Kaverilla yökylässä

Nämä korona-ajan riemut ovat taas hyvin rajallisia. Päätin heti, että tällä kertaa tilanteen niin salliessa, yritän tehdän jotain pieniä kivoja juttuja ystävieni kanssa. Minun vireystilaani ylläpitää sosiaaliset suhteet. Sen lisäksi kotona yritän järjestää leffailtaa, leipoa poikien kanssa ja lukea kirjoja. 

Vajaa pari viikkoa sitten ajelin ystäväni Leenan luokse Pirkanmaalle yökylään.Noin vuosi sitten Leena osti vanhan punaisen torpan ja remontoi sitä aika lailla. Sähköt, kylpyhuone ja keittiö ovat ammatilaisten tekemiä, isot pintaremontit sisäkattojen käsittelyä myöten Leenan ja hänen talkoolaistensa tekemiä. Remontti valmistui sutjakasti, mutta en ole ehtinyt tätä aikaisemmin käymään Leenalla. Yhdet sovitut treffit menivät pieleen, koska esikoisen koronatestitulos ei valmistunut ajoissa.

 

Leenan kaunis olohuone

Leena on kova puuhailemaan kaikenlaista, hän remontoi, sisustaa, askartelee, kunnostaa huonekaluja ja hoitaa pihaa. Lisäksi Leena on erinomainen ruuanlaittaja. Siksipä ehdotin, että kokataan joku erinomainen ruoka vaivaa säästämättä. Leena innostui ajatuksesta ja pienen pohdiskelun jälkeen päätimme valmistaa hummeripastaa.

Viimeisen vuoden parin aikana rapujen ja hummereiden elävältä keittäminen on puhuttanut paljon. Uusi-Seelanti, Sveitsi, Norja ja kohta myös UK vaativat hummereiden ja rapujen tainnutusta ennen keittämistä. Suomeen saa tilata eläviä hummereita ja kalatiskillä kokenut kalankäsittelijä voi tehdä nopean iskun hummerin päähän, joka tappaa sen. Tosin en tiedä onko se sen eettisempää kuljetuttaa hummereita elossa Suomeen saakka kalatiskillä tapettavaksi. Kanadassa ja USAn Mainessa on jo tuotantoa, jossa hummerit tainnutetaan sähköllä. Toivon kaikille tuotantoeläimille parempia oloja ja mahdollisimman kivutonta loppua.

Näin komean hummerin näin snorklatessani Galapagoksella. Kävin tuijottelemassa sitä useasti ja haaveilin sen syömisestä :)

 

Aikuista ja pelottavaa kuvamateriaalia :)
Takkutukka-silmätulehdus keskiäkäinen nainen ja "taisteluhummeri"

Valitsin meille minusta parhaimmalta vaikuttavan hummerpastareseptin. Olimme jo etukäteen spekuloineet muutamalla tekovaiheen hyödyllä sekä runsaalla kerman ja mascarponen määrällä ja liian vähäisen happaman määrällä. Päätimme kuitenkin kokeilla reseptin alusta loppuun. Kun hummerit on perattu, kuoret ja jalat säästemään ja niitä paahdetaan ensiksi uunissa. Mietimme, että onko kuorten paahtaminen tarpeellista, mutta teimme sen kuitenkin.

Kuorten paahtuessa uunissa aloitimme kastikepohjan teon. Ensimmäiseksi siihen tuli salottisipuleita, valkosipulia ja tomaattipyrettä. Sitten paseerattua tomaattia, valkoviiniä, valkoviinietikkaa, yrttejä ja paahdetut hummereiden kuoret. Siinä kastiketta pyöritellessämme jouduimme pettyneinä toteamaan, että kastikkeessa ei ole minkäänlaista hummerin makua. Se maistui todella hyvältä, mutta lähinnä vain tomaatilta. Teimme sellainen hätäpäätöksen, että Leena jää siivilöimään kastiketta ja minä ajan paikalliseen K-kauppaan ostamaan hummerifondia.

Fondiostosreissu oli nopea ja hauska. Siitä on todellakin aikaa, kun olen viimeksi nähnyt traktorin ruokakaupan edessä parkissa. Pari teiniä olivat tulleet traktorilla hakemaan sipsejä ja limua :) Meillä yksi teini haaveilee mopokortista ja sen jälkeen siitä, että kulkisi ukin minitraktorilla kouluun. Edelleen asumme kaupunkialueella ja pojalla on noin kilometri koulumatkaa. Mutta olisihan se niin hienoa, mennä reipasta kävelyvauhtia traktorilla kouluun.

