Hetkessä: Mitä tahansa muuta kuin pizzaa

Meidän tulee aika harvoin käytyä lasten kanssa ravintolassa. Nekin harvat kerrat yleensä syömme pizzaa. Esikoisen kanssa on ollut puhetta, että hän haluaisi pitkästä aikaa ravintolaan syömään. Lupasin viedä, mutta en missään nimessä ostaa pizzaa. Kaksi pienempää nirsoilijaa päätin jättää kotiin ja samalla tarjota esikoiselle aikaa kahdestaan kanssani.

Ravintolan valinnan suhteen poika pelasi kuitenkin varman päälle ja valitsi italialaisen. Nettisurffailun perusteella päädyin valitsemaan paikaksi itselleni tuntemattoman Il Bucatinon. Lupasin, että poika saa itse valita pääruokansa, mutta minä valitsen alkuruuat. Jaoimme alkupalat. Valitsin yhden alkuruokasuosikeistani Vitello Tonnaton.

Vasikkaa ja tonnikalakastiketta

Esikoinen maistoi ruokalajia ensimmäistä kertaa ja piti todella paljon annoksesta. Kastikketta ei jäänyt yhtään tippaa lautaselle. Minustakin varsin kelpo annos, vaikka olen parempiakin versioita syönyt. Kyllä tällä annoksella kuitenkin pääsee kaupungin vitello tonnatto listan kärkikahinoihin, jos ei nyt ykköseksi sentään. Toiseksi annokseksi valitsin jättikatkarapuja, koska molemmat pidämme äyriäisistä. Ne jäivät Vitello Tonnaton jalkoihin.

Esikoinen valitsi pääruakseen Pasta Alla Carbonaran. Itse olin ajatellut syödä päivän kalan. Koska esikoista selvästi kiinnosti myös paikan tattiraviolit, minä valitsin ne, jotta poika pääsi maistamaan myös ravioleja. Molemmat pastat oli hyvät. Carbonaralle pisteet siitä, että se ei uinut kermassa eikä hirveässä rasvassa, vaikka ei tätäkään versiota voi verisuoniystävälliseksi kehua.

Ruokailun lomassa juttelimme. Ilta kului todella rauhallisissa ja leppoisissa merkeissä. 

Olen käyttänyt blogikirjoituksissani tunnistettä Hetkessä. Se on juttusarja, jonka aloitin kesäloman päätteeksi, kun päätin tehdä talven mittaan minulle itselleni mukavia, rentoutta, voimaa ja energiaa tuovia asioita. Juttuja aikuiseen makuun. Illallinen esikoisen kanssa täytti aivan Hetken-vaatimukset! 

Vatsojen pinkeydestä huolimatta päätimme vielä tilata jälkkärit. Valitsimme Pannacotan ja Tiramisun. Kuten vähän etukäteen arvelin, tiramisu ei ollut pojan makuun, mutta pannacotta maistui sitäkin paremmalta.

Seuraavaa ravintolakertaa pitänee nuoren miehen odotella hyvän aikaa, mutta silloin kuulemma voisi testaukseen päästä joku kaupungin texmex-ravintoloista.

Il Bucatino oli mukava tuttavuus. Ei mikään tajunnan räjäyttävä paikka, mutta perushyvää italialaista ruokaa järkevällä hinnoittelulla. Miinusta sijainnista vähän syrjemmällä Eirassa, josta autoilevan on vaikea löytää parkkipaikkaa. 

Sokerina pohjalla bongasimme huikean auringonlaskun.