Japanilaisia erikoisuuksia

Tämä on kolmas postaus Japanin muistoista siltä ajalta, kun asuin siellä. Keräsin joukon japanilaisia "erikoisuuksia", joista ajattelin ne ovat ehkä lukijoille tuntemattomia, mutta arkipäiväisiä japanilaisessa kulttuurissa ja elämässä.

Tohvelit
Japanilaiset ovat tohvelikansaa. Kotiin mennessä kengät riisutaan aina sisälle mennessä ja vaihdetaan sisätossuihin. Sama sääntö pätee vieraisiin, eteisessä on aina valikoima ylimääräisiä tossuja vieraita varten. Sukkasillaan olo on japanilaisille outoa. Japanilaisissa ravintoloissa, joissa on sisustuksessa käytetty tatamimattoa tai lakkaamattomia puupintoja, riisutaan myös kengät ja ravintoloissakin on usein tarjolla tossuja. Oman lukunsa muodostavat vessatossut. Kodeissa vessan oven vieressä joko ulko- tai sisäpuolella on aina kaksi vähintään kaksi paria vessatossuja, toinen miehille ja toinen naisille. Ulkomaalaistenkin odotetaan ymmärtävän sisätossujen vaihtamisen vessatossuihin, tosin asuntojen pienuudesta johtuen vieraita ja eteenkään ulkomaalaisia kutsutaan harvoin kotiin. Ystäviä tavataan kaupungilla ravintoiloissa.

Japanilaisista ystävistäni on jokainen meille tulleesaan kysynyt, että onko sisätossuja. Koska sisätossut puuttuivat, he eivät kehdanneet enää kysellä vessatossujen perään. Minullehan on käynyt sellainen kämmy, että olen pari kertaa unohtanut vaihtaa vessatossut jaloistani ja jalkani ovat melkein syttyneet tuleen niistä katseista :)

Kodin, ravintoloiden ja vessojen lisäksi erilaisia tossuja käytetään myös japanilaisissa kylpylöissä eli onseneissa.

Minun oleskeluaikanani en nähnyt näin erottuvia vessatossuja, ihan varmasti olisin mokannut näidenkin kanssa. Kuva: https://livingnomads.com/

Love hotel eli lavuhotelu japanilaisittain sanottuna
Useampi sukupolvi saattaa jakaa asunnon eli omaa tilaa ja rauhaa on rajoitetusti. Lovuhotelut ovat palvelleet paikkana japanilaisille pariskunnille harrastaa rauhassa seksiä. Kyseessä ei siis ole hotelli salasuhteen hoitoon, vaikka toki senkin se mahdollista, vaan hotelleja käyttävät seurustelevat parit ja avioparit. Huoneen voi vuokrata tuntitaksalla tai koko yöksi. Saatavilla on erilaisia sisustuksia ja teemahuoneita. Huomattavaa oli se, että Lavuhotelut olivat aika edullisia, rahaa saastoi säästää asumalla lavuhotelussa :)

Vielä vuosi tuhannen vaihteessa Tokiossa oli paljonkin lavuhoteluja. Hesarissa oli jonkin aikaa artikkeli siitä, että seksin harrastaminen kumppanin kanssa on vähentynyt huomattavasti Japanissa ja moni lavuhotelu on joutunut lopettamaan toimintansa. 

Miten olisi yltiöromanttiset puitteet, kuva https://choosytraveler.com

 

Varusteltuja huoneita löytyy roisimpaankin menoon: https://tokyonightowl.com

 

Japanissa ei ole olemassa mitään asiaa, josta ei olisi Hello Kitty versiota, 

kuva https://1220hslsweetlovehotel.wordpress.com

Viagra ja ehkäisypillerit
Lavuhoteluista jatkankin sitten Viagraan ja e-pillereihin. Viagra tuli rytinällä markkinoille 90-luvulla Japanissakin. Japanilainen lääkintöhallitus toki myönsi noin tarpeelliselle lääkkeelle myyntiluvan. Sen jälkeen, kun hyvin vanhoista miehistä koostunut lääkintöhallitus oli antanut Viagralle myyntiluvan, he ilmeisesti havaitsivat ehkäisyn tarpeen. Niinpä ennen vuosituhannen vaihdetta, e-pillerit saivat vihdoin myyntiluvan Japanissa. Päätelmä asioiden tapahtumisjärjestyksestä on omani.

