Pohjoisen reissun pääkohteemme olivat Inari ja Utsjoki. Inarille varasimme enemmän aikaa ja se oli hyvä valinta. Liikennettä oli aika vähäisesti, joten meillä oli mahdollisuus pysähdellä kauniiden maisemien ääreen jo ennen Inaria. Koko ajomatkan meitä ihmetytti luonnon rehevyys ja vehreys, sekä vaaramaiset maisemat. Odotimme vähemmän ja pienempiä lehtipuita sekä karumpaa luontoa muutenkin.
Ennen Inarin kaupunkia pysähdyimme karhunpesäkiviluolalle. Siellä on erinomaiset kahvilapalvelut ja uimalaiturikin. Luonnonmuovaama nähtävyys on hyvin kookas siirtolohkare, joka on sisältä ontto. Wikipedia keroo karhunpesäkivestä näin:
"Karhunpesäkivi on Suomen suurin tafoni, joka on syntynyt kiven sisuksen rapautuessa vähitellen veden ja lämpötilavaihteluiden vaikutuksesta. Onkalon seinämillä ja katossa on kennomaista pintaa, joka syntyy heikomman kiviaineksen rapautuessa pois vahvemman ympäriltä. Karhunpesäkiven onkalo ei siis ole nurin päin kääntynyt hiidenkirnu"
Portaita riittää hetken aikaa kiivettäväksi karhunpesäkivelle. Ne ovat leveät ja erinomaisessa kunnossa. Ylhäällä perillä selvisi, että sisään tafoniin pitää todellakin kontata eikä meinaa oikein sekään riittää. Olihan se polvivammaisenkin varovasti yritettävä ja onnistuin punkemaan itseni sisään.
Ihastuimme kovasti Inarin Jäniskoskeen. Upea paikka! Plussaa siitä, että Jäniskoskelle on esteetön kulku n. 500m ja kosken toisella puolella on hieno Metsähallituksen ylläpitämä laavu ja kuivakäymälät. Koskessa kuohuu ihan kunnon vesimassat! Jäniskoskella on myös 6km vaellusreitti ja sen lisäksi taisi olla myös joku 2,5 km pikku lenkkikin. Meidän vierailumme aikana lämpöä oli yli 30 astetta, joten kilometrin reippailu paarmojen keskellä oli aivan riittävän pitkä.
Kävimme Inarin risteilyllä. Kiihkeimpään sesonkiaikaan moderni katamaraani kuljettaa matkailijoita reilun parin tunnin lenkin Inarinjärvellä kahdesti päivässä. Me olimme ostaneet liput netistä valmiiksi. Niin suosittu oli risteily, että kaikille halukkaille ei riittänyt paikkaa katamaraanissa. Risteily oli aika lämmin kokemus, etenkin kun tulimme paikalle viimeisten joukossa ja jäljellä oli vain sisäpaikkoja, joihin aurinko porotti suoraan. Naureskelin katamaraanilla, että kyseessä oli elämäni ensimmäinen risteily, jossa taju meinasi lähteä jo ensimmäisen tunnin jälkeen. Onneksi pääsin välillä kannelle vilvoittelemaan.
Inarinjärvi on Suomen kolmanneksi suurin järvi. Risteilyllä saa jonkinlaisen kuvan siitä, kuinka suuresta järvestä onkaan kysymys. Inarinjärvi on ollut aina paikallisille tärkeä, etenkin kalastuksen ja kulkureitin vuoksi. Inarinjärvellä sijaitsee saamelaisten pyhäpaikka Ukonsaari, jossa on käyty uhraamassa. Vainajia on haudattu saariin, koska siellä pedot eivät ole päässeet kaivamaan ruumiita esiin.
Yritimme löytää ajoreitin paikallisen tunturin laelle, mutta emme onnistuneet. Ajomatkalla näimme useita komeita pirunpeltoa. Hämmästelimme niiden värieroja. Oli hyvin mustia pirunpeltoja, sitten sellaisia tavallisia harmaita ja sitten oli paikkoja, joissa oli runsaasti punaista kiveä.
Asuimme Hotel Inarissa. Se oli todella kiva, ruoka ja palvelu olivat hyviä. Vaikka respan pojalta meinasi pettää pokka sisäänkirjautuessamme "Ja teillehän oli varattuna saunallinen hotellihuonen" ja pieni tyrskäys. Sinä päivänä hotellin lämpömittari näytti +35 astetta. Jäi hotellihuoneen sauna todellakin koestamatta ja minä nukuin sielläkin märän pyyhkeen kanssa.
Eniten uimme Inarissa tietenkin Inarinjärvessä. Siinä lämpötila vaihteli paikan mukaan. Suojaisessa ja matalassa uimapaikassa lähellä venerantaa, vesi oli varmaan parikymmentä astetta. Syvemmässä rannassa ison aavan äärellä vesi oli viitisentoista astetta. Minun uimista satunnaisissa paikoissa helpotti se, että Sirpa oli käynyt ostamassa minulle reissuun uimakengät. On minulla ihania kavereita.