Parkkeerasin tietenkin traktorin viereen :)

Kun palasin kaupasta Leena oli siivilöinyt kastikkeen ja lisännyt siihen kerman ja mascarponejuuston. Fondi toi siihen toivottua hummerinmakua! Maistelimme kastiketta ja totesimme, että joko kermaa tai mascarponea olisi voinut olla vähemmän. Lisäksi kastike kaipasi jotain hapokasta lisää. Kaikki valkoviini oli jo käytetty, joten päädyimme lisäämään valkoviinietikkaa ja sitruunamehua. Sitruunamehua lisäsimme vielä ruokailuvaiheessa.

 

Hummerin lihat lämmitimme pannulla voissa

Varovasti sekoitimme hummerin palat kastikkeen joukkoon ja kaadoimme kastikkeen pastan sekaan. Pastaksi keitimme meidän perheen suosikkipastaa Rummon linguinia.

 

Pöytä on katettu

 

 

Minulla oli pieni shampanjakin mukana juhlistamaan hummeripastaa

Pasta oli aivan tolkuttoman hyvää! Siis kerrassaan jumalaista. Tämä on ehdottomasti paras kotitekoinen pasta, jota olen ikinä syönyt. Ruoka oli yksi parhaimmista kotikeittiön annoksista ikinä. Pastasta tuli siis niin hyvää, että se on parhaiden pasta-annosten listalla hyvin korkealla. Sitä edellä on ravintoloiden pasta-annoksia: Nizzan La petite maisonin hummeripasta, 90-luvulla Helsingissä syömäni hummeripasta sekä Nizzan alueella syömäni tryffelipasta. 

Olen luvannut julkaista hummeripastareseptin, tällä hetkellä yritämme Leenan kanssa miettiä, että miten dokumentoida meidän lennosta tekemämme parannukset. Hummerin kuorten paahtaminen ja keittäminen oli aivan turha vaiva, joten sen poistaminen nopeuttaa hurjasti ruuan valmistumista.

Vaikka mahat oli pullollaan päädyimme syömään kaiken pastan. Sen jälkeen emme oikein pystyneet muuhun kuin lepäilemään sohvalla. Leena innostui näyttämään minulle muutaman parhaimman jakson Lego Master Australia ja Ruotsi ohjelmista C-morelta. Lego Master on tehty samaan tyyliin kuin Master Chef. Lego Masterissa parit saavat tehtäviä ja vaihtelevasti voivat käyttää legovaraston antimia. Ohjelmassa on samanlainen positiivinen fiilis ja tekemisen into kuin Master Chefissa. Kilpaparit kokoavat aivan mielettömiä rakennelmia legoista. Jos meillä olisi C-more, niin varmasti katsoisin ja yrittäisin innostaa pojat katsomaan kanssani.

Puolen yön jälkeen mahat olivat laskeneet sen verran, että paistoimme Leenan aikaisemmin jääkaappiin valmistamat suklaafondantit. Mukava makea yöpala :)

 

Keskiyön jälkiruoka ja Leenan ihana teeastiasto

Aamulla nukuimme röyhkeän myöhään ja sitten olikin aika kasata brunssi :)

Uhkaava viikko

Välillä arkielämä on kevyempää ja välillä taas raskaampaa. Viimeisimmissä postauksissa olen kirjoitellut enimmäkseen elämäni kivoista jutuista, niin nyt voisi olla aika vaihteeksi vähän narista. Viime arkiviikko ei ollut kovin hääppöinen viikko. Viime viikkoa kuvaa parhaiten, että se oli suoranainen uhkien viikko.

Maanantaina pamahti ensimmäinen uhka: saimme tiedon, että keskimmäinen on mahdollisesti altistunut koronalle. Keskimmäisen viikonlopun riparitapaamiseen oli osallistunut joku, jolla olikin korona. Ensimmäiseksi pitää todeta, että onhan se kiva, kun sentään joku tiedottaa näistä mahdollisista altistumisista. Koulu ei taida enää mitään tiedottaa. Riparitilaisuudessa onneksi käytettiin maskeja ja olemme varustelleet pojat omilla FFP2-maskeilla kouluun ja vapaa-aikaan. Tietenkin tiistaina keskimmäinen alkoi oireilemaan. Jännitysnäytelmä päättyi onneksi loppuviikosta viralliseen negatiiviseen testitulokseen. Koronauhan alla elämistä saamme jatkaa varmaankin vielä viikko kaupalla. Voihan kurjuus.

