Sivut

10. marraskuuta 2023

Melkein kävin tulivuoren kraaterin reunalla

Vielä kerran palaan postaamaan Santorinin matkasta. Edellisestä postauksesta jäi puuttumaan yksi kolmesta retkestämme. Ostimme laivaretken katsomaan Santorinin tulivuoren purkauksen yhteydessä sortuneen kraaterin reunaa sekä uimaan kuumille lähteille.

Retki ei mennyt aivan nappiin. Laivaretki lähti Firan satamasta, jonne pääsee ainoastaan gondolihissillä tai kävelemällä 7000 askelta alas vuorenrinnettä. Meillä oli iltapäivän lähtö. Menimme hyvissä ajoin gondolihissille ihan vaan kaiken varalta. Hissille oli aikamoinen jono. Satamassa oli parin pienemmän laivan lisäksi myös Norwegianin risteilyalus. Osa risteilymatkustajista olikin jo palaamassa lounasaikaan takaisin laivalle. Jono tuntui etenevän hitaasti ja päädyimme hätäratkaisuun kävellä rinne alas. Minun polvilleni alaspäin meneminen on ihan myrkkyä. 

Hetken aikaa harkitsin aasikyytiä, mutta en sitten halunnut riskeerata aasiparan selkää ratsastamalla sillä. Olosuhteet aaseille eivät ole hyvät. Rinteeseen porotti aurinko, aasit kulkivat portaita ylös ja alas, osa kantoi aika painaviakin turisteja ja vettä oli saatavilla vain alhaalla satamassa. Kävelijöiden kannalta aasit eivät olleet miellyttäviä, portaat oli aika tehokkaasti miinoitettu aasien jätöksillä. Kävelijät joutuivat väistelemään aaseja, parikin aasia tuuppi minua turvallaan matkalla. Yhdelle aasille, joka yritti kävellä lävitseni, ehdin uhota, että äläpäs töni minua tai joudut kantamaan minut alas ;)

Kuva lainattu: https://www.santorinidonkey.com/ Minulta jäi aasit ja koko alaspäin meno kuvaamatta

Pääsimme ajoissa alas satamaan, onneksi oli vettä ja evästä mukana. Eikä tarvinnut uhrata yhdenkään aasin hyvinvointia meikäläisen siirtämiseen.

Tuon Norwegianin aluksen takana näkyvän siksakin tulimme alas kävellen. 

Satama on aika pieni

Tästä näkee, että oli kuuma alastulo. Naaman punotus ei tainnut ehtiä laskea ennenkuin vasta paluumatkan pysähdyksellä uimaan kuumille lähteille. Merituuli sentään kuivasi hiukset :D

Pikkulaiva vei meidät Nea Kamenin geologiseen kansallispuistoon. Nea Kamenin saari on muodostunut kokonaan laavasta. Saarella on osa tulivuoren kraaterin reunaa. Loput ovat meressä. Alla oleva kuvasarja näyttää kuinka laavaa on tullut purkauksissa viimeisen parintuhannen vuoden ajan. Sininen on laavaa merenpinalla alla ja vihertävä saarta merenpinnan yläpuolella.


Kun olimme päässeet saarelle puhelimeni soi ja yllätyksekseni puhelimessa oli omalääkärini. Olin Maisasta varmistanut puhelinaikapäivän, että en buukkaa sille päivälle mitään retkeä ja lääkäri soitti aivan oikeasti päivän aikaisemmin. Asia oli aika pitkä ja jäimme heti kättelyssä muusta porukasta jälkeen. Puhelun päätyttyä lähdimme taivaltamaan tietä ylöspäin. Tien laatu heikkeni ylöspäin mennessä. Polveni olivat saaneet niin paljon kuormitusta jo, että en uskaltanut jatkaa ylöspäin nousua, kun aloin epäilemään, että pääsenkö enää alas. Niinpä meiltä jäi kraaterin reuna näkemättä. Saaren laava- ja merimaisemat ja näkymä kohti Firaa olivat niin hienot, että minua ei jäänyt harmittamaan tilanne. Jos olisin voinut valita niin mieluummin olisin kävellyt kraaterin reunalle kuin ne aasinjätösportaat alas satamaan. Sanottakoon nyt niin, että kohtalo valitsi tälle turistille kraaterinreunan sijasta polvikidutuksen aasinkakan keskellä :D

Sitten vihdoin niihin maisemiin.

Kraaterisaaren Nea Kamenin satama ja näkymä meren ylitse kohti Firaa.

