Jotain ystävistäni

Vuoden ensimmäinen postaukseni on tärkeästä asiasta eli ystävistä. Minulle on heitetty haastetta, että olisi kiva tietää, millaisia ystäviä minulla, miten olemme tavanneet ja mitä teemme yhdessä. Minulle tämä on vaikea toteuttaa, koska en voi jokaista ystävääni esitellä yhdessä postauksessa ja useammat ystäväni ovat tarkkoja yksityisyydestään. Miten siis valita sopiva joukko ystäviä ja mitä heistä kertoa? Keksin tehdä tälläisiä "vastapareja" ja "luokitteluja". Ja ystäväni, jos et ole listalla, se ei suinkaan tarkoita, että et olisi tärkeä.

Vanhin ystävä
Pitkäikäisin ystävyys minulla on Kirsin kanssa. Tutustuimme peruskoulun kolmannella luokalla muistaakseni vuonna 1980, kun Kirsi muutti lähellemme asumaan. Meillä oli sellainen isompi tyttöporukka, siihen kului aina Kirsi ja myös Marjukka. Olimme tiiviisti yhdessä koko kouluajan lukion loppuun. Opiskelijariennot ja Kirsin nopea vakiintuminen minun jatkessa sinkkuhurvittelua toi ystävyyteemme hieman taukoa, mutta ei katkaissut sitä. Siinä, että on ystävä joka kasvanut yhdessä kanssasi lapsesta nuoreksi aikuiseksi, on jotain sellaista liimaa, mikä pitää yhdessä. Ollaan kai jo aika vanhoja, kun kivaa yhteistä tekemistä on ihan vaan menneiden muistelu. Tapaan Kirsiä muutaman kerran vuodessa. Tehdään kaikenlaista ihan laidasta laitaan, viimeksi pelasimme pakopeliä Ilmailumuseossa. Ollaan käyty Pokrovan luostarissa, baletissa, Kevät-messuilla, sushilla, leivottu yhdessä, tehty kurpitsalyhtyjä yhdessä. Yritämme tavata yhdessä ystäväämme Marjukan joka kesä, kun hän vierailee Suomessa.

Meitä yhdistää yhteinen historia, kiinnostus kulttuuriin ja kädentaitoihin. Kirsin nuorin lapsi on vuoden vanhempi kuin meidän esikoinen, joten jonkin verran olemme tehneet myös äiti-poikajuttuja yhdessä.

Kirsin kanssa Tytyrin kaivosmuseossa

Uusin ystävä

Milloin tuttavuus muuttuu ystävyydeksi? Minulla some-maailmasta kiva uudehko tuttava, josta saattaa tulla ihana ystävä minulle. Uusin "ystäväksi vakiintunut" tyyppi on Elena, joka on mieheni serkun vaimo. Serkun esimies toimi amorina ja vei serkun mukanaan työmatkalle Ukrainaan ja esitteli Elenalle. Tapasin Elenan ensimmäistä kertaa heidän Suomessa pidetyissä häissään. Serkunkin kanssa tapaamisesta oli kulunut aikaa vuosia, koska hän muutti työn perässä Sveitsiin. Häävastaanotosta alkoi meidän ystävyytemme rakentumaan messengerin ja kerran pari vuodessa tapahtuvien treffien muodossa. 

Elenaa tapaan aina lounaalla, kun hän on Suomessa. Sitten koko perheen kanssa treffataan joko meillä tai kaupungilla. Uudenvuodenpäivää vietimme juuri Elenan ja hänen perheensä kanssa. Viime toukokuussa asuin heidän kotonaan Sveitsissä viikon. Tässä iässä en oikein jaksa olla yhtään kenenkään nurkissa, mutta Sveitsin viikko meni tosi hyvin ja nautin siitä. Meitä yhdistää huumori ja suoruus keskustelussa. Ihan kaikesta voimme puhua tai viestitellä. Aiheena on äitiys, kultturierot, suomalaisten miesten tavat ;) ja toki sukuun liittyvät asiat tuntuvat kulkevan nopeiten Sveitsin kautta. 

Elena

Kaukaisin ystävä

Kaukaisin ystäväni on Juri (siis japanilainen nainen eikä venäläinen astronautti) Tokiosta. Hän on työkaverini siltä ajalta, kun asuin Tokiossa vuosituhanne alussa. Ystävyyttä ylläpidetään netin avulla. Juri on hieman päälle 5-kymppisenä tehnyt uramuutoksen ja kirjoittanut kirjan erityisherkkyydestä ja pitää siihen liittyviä luentoja. Samasta aiheesta on tulossa myös seuraava kirja. Joskus katselen hänen videoitaan ja fiilistelen, miltä japani kuulostaa korvissani. Viimeksi työmatkalla Japanissa tietenkin treffattiin. Toivon, että saisin joku kesä Jurin ja hänen uuden aviopuolisonsa (siis todellakin elämänmuutos) vieraaksi Suomeen.

