Punaisia sieniä ja mökkeilyä

Meillä on uimaporukan kanssa jäättömänä aikana noin kerran kuussa kylmäuintisaunailta mökillämme. Menemme Ilonan kanssa yleensä mökille jo etukäteen mökkeilemään ja valmistelemaan iltaa. Saunomisen lisäksi meillä on yleensä nyyttäri-illallinen. Muuten lounastetaan Ilonan kanssa paikallisissa lounaspaikoissa ja iltaisin olen usein ollut Ilonan erinomaisessa täysihoidossa. 

Torstaina ajoimme syömään lounasta BistroOmatiin. Punajuuririsotto oli todellä herkullista. Sitä pitäisi ehdottomasti kokeilla tehdä itsekin. Jälkkäri oli aivan ihana myös. Valmiit lounaat tuovat vaihtelua etätyöarkeeni, jossa lounas on joko jämiä tai mikrokeittoja. Niitä on olen syönyt jo 1,5 vuotta melkein jokaikinen arkipäivä. Elämäni ensimmäistä kertaa BistroOmatissa kävi niin, että jono lounaalle luikerteli ravintolan ulkopuolelle saakka.  

Punajuuririsottoa ja kanaa. Niin hyvää!

Joku ranskalainen leivonnainen, kirsikkahilloa, vaniljajäätelöä ja suolakinuskikastiketta

Torstai-iltana ehdimme hetkeksi piipahtaa metsään katselemaan sieniä ennen pimeän tuloa. Suppilovahverot olivat pieniä ja niitä oli tosi vähän. Saaliista ei olisi saanut kastiketta ellemme olisi löytäneet vaaleaorakkaita. Poimimme sitten nekin joukkoon. Kantarellimetsällä on tullut vastaan muutamia pieniä vaaleaorakkaita, olen poiminut ne joukkoon. Minä rapsin vaaleaorakkaista piikit pohjasta pois ennen paistamista. Vaaleaorakkaita pitää paistaa hieman enemmän, koska pienet sienet saattavat olla kirpeitä. Kirpeys haihtuu paistettaessa. Vaaleaorakkaan suutuntuma on miellyttävä ja maku hyvä.

Vaaleaorakkaita ja suppilovahveroita

Samalla reissulla bongasimme kauniita, kirkkaanpunaisia sieniä. Piti tietysti ottaa moisista kaunottarista kuva. Olimme aivan varmoja, että kyseessä on joku erittäin myrkyllinen lajike.

Perjantaina kävimme lounaalla bypiasin myymälässä Sjökullan kartanolla. Myymälä on ehkä Suomen kaunein kauppa. Vaatteiden hinnat ovat aika korkeita. Osasta tuotteista ei ole isoja kokoja ja kerran on käynyt niin, että isoin koko olikin minulle hieman pieni, joten ostoksia tulee tehtyä harvakseltaan. Minähän en tykkää pyöriä kaupoissa, mutta tuon kaupan tunnelma ja visuaalinen ilme on sellainen, että siellä haluan käydä. Tällä kertaa emme ehtineet tutustua valikoimaan kuin sen aikaa, kun odottelimme lounassalaattiemme valmistumista.

 

Bypiasin myymälän ihastuttava kahvila

Salaattikin oli niin kaunis ja myös todella hyvä. Hinta 17€

 

Otin jälkiruuaksi sisilialaisen limpparin

Vaikka kahvila on vähän kalliin puoleinen, siellä on ihana käydä. Kaikki maistamani tuotteet ovat olleet todella herkullisia, annokset kauniita, palvelu hyvää ja paikka on niin kaunis. Vähän kuin piipahtaisi aivan jossain toisessa ulottuvuudessa. Työaikatauluista johtuen olimme paikalla heti klo 11, kun myymälä aukesi. Paikalle tuli eläkeläismies juomaan kahvia ja syömään porkkanakakun. Hän oli lähtenyt pyöräilemään teemalla nautiskelen syksyn kauneudesta. Eli kyllä paikka vetoaa muihinkin kuin minuun :) Aion viedä syyslomalla askartelukaverini tuonne bypiasin myymälään ja sitten kuulen, että mitä he tuumaavat siitä. Minä niin toivon, että myymälä löytää riittävän asiakaskunnan ja siitä tulee pitkäikäinen.