Nea Kamanin laavakiveä ja takana Fira 


Retkiveneitä parkissa

Osa kävelytiestä saarella oli näin hyvää




Tälläistä nousua olisi jatkunut pitkään


Näillä kohdin luovutimme

Seuraava kohde retkellä oli veden alaiset kuumat lähteet pienellä saarella Nea Kamenin takana. Kuumille lähteille mentiin laivalta uiden. Uimamatka oli 50-100m väliin. Kovin kuumalta ei vesi kuumien lähteiden luona tuntunut. Eron huomasin vasta uidessa takaisin laivalle, kun vesi alkoi tuntua niin kovin kylmältä. Kuumien lähteiden vedessä on rautaa ja rikkiä. Rauta oli värjännyt kiviä oranssiksi. Kuumissa lähteissä oli mukava kelluskella. Oikein mukava ja rentouttava kokemus.

Meikäläinen lähteillä


Tässä uimme jo takaisin kohti laivaa

Laivan tikkaille muodostui jonoa

Tämä oli ensimmäinen kokemus vedenalaisista kuumista lähteistä Hra Kepposelle. Minä olen käynyt Azoreilla kahdessa paikassa, jossa on vedenalaisia kuumia lähteitä. Niistä toinen oli kuin olisi istunut paljussa. Kaikenlaisia paikkoja sitä maailmasta löytyykin. Jos kiinnostaa Azoreitten tuliperäisyys, niitä siitä voit lukea lisää täältä: https://pikkukepponen.blogspot.com/2019/09/huikeita-kokemuksia-azoreiden.html

Palju azorilaiseen tyyliin
 
Noin muuten viikko on mennyt ihan vaan töitä tehdessä ja arkisissa puuhissa. Lauantaille jäi harmillisesti rästitöitä. Sunnuntaina sitten syödään hyvin ja juhlistetaan isänpäivää.

Kivaa viikonloppua!

Edelliset postaukset Santorinilta:

12 kommenttia:

  1. Aika hassu juttu, että turistit uivat laivalta kohteeseen ja takaisin ;) Reisu kokonaisuudessaan oli tosi hieno ja maisemat kuvauksellisia. Kiitos matkaesittelystä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuumien lähteiden kohdalla oli aika matalaa, sinne ei olisi vähänkään isommalla veneellä päässyt. Uiminen oli hyvä sellainen palautusmisharjoitus niille, jotka nousivat kraaterille saakka :) Ja toki myös niille, jotka tuliva aasien kakkojen keskeltä portaat alas satamaan :)

      Maisemat olivat upeat. Edelleen on kraaterin reuna näkemättä, täytyy toivoa, että tulevaisuudessa osuu sopiva kraaterikohde ja että jalat kestävät kävelyn.

      Poista
  2. Olipa taas jänniä paikkoja ja ilmiöitä.
    Aasiressukat taakkoineen ja sinun polviressukkasi. ♥
    Meillä on tanssikurssilla yksi polvivaivainen joka odottaa leikkaukseen pääsyä.
    Niin isot tanssihalut että ottaa lääkettä ja yrittää tanssia.
    Rentoa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Maapallolla on paljon erikoisia ilmiöitä ja paikkoja. Aina ei tarvitse matkustaa hirvittävän kauas päästäkseen kokemaan niitä.

      Liikkuminen polven sallimissa rajoissa on moneen polvivaivaan eduksi. Kannattaa yrittää pitää kuntoa ja polven liikkuvuutta yllä. Minäkin tulen tarvitsemaan polviproteesit molempiin jalkoihin. Tällä hetkellä en pääse edes leikkausjonoon, kun ensin pitäisi saada diabetes hoitotasapainoon.

      Poista
  3. Kiitos!
    En tiedä miksi, mutta tuntuu, että minulla on ollut ihan vääristynyt kuva Santorinista? Tai sitten olen nähnyt vain niitä sini-valkoisia turistikuvia? Kiva nähdä saarelta muutakin! Hyvää viikonlopun jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Santorini on kaunis ja aika monipuolinen kohde. Miinusta toki ruuhkaisuudesta ja monta muuta saarta kalliimmista hinnoista :(

      Oian näköalapaikat ovat somen suosimia ja siellä on ihan uusia bisneksiä. Siellä myydään kovasti kuvauksia, joissa valkoisten talojen ja sinisten kupolien maisemaa vasten kuvataan liehuvassa iltapuvussa. Palveluntarjoajia oli useita. Sitten on kierroksia parhaille instakuvapaikoille. Niin ne samanlaiset kuvat täyttävät somen :)

      Poista
  4. Sinnikkäitä olitte, mutta viisas osaa luovuttaa ajoissa. :-) Mä en ole koskaan kokenut vedenalaisia kuumia lähteitä – enkä itse asiassa muistaakseni mitään muitakaan kuumia lähteitä.

