Amatöörisienestäjän helpot vinkit

Minä rakastan sieniruokia ja tykkään sienestää. Sienestämisen suhteen taitoni ja onneni on hyvin rajoittunutta. Muutamilla äärisimppeleillä nikseillä olen joskus jopa saanut saalista ja löytänyt takaisin kotiin.

Mitä kerään:

Kerään vain sieniä, jotka voi valmistaa tai säilöä pelkällä paistamisella ja ovat helposti tunnistettavissa.  

• Kantarelleja
  Erittäin helppo tunnistaa. Muutama vuosi sitten luin lehdestä, että metsissämme kasvaa myös valevahveroa, joka muistuttaa kantarelliä. En oli ikinä törmännyt valevahveroon. Yleensä löydän kantarellejä aika vähäisesti
• Suppilovahveroja
  Suppilot ovat luottosieneni, koska niitä löytyy useimmista metsistä aika runsaasti. Ne kasvavat mättäinä. Kun löydät yhden, niin löydät hetken päästä monta lisää. Keltainen jalka helpottaa tunnistamista. Kävin Hra Kepposen kanssa sienimetsällä, löysin ensimmäisen suppilon ja annoin sen Hra Kepposelle ja sanoin, että poimi näitä. Hyvin sujui.
• Lampaankääpä
  Mökin lähettyviltä löytyy muutamia yksittäisiä lampaankääpiä. Helppo tunnistaa laakeasta vaaleasta lakista, jonka alla on pillirakenne. Lyhyt jalka.
• Tatit
  Tatit ovat jo minulle hieman haastavampi poimittava. Ne ovat usein löydettäessä aika matoisia. Pääasialliset tattilöydökseni ovat herkkutatteja. Sappitatti muistuttaa herkkutattia, usein sen jalka on kapea eikä sellainen muhkean pullea kuin herkkutatin ja jalan pinnalla tummanruskea verkkokuvio. Itse olen oppinut, että sappitattiepäillyn voi maistaa, se on pahanmakuinen. Koska olen amatööri, en tiedä voiko tätä muille suositella. Kangastatteja olen joskus löytänyt.

Näiden lisäksi tunnistan rouskuja, haperoita, mustia torvisieniä (joita en ole ikinä löytänyt itse) ja känsätuhkeloita, joista vasta tänä syksynä selvisi, että olisivat kelvollisia ruokasieniä. En poimi rouskuja, koska suurin osa niistä vaatii ryöppäyksen, haperoita olen lapsena oppinut pitämään roskasieninä. Känsätuhkelot ovat alkaneet kiinnostelemaan. Jos mökin polulle vielä nousee iso känsätuhkeloyhdyskunta aion seuraavaksi paistaa ne :)

Ensimäiset suppilovahverot nousee

 

Suppiloita poimimassa 5.11.2020

Syksyllä 2020 löysimme ystäväni kanssa kantarelleja yhden pienen kastikkeen verran

Känsätuhkelot, seuraavan kerran kun bongaan näitä, niin pääsevät pannulle

Kuten jo edellä kirjoitin, käytän vain sieniä, joiden käsittelyksi riittää paistaminen. Paistan sienet aina sipulin ja valkosipulin kanssa. Käytän mielelläni sienten kanssa joko salottisipulia tai sitten laiskuuttani kaupan valmiita sipulipakastekuutioita. Pilkon sienet aina ennen paistoa. Kantarelleistä jätän pieniä ja sieviä kokonaiseksi, koska niillä on kiva koristella ruoka-annoksia. Jos käytän suppiloita vaikka samantien munakkaaseen, saatan paistaan nekin kokonaisena. Suppilovahveroista tulee pakastuksen yhteydessä sitkeämpi, joten suosittelen pilkkomaan pakkaseen menevät sienet.

