Marraskuun kivoja juttuja

Nyt kun melkein kaikki on kiinni, voin haikeudella muistella, että marraskuu oli sittenkin kiva kuukausi, koska oli mahdollista käydäkin jossain. Marraskuussa kävin vielä vesijuoksemassa. Marraskuuhun osui syksyn paras uimakerta maauimalakauden jälkeen. Marraskuussa tuli ensilumi päiväksi ja oli aivan huumaava auringonpaiste. Se valoterapiapäivä teki niin hyvää!

 

 

Olin ensilumipäivänä uimassa ja hämmästyksekseni Leppävaaran maauimalan ulkoallas oli vielä täynnä vettä, muuten alueen peitti ohut valkoinen kerros. Aika erikoinen näky. Oman erikoisen lisänsä vesijuoksukertaan toi se, että isoja keloja, joilla säilytetään muovisia rata"köysiä" siirrettiin jonnekkin muualle ja koko operaation ajan ovi oli auki lumiseen maisemaan. Kävin kelluttelemassa oven lähellä ja nauttimassa ovesta puhaltavasta raikkaasta ilmasta ja minusta ilma tuoksui aivan lumelta.

Lunta maauimalassa

Onnistuimme löytämään todella tyhjän vesijuoksuajan Sirpan kanssa ja meitähän jopa hieman harmitti hallin sulkeutuminen. Tietysti näissä asioissa pitää mennä turvallisuus edellä. Syksyn aikana kehitin rutiinin, jolla selvisin ennätysnopeasti suihkuhuoneen ja pukuhuoneen lävitse uimahallissa. Hiukseni pesin uimahallin jälkeen vasta kotona.

Uimahallien sulkeutumisessa on yksi erinomainen puoli. En enää pysty lihomaan vesijuoksulla! Jos uimahallin kahvila on ollut tyhjä, olemme Sirpan kanssa juoneet kahvit siellä. Valitettavasti kahvila leipoo todella hyviä munkkirinkilöitä ja olemme molemmat joutuneet välillä antamaan periksi munkkirinkilöiden kutsuhuudolle.

Vesijuoksu on lihottava harrastus

Marraskuussa kävin ystäväni Lauran kanssa lounaalla. Menimme myöhään lounastamaan, jotta paikalla oli mahdollisimman vähän muita asiakkaita. Olen pidempään halunnut käydä kehutussa töölöläisessä Trattoria Sognossa. Korona ja eripuolella kaupunkia asuminen on pitänyt minut ja Lauran fyysisesti erossa. Lauran kanssa olimme viimeksi nähneet yhteisellä tammikuisella lomamatkallamme. Ennen lounastreffejämme arvelin, että koronatartuntaluvut saattavat nousta sellaisiksi, että eipä tee enää mieli lounastaa kaupungilla ja ajattelin, että haluan nähdä Lauraa pian. Onneksi saimme treffit aikaan lyhyellä varoitusajalla. Sognossa haaveilimme uusista lounastreffeistä vielä tänä vuonna, mutta se jäänee koronan vuoksi haaveeksi.

Kultaotsa-ahventa ja sitruunarisottoa

Trattoria Sogno

Jälkkäri

Sogno on mukavan tunnelmallinen paikka ja lounas keskivertoa parempi. Kultaotsa-ahven oli aika vaisun makuista, mutta se on yleinen ongelma vaaleissa kala-annoksissa. Risottikin kaipasi lisää makua, vaikka olikin muuten taiten valmistettua. Tiramisussa ei ollut mitään moitittavaa :) Plussaa siitä, että kaikki annokset tarjoillaan pöytiin.

Toisen marraskuisen lounaan söin työkavereideni kanssa. Sen ajankohtana lehdet eivät muusta kirjoittaneetkaan kuin koronasta. En kehdannut jäädä pois, koska georgialainen ravintola Rioni oli valittu minun ehdotuksestani. Ravintola Rionin ovella tunsin pientä ahdistusta, meidän pöytämme oli sivussa muista pöydistä, mutta jouduimme istumaan aivan ilman turvavälejä. Piti oikein rauhoitella itseäni, että istun ihmisten vieressä, jotka ovat kaikki etätöissä eivätkä liiku oikeastaan missään. Lounas oli jälleen todella herkullinen.

 

Pääkaupunkiseudun koronaluvut ovat aiheuttaneet sen, että en oikein halua mennä mihinkään ihmisten ilmoille. Jopa lounaalla käyminen tuntuu melkein hallituksen uhmaamiselta ja terveydellä leikkimiseltä. Hra Kepponen hieman pyörittelee päätään minulle. Hän käy metrolla töissä ja syö lounaansa ulkona. Olen yrittänyt painostaa häntäkin jäämään etätöihin, mutta tuloksetta. Hra Kepponen on toki esimerkillinen maskin käyttäjä.

