Sain synttärilahjaksi muutaman ihanan aktiviteettilahjan. Salaperäisin niistä oli "All inclusive pienryhmäkierros 70-luvulle pääkaupunkiseudulla". Sain sen (ex)-työkavereiltani Sirpalta, Ilonalta ja Otilialta. Kutsussa hieman vihjailtiin, että luvassa olisi maksamakkaravoileipiä, ajan tanssimusiikkia, yhteisen lottokupongin täyttäminen ja lukihan kutsusssa aivan ensimmäisenä, että kuljetus nähtävyyksiin teemaan sopivalla kulkupelillä. Yhtään en silti osannut arvata, mikä minua odottikaan!
Ajelimme vantaalaisen katsastuskonttorin pihalle ja nousin autosta hämmentyneenä ihmettelemään, että mitäköhän tapahtuu seuraavaksi. Sitten huomasin, että pihan perällä oli parkissa useita Ladoja. Ohjelmassa olisi siis jotain Ladaan liittyvää.
Olimme saapuneet Siperian Hummeri yrityksen piha-alueelle. Pihalla oli kymmenisen Ladaa. Osa lapsuudesta tuttuja malleja ja sitten isompia minulle entuudestaan tuntemattomia "maastureita", joita kutsutaan Siperian Hummereiksi. Selittyipä siinä samalla yrityksen nimikin.
Veikkaukseni menopeliksi oli upean turkoosi Lada. Ihan vaan siitä syystä, että turkoosi on yksi lempiväreistäni. Autoksi oli tietenkin valittu mahdollisimman lähelle syntymävuotta osuva Lada. Kyseinen yksilö on museorekisterissä ja vaatii kuulemma manuaaliryypyn säätämistä, kunnes lämpenee sopivasti. Siksi firman perustaja Hannu lähti meitä kyydittämään. Olin arvannut, että johonkin lähiöön mennä 70-luvun retkipäivänä ja pääsin itse valitsemaan sitä. Hymy kohosi huulille, kun Hannu alkoi käynnistelemään Ladaa. Jostain syystä tämä Lada-ajelu oli kertakaikkiaan hyväntuulista hommaa. Kuvat naurattavat vielä viikonkin päästä ihan joka vilkaisulla :D
Hannulla on juuri sopiva heittäytymiskyky Lada-businekseen
Meillä oli yrityksenä pukeutua 70-luvun tyyliin. Minä löysin kaapistani trumpettihihaisen, hieman psykedeelisesti kuvioiden paidan ja laitoin kapean huivin hiuksiini pannaksi. Ystäväni Otiliasta kuoriutui ehta 70-luvun prinsessa: hänelle oli leveälahkeiset farkut, intianpuuvillainen pusero brodeerauksin, farkkutakki ja virkattu olkalaukku.
Lada sipoolaisen maalaistien varressaLada-ajelulta jatkoimme nuoruuteni kotikulmille Vantaan Tikkurilaan. Mukana oli 70-luvun tyyliset eväät eli maksamakkaravoileivät ja trip-mehut. Kun olimme teinivuosien nurkilla, niin tokihan eväskassista löytyi myös lonkerot.
Tässä pari linkkiä lehtijuttuihin Hannusta.
Varsinainen elämyspäivä :) Muistan kyllä tuon Ladan ryyppyjutun lapsuudesta. Joissain autoissa taisi olla vielä ajokortin saatuanikin sellainen. Ei liikaa ryyppyä, eikä liian vähän ;D
VastaaPoistaMeillä oli monta Ladaa lapsuudessani. Miltä mahtaa "tuoksua" tuo mainittu wunderbaum...
Oli niin hauska ja hyväntuulinen lahja :) Aina kun katson kuvia, alkaa hymyilyttämään :)
PoistaWunderbaumissa oli minusta hyvin venäläinen tuoksu. En ottaisi omaan autooni :D
Oi mikä ihanan hieno elämyspäivä <3 Onnea täältäkin <3
VastaaPoistaKiitos :) Oli niin hauska päivä :)
PoistaKivaa uutta viikkoa!
Aika mieletön "Back to 70's" -elämystapahtuma oli sinulle järjestetty synttäreiden kunnaiksi. Hyvä tietää, että Ladan voi siis vuokrata jos joskus tarve yllättää. Hyvin autenttinen on look ja meno teidän kuvissa. Nauratti tuo Lada-yrityksen toimitusjohtajan "HannuKarpokarvahattu" - sopii juuri hänelle ja autoihin.
VastaaPoistaOnnea vielä kerran vai on kenties tiedossa vielä lisää juhlintaan... :D
Oli niin hauska päivä :D
PoistaMinähän tosiaan olen googlaillut Ladan vuokrausta enkä löytänyt mitään. Sirpalle siitä juttelinkin ja hän oli mielessään toivonut, että älä nyt vaan löydä sitä Lada-vuokrausta :D Hannulla oli hieno kotimainen 70-luvun karvahattu, sopii erinomaisesti Ladavuokrafirman johtajan päähän :)
Synttärijuhlinta alkaa lähestyä loppuaan. Tokihan juhlatunnelmiin pääsen vielä myöhemmin, koska vielä on teatteriliput ja Queenin keikkaliput odottamassa, samoin kuin ystävän kanssa yhteinen day spa kokemus.
Jos jotakin iloa oli koronasta, niin se, että emme päässeet Hra Kepposen kanssa reissuun, jolla oli tarkoitus kuitata molempien viiskymppiset. Oli tosi kiva, että tuli järkättyä bileet. Ei ole tullut näin isosti juhlittua synttäreitä ikinä :)
Ah.miten mahtava aikamatka! Siitä kai huomaa ikääntyvänsä, kun jopa 70-luku, joka pitkän aikaa on tuntunut aika ankealta, alkaa saada hnostalgiaen hohteen.
VastaaPoistaMeillä oli ekassa autossa kans manuaaliryyppy. Muistan että kerran ryypyttelin Suzuki Altoa (vm 1985) niin innolla, että se ei enää käynnistynyt. Onnea oli autojen kanssa värkkäävä opiskelukaveri, joka heti sanoi että tulpat kastuneet, ei auta kuin vähän aikaa odottaa.
Tuo oli niin hyväntuulinen idea :)
Poista70-90-luvut ovat jo niin nostalgiaa, yhtään ei enää nolota sen ajan vaatetus ja muu ajan kuva, vaan se tuntuu suloisesti höpsöltä. 80-luvunkin mainokset ovat niin symppiksiä :)
Aloin miettimään, että olenkohan koskaan ajanut manuaaliryyppyautoa. Kaikenlaista ritsaa sitä on tullut ajettua, että olisihan tuo ihme, jos ei yhtä manuaaliryyppyä olisi mahtunut. Fiat 127 kesäautossa olisi saattanut olla. Siinä vaiheessa, kun pääsin itse ajamaan Ladaa, niin moottori oli jo niin hyvin lämennyt, että ryypystä ei tarvinnut huolehtia. Tosin pelkona oli, että jos auto sammuu, niin sepä ei välttämättä käynnisty ennenkuin on saanut vähän jäähtyä. Kavereitahan tämä jännitti minua enemmän, toimitusjohtajakin totesi että meikäläinen on kuin syntynyt Ladan rattiin :)