Superhyvä kotieläinpuisto

Sain sunnuntaiksi bloggareille suunnatun kutsun tulla tutustumaan Lomamäen lemmikkipuistoon. Itse tulin katsoneeksi vain paikan webbisivut ja niiden perusteella odotukset eivät olleet erityisen korkealla. Koska pojat pitävät niin kovasti eläimistä, päätimme mennä paikan päälle, vaikka ajomatkaa kertyi noin 50min verran suuntaansa.

Olipas onni, että menimme! Meillä oli erittäin hauska päivä Lomamäellä. Ei pelkästään lapsilla vaan myös aikuisilla!

Lomamäen valttina on ehdottomasti kesyt ja hyvin persoonalliset eläimet sekä valikoima erikoisempia eläimiä. Eläimiin läheisesti tutustumisen mahdollistaa erittäin mukava henkilökunta, jonka avustuksella eläimiä voi syöttää, taputella ja jopa sylitellä turvallisesti. Lisäksi hoitajilta saa halutessaan hyvän tietopläjäyksen eläimestä. Jos muksuihin jää vielä virtaa, niin loput voi purkaa pomppulinnassa.

Kuvat puhukoot jälleen puolestaan.

Sisätiloissa oli keskimmäisen sydämen valloittanut undulaatti vapaana. Se saattoi lennähtää olkapäälle ja henkilökunnan avustuksella undulaatti kipusi myös pään päälle. Sisätiloissa oli useampiakin lintuhäkkejä asukkeineen.

Lintujen lisäksi sisällä oli punakorvakilpikonna, esikoisen suosikkeihin kuuluva kameleontti ja mitä suloisin afrikkalainen kääpiösiilipariskunta. Hoitaja otti hieman rohkemman siiliuroksen terraariosta vieraiden katseltavaksi. Uros oli selvästi naarasta suurempi ja ihan kunnon kokoinen herra. Hoitaja kuulemma usein kuljettaa siiliä päivän askareissa kaulassaan tuossa pehmeässä kangaspussissa.

Ihan pikkaisen siiliherra antointoi itseään silittää

Sisätiloissa oli erillinen huone varattuna pesukarhuille. Hoitaja yritti esitellä pesukarhuja, mutta niiden veijareiden ainoa tavoite olikin päästä huoneesta juoksentelemaan vieraiden keskelle :) joten esittely jäi lyhyeksi. Taisivat haistaa pullakahvit.

"Odottakaa vieraat, ylitän vaan tämän esteen ja olen ihan kohta kanssanne kahvipöydässä!"

Sisätiloissa on normaalisti myös käärmeet, mutta hoitajat olivat tuoneet ne ulos nauttimaan lämpimästä ilmasta. Itse olen kerran elämässäni kokeillut etusormella hurjan kokoista kuristajakäärmettä, enkä ole edes harkinnut sen läheisempää kanssakäymistä käärmeiden kanssa. Esikoista ja keskimmäistä käärmeet kiinnostivat. Ensin pojat saivat pidellä pientä viljakäärmeen poikasta.

Kenenkäs käsissä se pieni käärme onkaan?

Kyllä minäkin uskallan! Ekaa kertaa käärme kädessä.

Itseasiassa tuo pieni käärme oli kuin silkkiä. Miellyttävän tuntuinen.

Hra Kepposen käsittelyssä käärme olisi halunnut koko ajan pujahtaa paidan hihasta sisään.

Seuraavaksi keskimmäinen, esikoinen ja minä teimme lähempää tuttavuutta aikuisen viljakäärmeen kanssa. Siis jopa minä uskalsin laittaa käärmeen kaulalleni!

Hra Kepponen puolestaan paljastui varsinaiseksi lintumieheksi. Ulkona olevassa isossa lintuhäkissä Hra Kepponen oli saanut pienen papukaijan istumaan sormelleen. Siinä se papukaija olisi istunut vaikka kuinka pitkään.

Jälleen sama kaava toistui. Pienestä isompaan. Seuraavaksi Hra Kepponen teki tuttavuutta isompien papukaijojen kanssa ruokkimalla niitä maapähkinöillä. Vaikka nokat olivat hurjat, niin siististi ne nappasivat pähkinän.

Papukaijat ovat kuulemmat hyvät kaverit, mutta mustasukkaisia toiselleen hoitajan huomiosta.

Yksi Lomamäen personallisimpia eläimiä oli puhuva ja rapsutuksia kerjäävä valkokakadu. Lintu huuteli suvasti hello, terve ja päivää. Se toi mahansa verkon eteen rapsutettavaksi ja haki itselleen optimaalisen rapsutuspaikan :) Kun yritimme lopettaa rapsutusta häkistä alkoi kuulua: "Päivää" :D Kun lopulta emme jaksaneet enää rapsutella kakadua saimme peräämme varsin anelevan metelin. Mikä tapaus!

Kuopus on vielä aika arka eläinten kanssa, joten hän useinmiten tyytyi katselemaan. Kaveri löytyi hänellekin. Nimittäin sievä kili jolla oli pohjaton nälkä. Kuopus nautti vuohen syöttämisestä. Niin kauan kuin kuopus jaksoi hakea lisää ruokaa, parivaljakko oli erottamaton :)

Jaahas - se ahmatti vei taas koko kupin :D

Minäkin söisin niin mielelläni!

imutesti

Minipossut

Ensimmäistä kertaa elämässäni näin piikkisian. Vaikuttavan ja sympaattisen näköinen eläin. Tosin eihän tuo muistuta lainkaan sikaa.

Syötin piikkisikaakin. Hiukan varuillaan se tuli aidan luokse kohti kättäni. Piikit osoittivat tiukasti minua kohti ja niistä muutama kevyesti hipaisikin kättäni. Pidin käteni paikallaan ja kas piikit vaihtoivatkin nopeasti suuntaa ja piikkisika nappasi leipäpalan kädestäni. Ruokailutapana on kuulemma pitää ruokaa tiukasti etutassujen välissä.

Lähestyn täältä piikit sojossa kohti tuota vierasta kättä. Pitää tässä olla varuillaan. Ei noista Kepposista ikinä tiedä. 

Jaahas, piikit takakenoon. Herkkua tulossa!

Esikoisen ehdoton suosikki oli vapaana kulkeva jättiläiskilpikonna. Sopivaa kokoa halattavaksi!

Kuvaamieni eläinten lisäksi Lomamäessä on poneja, aasi, pupuja, kanoja tepastelemassa vapaana pihalla, kesy orava ja poro.

Paikka sijaitsee Inkoon Degerbyssä, vajaa 50km Helsingistä. Espoosta paikalle tullut äiti kertoi häneltä matkaan menneen tasan 30min. Paikassa toimii kioski ja siellä voi syödä omia eväitä. Meillä vierailuun meni aikaa noin kolme tuntia. 

Ihana Lomamäki!