa pihaa. Lisäksi Leena on erinomainen ruuanlaittaja. Siksipä ehdotin, että kokataan joku erinomainen ruoka vaivaa säästämättä. Leena innostui ajatuksesta ja pienen pohdiskelun jälkeen päätimme valmistaa hummeripastaa.

Viimeisen vuoden parin aikana rapujen ja hummereiden elävältä keittäminen on puhuttanut paljon. Uusi-Seelanti, Sveitsi, Norja ja kohta myös UK vaativat hummereiden ja rapujen tainnutusta ennen keittämistä. Suomeen saa tilata eläviä hummereita ja kalatiskillä kokenut kalankäsittelijä voi tehdä nopean iskun hummerin päähän, joka tappaa sen. Tosin en tiedä onko se sen eettisempää kuljetuttaa hummereita elossa Suomeen saakka kalatiskillä tapettavaksi. Kanadassa ja USAn Mainessa on jo tuotantoa, jossa hummerit tainnutetaan sähköllä. Toivon kaikille tuotantoeläimille parempia oloja ja mahdollisimman kivutonta loppua.

Näin komean hummerin näin snorklatessani Galapagoksella. Kävin tuijottelemassa sitä useasti ja haaveilin sen syömisestä :)

 

Aikuista ja pelottavaa kuvamateriaalia :)
Takkutukka-silmätulehdus keskiäkäinen nainen ja "taisteluhummeri"

Valitsin meille minusta parhaimmalta vaikuttavan hummerpastareseptin. Olimme jo etukäteen spekuloineet muutamalla tekovaiheen hyödyllä sekä runsaalla kerman ja mascarponen määrällä ja liian vähäisen happaman määrällä. Päätimme kuitenkin kokeilla reseptin alusta loppuun. Kun hummerit on perattu, kuoret ja jalat säästemään ja niitä paahdetaan ensiksi uunissa. Mietimme, että onko kuorten paahtaminen tarpeellista, mutta teimme sen kuitenkin.

Kuorten paahtuessa uunissa aloitimme kastikepohjan teon. Ensimmäiseksi siihen tuli salottisipuleita, valkosipulia ja tomaattipyrettä. Sitten paseerattua tomaattia, valkoviiniä, valkoviinietikkaa, yrttejä ja paahdetut hummereiden kuoret. Siinä kastiketta pyöritellessämme jouduimme pettyneinä toteamaan, että kastikkeessa ei ole minkäänlaista hummerin makua. Se maistui todella hyvältä, mutta lähinnä vain tomaatilta. Teimme sellainen hätäpäätöksen, että Leena jää siivilöimään kastiketta ja minä ajan paikalliseen K-kauppaan ostamaan hummerifondia.

Fondiostosreissu oli nopea ja hauska. Siitä on todellakin aikaa, kun olen viimeksi nähnyt traktorin ruokakaupan edessä parkissa. Pari teiniä olivat tulleet traktorilla hakemaan sipsejä ja limua :) Meillä yksi teini haaveilee mopokortista ja sen jälkeen siitä, että kulkisi ukin minitraktorilla kouluun. Edelleen asumme kaupunkialueella ja pojalla on noin kilometri koulumatkaa. Mutta olisihan se niin hienoa, mennä reipasta kävelyvauhtia traktorilla kouluun.

Parkkeerasin tietenkin traktorin viereen :)

Kun palasin kaupasta Leena oli siivilöinyt kastikkeen ja lisännyt siihen kerman ja mascarponejuuston. Fondi toi siihen toivottua hummerinmakua! Maistelimme kastiketta ja totesimme, että joko kermaa tai mascarponea olisi voinut olla vähemmän. Lisäksi kastike kaipasi jotain hapokasta lisää. Kaikki valkoviini oli jo käytetty, joten päädyimme lisäämään valkoviinietikkaa ja sitruunamehua. Sitruunamehua lisäsimme vielä ruokailuvaiheessa.

 

Hummerin lihat lämmitimme pannulla voissa

Varovasti sekoitimme hummerin palat kastikkeen joukkoon ja kaadoimme kastikkeen pastan sekaan. Pastaksi keitimme meidän perheen suosikkipastaa Rummon linguinia.

 

Pöytä on katettu

 

 

Minulla oli pieni shampanjakin mukana juhlistamaan hummeripastaa

Pasta oli aivan tolkuttoman hyvää! Siis kerrassaan jumalaista. Tämä on ehdottomasti paras kotitekoinen pasta, jota olen ikinä syönyt. Ruoka oli yksi parhaimmista kotikeittiön annoksista ikinä. Pastasta tuli siis niin hyvää, että se on parhaiden pasta-annosten listalla hyvin korkealla. Sitä edellä on ravintoloiden pasta-annoksia: Nizzan La petite maisonin hummeripasta, 90-luvulla Helsingissä syömäni hummeripasta sekä Nizzan alueella syömäni tryffelipasta. 

Olen luvannut julkaista hummeripastareseptin, tällä hetkellä yritämme Leenan kanssa miettiä, että miten dokumentoida meidän lennosta tekemämme parannukset. Hummerin kuorten paahtaminen ja keittäminen oli aivan turha vaiva, joten sen poistaminen nopeuttaa hurjasti ruuan valmistumista.

Vaikka mahat oli pullollaan päädyimme syömään kaiken pastan. Sen jälkeen emme oikein pystyneet muuhun kuin lepäilemään sohvalla. Leena innostui näyttämään minulle muutaman parhaimman jakson Lego Master Australia ja Ruotsi ohjelmista C-morelta. Lego Master on tehty samaan tyyliin kuin Master Chef. Lego Masterissa parit saavat tehtäviä ja vaihtelevasti voivat käyttää legovaraston antimia. Ohjelmassa on samanlainen positiivinen fiilis ja tekemisen into kuin Master Chefissa. Kilpaparit kokoavat aivan mielettömiä rakennelmia legoista. Jos meillä olisi C-more, niin varmasti katsoisin ja yrittäisin innostaa pojat katsomaan kanssani.

Puolen yön jälkeen mahat olivat laskeneet sen verran, että paistoimme Leenan aikaisemmin jääkaappiin valmistamat suklaafondantit. Mukava makea yöpala :)

 

Keskiyön jälkiruoka ja Leenan ihana teeastiasto

Aamulla nukuimme röyhkeän myöhään ja sitten olikin aika kasata brunssi :)