Vuosi 2022

Se olisi sitten aika muistella kulunutta vuotta kuukausittain. Vuosi on mieleenpainuva: Ukrainan sota alkoi, korona pyyhkäisi Suomen lävitse ja tuhansia ihmisiä kuoli koronaan ja syksyn tullen sähkön hinta nousi taivaisiin. Globaalilla ja lokaalilla tasolla vuoteen on mahtunut kaikenlaista epävarmuutta, pelkoa ja sodan ahdistusta. Henkilökohtaisella tasolla vuosi on noista asioista huolimatta onnistunut. Todella paljon olemme sairastelleet vuoden aikana, vähempikin olisi riittänyt. Sairastelun vastapainona on ollut paljon ilon aiheita. 

Toivottavasti saan yhtä hyvän uuden vuodenkin ja sen aikana maailman tila kohenee. Akilleenkantapääni on liian vähäinen liikunta, epäterveelliset elintavat ja rapautuva terveys. Kyllähän noita pitäisi jotenkin ratkoa ja hyviä asioita työstää eteenpäin. Kunpa vaan löytäisin ensi vuonna aikaisempia vuosia paremmat keinot ja motivaation.

Ensi vuodeksi pääni on täynnä kaikenlaisia suunnitelmia. Haluaisin harrastaa, kuntoilla, viettää enemmän aikaa isäni kanssa, opiskella, matkailla, opetella uusia ruokia, olla enemmän mökillä, päästä Lappiin. Samaan aikaan pitäisi kuitenkin hidastaa tahtia, jotta niille tärkeimmille jutuille jäisi enemmän aikaa. Katsotaan, että miten vuosi lähtee rullaamaan.

Teille lukijoilleni toivotan hyviä vuoden viimeisiä hetkiä ja onnellista uutta vuotta. Toivottavasti näet sinut täällä myös vuonna 2023.

Tammikuu
Tammikuu on useinmiten vähän tylsä kuukausi, mutta vuoden 2022 tammikuusta tuli aivan ihana kuukausi. Vuoden ensimmäisenä päivänä menimme keskimmäisen kanssa Messilään laskettelemaan ja treffasimme siellä hänen ystävänsä perheineen. LUX helsinki on yksi suosikkitapahtumistani ja pitkästä aikaa pääsimme Hra Kepposen kanssa ihailemaan valotaidetta. Nuoriso ei jaksanut innostua aiheesta. Ilonan ja hänen ystävänsä Annin kanssa varasimme privaattivuoron Matinkylän Löylykontista. Ilonan kanssa jatkoimme talviuintia mökillä. Teimme uudella jääsahallani ja kairalla oman kastautumisavannon. Samalla viikonloppureissulla kävimme herkuttelemassa Kirkkonummen BistroOmatin blinibrunssilla. Tammikuun herkullisin hetki oli ehdottomasti ystäväni Leenan luona. Valmistimme pitkän kaavan mukaan hummeripastan ja siitä tuli huikean hyvää. Seuraavana päivänä kasasimme herkkubrunssin. Loppukuussa vietimme pienimuotoisesti Hra Kepposen synttäreitä. Talvifanille tammikuu tarjoili parastaan. Oli lunta ja ihania aurinkoisia talvipäiviä. Hieno tammikuu!

Ylärivi oikealta: brunssi Leenan luona, ulkoilemassa kotinurkilla, taivaallinen hummeripasta
Keskirivi oikelta: BistroOmatin blinibrunssilla Ilonan kanssa, Hra Kepposen synttäreillä tarjoiltiin mokkapaloja, Messillässä vuoden ensimmäisenä päivänä
Alarivi oikealta: LUX Helsinki työ Olympiastadionilla, avannossa Matinkylässä, oma kastautumisavanto mökillä

Helmikuu

Helmikuu jatkui hyvissä talvifiiliksissä ja energioissa. Hieman kärsin sekä polvi- että selkävaivoista. Pääsin hoitamaan niitä läheisen venekerhon saunaan ja avantoon kolmesti. Oli niin kivat saunareissut. Kävimme keskimmäisen kanssa taas Messilässä. Helmikuu on varsinainen leivonnaiskuukausi, söimme Runebergintortut, laskiaispullia useammankin kerran ja juhlistimme herkuilla ystävänpäivää. Hiihtolomalla keskimmäisemme oli Lapissa lasketteluriparilla ja kuopuksen ja Hra Kepposen kanssa lähdimme muutaman yön Himoksen reissulle. Meillä oli vähän vastatuulta Himoksen kanssa, minulla oli selkä kipeänä ja kuopus joutui pieneen rinneonnettomuuteen, josta ei onneksi ollut levon tarvetta kummempia seuraamuksia. Lomasen ehdoton kohokohta oli huskyajelu. Riparilla oli lähtenyt korona leviämään ja keskimmäisemme sai ensioireet bussimatkalla kotiin. Helmikuussakin oli hienoa talvisäätä!

Kesken hiihtolomaviikon Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. 

Ylärivi vasemmalta: huskytila vierailulla, matkalla Himokselle, huskyretki
Keskirivi vasemmalta: ystävänpäivä herkut, Runebergin torttu, Himoksella laskettelemassa
Alarivi vasemmalta: laskiaispullia, avantoreissu, keskimmäisen kanssa Messilässä

Maaliskuu
Maaliskuussa sairastelimme vuorotellen koronan. Ensimmäiset olivat jo ehtineet toipumaan, kun minun testini näytti positiivista, siihen meni 12 vrk ensimmäisestä positiivisesta. Kurkkukipua olin potenut jo useita päiviä, ennenkuin kotitesti näytti plussaa. Yskä oli paha, mutta muuten vointini oli koko ajan ihan kohtuullinen. Aika vaisu maaliskuu. Vähän ulkoilin, luin kirjoja ja katsoin telkkaria.

Varsin arkisia kuvia. Maininnan arvoisia ovat ylärivin kuva ensimmäisestä tekemästäni pavlovasta ja alarivin sovituskuva, jossa ollaan hankkimassa keskimmäiselle rippipukua.