Tämän syksyn sienisaalis toistaiseksi, toki lisäksi aikaisemmin kaksi tattia

Sain ostettua luottosienestäjältä näin ihania kantarellejä

Sieniä joudun eksymisvaaran vuoksi keräämään suhteellisen suppealta alueelta. Käytän kännykkää suunnistusvälineenä ja menen metsään yleensä vain yhdessä jonkun toisen kanssa. Molemmilla kännykät ladattuina mukana. Voisin liikkua pidemmälle, jos opettelisin uudelleen kompassin ja kartan käytön. Mökillä voin käydä katsomassa pari paikkaa yksinkin. 

 

Mitä teen sienistä?

Sienikastike

Yleisin tekemäni sieniruoka on kastike. Paistan sienet sipulin kanssa, kunnes neste on haihtunut. Lisään yhden purkin ruokakermaa ja lisäksi maitoa, kunnes kastiketta on tarpeeksi. Suurustan kastiketta valkoisella Maizenalla. Mausteeksi suolaa, hieman mustapippuria, 1 tl kirveliä ja 0,5tl rakuunaa. Hyvin helppoa. Kastikkeelle voi keittää kaveriksi pastaa tai perunaa, molemmat toimivat erinomaisesti.

Jotkut käyttävät sienikastikkeessa tuorejuustoa, sekin toimii oikein hyvin. Minä olen tässä kohtaa perinteiden vanki ja teen kastikkeen, kuten se on lapsuudessani tehty. Joskus jatkan suppilovahverokastiketta herkkusienillä, minusta se toimii ihan hyvin.

 

Näistä kantarelleistä on paistaessa irronnut paljon nestettä

 

Suppilovahverokastike ja keitetyt perunat

Minulta on joskus kysytty, että miksi ruokakuvissani näkyy niin harvoin salaattia lautasella. Noh, siitä syystä, että en voi sietää sitä, että kastike leviää salaatin sekaan.

Lohta ja kantarellia

Pihvi ja kantarellikastiketta

Sienikeitto
Paistetuista sienistä valmistuu helposti sienikeitto. Tyypillisesti laitan reiluhkon litran verran vettä, yhden kasvisfondihyytelönapin, purkin ruokakermaa ja usein vielä ainakin puolipakettia Koskenlaskijan sellaista pehmeää sulatejuustoa. Annetaan kiehahtaa ja surautellaan sauvasekoittimella tasaiseksi. Kantarellikeittoon sopii myös hyvin pari desiä kuivaa valkoviiniä.

Kantarellikeitto

Suppilovahverokeitto

Sienirisotto
Sienirisotto ei samalla tavalla tule minulla selkäytimestä kuin kastike ja keitto. Sienirisottoa tehdessä joudun katsomaan ohjetta ja jopa vähän keskittymään. Kastiketta ja keittoa pystyn tekemään automaattiohjauksella vaikka puhelinpalaverissa tai ruokavieraiden kanssa seurustellessa. Sienirisotto ei ole lainkaan vaikea tehdä. Luottoreseptini löytyy tästä postauksesta https://pikkukepponen.blogspot.com/2020/09/kantarellit-ovat-metsien-parasta-antia.html

Sienipiirakat
Sienipiirakkakin on varsinaista herkkua. Meillä sienipiirakka on enimmäkseen kahvipöydän suolainen herkku tai illanistujaisten tarjottava. Tosin usein teen sienipiirakan kaupan valmiiseen pakastepohjaan ja samalla ohjeella kuin kaikki muutkin piirakat eli 2 täytteeseen tulee purkki ruokakermaa ja kaksi kananmunaa. Mausteet sienipiirakassa on samat kuin sienikastikkeessa.

Tässä on kantarellipiirakan päälle paistettu kantarelleja, pekonia ja sipulia

Viime syksynä parhaan sienisaaliin sain ystäväni Ilonan kanssa marraskuun alussa. Sellaisen olen huomannut mökillä, että mitä pidemmälle syksyyn mennään, sitä vähemmän sienestäjiä. Kerralla tuli niin paljon saalista, että piti äkkiä soittaa vaari hakemaan sieniä, kun en ehtinyt paistelemaan niitä.