Ensimmäiset e-pillerit tulivan USA:ssa myyntiin vuonna 1960 ja Suomessa 1962 - Japanissa sitten melkein 40 vuotta myöhemmin.

Yhtenä työpäivänä japanilaiset työkaverini vaativat, että menemme toimistokompleksimme kaukaisimpaan kulmaan kahveille. Mietin, että mistäköhän nyt tuulee. Siinä sen vaivaantuneen kiherryksen keskellä ehdin jo pelätä mokanneeni jotain pahasti. Työkaverit olivat ajatelleet, että minä länsimaisena naisena varmastikin tiedät jotain e-pillereistä ja voisin sivistää heitä. Pokkani piti oikein hyvin, kun valistin yli kolmikymppisiä kolleegoita länsimaalaisen ehkäisyn saloista.

Vierasperäiset sanat japanin kielessä
Japanilaiset eivät tarraudu siihen, että kaikille sanoille pitäisi keksi japanilainen sana, vieraskielisiä sanoja otetaan reippaasti omaan kieleen ja muunnetaan ne japanilaiseen ääntämykseen sopivaksi. Japani on vähän kuin suomi: tavuja, jotka koostuvat yleensä 1-2 konsonantista ja 1-2vokaalista ja sana päättyy yleensä vokaaliin. Paino tasaisesti kaikilla tavuilla. Lisäillään sopivasti vokaaleja englannin kielinen sana onkin japania, esimerkiksi love=lavu hotel=hotelu eli lavuhotelu.

Länsimaalainen saa pienet nauruntyrskäykset, kun ymmärtää että sen lisäksi että japanilainen ei kuule eroa L- ja R-kirjaimien japanilainen ei kuule eroa myöskään B- ja V-kirjainten välillä, mikä johtaa välillä hyvin erikoisiin lausumisiin. V ei oikeastaan ole japanilaisille edes kirjain. Muodostetaanpas pari näppärää uusiosanaa säännöillä, että sana päättyy aina vokaaliin ja muodostuu suomen kaltaisista tavuista.

Vanilla ice cream = banilla aisu kriimu
Lunch menu = Ranchi menu
elevator = elebeeta

Hissitytöt
Elebeetasta tuli mieleeni hissitytöt. Vielä viime käynnilläni hissityttöperinne oli vielä voimissaan, mutta sekin vähenemään päin. Mietin, että mitenköhän korona vaikuttaa asiaan. Japanilaisissa tavarataloissa on töissä ainakin päähisseissa hissitytöt. He ovat nuoria, univormuun pukeutuneita, naisia, jotka operoivat hissiä. Eli siis painavat nappeja. Tärkeää on toki toivottaa asiakkaat kohteliaisuusfraasein hissiin ja kertoa kerroksen numero. Mitä kimakampi ja tyttömäisempi ääni, sen parempi.

 

Alla linkki artikkeliin, jossa on myös video hissitytöstä, mikäli aihe alkoi kiinnostamaan enemmän.

https://www.ana-cooljapan.com/contents/shopping/movie/elevator/INT13011189

Laulukaskaat
Japanilaisille laulukaskaat merkitsevät kesää. Kesä on saapunut, kun laulukaskaiden ääni kuuluu kaikkialla. Laulukaskaiden elämä alkaa maan alla, josta ne varttuessaan kaivautuvat esille ja etsivät yleensä puun koteloitumista varten. Aikanaan kotelosta kuoriutuu vaaraton, mutta isokoinen hyönteinen.