Kun koronauhka vielä roikkui päällämme, meihin iski turvallisuusuhka. Yhden lapsemme koulurauhaa turvasi aamusta poliisi ja ovia vartioi vartiointiyritykset vartijat. Wilma-viesti mahdollisesta turvallisuusuhasta koulussa sai sydämen hakkaamaan. Uhkaan reagoitiin nopeasti ja vakavasti. Poliisi ja koulu tiedottivat, että uhka ei ollut todellinen. Onneksi! Heti perään tuli toisesta koulusta tietoa, että lapsemme on ajautunut riitaan koulussa, jonka selvittämiseen on tarvittu koulun aikuisia.

Työviikko alkoi siten, että rauhallinen ja rakentava esimieheni koki, että yksi tärkeä projektimme ei edisty suunnitellusti.  Pomo oli aika harmistunut tilanteesta ja käsissäni oli uhka luottamuspulasta. Esimieheni harmistus näkyi projektin tekijöille saakka ja tajusin, että käsissäni on kohta myös uhka motivaation notkahtamiseen. Viikolla kului energiaa sekä luottamuspulauhkan että motivaatiopulauhkan eliminoimiseen. Perjantaina olimme takaisin hyvässä tilanteessa.

Sellaisenkin uhkakuvan ehdin rakennella mielessäni, että isälleni on sattunut jotain, kun en saanut häntä puhelimella kahdeksaan tuntiin kiinni. Kävimme sitten Hra Kepposen kanssa klo 23 jälkeen soittelemassa vaarin ovikelloa ja herättämässä hänet uniltaan. Kaikki oli onneksi kunnossa, vaari se oli keksinyt ladata kännykkäänsä vessassa ja unohtanut sen sinne.

Viikon kruunasi se, että sain postitse ulosottoonryhtymisuhkauksen. Olen taivastellut iltapäivälehtien juttuja pikkujulkkiksista, jotka hoitavat raha-asiansa niin leväperäisesti, että heillä on ulosotossa veroja, pysäköintimaksuja ja jne. Se taivastelu päättyy osaltani tähän, koska olen itse päätynyt ulosottouhan alle ilman, että minulla olisi maksuvaikeuksia tai elämänhallintaongelmia. Minulla oli 60€ jäännösvero eli mätkyt jääneet maksamatta. Tuostahan on pitänyt tulla kotiin varmasti parikin maksukehoitusta. En ymmärrä, että miten olen voinut käsitellä noin huolimattomasti veroviraston postia ja jättänyt huomaamatta asian. Kun mitään laskua ei enää tule paperitse kotiin, niin näköjään nopeasti rapautuu prosessit siihen, että ne paperilaskutkin pitäisi muistaa hoitaa ja ihan itse laittaa pankkiin maksuun. Lisäksi sanon puolustuksekseni, että olen saanut mätkyt viimeksi viime vuosituhannella, joten varmasti olen katsonut että tulipas pieni veronpalautus. Ehdin hoitamaan asian kuntoon ennen kummoisia seuraamuksia. Ilokseni se täytyy todeta, että veroviraston perintäkulut ja -korot ovat erittäin maltillisia. Mutta näin kävi ihan tavalliselle kansalaiselle, että ulosottton ryhtymiselläkin uhkailtiin.

Oli aika uhkaava viikko ja sen läpi meno tuntui rämpimimiseltä, mutta ihan hyvinhän tuo viikko kuitenkin päättyi. Toistaiseksi ei koronaa, ei todellisia turvallisuusuhkia ja sekä työt että luottotiedot kunnossa. Viimeinen uhka oli se, että kuluttavan arkiviikon jälkeen en enää jaksakaan lähteä ystäväni Ilonan kanssa mökkeilemään. Herra Kepposen avustamana pääsin matkaan. Viikonloppu oli ihana ja nollasi hyvin uhkaviikon apean ja väsähtäneen fiiliksen. Harrastimme avantohommia, saunomista, kuivakukkia, pientä shoppailua ja blineillä herkuttelua.