Tuo sienisaalis oli tietenkin amatöörisaalis. Ilonan mies oli jo sanonut hänelle, että yhtään suppiloita ei saa tuoda enää kotiin, koska Ilona oli saanut useamman alapuolella olevan kuvan mukaisen saaliin kerralla. Minä en ole ikinä saanut tuollaisia sienimääriä. Haaveena on löytää joku erinomainen kantarellipaikka. Ah, kuinka keski-ikäistä :)

Ilonan yhden sienestysreissun saalis Nuuksiosta

Ilonan ystävän Mirjan yhden päivän tattisaalis

Sienestätkö? Mitä keräät?

Syötkö sieniruokia?

Säkenöivää blogiseuraa

Lauantaini täyttyi kulttuurista ja säkenöivästä blogiseurasta. Olipas mahtava päivä.

Sain kesällä Tarulta (https://sutkautuksia.blogspot.com/) ja Pinkiltä (https://meneeohi.blogspot.com/) kutsun tulla lounastamaan. Pinkki toi lomareissultaan Turusta mukanaan Marikan  (https://kinttupolut.blogspot.com/) Helsinkiin lounaalle. Marikan kanssa olemme treffanneet muutamia kertoja aikaisemmin, ensimmäisistä treffeistä taitaa olla melko lailla viisi vuotta. Olemme seuranneet Tarun ja Pinkin kanssa toisiamme somessa kymmenisen vuotta ja vihdoimme tapasimme nenäkkäin. Lounaalla virisi heti ajatus toisesta tapaamisesta ja Taru ja Pinkki kutsuivat mukaan Leonidan (https://arkitaivas.blogspot.com/), jonka minä olenkin tuntenut jo reilut 10 vuotta. Tapasimme säkenöivässä seurassa lauantaina.

Aloitimme Marikan kanssa lauantain erittäin mielenkiintoisella esityksellä, jossa yhdistyi monologinäytelmä, musiikki ja opastettu kiertokäynti. Kyseessä oli Kreivitär Amalien draamakierros Aleksanterin teatterissa. Kreivitär Amalie oli Aleksanterin teatterin perustajan kreivi Nikolai Adlerbergin saksalainen puoliso. Kierroksen aikana kreivitär Amalie kertoo hänelle rakkaan teatterin perustamisesta ja sen alkuvaiheistaan sekä ihmeellisestä elämästään Saksassa, Venäjällä ja Suomessa.

Aleksanterin teatteri, kuva lainattu https://yle.fi/

Aleksanterin teatteri on minulle tuttu, koska olihan se vuosikymmenten ajan kansallisoopperan ja -baletin kotiteatteri. Teatterin varhaiset vaiheet olivat minulle tähän saakka täysin tuntemattomia. En tiennyt, että teatterin perusti venäläinen, tosin ruotsalaissukuinen, kenraali Nikolai Adlerberg, joka toimi Suomen suurruhtinaskunnan kenraalikuvernöörinä 1866–1881. Kenraalikuvernööreistä minulle on historian tunneilta jäänyt sellainen muistijälki, että kukaan heistä ei ollut pidetty ja kaikki vihatuin oli Bobrikov, joka salamurhattiin. Adlerberg oli suuri oopperan ystävä ja teatterin ensimmäinen esitys oli italialaisen oopperaseurueen esittämä Faust. Iso osa Aleksanterin teatterin ohjelmistosta oli suunnattu Suomessa asuvalle venäläisväestölle. Todella kaukaiselta tuntuu aika Venäjän suurruhtinaskuntana, vaikka minun isovanhempani ovat syntyneet Venäjän vallan aikana.

Kierros oli mukaansa tempaava. Amalien roolissa toimiva Anastasia Trizna oli niin ihastuttava. Aivan kuin hän olisi todellakin kaunis kreivitär Amalie, joka tuli menneisyydestä esittelemään hänelle rakasta teatteriaan.