Ensimmäinen kosketus laulukaskaaseen oli kun näin mielestäni jättimäisen hyönteisen lentävän kohti minula ja laskeutuvan olkapäälleni. Onneksi oli monsuuniaika ja minulla oli sateenvarjo mukanani, jolla hutkaisin kaskaan pois. Jäin tuijottamaan sitä kadulle järkyttyneenä. Kaskas makasi selällään ja piti hirvittävää meteliä. Juri kertoi, että kyseessä on laulukaskas. Oli hyvä, että ensi kohtaaminen tapahtui japanilaisessa seurueessa ja kuulin kaskaista lisää.

Kaskaiden ääni on todella kova. Netissä on väitetty, että kaskaat voivat saada 120dB ääntä aikaiseksi. Kovaan ääneen pääsin tutustumaan minäkin. Kotini parvekkeessa oli lasien ulkopuolella hyttysverkko ja monena iltana verkossa saattoi olla kaskas, joskus jopa parikin. En tiedä, olivatko kaskaat jumissa verkossa vai muuten vaan metelöimässä. Kaskaiden ääni todellakin häiritsi nukkumistani. Nopeasti keksin, että ison sateenvarjoni kahvan koukkupäällä on hyvä neppaista kaskaat irti verkosta.

Kerroin Hra Kepposelle laulukaskaista. Kun hän koki ensimmäisen kerran laulukaskaan parvekkeen hyönteisverkossa, Hra Kepponen valitti sängyssä siitä, että joku käyttää pahaa ääntä pitävää työkalua hyvin myöhään illalla. Muistitin Hra Kepposelle, että mitäpäs kerroin kaskaista, mutta Hra Kepponen ei meinannut millään uskoa, että kyseessä on hyönteinen. Näytin hänelle ammattilaisen ottein, kuinka häädetään kaskas.

Alla  YouTube video, jossa näkyy hyvin laulukaskas miehen kädellä. Taustalla kuuluu Sugoi, joka kääntyisi hyvin, että so cool.

 

 

Anna lahjoina aina pariton kappalemäärä
Japanissa kuoleman luku on neljä ja kaikki hyvän onnen luvut ovat parittomia. Tästä parillisesta huonosta luvusta johtuen, japanilaiset antavat aina lahjaksi parittoman määrän. Jos ostat kauniin hedelmäpakkauksen tai temppelistä makeisrasian, niissä on aina pariton määrä tuotetta. Kaikki astiat myydään joko kappaleittain tai viiden kappaleen settinä. Kolme on myös toimiva määrä. 

Juri on keräillyt suomalaista lasia ja tykkää myös Muumi-keramiikasta. Ostin Jurille lahjaksi Kartio-laseja ja päätin pokerina kysyä, että miten hän haluaisi toimisin hänen lahjansa kanssa. Vaihtoehtoja oli että annan hänelle kuusi lasia kerralla myymälän pakkauksessa, tai annan hänelle viisi lasia ja sitten myöhemmin yhden lasin lisää. Juri päätti rohkeasti ottaa kaikki kuusi lasia kerralla. Tuliaisten antamisen näki pari toimiston sihteeriä, jotka olivat Shinkolle sanoneet, että Jurista on tulossa aivan liian länsimaalainen. Shinko ei joutunut vastaavanlaiseen ristipaineeseen, koska hän sai yhden kappaleen tuliaisen.

 

Näitä Japanijuttuja olisi mielenpäällä vielä vaikka kuinka. Vieläkö jaksatte lukea? Mikä kiinnostaisi eniten japanilainen ruoka, vapaa-ajan vietto vai arkiset sattumukset vaiko joku muu?

 

Lopuksi vielä muutama kuva Meiji temppeliltä, joka on yksi Tokion tunnetuimmista. Se oli kotihoodeillani ja siellä tuli käytyä usein, koska siellä on hienon temppelin lisäksi upea puusto.

Aiemmat postaukset:

Japanilainen työkulttuuri

Muutto Tokioon