Huhtikuu
Huhtikuu oli varsinainen action kuukausi. Ensin vietimme keskimmäisen rippijuhlia. Koronan vuoksi jouduimme pitämään pienet juhlat ja nekin oli jaettu kahteen osaan. Puolet vieraista oli koronassa. Kivat juhlat kuitenkin. Juhlien jälkeen lähdin ystäväni Marjukan luokse Australiaan. Marjukka on asunut jo yli 10 vuotta Australiassa. Olin ajatellut, että en ikinä pysty matkustamaan noin kauas, koska en pysty nukkumaan koneessa ja kärsin jet lagista. Reissu meni superhyvin myös noitten osalta.Ylärivi vasemmalta: Sydneyn oopperatalo, Sydneyn business keskusta, ripariväki laulaa keskimmäisemme juhlissa
Keskirivi vasemmalta: Keskimmäisen rippijuhlat, Suuren Valliriutan koralleja, Suuri Valliriutta
Alarivi vasemmalta: Suuren Valliriutan koralleja, keskimmäisen kummitäti siunaamassa rippilasta, minä ja Marjukka kävelyretkellä Manlyn alueella

Toukokuu
Vappu otettiin vastaan pizzalla ja kakulla. Esikoinen sai lahjaksi kummeiltaan kyydityksen ja lipun Turun kaupunginteatteriin katsomaan Hobittia. Minä pääsin takapenkille myöskin :) Tykkäsimme kaikki Hobitista. Vappuherkkujen jälkeen oli vuorossa keskimmäisen synttäriherkut ja sitten äitienpäiväherkut. Äitienpäivää vietin perheen lisäksi Ilonan kanssa mökkeilemällä. Ilonan ja Sirpan kanssa kävimme katsomassa ainakin kahdesti aiemmin perutun Joutsenlammen. Säkenöivien keksiäkäisten kanssa teimme aarrekartat, samalla kertaa kävin Marikan kanssa ihailemassa Pasilan muraaleja. Kiva pieni juttu oli lounastaa Ilonan äidin kanssa. Lisää ihanuutta toukokuuhun toi vierailu Leenan luokse. Kokattiin taas huolella mm. parsaa ja lohta ja lisäksi kävimme Visavuoressa. Toukokuu huipentui keskimmäisen rippilahjamatkaan Krakovaan. Meidän neljän hengen porukkaan kuului keskimmäisen kaveri äitinsä kanssa. Tosi hieno toukokuu!

Ylärivi vasemmalta: Ilonan ja Ilonan äidin kanssa lounaalla, Visavuoressa Leenan kanssa, äitienpäivänä perhe teki minulle brunssin
Keskirivi vasemmalta: Ilonan kanssa mökillä äitienpäivänä, vapunpäivänä pizzalla, Aarrekarttailua Tarun, Marikan, Katan ja P:n kanssa
Alarivi: Pasilan muraaleilla Marikan kanssa, Ilonan ja Sirpan kanssa katsomassa Joutsenlampea, Kummitäti-Tiina vei esikoisen ja minutkin katsomaan Hobittia Turkuun

Ylärivi vasemmalta: Takanamme istunut tuntematon tyyppi päätti saada meille parempia ilmeitä selfieen, Pyhän Marian kirkko Krakovan torin reunalla, georgialaisessa ravintolassa Krakovassa
Keskirivi: Keskimmäinen ja matkaseuramme Krakovassa, Wavelin linna, vaarin kanssa ulkokahvilassa
Alarivi: Leenan kanssa kokattiin parsaa vähän erikoisemmalla kastikkeella, Auschwitz, juutalaisten hautausmaa

Kesäkuu
Aloitimme kuukauden potien flunssaa. Minä olin ainakin 5 päivää kipeänä, osa pojista yli viikon. Kesän ensimmäiset menot peruutettiin tuolloin, sittemminhän niitä peruutuksia tuli useita. Menimme kuopuksen ja hänen kaverinsa kanssa mökille, minä tein etätöitä ja pojat saunoivat, uivat ja hölmöilivät. Kävin yhdellä ruokatauolla lounaan lisäksi hakemassa Ilonan mukaan. Australiassa asuva ystäväni Marjukka tuli Suomeen ja kävimme hänen ja Kirsin kanssa Loviisan avoimissa puutarhoissa ja syömässä mielenkiintoisen menun Sicapellessä. Juhannuksen sää oli upea! Nautiskelimme säästä, savulohesta ja etenkin St. Honoren kakuista mökillä. Paikalla oli oman perheemme lisäksi myös appi ja minun isäni.

Ylärivi vasemmalta: Ystävät vuodesta 1980 ja paikkana Loviisan avoimet puutarhat, Juhannusaatto on myös minun ja Hra Kepposen hääpäivä, Sicapellessä maistelimme mm. muurahaisia retiisin päällä
Keskirivi vasemmalta: Ilona meidän mökillä, Juhannuksen herkkukakku, lounaalla Kirkkonummen BistroOmatissa ja lautasella ihanaa korvasienikeittoa
Alarivi: Yksi suosikeista Loviisan avoimissa puutarhoissa, Juhannuksen viettoa, Ilona vei kuopuksen kaverinsa kanssa mökillä soutelemaan.

