Tverkkaavan emännän maitotila

Kirjoittelin postauksessani Elämyksiä Pirkanmaalta Pohjanmaalle, että ystäväni Sirkku tarjosi minulle mahdollisuutta käydä tutustumassa maitotilaan. Sirkku soittelikin emännälle, joka sanoi Sirkulle, että jos Sirkku haluaa häntä nähdä, niin parempi tulla ajoissa, kun hän menee illemmalla tverkkaustunnille. Siitä sitten klikkiotsikko tverkkaavan emännän maitotila.

Maitotila on osakeyhtiö ja isäntä on osakkaana toisessakin firmassa, joka tekee maansiirtoa ja aurauksia. Maitotilalla oli vierailupäivänämme muistaakseni 101 lypsävää lehmää ja sitten eri ikäiset vasikat ja muut vielä päälle. Kyseessä on luomutila ja tila viljelee itse kaiken lehmien ruuan. Kyseessä on mittavat investoinnit tehnyt suurtila. Ulkopuolisia kaksi yritystä palkkaa jatkuvasti vähintään neljä henkeä ja sesonkityövoimaa vielä päälle.

Tilan 6v nuorimies Kaapo lähti meille esittelemään paikkoja. Kaapolla meni hetki ihmetellessä, kun kuuli, että minä en ole ikinä käynyt maitotilalla enkä ymmärrä maitohommista mitään. Kaapo sitten totesi, että sulla ei sitten varmaan ole ollut ikinä omia vasikoitakaan ja mullapas onkin nyt kaksi :)

Kaapon sääntö numero 1.
Lypsettavan lehmän tunnistaa siitä, että sillä on robottipanta kaulassa. On niillä lehmillä kuulemmat nimetkin, mutta kuka niitä nyt kaikki muistaisi, tuumi Kaapo ja kysäisi heti perään, että mikäs se olikaan sinun nimesi.

Kaapon sääntö numero 2.
Lehmä saa olla missä haluaapi. Se voi olla sisällä navetassa tai mennä navetan perältä ulos aitaukseen.

Kaapon sääntö numero 3.
Kun lehmä haluaa tulla lypsetyksi, lehmä menee lypsyrobotin luokse odottamaan omaa vuoroaan.

Siis hetkinen? Että lehmä menee itse lypsyrobotille vieläpä jonottelemaan? Sirkku hieman täydensi, että täydet utareet saavat lehmän kaipaamaan lypsyä ja kaiken lisäksi robotti antaa hieman herkkua lypsyn päätteeksi. Lehmät oppivat hyvin nopeasti käymään itse robotin luona lypsyllä. Pantaan voidaan myös säätää, että kuinka monta kertaa lehmä voidaan vuorokaudessa lypsää, joten herkkuahmatit eivät tule liian usein lypsettäväksi.

Siellä on lehmä lypsyrobotin lypsettävänä. Jalat näkyy.

Valkoinen lehmä on "jonotuskarsinassa" seuraavana menossa. Musta lehmä oli jonossa kakkosena, mutta tuli katsomaan kuvaamistani. Saattoi olla myös taputtelun perään.

Minua olisi ihan hirveästi kiinnostanut tutustua siihen, että mitä kaikkea infoa lypsyrobotista olisi saanutkaan.

Utareet ovat lypsykarjalla niin isot nykyisin, että lehmän pitää asettautua makuulle enemmän toisen kankun varaan ainakin jos ei ole lypsyä juuri tehty.

Alla 15s videoklippi lypsyrobotin luota:

Kaapon sääntö nro 4
Maito menee putkia pitkin maitohuoneen tankkeihin. Sieltä säiliöauto käy hakemassa maidot.

Kaapon sääntö nro 5
Lehmille tehdään sekoitussammiossa rehut, ruokitaan lehmät ja pidetään paikat siistinä. 

 

Kaapon vasikat

Sillä lailla se maitotila hoituu 6-vuotiaan näkövinkkelistä. Sirkku tiesi kertoa vielä lisää. Tverkkaava emäntä on karjanhoidon ammattilainen ja erikoistunut jalostukseen ja tutkimaan, että miten lehmät voivat mahdollisimman hyvin. Se on kuulemma on aika lailla niin, että mitä paremmin voivat lehmät, sen parempi tulos. Uusin systeemi on pienten vasikoiden imettämö. Pienet vasikat pääsevät valittujen äitilehmien vierihoitoon ja imetettäväksi. Lisäksi vasikoille on tarjolla tavalliset imetysämpärit. Emolehmän läheisyys tekee hyvää vasikalle, ne syövät reippaammin, ovat rauhallisia ja kasvu lähtee nopeammin vauhtiin kuin pelkällä imetysämpärillä.

Pienten vasikoiden imetyskarsina

Tämän vasikan olisin voinut ottaa mukaani kotiin taputeltavaksi.

Olen seurannut surullisena kehitystä, jossa moni maitotila lopettaa toimintansa kannattamattomana. Sirkulta kyselin, että mitä vaatii ansaita elantonsa maitotilalla ja Sirkku listasi muutaman pääkohdan:

-Tilan tulee olla riittävän iso. Pienet tilat eivät enää kannata.
-Hyvä paineensietokyky: tilojen investoinnit ovat mittavat ja pitää pystyä keskittymään tilan pitämisenä modernina ja kehittämiseen isosta velkataakasta huolimatta.
-Hyvä kirjanpito ja tukisysteemeihin perehtyminen.
-Luomutila vaatii myös opiskelua luomusta ja etenkin siihen liittyvistä kiertoviljelystä.
-Alkutuotanto on sitovaa, lähes joka päivä on työpäivä ja työpäivä on usein pitkä.

Minä haluan ehdottomasti tukea omilla kulutustottumuksillani kotimaista alkutuotantoa.

Tuolla traktorin perässä olevassa sammiossa sekoitetaan lehmien ruoka. Valitettavasti unohdin jo Kaapon asiantuntevan selostuksen rehun valmistuksesta. Sen muistan, että sekaan tuli kivennäisiä.

Kaikken kallein ja hienoin kone ainakin Kaapon mielestä. Kuvassa Kaapo kiipeämässä kyytiin. Kaapo lupasi herrasmiehenä, että Sirkun kanssa työntävät minua pyllystä ylös, jotta pääsisin edes kerran elämässäni ison Valtran kyytiin.

Navettaan tottumattomien ensimmäinen kysymys on ollut: "Haisiko navetassa voimakkaasti?" ja heti perään, että "Haisitko itse pitkään navetalta?"

Minä Sirkkua jo varoittelin, että eläinallergiani vuoksi navettakäyntini saattaa jäädä hyvin lyhyeksi. Olin yllättynyt siitä, kuinka mieto eläinhaju oli eikä lanta haissut lainkaan. Hyvin pystyin tekemään pidemmänkin navettakierroksen. Minusta vaatteeni eivät juurikaan haisseet navetalta vierailun jälkeen. Talvella, jolloin peräovet ulos ja ikkunat ovat kiinni, tilanne voisi olla toisenlainen.

Navettavierailu oli minusta mahtava kokemus. Oli kiva päästä hieman tutustumaan maitotilan elämään. Kiitos Sirkkulle, maitotilalliselle Sirkun veljelle ja tverkkaavalle emännälle ja etenkin kiitos oppaalleni Kaapolle! Tämähän oli siis elämäni ensimmäinen vierailu maitotilalla. Lihakarjatilalla olen känyt elämässäni kerran. 

Navetassa oli tälläiset kesäasukkaat, jotka lentää suhauttivat pään ylitse niin, että hiukset melkein pöllysivät