Japanin aikana Juri ja toinen naistyökaverini Shinko olivat minulle tärkeät pilarit ja osaltaan he tekivät tuosta ajasta niin unohtumattoman. 

Jurin kanssa Tokiossa 2014

Läheisin (siis maantieteellisesti) ystävä

Minulla ei ole tässä ihan lähinurkilla ystäviä. Jokaisen ystäväni luokse on automatka. Kun pojat olivat pienempiä lyhyen automatkan päässä asui ystäväni Hanna sekä serkkuni perheineen. Silloin käytiin paljon porukalla asukaspuistossa. Molemmat ovat muuttaneet, serkku toiseen kaupunkiin. Olisi tosi näppärää, jos naapurustossa olisi joku yhtä rapakuntoinen lenkkiseuralainen. Lyhin matka meiltä on ystävälleni Kaijalle. Sekin matka pitää tehdä aina autolla ja on niin mutkikas, että ajan navigaattorilla :D Kaijaan olen tutustunut äiti-lapsikerhossa, kun kuopus oli vauva. Siitä on siis 10 vuotta aikaa. Kaija on kummityttöni Annin äiti. Kaijan kanssa harrastamme kulttuuria, etenkin teatteria ja sushin syöntiä. Viimeksi kävimme joulukuussa Musiikkiteatteri Kapsäkissä.

Kummityttöni Anni koristelee pipareita, takana näkyy Kaijasta pinkki neule

Reissukaveri

Reissukaveriini Jonnaan olen alunperin tutustunut töissä. Meistä tuli nopeasti toistemme luottohenkilöt raskaassa projektissa, vuosi saattoi olla 2003. Jonna vaihtoi työpaikkaa ja muutaman mutkan jälkeen ryhtyi yksityisyrittäjäksi myyden omaa osaamistaan. Nostan hattua hyvin korkealle Jonnan osaamiselle ja rohkeudelle. Me tapaamme pääosin reissuilla ja satunnaisilla lounailla tai kahveilla. Jonnan aikataulu on hyvin kiireinen, koska vaativan työn ohella, hänen tyttärensä kilpailee kovatasoisessa muodostelmaluistelujoukkueessa ja kyyti/huolintarumba on melkoinen. Meitä siis yhdistää matkailuaddiktio, nopea päätöksentekokyky eli hulluimmatkin suunnitelmat voidaan nopeasti. Ollaan sopivasti seikkailunhaluisia. Meidän keskustelunaiheenamme on usein politiikka, teknologia, työelämä, lapset tai sitten vaan ihan älytön läpänheitto. Jonna on tarinan kertojana vailla vertaa. Meillä on myös samanikäiset esikoiset ja kuopukset.

Jonna Kuubassa uudessa lyhyessä hiusmallissa. Päätimme pari pinacoladan jälkeen, että Jonna tarvitsee uuden kampauksen. Hyvää työtä teki kuubalainen kampaaja :)

Nettikaveri

Nettikaveriksi voisin tietysti valita japanilaisen Jurin, jonka kanssa emme juuri tapaa. Paras esimerkki nettikaverista on kuitenkin Sirkku. Olemme tavanneet blogien kautta ja vaihdelleen netissä ajatuksia ja sitten tapasimme livenä kesällä 2013. Nyt yhteydenpitona välineenä on pääosin Face. Joka kesäksi sovitaan treffit, välimatkaa meillä on vajaa 400km. Netti on kyllä avannut aivan uudenlaiset mahdollisuudet ystävyyteen. Sirkun kanssa meitä yhdistää kolme poikaa, sittemmin Sirkun perhe on kasvanut vielä yhdellä tomeralla prinsessalla. Ihailen Sirkun asennetta lastenkasvatuksessa. Meidän jutut ovat aika paljon lasten ja työn ympärillä.

Kuvaksi valitsin Sirkun naamakuvan sijasta hienoimman yhteisen kokemuksen. Sirkku järjesti ystävilleen savusaunaillan Kammikylässä. Ihan uskomaton paikka ja reissu! 