Vaihda vapaalle, nauti päivälonkeroa avannossa!

Mukavaa alkanutta viikkoa!
Paremmin on alkanut tämä viikko. Maanantaina mitään odottamatonta ei tapahtunut ja se on aivan mahtavaa :)

Viisikymppislahjoja

Sain toivepostauspyynnön siitä, mitä toivoin ja mitä sain 50v synttärilahjaksi. Hyvä syy palata vielä kerran muistelemaan synttäreitäni ja kaikkea niihin liittyvää ihanaa.

Aloitetaan lahjatoiveista - minulla ei ollut mitään synttärilahjatoiveita. Ainoastaan Hra Kepposelta toivoin jotain muistamista. Hän lupasi kustantaa minulle sen "miesartistin" synttäribileisiini. Sen lisäksi sain yllätysliput keikalle ensi kesäksi. Yllätys paljastui etuajassa, kun meinasin itse ostaa liput. Isäni antoi minulle lahjaksi oman 50v lahjansa, jotka olivat hopeiset veitset ja haarukat. Niissä oli vielä alkuperäinen lahjanauhakin päällä  Isäni on saanut ne lahjaksi äidiltään ja nyt ne lähtivät sitten seuraavalle sukupolvelle. Heti mietin, että harmillisesti kenelläkään pojistani ei ole samoja nimikirjaimia kuin minulla sekä isälläni.

Olen sellaisessa elämänvaiheessa, että minulla on ihan hirveästi kaikkea. En tarvitse mitään enkä halunnut kenenkään ystäväni ottavan lahjastressiä. Kerroin selkeästi, että on todellakin ok muistaa minua ihan vaan kortilla tai vaikka kukkakimpulla. Jos lahjanantajan arvomaailman mukainen lahja olisi lahjoitus hyväntekeväisyyteen, niin arvostan sitä. Jos joku haluaa antaa tavaralahjan tai jonkun yhteisen tekemisen, niin kaikki käy. Mutta ei lahjastressiä! Tavoitteena oli katkaista myös pitkä sosiaalisen elämän vaje ja nähdä ystäviä. Synttärijuhlathan jouduin koronan takia pitämään suunniteltua pienempänä.

Sain paljon kukkia ja kortteja sekä ajatuksella kirjoitetun syntymäpäiväkirjeen. Kukkaosastolle menee sekin, että sain lahjaksi pensasmustikantaimia. Niissä oli marjat jo valmiina ja elokuussa sain puuron päälle mustikoita omista pensaista. Kovasti toivon, että pensasmustikat selviävät talven ylitse.

Synttärikukkia sekä lahjaksi saatuja että koristeeksi hankkimiani

 

Synttäripensasmustikoiden satoa, viimeiset marjat lettujen kanssa

Ystävältäni Tiinalta sain lahjaksi illallisen ja Ellinooran keikan elokuussa. Keikka toteutui Krapihovin pihalla koronaturvallisesti. Pihalla oli numeroinut istumapaikat turvavälein, virvokkeiden tilaukset tehtiin tekstarilla ja tarjoilija toi juomat ämpärissä paikoille. Edellisestä keikkakokemuksesta olikin ehtinyt kulua todella pitkään. Sää oli fantastisen hyvä ja tykkään Ellinoorasta paljon. Oli aivan huikea keikka.

 

Tiinan kanssa odottelemme keikan alkua

Hienoa keikkaa edelsi erinomainen buffet-illallinen. Krapissa oli mukavan väljää, koska illallisvieraat oli porrastettu. Ruoka oli todella hyvää ja seuraavaksi tuleekin varsinainen kuvatulva herkuista. Parsasalaatti, lohi ja peruna"salaatti" olivat suorastaan taivaallisen hyviä. Iso suositus Krapihoville!

Etualalla suosikkini: lohi

Suosikkini: parsasalaatti ja sen vieressä perunasalaatti

Tuumasin ensin, että vähän vaatimaton jälkkäripöytä, kunnes huomasin, että herkullisten köyhien ritareiden kaveriksi oli raparperihilloa. Raparperihillo on harvinaisempaa herkkua.