Kreivitär Amalie

Ensimmäisellä parvella

Upeaääninen Amalie laulaa kuuluisan venäläisrunoilijan Tjutchev hänestä kirjoittaman runon. Tjutchev myös kosi Amalieta, mutta vanhemmat eivät suostuneet.

Kierroksella pääsee tutustumaan myös sellaisiin tiloihin Aleksanterin teatterissa, jonne tavallinen teatterivierailija ei pääse. Kävimme ihastelemassa teatterin keisarin sviittiä sekä keisarin aitiota.

Marika keisarin sviitissä

Keisarin aitio

Keisarin aitio sisältä päin, näkyvyys lavalla on muuten todella kehno

Kierros päättyi Aleksanterin teatterin lavalle.

Todellakin suosittelen kierrosta. Tällä hetkellä ne toteutetaan max 20 henkilön ryhmässä ja tilaisuudessa tulee käyttää maskia. Liput oli 20€.

https://www.aleksanterinteatteri.fi/kreivitar-amalien-teatterikierrokset

Aleksanterin teatterista jatkoimme lounaalle Hietalahden kauppahalliin ja sieltä Akseli Gallen-Kallelan ateljeemuseoon Tarvaspäähän. Tarvaspää on yksi harvoista pääkaupunkiseudun tunnetuista museoista, joissa en ole käynyt, vaikka se sijaitsee melkein työmatkani varrella.

Tarvaspään ateljeemuseo

Tarvaspään viehättävä kahvila

Kaiken ihanan kulttuurin jälkeen olikin vuorossa sädehtivää, keksiäkäisten naisten energiaa. Tapasimme meillä illallisen, skumpan ja poreilun merkeissä.

Tarun tekemää ihanaa leipäjuusto-pastasalaattia

 

Suppilovahverokeittoa

Leonida toi kakun, vaikka se oli tuhtia syötävää, niin tämän vain jäi jääkaappiin, kun pojatkin kävivät maistelemassa sitä

Suklaata oli yllin kyllin, vieressä Leonidan tekemä pieni, suloinen kukkakimppu

Makean vastapainoksi vähän suolaista

Säkenöivät keksiäkäiset kylpevät

Illan keskustelunaiheena oli ystävystyminen keski-iässä, treffailu, pitkät parisuhteet, koirat, työ ja vaikka mitä. Todettiin kaikki, että on mahtavaa, kun mielenkiintoisiin ihmisiin voi tutustua ja ystävystyä ihan kaikenikäisenä ja erilaisissa konteksteissa, kuten vaikka blogien kautta.

 

Kiitos ihanasta päivästä mahtavat bloginaiset!

Ruokaviikko

Mikä on meidän poikien yleisin lause?

Se on tietysti: "Mitä ruokaa tänään on?"

Minulla ja Hra Kepposella on loppumaton tuska, että mitä vaihtelevaa, kohtuullisella vaivalla ja rahalla, suhteellisen terveellistä ruokaa, keksisimme tarjolle. Olen ylläpitänyt erilaisia listoja, omaa reseptivihkoa, tilannus ruokaboksia, mutta usein silti pää on tyhkää täynnä, kun pitäisi keksiä viikon ruuat. Alla yhden tavallisen viikon ruokaponnistelut. Ruokakuvaukseen ei ole nälkäinen nainen ehtinyt panostaa yhtään - meninki on ollut räps ja saman tien suuhun.

Maanantai - lihapullaspagetti
Lihapullaspagetti on ruoka joka maistuu pojille aina. Hra Kepponen välillä oikaisee ja ostaa kaupasta valmiiksi pyöriteltyjä lihapullia, jotka pitää vain paistaa. Minä useinmiten teen itse taikinan ja siksi koen lihapullat vähän liian työläänä arkiruokana. Paitsi, jos saan lapsityövoimaa lihapullien pyörittelyyn.