    Täällä toinen punanaama. Kuumalla ilmalla naamani saattaa tulla jotain hikistä tehdessä niin punaiseksi, että näytän ihan porsaalta. :-D

    Leppoisaa isänpäivää! En edes muistanut, että sellainen on huomenna..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näillä minun polvilla on pakko lopettaa, jos polvi alkaa oikuttelemaan. Se mokoma voi tehdä sitä, että polvi ei enää koukistu. Siihen loppuu kävely aika tehokkaasti. Minun pitäisi ryhtyä sähköpotkulautailijaksi aivan selvästi. Olen harkinnut riskejä ja ajatellut, että ehkä kuitenkin toimivat kädet ovat prioriteetti, kun ne varmistavat työkyvyn :D :D :D Mutta kai sitä vanhempikin, jäykempi ja arempikin rouvashenkilö oppisi sähköpotkulautailemaan.

      Minä olen aina ollut sellainen, että jos teen jotain hikistä hommaa, niin naamani on ihan punainen ja etenkin otsalta valuu hiki solkenaan. Olen joskus harrastanut aerobicciä ja pitänyt tuntejakin ja tykkäsin käyttää hikinauhaa senkin jälkeen kun se oli pois muodista :D

      Poista
  5. Hih - jopa veit taasen mustoihin... jos suoraan sanon, niin varsin tuoksuvaan ja sinnikkääseen muistoon = aasinpaskaan! Onnistuin sitten ottaa sivuluisut aikas alhaalla portaissa... ja miten lenkkareissa onkin niin syvät urat pohjissa. Hih...
    Olipa porukkaa lähteillä - meitä oli tasan yski tuollainen "merorosvolaiva" ja siinäkin kourallinen väkeä... olikohan edes yli kymmenen... ehkä 12 turistia isossa laivassa ja lämpötilaerot valtavat vedessä. Vai johtuuko siitä, että olen niin kylmänkammoinen... jäädyin ja olin jättää uimatta lähteille....
    Sinähän käyt kylmäuinnissa tuon tuosta, hyrrr...
    Malawijärvi on myös mielenkiintoinen uimapaikka... vesi on kylmää pinnasta ja kuumaa pohjasta....

    Punanaamaisuus on ihan tervettä... veri kiertää, hyvä niin... eniten hikoilen juuri päästäni (yhä) jalat=sukat on jumppatunnin jälkeen kuivat, mutta pää ja aina oltava huivi... muutoin hiki kirvelee silmiä. Hih... minäkin olen ohjannut aerobicciä... ja steppiä.... (Jane Fondan aikaan,!) Nyttemmin vain itse nauttien toisten ohjaajien tunneista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä ettet kuitenkaan kaatunut ja satuttanut itseäsi! Tai edes lätsähtänyt pyllellesi miinoitukseen.

      Meitä oli aika lailla täysi laivallinen kuumilla lähteillä. Toisen laivan väki ui poispäin lähteiltä, kun saavuimme sinne.

      Merivesi oli varmaan noin 22, kun menimme lähteille. Mieheni ei ole mikään kylmän veden ystävä, mutta hän ei edes maininnut menessä veden kylmyydestä mitään. Kyllähän se sitten poispäin uidessa tuntui meistä molemmista viileältä.

      Nyt alkoi kiinnostamaan kovasti, että mikä saa Malawijärjven veden lämpötilat "väärinpäin"?

      Jos on kovin kuumaa tai riittävästi rasitusta, niin lopuksi hikoilen melkein joka paikasta, mutta hikoilu ja punoitus alkaa aina päästä.

      Poista
    2. Pitäisi varmaan googlettaa itsekin meromiktiset järvet - sillä tämä fakta perustuu, nyt omaan suomennokseen kerrotusta. Meromiktisten järvien hapettumuustaso on erilainen, joten sen vesikerrokset eivät sekoitu lainkaan keskenään... säilyttävät ympärivuoden saman lämpötilan samassa korkeudessa. Asiaa ylläpitää myös se, että siellä on puhdasta - ei ole mitään teollisuutta tai lannoitteita, jotka valuisi/imeytyisi veteen. Näin Malawijärvi on myös maailman kalarikkain järvi - jo cichlid-lajikkeita on yli 700. Snorkkeloijien ja sukeltajien paratiisi... ainoa harmi on halkiomadot=bilhartsia, mutta siihen on lääke.

      Poista
    3. Minä olen jo ehtinyt lukemaan meromiktisista järvistä. Netin mukaan Malawinjärvi olisi pinnasta lämpimämpää kuin pohjasta. Pitääkö tässä nyt hankki mittauskalustoa ja lähteä mittailemaan ;)

      En ollut ennen kuullut noista meromiktisista järvistä. Näin sitä taas sivistyy. Suomessakin näyttäisi oleva muutama meromiktinen järvi.

      Poista