Miten mun lautaselle tulee aina liikaa kermavaahtoa, kysyn vaan :)

Ystävältäni Lauralta sain lahjaksi hemmotteluillan. Se sisälsi kasvohoidon Helsinki Day Spassa ja kasvisruokaa ravintola YesYesYesissä marraskuussa. Minä en ollut käynyt aikaisemmin Helsinki Day Spassa. Käytän aika vähäisesti tuollaisia palveluita ja olen jotenkin ajatellut, että Hds olisi paljon muita paikkoja kalliimpi ja turhan fiini. Ihastuin kovasti Hds:n loungeen, jossa sai ennen ja jälkeen hoidon pötkötellä lepotuolissa ja nauttia teetä tai alkoholintonta kuoharia. Lounge on todella tilava, katto korkealla ja ihanaa empiretyyliä. Taustalla soi juurikin joku tyyliin sopiva rentouttava tingeltangel-musiikki. 

 

Juttelin kosmetologin kanssa siitä, että talvisin minulle iskee järkyttävä kasvojen ihon kuivuus ja on hirvittävän vaikea meikatakaan, kun kevyenkin meikkivoiteen jälkeen näytän nahkaa luovalta suomunaamalta. Kosmetologi suositteli minulle heidän tuotettaan, joka on ollut erinomainen kuivan ihon hoitaja. Niin kiva oli tuo Hds kokemus, että olen päättänyt mennä uudestaan. Helsinki day span lisäksi myös kasvisruokaravintola YesYesYes oli minulle uusi kokemus. Ruoka oli maittavaa, keskimääräistä ravintolaruokaa kevyempää ja kivaa vaihtelua.

Tämän ostin ja olen hyvin tyytyväinen. Moni apteekki ja esim. Kicks myyvät tätä. Hinta karvan päälle 30€ ja tuubi on riittoisa.

Helsinki day span ihana lounge

 

Kasvisruokaa YesYesYesissä

Olen pienesti innostunut näistä kombucha-juomista. En tosin aio alkaa niitä kotona valmistamaan.

Eikä tässä vielä kaikki. Sain lahjaksi myös kaksi pulloa shampanjaa, itse kudotut pitkät villasukat, korvakorut ja Marimekon meikkipussin. Niin ja sain myös kahvia ja ananaksen. Sitten sain vielä lahjaksi all-inclusive retkipäivän, johon sisältyi Ladalla ajamista, lapsuuden nurkilla pyörimistä, 70-luvun retkieväät ja illallinen. Tuosta retkestä tein erillisen postauksen.

Lisää upeita lahjoja

Ihan mielettömän hienoja muistamisia ystäviltäni. Olen ollut suorastaan hämilläni tästä kaikeasta ihanasta, mitä sain osakseni! Vieläkin välillä mietin, että tapahtuiko tämä kaikki synttärihumu tosiaan minulle. Minullahan meni syksy ihan vielä juhlahumussa kun oli kolme elämyslahjaakin. Tätäkin kirjoittaessa tulvi ihanat muistot mieleeni.

 

Olen jälkikäteen miettinyt, että miksi ihmeessä en juhlinut kunnolla 30v ja 40v synttäreitä, kun juhlahommahan osoittautui niin ihanaksi. Noh, kun täysin 30v oltiin juuri palattu Japanista ja omaisuus oli vielä matkalla kotiin ja asuimme tilapäismajoituksessa ensimmäisen kuukauden. Kun täytin 40v, osui sellainen elämäntilanne, että en jaksanut järjestää juhlia, vaikka niistä hieman haaveilin.

 

Jos synttärijuhlintani tuntui liian ruusuilla tanssimiselta, niin tämä postaus muistuttaa että olen minäkin saanut osani niistä ei niin onnistuneista syntymäpäivistä. Episodi naurattaisi muuten, mutta emme ikinä saaneet ketään tekemään sitä max. päivän korjaushommaa. Kenellekkään ammattilaiselle ei kelvannut noin pieni keikka. Muistot siis ovat edelleen paikoillaan.

Synttärijuhlien meemiksi muodostui tämä

Nämä lasit jäivät siltä miesartistilta :D Kuin ylimääräinen lahja

Onneksi jäi vaan lasit.

Arkiviikon kuulumisia

Meninkin kirjoittamaan, että tammikuu on lähtenyt erinomaisesti käyntiin. Eikös melkein heti iskenyt taas todella ärhäkkä silmätulehdus. Jouduin olemaan pari päivää sairauslomalla, kun en nähnyt tulehtuneella silmällä mitään. Pari tärkeintä palaveria seurasin kännykästä pelkällä vasemmalla silmällä.

