Floridan kierros: pintaraapaisu Miamista

Palaan marraskuiseen Floridan reissuun. 

Miamiin pääsemisessä oli pientä haastetta. Meillä oli Finnairin menolento Chicagon kautta. Finski peruutti Chicagon koko syykaudelle eikä automaattireititys tuottanut meille mitään vaihtoehtoa ja niinpä menolentomme peruuntui. Jouduimme jonottelemaan puhelinpalveluun pitkään kahdesti ennenkuin saimme uuden reitityksen Lontoon kautta. Viime keväänä Finskin automaattinren uudelleenreititys tuotti minulle liput, joissa oli 30min vaihtoaika Singaporessa. Jonotus puhelinpalveluun vei 2t.

Pitkä vaihto Lontoossa muuttuikin mukavaksi, kun silmiimme osui Qantaksen lounge, jonne pääsimme Finnairin kortilla. Siellä oli aamiaislista, jolta sai tilata mm. suosikkiani eggs benedictiä. Meillä ei ollut vierekkäisiä paikkoja koneessa, joten kuulumiset päivitettiin tuolla.

Miamissa jonotimme yli 2 tuntia passintarkastukseen. Sitten kun vihdoin pääsin luukulle, virkailija sanoi, että passini piippaa sellaista, että minut tullaan noutamaan kuulusteluhuoneeseen. Kääks! Kuulusteluhuone oli itseasiassa aula, jossa oli kaksi isohkoa tilaa ja paljon ihmisiä. Ajattelin olla stressaamatta ja aloin katsomaan super bowl ottelua. Oli muuten hieno peli! Mielessä toki kävi, että kauankohan prosessissa mahtaa kulua ja pitäisikö olla suurlähetystön numero aina mukana. Vajaan 30min kuluttua minua huudettiin. Minua ennen ainoastaan ainoastaan yhtä muuta asiakasta huudettiin. Sain passini takaisin ja kehotuksen mennä luukulle 9. Siellä vielä passiani vilkaistiin ja homma oli sillä selvä. Yritin erittäin kohteliaasti kysyä, että mistä tässä oli kysymys. Kävi selväksi, että asia ei minulle kuulu.

Ystäväni odotteli minua matkalaukkuhallissa. Siinäkin oli mutkaa matkassa. Lentomme laukut oli nostettu kaikki pois hihnalta ja minun laukkuani ei löytynyt. Sitten jonottelemaan luukulle asiasta. Matkatavarajärjestelmän mukaan laukkuni oli Miamissa. Virkailija lähti ystävällisesti etsimään laukkua kanssamme. Sieltä se löytyi yhden tolpan takaa kuolleesta kulmasta. Huh, helpotusta. Minulle on kerran Amsterdamissa käynyt niin, että toinen matkailija otti matkalaukkuni vahingossa. Siitä tuli hupaisa tarina, ehkä joku toinen kerta siitä lisää. Islannissa yksi eläkeläispappa veti perässään kaverini matkalaukkua eikä meinannut suostus pysähtymään, jotta voisimme tsekata tarrasta, että kenen laukku. "Ai, no ei tämä sitten ollutkaan minun" sanoi papparainen, joka oli lähdössä opastetulle kiertomatkalle.

Pääsimme lopulta onnellisesti Miamin hotellimme South Beachilla. Miamissa me vain rentoilimme. Meillä oli aika täysi lomaohjelma edessä ja Miamissa kerättiin voimia sitä varten. Hotellista pääsi helposti rannalle ja uimaan. Vesi oli ihanan lämmintä. Rantahiekka mukavan tuntuista ja kivan vaaleaa. Olisimme varmasti viettäneet tunteja meressä, mutta huomasimme siellä jotain hyvin vihreää limaa. Todennäköisesti se oli jonkinlaista leväkasvustoa. Se vähän hillitsi uimahaluja ja olimme hieman pettyneitä South Beachiin.

South Beach

Meidän hotellimme

Allasalue oli kiva, uima-allas olisi saanut olla syvempikin. Minä joudun yleensä reissussa aina jumppaan altaassa jalkojani, jotka kipeytyvät kävelystä pahasti polven vuoksi.

Minusta oli kiva seurailla näiden komeiden liskojen kuljeskeleu allasalueella

 

Pienempi lisko

 

Välillä piti tuijotella vaan palmuja ja sinistä taivasta

Pinacolada on lomadrinkkini, joten se kädessä yleensä hymyilyttää ;)

Rantaviihteenä oli myös ohi lentävät pienkoneet, jotka vetivät perässään mainoksia. Niitä me ohitse useita ja moneen kertaa. Tässä kuvassa vähäpukeisen oloinen naishahmo mainostaa "Shoot machine guns" @Lock and load Miami. Jonna innostui mainoksesta, mutta tähän matkaan emme saaneet enää mahdutettua konetuliaseilla ampumista :D

Kun auringonottajien määrä väheni, niin paikalle tuli oravat tsekkaamman, että olisiko jäänyt jotain ruokaa.

Iltaisin tallustelimme kaupungilla ja kävimme syömässä. Kaupungilla oli hienoja joulukoristeita. Miamiin tutustuminen jäi aika pintapuoliseksi. Tykkäsimme näkemästämme ja kokemastamme, paitsi siitä vihreästä epäilyttävästä aineksesta merivedessä. Mielelläni palaisin Miamiin, mutta ei minulle jäänyt sellaista fiilistä, että haluaisin palata tänne uudestaan ajan kanssa. Floridalla olisi kyllä annettavaa ainakin kahteen lisäreissuun.

Aurigonlasku ja taustalla pilvenpiirtäjiä. Tätä yritin päästä seuraavana iltana kuvaamaan kunnolla, mutta pieleen meni.

Hotellin uima-altaassa sai uida vielä pimeän tultua

Hotellin lähistöllä oli paljon kutsuvan näköisiä väljiä ravintoloita

Meidän piti tunkea sinne, missä oli kaikki muutkin, koska halusimme hieman katsella kauppoja. Tässä ollaan Lincoln Street kävelykadulla

Lincoln Streetillä edelleen

Miamista lähdimme ajamaan  kohti länsirannikkoa ja sitten sitä pitkin pohjoiseen Crystal Riveriin manaattisnorklausjoelle. Lyhin ajoretti olisi ollut vajaa 6t. Meillä meni koko päivä maisemareittiin. Kävimme nimittäin kuolaamassa taloja ja teimme rantapysähdyksen. Se ranta oli todellakin rakkautta ensi silmäyksellä.

Punaisen täpän kohdilta alkoi talobongausreitti ja pohjoisempana oli lempparirantani. Outoa oli se, että tuon pitkähkön pätkän itärannikolta länsirannikolle tiellä I-75 ei ollut mitään. Tosi kehnosti palveluitakin. Onneksi oli tankki melkein täynnä.

 

Auton ikkunasta I-75 tien näkymiä

Matkalla usein spekuloimme, että jos olisimme varoissamme, olisiko Florida se paikka, jossa haluisimme viettää eläketalvia. Tämän reissun kokemuksen perusteella Florida ei olisi minulle se paikka. Ravintolaruoka oli kallista ja heikkoa. Yhteenkään kunnon ruokakauppaan emme matkalla osuneet. Kanarian saaret pesevät ravintolaruuan hintalaatusuhteessa Floridan ihan 6-0 ja sama juttu ruokakauppojen suhteen. Seuraavassa osassa esittelen ihastukseni kohdetta Sarasotan aluetta, siellä koin välittömän rantarakastumisen.

 

Postaukset Floridan kierroksesta:
Osa 1 -  Snorklaamassa manaattien kanssa