Heinäkuu
Heinäkuussa minulla on yleensä lomaa, joten se on yleensä vuoden ykköskuukausi. Tänä vuonna aloitimme loman viikon perhereissulla Gardajärven Riva del Gardaan. Maisemat olivat siellä aivan huikeat! Teimme päiväretken Venetsiaan ja se on minusta edelleen yksi maailman kauneimmista paikoista. Heinäkuussa mökkeilimme, mukana oli myös vaari. Teimme vaarin kanssa retken Fiskarsiin ja vedimme taas kaikki kokkaa haastetta. Samaan viikonloppuun osui ristiäiset Tampereella ja Queenin keikka, joten vietimme pienen hotellilomasen aikuisten kesken. Lapset olivat taas jossain räkätaudissa ja katsoimme parhaaksi olla maskit päällä koko juhlan ajan. Söimme ristiäiskakkua autossa :) Kävimme hotellilomasen yhteydessä apen kanssa kesäteatterissa ja kahvittelemassa. Ehdimme Hra Kepposen kanssa käydä ihailemassa myös Hatanpään arboretumia ja puistoa. Kätevien emäntien kanssa askartelimme Katan kotona. Kun saavuin paikalle emännät olivat päättäneet, että ensin juodaan shampanjaa ja syödään kakkua ja sitten askarrellaan ja vasta myöhemmin mietitään ruokaa. Hyvä suunnitelma. Sirpa kävi kahdesti kanssani vesijuoksemassa mökillä. Vesi oli niin uskomattoman lämmintä, että vedimme yli tunnin mittaisia vesijuoksulenkkejä. Tuleekohan enää minun vesijuoksukuntoni aikana noin lämmintä järvivettä? Tuleekohan enää ikinä yhtä helteistä kesää kuin kesä 2022?

Ylärivi vasemmalta: Sukulaisia ristiäisissä, Appi ja Hra Kepponen kesäteatterissa Tampereella, Queenin keikkaa odottelemassa.
Keskirivi vasemmalta: Hatanpään arboretumin ruusuja, Kätevien emäntien treffit Katalla, Vaari Fiskarsissa.
Alarivi vasemmalta: Queenin keikalla, Australialaisen yövieraan kanssa Pasilan muraleita katsomassa, Sirpa valmistautuu vesijuoksuun meidän mökillämme

Ylärivi vasemmalta: Gondoliajelulla Venetsiassa, Esikoinen suppailee Garalla, Venetsia
Keskirivi vasemmalta: Malcecine yhteyslautalta nähtynä, Kuopus Rivan hotellin uima-altaassa, Rivan del Gardan rantatieltä kuvattua
Alarivi vasemmalta: Rivan del Garda, napolilaista pizzaa, Kuopus ja Esikoinen gondoliajelulla

Elokuu
Minulla oli elokuun ensimmäinen viikko vielä lomaa itsekseni ja otin siitä kaiken irti. Leenan kanssa kävimme lasikurssilla Hämeenlinnassa. Sieltä jatkoin ystäväni Sirkun luokse Pohjanmaalle ihmettelemään Sirkun hankkimaa torppaa. Mahtava ohjelmanumero oli Sirkun järjestämä vierailu hänen veljensä luomumaitotilalle. Kauhajoella majoituin yhdeksi yöksi upeaan Salaisen Puutarhan Majataloon. Vanha pappila on entisöity ja kalustettu upeasti. Loman lopuksi vietimme Ascotin laukkakisat itä-helsinkiläisittäin. Ohjelmassa oli afternoon tea kuninkaallisessa seurassa, ratsuihin tutustumista ja varsinaiset kisat olivat ravit Riihimäellä. Loppu elokuu oli aivan karmea. Sain rajun suolistotulehduksen. Kahdessa viikossa painoni putosi 9kg. En muista milloin olen ollut niin kipeä ja vielä niin pitkään. Olin kaksi viikkoa poissa töistä.

Ylärivi vasemmalta: Leenan kanssa lasikurssilla Hämeenlinnassa, Ascotin laukkakisa vaati päähineen, Maitotilavierailulla ihailemassa Kaapon vasikoita
Keskirivi vasemmalta: afternoon tea tarjoilua ja kuninkaallista seuraa, Salaisen Puutarhan Majatalo, Riihimäen ravit
Alarivi vasemmalta: Sirkun aitan avain ei mahdu käsilaukkuun, Lehmä lypsyrobotissa lypsyllä, Puolet lasityötä joka ei valmistunut tänä vuonna

Syyskuu
Syyskuu alkoi ihanasti mökkireissulla Ilonan kanssa. Järvivesi oli vielä mukavan lämmintä. Marjastimme ja kävimme brunssillakin. Hra Kepposen kanssa kävimme katsomassa Uotinen goes Kekkonen esityksen Tamminiemessä ja samalla reissulla nautiskelimme ihanasta auringonpaisteesta Seurasaaressa. Ilonan kanssa kävimme koestamassa saunalautan ja olimme siellä ainoat asiakkaat. Oli ihana saunalauttailu! Säkenöivien keksi-äkäisten kanssa tapasimme Porvoossa. Meidän kanssa kilpaa loisti aurinko, hetkittäin oli jopa t-paitakelit. Töissä kävin pitämässä esityksen siitä, kuinka suuryrityksessä tehdään tuoteportfolion hallintaa. Koulutuskeskuksessa on hyvät ulkoilumaastot ja kävin nautiskelemassa niistä samalla kertaa. Kuukauden huipentuma oli minun ja Hra Kepposen kahden keskinen pitkä viikonloppu Lissabonissa. Edellisestä lomasta kahden olikin kulunut jo kahdeksan vuotta. Kuukauden viimeisenä päivänä kävin lounastamassa Sveitsistä saapuneen Elenan kanssa. Sveitsin pikkuserkun ristiäisiä harmillisesti vietettiin juuri sinä viikonloppuna, kun me olimme Lissabonissa. Syyskuun voisi myös nimetä piirakkakuukaudeksi. Niin monta peltipiirakkaa teimme :) Ruskakin oli hieno syyskuussa. Syyskuu on nykyisin noussut suosikkikuukausieni joukkoon ja tänä vuonna se oli tosiaankin hieno kuukausi.

Ylärivi vasemmalta: kaksi kuvaa Säkenöivistä Keksi-äkäisistä Porvoossa, kävelylenkillä työnantajan koulutuskeskuksessa
Keskirivi vasemmalta: syyskuun alun mökkisäät olivat ihanat, Saunalautta, uimassa saunalautalta
Alarivi vasemmalta: Ilonan kanssa brunssilla, syyskuu oli peltipiirakkakuukausi, Uotinen goes Kekkonen esitys Tamminiemessä.