Kammikylä

Puhelinkaveri

Aika monen kaverin kanssa yhteydenpito hoituu messengerillä tai whatsappilla, mutta Lauran kanssa puhumme puhelimessa säännöllisesti varmaan viikottain. Vaihdetaan useinmiten ihan vaan arkisia kuulumisia. Tai sitten suunnitellaan yhteisiä tapaamisia ja vuosittaista yhteistä matkaa. Lauraankin olen alunperin tutustunut töiden kautta, siitä on jo yli 20 vuotta. Lauran kaksi poikaa ovat hyvin samanikäiset kuin meidän esikoinen ja keskimmäinen, joten perhetreffejäkin harrastetaan. Suurinta osaa ystävistä tapaan aina yksikseni ja useinmiten kodin ulkopuolella. Laura on lähes ainoa henkilö, jonka kanssa jutellaan joskus kauneudenhoidosta ja vaatteista. Laura myös bongailee hyviä vaatetarjouksia minulle - ihana personal shopperini.

Lauran kanssa Pariisissa joulukuussa 2013. Ensimmäinen yhteinen reissu sitten viimeisen yhteisen työmatkan 1998 2000 jälkeen.

Perheystävä

Yksin pitkäaisimmista ja tiiveimmistä ystävyyssuhteista minulla on opiskelukaveriini Tiinaan. Taisimme tutustua vuonna 1993 tai 1994. Olemme tehneet paljon kaikenlaista kaksin, mutta myös yhdessä puolisoidemme kanssa. Ehkäpä parhaiten ystävien puolisoista tunnen juurikin Tiinan puolison. Heidän kaksi poikaansa ovat molemmat puoli vuotta vanhemmat kuin meidän esikoisemme ja keskimmäisemme. Olemme tehneet paljon myös äidit-ja-pojat juttuja ja Tiinan pojat ovat minulle tuttuja ja heistä on paljon muistoja läpi lapsuuden. Tunnen myös Tiinan vanhemmat hyvin, olen käynyt heidän kotonaa ja kesämökilläänkin ja onpa Tiinan isä huoltanut autoanikin. Tiinan kanssa olemme tehneet yhdessä ihan laidasta laitaan juttuja. Laskettelua, kädentaitojuttuja, kulttuuria, ruokaa ja pari matkaakin.

Tiinan ja hänen puolisonsa kanssa Uudessa-Seelannissa 2001. Puussa Hra Kepponen

Työkaveri

Neljä vuotta sitten uudessa työssä aloittaessani tutustuin Sirpaan. Olemme istuneet siitä saakka näköetäisyydellä. Kesällä olimme vähän aikaa eri toimistoissa ja "yhteenmuuton" yhteydessä olin aivan tyrmistynyt, kun Sirpa meinasi joutua istumaan aivan eripuolelle kerrosta kuin minä. Kävin äkkiä vaatimassa ihan hyvin perustein Sirpa siirtoa lähemmäs :) Sirpan kanssa siis näämme jokaisena toimistopäivänä. Syödään usein yhdessä. Käydään vesijuoksemassa yhdessä ja Sirpa kuuluu toimiston naisten uimaseuraan. Sirpan kanssa reissasimme yhdessä Georgiaan reilu vuosi sitten. Sirpan lapset ovat jo nuoria aikuisia, joten hänellä on kokemuspohjaa jutella monestakin lapsiin liittyvistä mieltä askarruttavasta asiasta. 

Sirpan ja minun yhteinen kesäaamujen ilo: maauimala

Sirpan lisäksi minulla toimistomieskin :) Monivuotinen vieruskaveri ja kolleega Jouni, joka tosin nykyisin istuu mahdollisimman kaukana minusta. Yhä edelleen käymme lounaalla Jounin kanssa säännöllisesti ja yleensä käydään pikkujouluissa yhdessä. Jouni on kiinnostunut ruuasta ja hänen kauttaan olen hankkinut hyviä raaka-aineita kuten riistaa ja rapuja. Jouni asuu tuossa muutaman korttelin päässä, joten hänen vaimonsakin on hyvänpäivän tuttu. Nykyisten tiimiläisten kanssa tehdään yleensä kerran pari vuodessa jotain töiden jälkeenkin ja meillä on joka kuukaudelle lounastapaaminen jossain työpaikan ulkopuolella. Että siinä on muutama muukin potentiaalinen toimistomies ;) Tosin Jounin kanssa teimme aivan erilailla ihan päivittäin töitä yhdessä.

Täältä blogimaailmastakin on jäänyt monta ystävää ja vielä useampi pitkään minua seurannut tai jota minä olen seurannut tuntuu ystävältä, vaikka emme olekaan koskaan tavanneet.

Kiitos ystäväni!

Olisi kiva kuulla, että millaisia ystäviä sinulla on.