Ei tullut tällä arkiviikolla ulkoiltua eikä kuntoiltua, mutta kaikki jemmassa olevat suklaat sain syötyä. Onneksi on taas kohta uusien alkujen maanantai käsillä ;)

Ennen silmätulehdusta ehdin ahmaista uuden dekkarin. Olenkin pitkään haeskellut uutta dekkaristia, jonka kirjassa juoni rullaisia kiinnostavana eteenpäin ja jonka loppu olisi onnistunut eikä kirja olisi kauhistuttavan väkivaltainen. Löysin Cara Hunterin Jäljettömiin dekkarin.

Kirjassa tutkitaan pienen Daisy tytön katoamista Oxfordissa. Tutkinta tuntuu polkevan paikoillaan, koska havainnot Daisystä ovat hyvin ristiriitaisia ja hyvin monella on salailtavaa. Juoni rullasi eteenpäin erinomaisesti. Päätin, että yhtään Cara Hunterin kirjaa en lue, jos tämäkin on joku pedofiilidekkari tai syyllinen kärsii skitsofreniasta tai vastaavasta. No, onneksi voin lukea jatkossakin Hunteria. Tykkäsin todella paljon. Olen pienen tauon jälkeen palannut Bookbeatin asiakkaaksi ja toivon sen piristävän lukuharrastustani ja siellähän onkin odottamassa seuraava Hunterin dekkari.

 

Kansikuva lainattu kirjan kustantajalta https://otava.fi/

HBO:lta olen löytänyt viihdyttävää katsottavaa "chick flick"-tyylilajissa. Se oli jopa niin viihdyttävää, että Hra Kepponenkin katsoi sen kanssani. Insecure-sarja kertoo mustasta nuoresta naisesta Issasta ja hänen ystävästään Mollysta. Naiset ovat työelämässä ja molemmat ainoita mustia työpaikallaan. Miesten kanssa on kaikenlaista säätämistä, Molly etsii tasoistaan miestä ja Issa kipuilee omassa suhteessaan. Naiset tekevät välillä huonoja valintoja ja hölmöyksiä, mutta yrittävät korjata asiat. Ystävyys on myös keskeisessä osassa sarjassa eikä sekään aina suju ilman kasvukipuja. Välillä naisten elämä on sarja outoja ja naurettavia tilanteita. 

Juoni ja henkilöt ovat vähemmän siloiteltuja kuin amerikkalaisissa tuotannoissa yleensä. Ote jotenkin todella paljon tavallista raikkaampi. Sarjan huumori toimii hyvin. Lähes kaikki roolit näyttelee mustat näyttelijät. Jaksot kestävät n. 25 minuuttia. Ensimmäinen kausi lähtee hieman kankeasti käytiin. Kaudet 2-4 ovat erinomaiset! Kausi 5 alkaa paketoida sarjaa loppua kohden ja siinä valitettavasti sorrutaan Hollywood kliseiseen loppuun. Mutta onhan onnelliset loput aina kivoja. Suosittelen sarjaa!

Issa ja parhaat kaverit, kuvat lainattu https://www.hbo.com/

Silmäpuolena onnistuin myymään yhdet laskettelusukset ja -monot ja sain jopa niistä ihan rahaakin. Enää jäljellä kahdet sukset ja yhdet monot. En ole vielä uskaltanut laskea, että monetko ylimääräiset luistimet ja murtsikat meiltä löytyy. Silti olen tyytyväinen, että yksi setti lähti eteenpäin. Kun nyt saisin muitakin ulos varastoistani.

Lisäksi onnistuin hankkimaan pojille uudet lasketteluvaatteet. Kuopukselle tilasin Five Seasonin laskettelutakin XXL:stä 60€. Esimerkiksi Haltin takki maksoi tarjouksessa 120€. Noin silmämääräisesti arvioiden tuo 60€ takki omaa kaikki samat ominaisuudet kuin kalliimpikin takki. Lämpöisyydestä ei ole vielä tietoa. Mielestäni oikein hyvä löytö. Hyvät löydöt olivat tervetulleita, koska olen hankkinut kaksi toppatakkia, yhdet toppahousut, yhdet lasketteluhanskat ja kaksi kypärää. Nuoriso tarvitsee myös uudet monot ja sukset ja kuulemma vielä lasitkin. 