Ylärivi vasemmalta: Belemin torni, yksi Queluzin palatsin saleista, ihana Sintra
Keskirivi vasemmalta: Näkymä St. Jorgen linnoitukselta, Mahtava ruoka Lissabonissa, Syyskuussa oli vielä mukavan lämmintä ja nautiskelin päivittäin hotellin uima-altaasta
Alarivi vasemmalta: Keltaiset ratikat kuuluvat monella tapaa Lissabonin kautukuvaan, Turistit Sintrassa, Fadokonsertin taitava kitaristi 

Lokakuu
Lokakuu on minulle usein jo vähän sellainen nahkea kuukausi. Valon määrä vähenee, usein sataa ja harmittaa se, että upea ruska katoaa. Nyt kuukauteen mahtui paljon iloa. Se alkoi Sveitsin serkun perheen tapaamisella Angry Birds puistossa. Töissä meillä oli workshop kurssikeskuksessa ja luonto tarjoili parastaan meille. Siellä on myös aina todella hyvät ruuat. Siis niin hyvät, että ihmiset ovat valmiita ajelemaan aikamoisen lenkuran kurssikeskuksen patojen äärelle. Juotiin vielä kerran kakkukahvit ripille päässeen keskimmäisen kunniaksi. Hänen toiset kumminsa olivat varsinaisten juhlien aikana koronassa. Juhlatunnelma jatkoi nousuaan, tulossa oli kuukauden kohokohta eli sukuseuran järjestämät iltapukujuhlat. Kävin jopa kampaajalla laitattamassa juhlakampauksen. Syysloman kunniaksi kokkailimme parempaa ruokaa sekä mustikkapiirakkaa teineille ja kävimme ravintolassakin. Lomailevat teinit saivat meiltä siis vain ruokaa lomaviihteeksi :) Jatkoin hyvää syömistä ystäväni Katin kanssa Lehtovaaran erinomaisella lounaalla. Ilonan kanssa kävimme mielenkiintoisella opastetulla kiertokävelyllä Lapinlahden entisessä mielisairaalassa. Työporukan kanssa kävimme tekemässä päivän vapaaehtoistyötä ja se kosketti meitä kaikkia. Oli hieno kokemus! Women in Tech konferenssissakin ehdin käydä. Tänä vuonna sen anti oli minulle aikaisempia vuosia kevyempi, mutta kyllähän se jäi mieleen. Livistimme ennen konferenssin päätöstä Clarionin Sky baariin naisporukan kanssa drinkeille. Keskustelu oli vilkasta ja todella mielenkiintoista. Kaksi porukkaa yhdistyi yhdeksi, kun kaksi henkilöä tunsivat toisensa. Hyvä energia! Ystäväni Lauran kanssa kävimme katsomassa Priscilla - Aavikon kuningatar musikaalin HKT:ssä. Illastimme sitä ennen Madonna-ravintolassa. Musikaali oli varsinainen puvustuksen taidonnäyte ja erinomainen muutenkin. Vielä kuukauden viimeisenä päivänä treffasimme brunssin merkeissä Säkenöivien Keksi-äkäisten kanssa. Ihanaa naisenergiaa. Kuukauteen osui kivaa ulkoilusäätäkin. Johan oli ihan turboahdettu ihanuuskuukausi!  

Eihän nämä lokakuun kuvat mahtuneet yhteen yhdeksän kuvan kollaasiin lainkaan. Vaikka ei ollut edes mitään matkaakaan.

Ylärivi vasemmalta: poikien sveitsiläis-suomalais-ukrainalainen pikkuserkku, Workshop firman kurssikeskuksessa, Kirsikkapuut ovat upeita syksylläkin
Keskirivi vasemmalta: Keskimmäisen rippijuhlat osa 3, Kolmansien rippijuhlien kakku, Sukuseuran juhlalook
Alarivi: kuvia sukuseuran juhlista

Ylärivi vasemmalta: Säkenöivät Keksi-Äkäiset brunssilla, Women in Techissä kavereiden kanssa, Lapinlahden entisen mielisairaalan opastetulla kierroksella
Keskirivi vasemmalta: Hävikkiruuasta valmistettu ateria, Poikien kanssa olimme vietnamilaisessa Lie Mi ravintolassa herkuttelemassa syyslomassa, Loput Säkenöivästä brunssiseurueesta
Alarivi vasemmalta: Katin kanssa lounaalla Lehtovaarassa, Sirpa vapaaehtoishommissa, Lauran kanssa ihastelemassa Priscilla-musikaalia

Marraskuu
Marraskuu aloitettiin Kätevien Emäntien askarteluviikonlopulla mökillämme. Meillä oli ihanat herkut ja hyvä askarteluboogie. Ehdottomasti pitäisi askarrella enemmän - etenkin hyvässä seurassa. Juhlafiilikset jatkuivat seuraavana viikonloppuna isänpäivällä ja sitten heti perään kahden lapsen synttäreillä. Ensimmäinen vauvamme täytti 18v. Vielä perään kynttilöiden teko pikkujoulut Ilonan luona. Sitten olikin jo vuoden viimeisen reissun vuoro. Jonnan kanssa kiersimme reilun viikon Floridaa. Puristimme kahden viikon reissun vähän lyhyemmäksi ja aktiviteettejä ja ajokilometrejä kertyi runsaasti. Floridan nähtävyydet ja retket olivat ykkösluokkaa. Floridan juttuihin palaan ensi vuonna.

Ylärivi vasemmalta: Isänpäivänä vaarin luona, Key Largo/Florida, askartelua ja herkuttelua Leenan tekemällä tiramisulla
Keskirivi vasemmalta: Floridan reissulla snorklattiin, Tein kuopukselle synttärikakun, Esikoisen 18v synttäreillä käytiin ulkona syömässä
Alarivi: pikkujoulun kynttiläpaja, Suosikkirantani Floridan reissulla, Esikoinen tekee isänpäiväksi amerikkalaisia pannukakkuja

Joulukuu
Palasin reissusta joulukuun alussa. Itsenäisyyspäivää vietimme paremman perheillallisen parissa. Lumi ilahdutti, mutta teetätti myös töitä. Poikkeuksellisesti suoriuduin joulukorttien lähettämisestä. Kavereiden kanssa illastimme ja vietimme samalla kertaa Ilonan synttäreitä. Sirpan kanssa ehdin käymään Turussa tutustumassa Turun linnan jouluiseen näyttelyyn. Joulutorttuja leivottiin monta kertaa. Sitten iski joulunalussairatelut ja sukujoulu peruuntui. Olimme yllättäen kuitenkin jouluna terveitä kaikki. Tapanina kävimme laskettelemassa. Välipäivät olen ollut töissä, tosi hiljaista on ollut.