 

Suhtautuminen koronaan vaihtelee paljon. Olen siitä onnekkaassa asemassa, että voin eristäytyä kotiini. Sen kääntöpuolena on toki se, että eristäytyminen saattaa mennä liiallisuuksiin ja aiheuttaa muita ongelmia. Olen yrittänyt muuttaa ajattelutapaani sellaiseksi, että voin tehdä asioita, jotka pystyn toteuttamaan turvaohjeiden mukaisesti. Tarvitsen syksyn pimeyteen jotain iloa! Turvallisuutta voi lisätä käyttämällä mm. FFP2 luokan suodattavia maskeja ja toki huolehtimalla turvaväleistä ja tavata ihmisiä vain yksi tai muutama kerrallaan ja ylipäänsä karsia kontakteja. Käsihygieniasta huolehtimisesta on tullut jo aivan arkipäivää. 

 

Miten sinuun on vaikuttanut koronatartuntaluvut? Oletko muuttanut toimintaasi jotenkin?

Turvallinen huvi oli yhteinen joulukorttiaskartelusessio ystäväni Tiinan luona. Maskeja käyttämällä ja kahviherkut väliin jättämällä tuostakin olisi saanut vähäisen riskin yhteisen tekemisen. Askartelusunnuntaina olin jälleen aika väsähtänyt. En saanut oikeastaan mitään aikaiseksi, mutta nautin silti illasta. Oli kivaa hypistellä tarvikkeita -etenkin Tiinan uusia hankintoja ja tehdä jotain pientä ja ennen kaikkea tavata ystävää.

Kesällä Tiina sai minutkin ihastumaan ruusulimppariin. Tiina oli löytänyt uuden, toisen valmistajan.

Marraskuuhun toi iloa se, että keskimmäisemme vitkutteli hirvittävän pitkään kotitalouden läksyjen kanssa. Parin viikon aikana meillä olikin sitten keskimmäisen tekemää pasta bolognesea, pullia, teeleipiä ja sämpylöitä. Köksän läksyt on urakoitu, mutta keskimmäisellä olisi innostusta opetella tekemään suosikkiaan eli mokkapaloja. Koska minä vietän tänä vuonna alisuorittamisen joulua, niin julistan mokkapalat joululeivonnaiseksi. Haluan ehdottomasti auttaa poikaa oppimaan mokkapalojen tekoon, joten se olkoon joululeivonnaiseni. Muuten pistän toivoni siihen, että esikoinen tekee meille joulutorttuja ja kuopus pipareita viimeistään joululomalla.

 

Keskimmäisen tekemät voisilmäpullat

Alisuorittajan joulukuussa ei myöskään vietetty itsenäisyyspäivää mitenkään. En tehnyt juhla-ateriaa enkä mitään joululeivonnaisia. Aivan ilman herkkuja emme kuitenkaan jääneet itsenäisyyspäivänä. Esikoinen maksoi kuopukselle 5€ siitä, että kuopus teki meille köyhät ritarit. Esikoisella oli kova herkkutuska ja laiskuus yhtäaikaa päällä sekä kokeeseen valmistautuminen. Meillä on yleensä kaikki rahaliikenne poikien välillä ehdottomasti kiellettyä, mutta teimme itsenäisyypäivänä ensimmäiset poikkeukset. Köyhät ritarit palkkion lisäksi esikoinen ja keskimmäinen saivat löydä 50€ vetoa siitä, että keskimmäinenkin tulee saamaan yläasteella kahdeksannella luokalla, jostain aineesta kutosen. Esikoinen on varma, että voittaa vedon, koska kahdeksasluokka on kuulemma niin rankka, että huonoilta arvosanoilta ei voi välttyä. Kyselin kiinnostuneena, että onko muka niin, että oppiaineet olisivat kahdeksannella luokalla vaikeimmillaan vai olisiko syynä joku muu. En sanonut ääneen, että jollain muulla viittaisen siihen, että kahdeksannella luokalla murrosikä on monilla pahimmillaan. Osalla meinaa silloin järki himmetä kokonaa. Esikoinen tiesi varmasti mihin viittasin, mutta vastasi diplomaattisesti että kasiluokalla on motivaatio alhaisimmillaan. Ehkä meillä on esikoisen kanssa vielä tunnelin päässä valoa, joka ei ole vastaantuleva pikajuna, koska moni asia on paremmin nyt ysillä kuin kasilla.

Näin hienon kahvin minulle teki ystäväni Ilonan 9v poika

It's Monday, have a coffee

Mukavaa viikkoa!