Suksissa ja monoissa olen tullut siihen tulokseen, että parasta olisi päästä ostamaan ne vasta kokeilut jälkeen. 

Onko kenelläkään vinkkejä, miten suksia pääsisi koelaskemaan etelän nyppylöillä? 

Haluaisin ostaa ainakin keskimmäiselle sellaiset sukset, että seuraavat sukset hän joutuisi ostamaan vasta aikuisena.

Takki ja kuva xxl:n verkkokaupasta https://www.xxl.fi/

Vaikka arkiviikko olikin vähän alavireinen, niin tuli kuitenkin löydettyä uusi dekkaristirakkaus ja hoideltua varustelua ja mikä parasta toistaiseksi ei koronaa. Ihan selvästi plussan puolelle meni.

Kivaa viikonloppua!

Kiva viikonloppu

Minulle tammikuu on yleensä vähän tylsä kuukausi. Ennakoin, että tästä koronatammikuusta tulisi supertylsä, mutta kuukausi on lähtenyt kivasti käyntiin. Selvästi odotettua paremmin. Paljon kivoja juttuja on kalenterissa lisää tuloillaan, kunhan vaan nyt välttyisin koronalta ja koronakaranteenilta.

Noin vuosi sitten kävin ensimmäistä kertaa juuri auenneessa Löylykontissa saunomassa ja avantouimassa. Ihastuin kovasti Löylykonttiin! Löylyt ovat hyvät ja maisema saunan isosta ikkunasta upea. Kuten viime talvena, niin tänäkin talvena koronarajoitusten aikaan voi Löylykontista ostaa oman yksityisvuoron. Tarjontaa ei ole ollut juurikaan viikonlopun valoisan ajan vuoroille. Ilonalta tuli perjantaina viesti, että nyt kalenterissa on vapaa vuoro lauantaille. Tartuimme heti mahdollisuuteen ja ostimme vuoron itsellemme.

Löylykontti Espoon Matikylässä

 

Minä olen viimeksi kylmäuinut, kun vesi oli 8 astetta. Siinä lämpötilassa minä tarken ihan uidakin. Kun jäät tulevat niin usein siirryn siihen, että seison vedessä niin että polvet peittyvät ja lopuksi kastaudun. Ilona on ahkerasti kylmäuinut koko syksyn ja vetää 100 vetoa kevyesti. Minä otin vahvan aloituksen eli 3 vetoa. Yksi veto portailta pois ja kaksi takaisin :)

Oloni oli hyvin raukea saunareissun ja illallisen jälkeen ja otin minipäikkärit kesken kirjan lukemisen. Usein minulla on vaikeuksia nousta päikkäreiltä, tällä kertaa nouseminen onnistui helposti. Hra Kepponen paistoi ison pinon lettuja lauantaiherkuksi. Nam, nam! 

Hra Kepposen letuissa oli ihanan rapeat pitsireunat

 

Sunnuntaina kävimme keskimmäisen kanssa pullakahveilla vaarin luona. En tiedä, että miten uskallan viedä jatkossa poikia tapaamaan vaaria. Pojat altistuvat mahdollisesti koulussa koronalle ja vaarin suhteen en haluaisi ottaa yhtään ylimääräistä riskiä. Tokihan minunkin vierailuni ovat myös riski. Saatan viedä sen mitä pojat tuovat kotiin tietämättäni eteenpäin. Noh, tätä joutaa miettiä ja surra myöhemmin lisää ja mahdollisesti ratkoa pulmaa kotitestien avulla.

Illalla ehdimme vielä Hra Kepposen kanssa ihailemaan LUX Helsingin tarjoamaa ilmaista valotaidetta. Tarkoitus oli pakkokulturisoida poikia, mutta nuoriso ryhtyi hangoittelemaan vastaan "Me ollaan nähty LUX aivan liian monta kertaa", mikä on aika totta. Vuodesta 2014 olemme käyneet LUXissa ja usein koko perheen voimin. Päädyimme matkaan kahdestaan miehen kanssa. LUX on minusta yksi parhaita Helsingin tapahtumia ja olen kaivannut sitä kovasti. Viime vuonna se oli koronan takia peruttu ja sitä edellisenä vuotena olin lomamatkalla LUXin aikaan.