Ylärivi vasemmalta: Uimaseuran naisten kanssa illallisella Shinobissa, Vaarin moikkaus ja kinkun nouto jouluaattona, Turun reissulla
Keskirivi vasemmalta: Turussa joulutorilla, Mikä upea talvisää, Messilässä tapanina rinteessä
Alarivi vasemmalta: joulutorttuja, jouluaatto, jouluna meillä pelaillaan lautapelejä kuvassa Smart10

Ei tullut sukujoulua

Meillä piti olla sukujoulu, yhteiseen joulupöytään oli kutsuttuna isoisät ja Hra Kepposen veli perheineen. Kaikki odottivat yhteistä joulua.

Jouluviikon maanantaina kävimme vaarin kanssa ostamassa ison kinkun koko porukalle. Kun tulin kinkun hakureissulta kotiin, oli kurkkukipuiselle kuopukselle noussut kuume. Teimme ihan varmuuden vuoksi koronatestin ja näytti positiivista. Joulukiireet loppuivat kuin seinään, kun vieraat peruuttivat tulonsa. Kuopukselta jäi väliin koulun bändin kanssa esiintyminenkin. Jäimme odottelemaan seuraavia koronapotilaita.

Seuraava potilas tuli torstaina, mutta ei koronapotilas. Keskimmäinen alkoi yöllä oksentamaan rajusti. Akuuttivaihe kesti melkein 12 tuntia ja sen jälkeen nousi kunnon kuume. Tässä kohtaa viimeinen rohkein vieraskin sanoi, ettei tule meille. Poika nukkui 26 tuntia, välillä kävi vessassa ja silloin yritimme nesteyttää häntä. Jouluaattona puolen päivän jälkeen sängystä kuului, että voisiko joku tehdä minulle voileivät.

Yllättäen istuimme koko perhe joulupöydässä. Se, että oma isäni vietti joulun yksin, oli niin harmittava juttu. Olen päättänyt, että meillä joulu ei ole kerran vuodessa vaan kahdesti. Uusintajuhlat pitää pitää!

 

 

Käytiin maskit päällä käsidesissä uitettuina moikkaamassa vaaria ja hakemassa vaarin paistamaa kinkkua.

 

 

Pojilla ei ole oikein mitään lahjatoiveita. Ainakaan sellaisia toteutettavissa olevia, joten lahjoja meillä annetaan vähäisesti. Vaikka eihän tuo määrä siltä aivan näytä.

Joulupäivänä teimme Hra Kepposen kanssa kinkun sulatuskävelyn keskustassa ja piipahdimme Itäkeskuksen vieressä Stoassa katsomassa joulunajan valotaideteosta. Meillä on hieman erilainen jouluperinne. Meillä syödään roskaruokaa yleensä joulupäivänä tai tapaninpäivänä. Tämä perinne sai alkunsa katastrofijoulusta 2017. Silloin syötiin pizzaa ja hampurilaisia ja löydettiin helmikuussa melkein syömätön kinkku laatikosta parvekkelta :) Tänäkin vuonna käytiin Mäkkärin luukulla hakemassa evästä ja pelattiin Smart10-tietopeliä.

UV-valoinstallaatio jonka on toteuttanut Flowers of Life kollektiivi

Lähikuva osasta teosta

Esplanadilla

Upeasti valaistu ravintola Kappeli

Saimme vuosi sitten joululahjaksi Smart10 ja se on kiva tietopeli. Plussaa kompaktista koosta.

Keskimmäinen sai jo ennen joulua uudet laskettelukamat sekä kausikortin Messilään. Polte rinteisiin on kova ja olin luvannut, että jos ollaan kunnossa niin Tapaninpäivänä lasketellaan. Sekin toteutui.

Kuopus mäessä

Keskimmäinen rinteessä. Minusta pimenevä ilta on mäessä tosi tunnelmallinen. Valot korostavat lumisia puita hienosti.

Taudit eivät ole vielä lähteneet leviämään perheessä. Toivottavasti ei tule mitään epämiellyttäviä yllätyksiä enää. Joulusta jäi se tärkein, eli koko suvun yhteinen aika toteutumatta, mutta olihan tämä muuten ihan onnistunut joulu. Yhteistä, rentoa aikaa perheen kesken <3

Meillä aikuisten osalta joulu oli tässä ja työt jatkuvat. Minulla tosin on mahdollisesti aika rennot päivät. Mun pomo hymyili niin onnellisesti, kun hänelle selvisi, että lomapäiväni eivät riittäneet joulunympäryslomaan. Olen kaikkien lomailevien lomasijaisena :) Tästäkään ei kehtaa valittaa, koska pidin kaikki saldotuntejani pois Floridan matkan yhteydessä.

Toivottavasti sinulla oli onnistunut joulu!

#tonttupartio Turussa

Yhden naisen jouluistamisprojektini #tonttupartio vieraili lauantaina Turussa. Turussa siksi, että ystäväni Sirpa ajaa sinne katsomaan äitiään joka viikonloppu. Sirpan äiti on ollut tavallista huonommassa kunnossa viime aikoina. Ajattelin, että Sirpa tykkäisi seurasta ja minähän aina innostun pienestä retkeily-matkailusta. 

Turun varsinainen ohjelmanumeromme oli Turun linnan jouluteemainen opastettu kierros joulunviettoa hovissa ja säätyläiskodeissa. Turun linnaan oli katettu eri aikakausien joulupöytiä 1500-luvulta 1800-luvulle. Opas kertoi eri aikakausien tyypillisistä jouluruuista ja joulunviettotavoista. Muutamia vanhoja reseptejä oli nähtävillä, halukkaat voisivat tehdä kotona piparkakkuja hovin tyyliin sekä omenamunkkeja. Aikoinaan munkit ovat olleet jouluruokaa ja vasta myöhemmin siirtyneet vappuun. Mukava kierros kesti tunnin.