Tiistai - lohiseljanka
Halusimme vaihtelua perinteiseen lohikeittoon ja teimme lohiseljankan. Se onnistui hyvin, mutta minun makuuni seljankaan tuli liikaa kapriksia. Lohiseljankaan tuli nokare creme fraichea, joka sopi siihen loistavasti. Poikien mielipide oli, että perinteiselle lohikeitolle ei kaivata vaihtelua. Seljankan menekki oli sen verran heikko, että söin sitä kahdesti lounaaksi ja minäkin kadotin innostukseni lohiseljankaa kohtaan.

Keskiviikko - pinaatti-fetapasta
Säännöllisesti kidutamme nuorisoa tarjoamalla heille kasvisruuan. Tavoitteena on, että kerran viikossa meillä olisi kasvisruoka. Siihen ei läheskään joka viikko päästä. Yleensä kasvisruokamme on joku pasta ja proteiinilähteenä toimii silloin feta tai chevre. Hra Kepposen kanssa tykkäämme tomaatti- ja pinaattikeitosta ja kaikista sieniruuista, mutta edelleen osa lapsista boikotoi niitä. 

Pinaatti-fetapastassa oli myös punasipulia ja tuorechiliä ja erinomaista linguinepastaa.

Torstai - jämät jääkaapista
Me söimme Hra Kepposen kanssa lopun fetapastan, kaksi lapsista söi lopun lihapullapastan ja kolmas mikroruuan

Perjantai - phad thai
Phad thai on erinomainen keino yrittää ujuttaa mahdollisimman paljon kasviksia ruokaan. Tosin pojat yrittävät tunnetusti siilata kaikki kaalisuikaleet nuudelien seasta pois. Phad thai on minun toinen suosikkikaaliruoka, ykkönenhän on tietysti kunnon perinteinen kaalilaatikko.

Näyttää kuvassa hirveältä sörsseliltä, joka on osittain paistunut liikaa. Maku oli kuitenkin kohdillaan, joten totean että aina ei pikakuvaus onnistu lainkaan

Lauantai - mikrokeitto
Lauantaina emme ehtineet laittamaan ruokaa lainkaan ja kaikki viikolla valmistetut ruuat olivat jo loppuneet. Pojat nautiskelivat kotona Dr. Ötkerin pakastepizzaa ja joivat esteettömästi cocista. Meidän oli tarkoitus kokota mökillä, mutta appi toi tuliaisina jättikokoiset suussa sulavat munariisipasteijat ja Budapest-leivokset, meillä oli vielä lähileipomon leipää, joten söimme kaupan mikrokeitot. Kaupan kantarellikeittoa jalostettiin paistamalla ne muutamat löytämme pienet suppilovahverot. Meidän lauantaistakin tuli kasvisruokapäivä. 

Sunnuntai - tikka masala
Hra Kepponen teki tikka masalan. Siinä oli mukavasti potkua. Hra Kepponen oli tehnyt porkkanoista raastinraudalla ihan ohuita suikaleita ja niitä olikin paljon ruuassa. Pojat luonnollisesti paheksuivat porkkanan määrää "mika ihmeen kouluruoka tämä on?" Tikka masalan kaveriksi sopi hyvin omenasalaatti joka oli yksinkertaisesti vihreää salaattia ja omenapaloja ja kastikkeeksi loraus oliiviöljyä ja sitruunamehua,

Kuvasta katosi värit johonkin

Viikon paras ruoka:
+Poikien mielestä selkeästi lihapullaspagetti
+Minusta phad thai

Hyviä juttuja ruokaviikossa:
+Monta kasvisruokapäivää
+Monessa ruuassa oli mukavasti kasviksia
+Vähän punaista lihaa

Parannettavaa:
-Enemmän kalaa
-Vähemmän pastaa, mieluummin vaikka lisää perunaa

Pojat pyysivät, että ensi viikolla he haluaisivat jotain oikein hyvää pastaa (miksi aina pastaa). Toiveena oli pasta carbonara, jonka Hra Kepponen torjui liiallisen rasvan ja suolan vuoksi. Kuulemma ei maistu minun lähes kastikkeeton savulohipasta eikä perinteinen kanapasta. Suositelkasa minulle jotain hyvää pastaruokaa, jolla voisin yllättää aina nälkäisen nuorison!