Tänä vuonna LUXin teoksia oli hajautettu pitkin kaupunkia, mikä varmasti oli erittäin järkevää tautitilanteen kannalta. Koska meillä oli aikaa vain yksi ilta, ehdimme näkemään teoksia hyvin rajatusti. Kävimme Stadikalla katsomassa revontulia, Alppipuistossa katsomassa Bing-teoksen, Suvilahden bongasimme ajamalla ohitse mahdollisimman hitaasti ja Vuosaaressa kävimme katsomassa Unshaped-teoksen. Kaikki teokset olivat hienoja ja iltamme oli onnistunut! Kaikkiaan tosi onnistunut viikonloppu ja siis jo toinen putkeen koronasta ja tammikuusta huolimatta.

Aurora borealis työ Stadionilla

"Revontulet" ympäröi stadionin tornia

Alppipuiston laajalle levittyvä teos

Unshaped Vuosaaressa

Minulla olisi kaikenlaista pientä kivaa kalenterissa suunniteltuna tammi- ja helmikuulle. Pidän kovasti peukkuja pystyssä sille, että korona kiertäisi meidät edelleenkin tai ainakin tulisi tosi lievänä. Olen päättänyt, että toistaiseksi yritän elellä kuitenkin siten, että pari perheen ulkopuolista kontaktia viikossa on ihan ok. 

Kivaa alkanutta viikkoa!

Talvifanin huippupäiviä

Minulla on taas näkynyt merkkejä elimistön poikkeus/ylikuormitustilasta. Kun rasitun liikaa, muistini alkaa temppuilemaan. Voin unohtaa hetkenä minä hyvänsä ihan mitä tahansa. Seuraavaan lomaan on vielä aikaa, joten nyt on syytä panostaa hyviin uniin, aikaisemmin nukkumaan menemiseen, ulkoiluun ja kevyeen liikuntaan.

Nämä mahtavat talvisäät ovat tukeneet ulkoilutavoitettani! Jestas on ollut niin kaunista ja ihanaa ulkona!

Vuoden ensimmäisenä päivänä lähdimme osan perheestä kanssa Messilään. Meidän keskimmäinen sai paikan lasketteluriparilta ja edellisestä laskettelureissusta on melkein kaksi vuotta. Minä niin toivon, että jollakin ihmeellä ripari järjestyisi! Siltä varalta poika tarvitsee treeniä, ettei joudu mahdollisesti kylmiltään riparilla rinteeseen. 

Kun olimme reilusti yli puolen välin matkassa, tajusin että muistini teki tepposet jälleen. Unohdin laskettelusukset autotalliin. Teini sai kyllä erinomaiset naurut tästä. Mokoma heti tiedotti kaverilleenkin "Lähdin mutsin kanssa laskettelemaan ja se keski-ikäinen unohti ottaa suksensa mukaan :D"

Kypärä ja monot on, vain sukset puuttuvat

Ei muuta kuin vuokraamon kautta rinteeseen. Meidän oli tarkoitus olla kolme tuntia mäessä. Keskimmäisen kaveri tuli perheensä kanssa rinteeseen ja pojat laskettelivat nurisematta sekä minun että kaverin 10-vuotiaan bonuspikkuveljen kanssa. Sain välillä äitikaverinkin mäkeen. Sää oli ihana, aurinkokin pilkisteli välillä, laskettelu tuntui ihanalta ja seura oli hyvää. Olimme ihan koko päivän rinteessä! Onneksi emme ostaneet niitä 3 tunnin lippuja.

Nopeasti alkoi päivä hämärtymään. Hämärä oli tällä kertaa upea kokemus. Taivas hohti osasta paikkaa tummanturkoosina ja osasta sinisenä. Laskettelurinteiden valot valaisivat upeasti lumisia puita ja hyvän aikaa olimme kuin jossain satumaassa. Jopa teinit jäivät ihailemaan ympäristön kauneutta!

Onnistuneen laskettelureissun ehdin käydä viikolla kahdesti kävelyllä päivänvalossa. Lähipururadalla oli huumaavan kaunista. Olisipa niin ihanaa, kun lumi pysyisi maassa ja olisi sellainen pikku pakkanen. Minä jaksaisin paljon paremmin tätä koronakurimusta, jos olisi hyvää ulkoilusäätä.

Nämä täydelliset talvisäät ovat saaneet oloni onnelliseksi. Juuri tälläistä talvea rakastan!

Tykkäätkö talvesta?
Harrastatko talvilajeja?