Kaarle herttuan joulupöytä 1562

Ylläoleva joulupöytä esittää Kaarle Herttuan ja hänen tuoreen vaimonsa Katariina Jagellonigan ensimmäistä yhteistä joulua avioparina Turun linnassa vuonna 1562. Siitä joulusta tiedetään, että tarjolla oli ainakin riikinkukkoa, jänispasteijoita ja omenariisipuuroa. Tuohon aikaan riikinkukko ja muutkin lintupaistit aseteltiin näyttävästi tarjolle koristelemalla ruoka sulilla. Riikinkukkoa ei riittänyt muulle hoviväelle, he joutuivat tyytymään fasaaniin.

Jouluherkkuja: suolakaloja, makkaroita ja voita

Sama näyttelyhuone toisesta suunnasta, jolloin seinällä näkyy sängynlämmitin. Varren päässä oleva pyöreä säiliö täytettiin kuumilla hiilillä ja vempaimella siveltiin lakanat ja peitto lämpimiksi.

Vanhoja piparimuotteja

Piparkakut ovat menneinä vuosisatoina saattaneet esitää mm. maan hallitsijaa. Perinteinen possupipari on ollut markkinoilla vuosisatoja, edustihan sika runsautta ja hyvää satoa. Alunperin pipareiden "pienteollisuus" on lähtöisin luostareista, joissa nunnat leipoivat piparkakkuja rauhoittamaan vatsaa. Aikansa Actimel-jugurtti siis ;) Keski-Euroopassa piparkakuista innostuttiin niin, että sienne perustelttiin piparkakkukiltoja valmistukseen.

Tällä vehkeellä prässättiin pöytäliinat juhliin. Tästä jää vähän sellaisen taitosjäljet. Ne toki kuuluikin jättää, koska silloinhan juhlavieraat tiesivät, että taloudessa on moderni ja arvokas kodinkone.

Sillä välin kun Sirpa kävi tapaamassa äitiään minä kävin joulutorilla. Fiilis oli ihana, paikalle tuli joulupukki muorinsa kanssa ja vanhan ajan vaatteisiin pukeutunutta torikansaa kierteli muiden joukossa ja olihan siellä jonkun nokkamiehen hienosti pukeutunut vaimokin. Brinkkalan pihalla oli nuoret tontut ja hieman jouluista ohjelmaa. Minua ihastutti puujaloilla kävelevät lumivaltiaat. Kuulin turkulaisten supisevan, että he ovat sirkuskoululaisia.

Ihanat pitkät lumi/pakkasvaltiaat

Rooleihinsa täydelliset

Perjantaina vietimme uimaseuran pikkujoulut. Meillä on siis neljän naisen uimaseura, johon kuuluu Ilona, Otilia, Sirpa ja minä. Kaikki olemme jossain vaiheessa olleet työkavereita. Enää jäljellä minä ja Otilia. Ostin uimaseuralaisille pikkujoululahjaksi sellaisen pinnillä kiinnitettävän minitonttuhatun. Ihan erikseen kävin ne kaupasta hakemassa. Niitä on näkynyt melkein jokaisen kaupan tai kahvilan myyjällä. Hitsit, unohdin ne kotiin. Tämä #tonttupartio homma ei siis mennyt maaliin - ei edes maaliin päin. Ensi vuonna, kun ne minitontttulakit eivät ole enää muotia, niin uimaseuralla on sitten ne päässä :D

Pikkujouluruokamme ei ollut kovin jouluista, mutta todella hyvää. Söimme japanilaisessa Shinobissa, siellä izakaya puolella. Hra Kepponen kävi Shinobissa aikaisemmin ja sanoi, että minun pitää mennä syömään sinne tonnikalaa ja lohiavokadatartaria, että tulen rakastamaan niitä molempia. Näiden vuosien jälkeen sitä tietää puolison ruokamaunkin ihan just jetsulleen.  Shinobissa on siis ihania kalaruokia tarjolla, mutta ei lainkaan sushia. Listalta löytyy paljon muutakin kuin kalaa. Kanaa, possua ja tofua on monessa eri muodossa. Tilasimme suurimmaksi osaksi alkupaloja jaettavaksi.

Kolmatta suosiakkiani Hra Kepponen ei arvannut, se oli kampasimpukat

Viikon päästä tähän aikaan onkin jouluaatto. Nyt olisi pakko kääriä hihat ylös, löytää kadonnut motivaatio ja yrittää tehdä työhommat ja jouluvalmistelut. Eiköhän se tästä.

Kivaa joulunalusviikkoa!

Kiertotalous - mihin päätyi epäonnen suppilauta

Muistatteko kun juhannuksen jälkeen manailin, että ostamamme SUP-lauta on meille aivan sopimaton. Ostos oli sellainen rahat kankkulan kaivoon ja vähän harmitti. Fysioterapeuttinikin kanssa siitä juteltiin ja vaikka kilomäärän perusteella suppilaudan pitäisi meille riittää, se oli kuitenkin liian ohut. Ehkä siihen vaikuttaa myös se, että kaikki nuoret käyttäjät 185+ cm pitkiä. Fysioterapeutti sanoi, että kyllähän siitä nyt muutaman kympin ainakin saa takaisin, jos laittaa Toriin myyntiin. Kesä oli kiireinen, enkä saanut aikaiseksi. Ystäväni Ilona lainasi lautaa loppukesästä mökkireissulleen. Heidän nuorisojoukolleen suppilauta oli sopiva ja sen käyttöön piti jakaa vuoroja.

