Kirsikankukkabongausta ja äitienpäivän syömingit

En olisi nuorempana arvannut, että keski-ikäisenä tärkeitä asioita ovat jäällä kävely, avannossa käyminen ja kukkabongaus. Olisin varmaan ajatellut, että hirvittävän tylsää elämää. Mutta tämähän on suorastaan jännittävää. Voi jännittää, että osuuko sopivaan aikaan katsomaan kukkia ja jos on parhaimpaan sesonkiin, niin saako auton parkkiin ja onko paikalla suorastaan tungos :)¨

Tänä vuonna kirsikanpuut puhkesivat kukkaan tyyliin yhdessä yössä. Sattumalta huomasin asioilla käydessäni, että kirsikkapuut olivat alkaneet kukkimaan. Seuraavana päivänä olin antamassa keskimmäiselle ajotuntia ja päätimme poiketa ex-tempore Roihuvuoren kirsikkapuistoon. Saimme auton helppoon parkkiin. Se oli helpotus, koska en ole vielä opettanut pojalle taskuparkkeerausta. Puisto oli jo komeassa kukassa ja melkein tyhjä. On se vaan niin upea paikka! Silloin kun Roihuvuoren hanami oli pieni juhla, kävimme siellä koko perhe. Vaikka hanamijuhliin en ole viimevuosina mennyt, on Roihuvuori jokakeväisellä vierailulistallani. 

Puolitoista vuotta sitten kirsikkapuiston puita leikattiin väärin ja oli pelkona, että isoimpiin puihin ei tule enää kukkia lainkaan. Niiden kukkamäärä on vähentynyt, mutta komeita ne ovat edelleen. Onneksi kaikki puita ei ehditty leikkaamaan.

Tämä puu on leikkaamaton

Tästä osasta puut ehdittiin leikata väärin, ne ovat kyllä myös selvästi edellisen kuvan puuta korkeampia, mutta kukkien määrä oli ennen leikkausta isompi

Koska meillä oli niin onnistunut kukkabongaus, päätin viedä vaarinkin ihailemaan kirsikankukkia. Googlasin, että löytyisikö Itä-Vantaalta hyvää kirsikankukkapaikkaa. Vuosi sitten oli paikallislehti mainostanut, että Tikkurilan kirjaston puistossa on upeat kirsikankukat ja ihana tunnelma. Sinne sitten! Lisäsin Vaarin retkeen jännittävän lisän, siihen kuului matkustus ajo-oppilaan kyydissä.

Tikkurilan kirjaston puisto ei todellakaan lunastanut lupauksiaan! Itä-Vantaa on pelkkää rakennustyömaata. Siihen on kaksi syytä: rakenteilla oleva raitiotielinjasto ja Tikkurilassa lisäksi myös rakennusbuumin häntäpää. Kirjastopuistoa ei ollut enää. Paikka oli yksi suuri ja ruma työmää. Mikä pettymys!

Että tälläinen puisto tällä kertaa :(

Kirsikkapuita oli jäljellä viisi ja ne kyllä kukkivat kauniisti

Koska puisto oli pettymys, päätin että teemme pienen autolenkin Vantaan Hiekkaharjussa. Netin mukaan Hiekkaharjussa asukkailla on pihoillaan todella hienoja kirsikkapuita. Bongasimme muutamia aivan valtavan kokoisia ja niin upeasti kukkivia kirsikkapuita. Tämä oli hyvä lisäys hieman epäonniseen retkeemme.

Olen ehtinyt bongaamaan myös magnoliat. Ehkä palaan vielä siihenkin kuvien kera. Seuraavaksi haluan kirjoittaa äitienpäivän vietostamme. Ruuasta kiinnostuneessa perheessä tietenkin äitienpäivänä syödään. Koska ravintoloissa on isoina juhlapäivinä yleensä hinnat korkeimmillaan, laatu heikoimmillaan ja tungosta, niin yleensä syömme kotona. Niin teimme tänäkin vuonna.

Opin vuosia sitten reseptin onnistuneeseen äitienpäivän viettoon.
Se on aika simppeli:
1) Muistuta perhettäsi ajoissa äitienpäivästä
2) Kerro mitä haluaisit saada ja kuulostele kuka lahjan antaja innostuisi mistäkin
3) Lopuksi kerää sitoumukset.
4) Jos nuoriso tekee ruokaa, niin hanki raaka-aineet valmiiksi.

Hra Kepposelta sain kukkia ja illallisen 

Esikoiselle esitin toiveen, että saisin aamiaiseksi uppomunia. Hän katseli parit videot ja sanoi, että todennäköisesti onnistuu. Esitin pienen toiveen, että voisinko saada ne peräti eggs Benedict annoksena eli mukana olisi pekonia (tai lohta) ja Hollandaisekastiketta.

Tässä esikoisen ensimmäinen uppomuna. Pojan mielestä edelleenkään hänen tulevaisuutensa ei ole ruuan parissa.

Avaustesti: täydellinen kypsyys

Keskimmäiseltä sain lahjaksi yhtä lempisuklaistani. Sain myös ison suklaa-cookien, joka oli tarkoitettu aamiaisen päätteeksi sen toisen kahvikupilliseni kanssa. Ai, että maistui!