Lounaan aikana sain viestiä uimaporukan parhaalta sieniasiantuntijalta. Hän kertoi, että lähettämässäni kuvassa punaisista sienistä on syötäviä sieniä! Ensin ajattelin, että hän vain vitsailee.  Hänen mukaansa kuvassa oli joko punikkivahakas tai punavahakas. Hän sanoi tulevansa ennen saunaa sienikirjan kanssa, niin voidaan käydä metsässä vertailemassa. Punikkivahakas on luokiteltu 2/3 tähden ruokasieneksi, punavahakas yhden tähden ruokasieneksi. Painelimme koko uimajengi metsään tunnistamaan punaisia sieniä. Tulimme siihen tulokseen, että kyseessä on punikkivahakas ja poimimme kaikki mukaamme.

Nälkä olisi tästä saaliista jäänyt

Punikkivahakkaat pannulla. Punainen väri kestää paiston :)

Suppilovahveropasta koristeltuna punikkivahakkailla. Väri on upea.

Maistelin antaumuksella yhden punikkivahakkaan sellaisenaan, maku on mieto. Jos olisi kastike pelkästään niistä, niin voisi olla turhankin mauton. 

Meillä oli sienipastaa, salaattia ja jälkiruuaksi baklavaa ja suklaata ja vähän viiniä. Mitäpä sitä keksiäkäinen muuta tarvitsisi saunan päälle perjantai-iltaan. Pieni ikävä yllätys oli kuitenkin edessä, kun muistin, että unohdimme tehdä punkkitarkastukset. Niskastani löytyi punkki, joka oli jo ehtinyt puraista. On ne sitkeitä pirulaisia. Menimme suoraan punikkivahakkaiden hakureissusta saunaan. Saunoimme ja uimme yli 2 tuntia. Pesin hiuksetkin. Ja niin vaan pysyi mokoma mukana menossa. Kolmisen viikkoa sitten sain mökillä elämäni ensimmäisen punkin ja heti perään toinen. Olen hieman borrelioosihysteerinen, koska sen hoitaminen vaatii pitkän ja voimakkaan antibioottikuurin ja vatsani ei meinaa kestää edes tavallista viikon antibioottikuuria mitenkään. Olen varmaan osa-aikaisella sairauslomalla ja kotini (eli vessan) vankina, jos borrelioosi iskee.

Lauantaina Ilona laittoi meille brunssin. Siihen kuului yrttinen pekonimunakas, loput salaatit, omenahillojuustovoileipä, smoothieta ja jugurttia

Alunperin suunnitelmana oli mennä sienimetsään, mutta minua ei huvittanut lainkaan. Niinpä lähdimme hieman autoilemaan ja ihailemaan ruskaa viereisen kunnan Siuntion puolelle.  Tänä vuonnakin on hieno ruska! Syksyn parhaat asiathan ovat ruska ja sienet :)

Etätyöskentely mökiltä ja naisten kylmäuinti-illat alkoivat korona-aikana. Kun ei oikein mihinkään päässyt, niin pystyimme sentään tapaamaan pienellä porukalla jossain. Näiden takanahan on Ilonan ihana puuhakkuus. Näistä mökkireissuista on tullut minulle tosi tärkeitä. Ihanasti vaihtelua arkeen! Toivon, että jos tästä kaikki paikat ihan oikeasti aukenevat, niin näitä mökkikeikkoja ei syrjäytä "hienommat" menot. Mehän jaamme mökin apen kanssa ja appi suhtautuu tosi mukavasti meidän kylmäuinti-iltoihin. Hänestä on vaan mukavaa, että mökillä on käyttöä myös lomakuukausien ulkopuolella.

Kivaa ja toivottavasti aurinkoista viikkoa!