Kehnon SUP-laudan neitsytmatka

Syksyllä mökkeillessämme Ilona oli palauttamassa suppilautaa takaisin mökillemme. Siinä sitten keskusteltiin, että jos lauta jäisi kuitenkin Ilonalle. Ilonan äiti oli mukanamme ja hänellä oli kivanoloinen aivan uusi supertarjoustoppatakki, jonka hän oli löytänyt ihan Ilonan kodin lähellä olevasta outletmyymälästä. Niin siinä sitten sovittiin joutuisasti, että Ilona hommaa mulle samanlaisen toppatakin kuin äidillään ja pitää suppilaudan. Minunhan on pitänyt jo pari vuotta hankkia joku helppo toppatakki, mutta en ole vaan ehtinyt enkä viitsinyt. 

Suppilaudan vaihtari

Kaikkein paras vaihtoehto olisi toki ollut se, että meillä olisi suppilauta, jota käytettäisiin innokkaasti. Mutta kun siihen ei päästy, niin onhan tämäkin hyvä vaihtoehto: Ilonan lapsilla on suppilauta ja minulla on lämmin toppatakki. Eläköön kiertotalous! Enää ei harmita suppilauta-asia. Ei tullut suppilautaa, tuli toppatakki :)

Toppatakista ei toki ole iloa aivan koko perheelle, mutta olen yllättänyt Hra Kepposen vetävän minun toppatakin päällensä pihalle "kun se on niin ihanan lämmin" :D

Kaveripiirissäni kierrätetään ja lainataan nykyisin vilkkaammin kuin ennen. Entäs sinulla?

#tonttupartio

Viime joulukuussa meillä oli teemana #jouluöverit. Oli kyllä kiva ja herkullinen joulunodotus. Tänä vuonna kaksi adventtia oli jo takana, kun palasin Floridan reissusta kotiin. #jouluövereiden sijasta on tulossa varsinaiset jouluvajarit. Se alkoi tuntui varsin harmilliselta. Ajattelin, että jotain pientä jouluista pitäisi keksiä. Päätin, että teen vähintää viisi pientä jouluista juttua joko yhdessä jonkun läheisen/ystävän kanssa tai sitten niin että minä teen joulujutun muille. Tämä on Kepposkan #tonttupartio.

#tonttupartio nro 1
Leivoin viikonloppuna tämän vuoden ensimmäiset joulutortut perheelle. Niitä oli kolmea eri mallia. Kerettiläisille omenamarmeladitorttujen syöjille leivon vain perusmallisia torttuja ;)

Ensimmäiset joulutortut maistuvat aina niin hyviltä, kun lämpöisenä syö

#tonttupartio nro 2
Kävin pystyttämässä vaarille hänen pienen muovikuusensa ja vastoin kaikki odotuksia sain oikutelleet jouluvalotkin toimimaan. Esikoinen lähti seuraksi moikkaamaan vaaria.

Kuusi on pieneen tilaan sopiva ja siitä tuli ihan söpö, vaikka paketista purettaessa meinasi usko loppumaan. Kuusta koristaa pari minun askartelemaan koristetta, vanhin vuodelta 1977.

Hra Kepponen oli minun lomaillessa hoitanut perheen joulunkalenterit hyvään malliin. Keskimmäinen oli huomannut jouluun ensimmäisenä päivänä, että kalenteri puuttuu. Samana iltana Hra Kepponen oli käväissyt katsomassa että löytyykö 185cm viiksekkäälle pikkulapsellemme vielä suklaakalenteri. Fazerin patukkakalenterille oli jäänyt hintaa kassalla 5€. Hra Kepponen oli todennut, että tuohon hintaan hän hakee kalenterin vielä kuopuksellekin, mutta oli saanut jonkun terveellisyyspuuskan eikä ollut ostanut meille edes yhtä kalenteria yhteiseksi. Olemme jakaneet Hra Kepposen lakupallerokalenteria. Koska esikoinen olisi jäänyt perheen ainoaksi kalenterittomaksi, Hra Kepponen osti hänelle raaputusarpakalenterin. Sopii nyt pikkupalleroistemme odotella kalenterien kanssa joulupukin saapumista ;)

Joululahjapolitiikkamme on edelleenkin, että välttelemme suurempaa lahjojen ostamista. Joku pieni paketti pitäisi saada kasaan jokaiselle lapselle tai sitten vähän rahaa. Keskimmäinen sai uudet lasketteluvarusteet ja saanee sitten lähinnä suklaarasian ja matkalta ostetun t-paidan jouluna. Olen aivan kauhuissani tuosta konseptista, että ostat tuosta vaan lasketteluvarusteet pääsemättä kokeilemaan niitä. Minulla ja Hra Kepposella on molemmilla laskettelukeskuksen vuokraamon poistosukset, joita on saanut kokeilla rauhassa ennen ostoa.  Hra Kepponen kokeili muutamia ja minä löysin omani siten, että palauttaessa vuokrakamoja lähinyppylällle kehuin suksia kovasti. Kätevä kundi sanoi, että nämä tulee kauden päätteeksi myyntiin, että jätä yhteystiedot jos olet kiinnostunut ostamaan ne. Ostin sukset keväällä 2012 ja hyvin ovat kestäneet.

Parkkiin sopivat laskettelukamat

Joulusiivouksen teko on aloitettu. Pari ikävää rytönurkkaa on vielä jäljellä. Mutta onhan tässä vielä aikaa.

Mitä sinun joulunodotukseesi kuuluu?

Snorklaamassa manaattien kanssa

Ensimmäisen kerran elämässäni näin manaatin Singaporessa akvaariossa. Minusta se oli niin sympaattisen näköinen otus ja muistuttaakin Muumeja. Ihastuin heti. Seuraavan kerran näimme manaattipariskunnan jälleen vankeudessa Tanskassa Randersin sademetsäkupolissa. Pojista ainakin esikoinen pääsi onnekkaana syöttämään manaatteja.

Randers oli meistä huippumielenkiintoinen paikka, lisää siitä voit lukea täältä: https://pikkukepponen.blogspot.com/2013/06/tanskan-reissu-osa-2.html

Todella jännittävää puuhaa tuo manaatin syöttäminen. Kuvassa esikoinen. 