Äitikarhu kahvimukin sain kaksi vuotta sitten keskimmäiseltä äitienpäivälahjaksi

Hra Kepponen laittoi illalliseksi yhtä perheemme suosikkiruuista eli pork bowlia. Resepti löytyy blogistani Pikku Kepponen: Yksi parhaimmista resepteistämme: pork bowl. 

Kuopus aloitti omat valmistelunsa jo lauantai-iltana. Silloin hän leipoi Brita-kakun pohjan. Brita on siinä mielesä näppärä, että sen voi täyttää juuri ennen tarjoilua, joten se ei vaadi jääkaappitilaa. Meillä tuollainen pieni Brita katoaa hetkessä, joten tarjoilun jälkeenkään ei tarvita jääkaappitilaa. Yksi pala kakkua jäi, koska vaadin :)

Valmis Britapohja

Väliin purkki kermaa, palasteltuja tuoreita mansikoita ja pensasmustikoita

En halunnut peittää marengin rapeutta, siksi päällä ei ole kermavaahtoa lainkaan. Minusta tämä toimii näin tosi hyvin, mutta nämä ovat makuasioita. Osan mielestä kermavaahto pitää olla päälläkin

Muistelen haikeana ja liikuttuneena poikien lapsuusvuosien äitienpäiviä. Päiväkodin äitienpäiväaamiaiset olivat ihan huiput! Samoin ne liikuttavat itse askarrellut kortit ja lahjat. Aivan yhtä varmasti tulevaisuudessa muistelen haikeana ja liikuttuneenä näitä nuorten aikuisten kanssa vietettyjä syömäjuhlia.

Välillä on käynyt niin, että äitienpäivä on mennyt hieman pannukakuksi. Verenpaine on voinut siinä hetkessä olla vähän korkealla, mutta sellaista sattuu. Yhteen päivään ei kannata ladata hirveän paljoa odotuksia ja liikaa toiveita. Keep it simple. Eikä aina voi onnistua.

Muutaman kerran olen ollut reissussa äitienpäivänä. Ne ovat olleet mokia. En ole merkinnyt sähköiseen kalenteriini äitienpäivää ja kappas siinä onkin ollut vapaa kolo pienelle reissulle ja sitten vasta myöhemmin olen tajunnut miksi. Meillä synttäreitä ja muitakin juhlapäiviä voidaan viettää myös "vääränä päivänä". Aina olen jonkun muistamisen saanut, vaikka olisinkin ollut poissa kotoa. En usko, että nuoriso on kärsinyt poissaolostani, koska Hra Kepponen on pehmentänyt iskun tilaamalla kotiin pizzaa äitienpäivän kunniaksi. Lapsuudessa ainakin murheet tai pienet vastoinkäymisen unohtuivat pizzalla.

Alla muutama vanha äitienpäiväpostaus vuosien varrelta

Pikku Kepponen: Malttamattomat

Tässä postauksessa vuodelta 2012 pikkupalleroiseni herättävät minut työmatkan jälkeen aamulla aikaisin avaamaan lahjat päivän etukäteen.

Pikku Kepponen: Äitienpäivä Keppostyyliin
Vuonna 2013 on ollut aikamoinen härdelli äitienpäivä. Virheenä oli se, että yritin saada yhdistettyä hyödyllistä hommaa äitienpäivään. Tuloksena oli koti kaaoksessa ja kukkakaupassa itsensä niin hyvin kastellut poika, että auto piti vuorata muovilla.

Pikku Kepponen: Äitiydestä ja äitienpäivästä

Vuonna 2017 olen saanut ensimmäistä kertaa poikien askartelemat lahjat ja kortit vasta äitienpäivänä. Pienempänä lahjat piti antaa heti, kun ne koulusta/päiväkodista tuotiin kotiin. Tässä postauksessa olen tuskaillut, miten jakaa aikaani poikien ja omien tarpeitteni välillä sekä kasvatustyön haastavuutta.

Pikku Kepponen: Äitienpäivähaikeus
2018 on ollut haikea äitienpäivä, koska molemmat isoäidit olivat tuolloin päätyneet hoivakotiin. Vuonna 2019 anoppi kuoli ennen äitienpäivää ja oma äitini noin 3kk anopin jälkeen. Vuonna 2020 äitienpäivänä kärvistelimme korona-sulun keskellä.

Pikku Kepponen: Reissuterveisiä Sveitsistä
Äitienpäivänä olin sukuloimassa Sveitsissä vuonna 2019. Äitini alzheimer oli siinä pisteessä, että hänen kanssaan äitienpäivää saattoi viettää milloin vaan. Marjat ja kakku maistuivat aina. Sveitsissä perheen äiti sai useamman tunnin vapaata. Pakkasimme perheen isän, joka on Hra Kepposen serkku, kanssa vauvan autoon ja ajoimme pienelle turistikierrokselle. Söimme lounaan ja äitienpäivän kunniaksi pöydät oli koristeltu ruusunterälehdillä. Ehkä oudoin äitienpäivän lounaskokemus on istua ravintolassa "lainamiehen ja -lapsen" kanssa. Etenkin kun tarjoilija kävi kehumassa suloista poikaani :D siis sitä "lainapoikaa". 

Mukavaa alkanutta viikkoa!