Yö puumajassa

Reilu viikko sitten olin Kemiön saarella Storfinnhova gårdissa savusaunomassa, majoituimme samalla reissulla Storfinnhova gårdin puumajaan.

 

Puumaja on mutterin muotoinen pikkuinen mökki reilun parin metrin korkeudessa. Mökkiin vie jykevät, mutta jyrkät portaat. Mökeissä on lattialämmitys, mutta muuten mökit ovat sähköttömiä, paitsi että yhdessä mökissä on sähköpistoke. Mökkejä on kaikkiaan viisi kappaletta. Yhteiskäytössä on  puuceet, suihku sekä Metsänhovi juhlatila, jossa voi syödä aamiaisen sekä viettää iltaa ja tietenkin laajat terassialueet pöytäryhmineen.

Kylpytakkikaunottaret menossa saunomaan

Puumajaan mahtuu käytännössä vain sängyt ja hieman säilytystilaa tavaroille. Mökissä mahtuu joko istumaan tai makoilemaan sängyssä. Sängyt on aseteltu kerrossänky tyyliin siten, että vinoilla seinillä on kaksi alasänkyä ja suoralla seinällä osittain niiden päälle tuleva yläsänky. Omaan makuuni sänkyjen patjat olivat liian ohuet, mutta nukuin siitä huolimatta aika mukavasti.

 

Ilona alasängyssä, hänen polviensä yläpuolella näkyy yläsänkyä

Kaksi alasänkyä ja yksi yläsänky

Vieraat voivat hyödyntää savusaunan viereistä Metsänhovia. Siellä voi säilyttää omia eväitä ja juomia jääkaapissa ja vaikka istua iltaa pitkien pöytien äärellä. Metsänhovin ja savusaunan välissä on isot terassit, joilla on useita pöytäryhmiä.

Metsänhovi

Metsänhovista oli saatavilla itsepalveluaamiainen, joka koostui aamiaispussista, saatavilla olevista puurotarvikkeista ja myslistä ja itse keitettävästä kahvista ja teestä.

Ostimme Storfinnhova gårdista myös buffet illallisen. Se tarjoiltiin Ylisillä eli vanhan navetan yläkertaan kunnostetussa juhlatilassa. Tila oli ihastuttava ja ruoka erinomaista. Me emme olleet ymmärtäneet, että Storfinnhova gårdilta puuttuu kokonaan anniskeluoikeudet, lasillinen tai kaksi viiniä olisi maistunut erinomaiset ateria kaverina. Buffet ruokailussa oli huomioitu hyvin erikoisruokavaliot sekä kasvissyöjät.

Ihania salaatteja, kananmunia ja graavia lohta

Läpiminä ruokana oli lihapullia, perunoita ja kasvisgratiinia. Kasvispääruoka oli erikseen sen tilanneille.

Matkaseurani on aamuvirkkuja ja illantorkkuja, he olivat unessa jo hieman ennen klo 22. Lähdin yksikseni kuvailemaan öistä ympäristöä. Turkulaiset rouvat istuivat iltaa savusaunan terassilla ja kuvaussessioni keskeytyi heidän kanssaan jutteluun. Unohdin tsekata kuvani, harmillisen moni oli epäonnistunut. Yövalaistuksessa alue oli satumaisen kaunis.

Oli kyllä hieno reissu. Upeat kokemukset eivät päättyneet vielä tähän vaan kotimatkalla oli vielä koettavana taidetta, kauniita maisemia ja hyvin tärkeitä ostoksia. Niistä lisää myöhemmin.

 

Edellinen osa:
Savusaunomassa