Covidin aikana huomasin, että Floridassa elää joessa manaatteja ja siellä on mahdollista päästä snorklaamaan manaattien kanssa. Viime kesänä tästä innoissani selitin ystävälleni Jonnalla ja päädyimme lentolippuostoksille. Nautitulla skumpalla saattoi olla osuutensa asiaan. Niinpä sitten marraskuun lopussa ajoimme Miamista Crystal Riveriin manaattien perässä. Ajoaika oli noin 6 tuntia. Me otimme vielä pysäyksen ja parit maisemaihailut matkalla, joten siihen kuului yli 8 tuntia. Mitä sitä ei nainen ajaisi päästäkseen snorklaamaan manaattien kanssa.

Mikä ihmeen manaatti?

Manaatit ovat suuria vedessä eläviä nisäkkäitä. Manaatit eroavat merilehmistä (Dugongidae) kallon ja hännän muotojen osilta. Manaattien hännät ovat melojen muotoisia, kun merilehmien hännät ovat haaroittuneita. Manaatit ovat kasvinsyöjiä, jotka viettävät suurimman osan aikaansa matalissa vesissä. Manaatit elävät matalilla suistoalueilla Pohjois-, Keski- ja Etelä-Amerikan rannikoilla, sekä Karibianmerellä. Lainaus: https://fi.wikipedia.org/wiki/Manaatit

Manaatit voivat kasvaa yli 4-metrisiksi ja painaa jopa yli 1500kg. Keskimääräinen manaatin pituus hieman vajaa 3m ja reilu 400kg. Naaraat kasvavat uroksia isommiksi. Isot manaatit ovat samaa painoluokkaa lehmän ja jopa sonnin kanssa. Naaraiden ja urosten erottaminen toisistaan on vaikeaa, eikä onnistu tavalliselta snorklaajalta. Manaateilla on kova kiire syömään, manaatit syövät ruohoa noin 10% painostaan vuorokaudessa. Ne ovat rauhallisia pötkylöitä eivätkä mitenkään ihmiselle vaarallisia. Manaatit saattavat hyvin kiinnostua rauhallisesti vieressä kelluvista ihmisistä. Niillä on tosin huono näkö.

Crystal River mainostaa itseään manaatti alueena ja suurella manaattipopulaatiolla. Joessa on kuumia lähteitä ja kun vesi viilenee muualla, manaatit tulevat kuumien lähteiden luokse lämmittelemään. "Manaattisesonki" alkaa marraskuun puolivälistä, kun vesi alkaa viilenemään. Crystal Riverin jokivesi oli noin 21-asteista, joten manaateilla ei ollut vielä varsinaisesti tarvetta tulla lämmittelemään. Olimme aamun ensimmäisellä manaattiretkellä ainoat osallistujat. Ajelimme jo ehkäpä hieman epätoivoisesti etsimässä manaattia. Manaatit ovat rauhoitettuja ja liikkuvat aivan asutuksen tuntumassa. Joskus nousuveden aikana manaatit saattavat tulla syömään rantatontilta vaivalla koko kuuman kesän kastellun nurmikon.

Manaatteja etsimässä

Edelleen etsitään manaatteja. Kivoja taloja ja pihoja.

Vihdoin veneen kippari bongasi manaatin ja menimme mahdollisimman nopeasti veteen. Manaatit liikkuvat nopeasti ja meillä oli vaikeuksia saada se kiinni, koska manaattien läheisyydessä ei saa käyttää räpylöitä. Koska kyseessä oli Amerikka meidän piti käyttää joko pelastusliivejä tai lötköpötköjä, valitsimme jälkimmäiset. Sitkeästi uimme manaattia kiinni. Piti tietenkin potkia ja kauhoa ja sepä ei manaattia miellyttänyt vaan hän päätti jatkaa reippaasti eteenpäin. Suomalaiset eivät anna periksi ja kauhoimme manaatin perässä. Jossain vaiheessa manaatti päätti jatkaa ruokailuaan ja pääsimme hiljalleen lipumaan lähelle. Sitten hän antoi meidän hengata vierellään.

Älä mee! Tultiin sua varten peräpohjolasta saakka.

Tuolla pyrstöllä ei tarvitse kauheasti potkia, että saa karistettua tungettelevat tädit kannoiltaan

Sitkeydellä roikuttiin perässä ja nyt se palkitaan. Joki on matala ja ruohopohjainen.

Ollaan jo melkein bestiksiä

Tästä näkyy, että manaatilla on kaikenmaailman arpea pinnassaan. 

Niin lähellä manaatti olen ollut, että olen ihmetellyt sen ihosta harvakseltaan kasvavia karvoja.

Tässä kuvassa näkyy manaatin selkäkarvoja, välillä pitää nousta pintaan haukkaamaan happea.

Happea!!!

Siinä sitä katseltiin toisiamme <3

Manaattisnorklaus meni aluksi aikamoiseksi urheilusuoritukseksi, mutta lopulta saimme hengailla manaatin kanssa ihan niin pitkään kuin halusimme. Olihan tässä vähän sellaisen katastrofin aineksia, että retkellä ei näekään manaattia. Jälkikäteen juteltiin Jonnan kanssa, että ehkä tämä kuitenkin oli ihan optimisuoritus. Vedessä ei ollut ketään muita kuin me kaksi ja manaatti. 

Käytiin vielä lopuksi katsomassa kuumat lähteet. Silloin kun manaatit ovat siellä lämmittelemässä, ei lähteille saa mennä.

Matalaa ja ruohoisaa ja pitää sukeltaa putken alitse

Yksi vedenalainen lähde näkyy jo hyvin kuvassa.

Ehkä minulla viiraa jollain tavalla, mutta olin ihan älyttömän onnellinen tuosta manaattikokemuksesta. Teimme vielä Keysin alueella toisen snorklausretken ja siellä seurailin kilpikonnaa. Ehkä minusta olisi pitänyt tulla sukeltaja ja vedenalaiskuvaaja. Mutta näinkin on hyvä. Rakastan snorklausta. Tavoitteena on, että minusta tulee snorklaava vanhus ;)

Kivaa perjantaita ja viikonloppua!