Inarilaisen gourmet-ravintolan tarjoilijalta saimme vinkin kokeilla uimapaikaksi eräjärveä nimeltään Solojärvi. Se oli hurjan kaunis paikka! Maisemat olivat kuin postikortista ja rantahiekka melkein Pattayalta. Yllättävää kyllä, uimavesikin oli varmasti karvan päälle 20-astetta.
Uimakokemusta hieman haittasi se, että Lapin lennosto oli hyvin sakeana paikalla. Melkein kaikissa kuvissa Solojärveltä näkyy mustia pisteitä eli hyttysiä. Iltauinti Solojärvellä oli minulle pahin hyttyskokemus. Sirpa varmasti sanoisi, että Utsjoen Ailigastunturi oli pahempi. Minulla oli verkkotakki suojana siellä.
Kivaa viikonloppua!
Minustakin Karhunpesäkivi on kiva käyntikohde, kun on vielä niin lähellä tietäkin. Portaita on kyllä sen verran, että tätini sai astmakohtauksen, eli pientä vaivaa kivelle pääseminen vaatii.
VastaaPoistaMeinasin väittää, että mekin yövyimme hotelli Inarissa, mutta pieni kuukkelointi osoitti, että muisti teki tepposet (vai kepposet?), ja se olikin hotelli Kultahovi. Meilläkin oli saunallinen huone, ja sauna tuli enemmän kuin tarpeeseen, sillä olimme kastuneet likomäriksi yhdellä patikkapolulla, ja kylmäkin oli.
Oletpa kerennyt ekalla lomaviikollasi paljon! Mua alkoi ihan pyörryttää. :-D
Onhan tuollainen ontto siirtokivilohkare aika erikoinen juttu. Kannatti mönkiä sisään :D
PoistaHotelli Kultahovissa on vuoden 2020 ravintolaksi valittu Aanaar, jossa kävimme syömässä. Ravintolassa oli aivan tappokuuma ja ilmeisesti sama ongelma oli huoneissakin. Muutenhan Kultahovi on todella hienolla paikalla Jäniskosken loppusuunnalla.
Minun ensimmäinen kesäisen Lapin kokemukseni on 90-luvun alkupuolelta, ajankohta taisi olla elokuun alku. Suurimmaksi osaksi satoi. Kilpisjärvellä oli sateessa sen verran taukoa, että kävin tuosta noin vaan kiipeämässä Saanalle. Sitten taas satoi. Menikin yli 25 vuotta ennen kuin palasin kesämatkailemaan Lappiin. En tiedä, että uskallanko lähteä enää lähitulevaisuudessa. Luulen, että hyvän sään kiintiö saattaa olla täksi vuosikymmeneksi jo kulutettu.
Maisemat ovat kyllä jotain aivan mieletöntä vaikka teillä ollut hurja kuumuus välillä siellä. En ole Inarissa käynyt koskaan, mutta mieli polttelee tällaisiin maisemiin. Norjan reissu myös haavelistalla.
VastaaPoistaKivoja kesäpäiviä. :)
Maisemat Inarin seutuvilla on kauniita ja mielenkiintoista nähtävää ja tekemistä riittää. Jos Suomen Lappiin yhdistää Norjan, niin saa kaksi upeaa maisemakohdetta samaan reissuun. Meillä oli suurena haaveena päästä tänä kesä Norjaan. Olimme aikeissa osallistua kuningasravun pyydytysreissulle, jonka päätteksi saaliit syödään. Olin mielessäni luvannut naapurikansalle kantaa korteni kekoon ekokatastrofiksi kohta luokiteltavan kunongasravun suhteen syömällä sitä pois niin paljon kuin jaksan ;) Olisi siis vielä ainakin yksi pätevä syy palata pohjoiseen.
PoistaEn ole koskaan käynyt Inarissa, mutta ehdottomasti pitäisi. Lumoavan kauniit maisemat <3 Ihanaa kesän jatkoa!
VastaaPoistaTämä oli minullekin ensimmäinen kerta Inarissa ja kaikkiaan siis vasta elämäni kolmas kerta Lapissa kesällä. Saimme kimmokkeen Inarin reissuun työkaveriltamme, jonka kanssa vertailtiin viime kesän Lappi kokemuksia. En ollut oikein aikaisemmin tajunnut, että Inarissa on ihan älykaunista! Minullahan on käynyt ihan älyttömän hyvä tuuri säiden kanssa. En tiedä, että uskallanko enää edes suunnitella kesämatkaa Lappiin, kun pelkään että uskomaton tuuri säiden kanssa ei voi enää jatkua :D :D :D
PoistaKivaa viikkoa!
Taas niin upeat tarinat. Nämä pitäisi säilyttää nyt muistissani, kun oma aika tuonne matkustaa koittaisi. 👍 Inari kun ei ole niinkään tuttu.
VastaaPoistaSuosittelen Inaria, se on hieno paikka. Tosin onhan se aika sääaltis kohde, jos sataa koko reissun kaatamalla, niin moni asia jää kokematta. Jos on mahdollista, niin kannattaa tehdä reissu sääennustuksia seuraillen.
Poista