Pari inspiroivaa tarinaa

Olimme viime viikonloppuna häissä ja hääpärin tarina oli minusta niin ihana. Sulhanen on mieheni serkku, joka muutti Keski-Eurooppaan 5 vuotta sitten työn takia. Hänellä on aika erikoinen osittain käsityöläisammatti. Moni varmasti puisteli uravalinnalle lähipiirissäkin päätään, mutta sulhanen löysi oppisopimuspaikan itselleen ja sai sitä kautta ammattin. Ammattipiireissä hän tapasi muutaman kerran alan isomman keski-eurooppalaisen toimijan ja rohkaistui kysymään töitä. Työpaikka järjestyi välittömästi, hän päätti tarttua mahdollisuuteen ja aloittaa elämän uudessa kotimaassaan. Sulhanen on edennyt urallaan nopeasti ja nauttinut siitä, että pystyi tekemään rakkaasta harrastuksestaan itselleen työn.

Sulhasen työhön sisältyy paljon työmatkoja ja yksi niistä suuntautui Kiovaan. Kiovaa kohtaan ei kuulemma ollut mitään odotuksia, mutta se matka olikin käänteen tekevä. Kioavassa sulhanen tapasi yhteistyökumppanin kauniin juristin työtapaamisessa ja he salamarakastuivat. Siitä alkoi seurustelu välimatkasta huolimatta. Yhteisen tulevaisuuden suunnittelu aloitettiin aika nopeasti ja noin vuodessa suhde eteni avioliittoon. Rakkaus voi kolahtaa siis aivan missä vaan ja myös nelikymppisellekin poikamiehelle.

Saimme osallistua parin häävastaanottoon Helsingissä. Oli ihana katsoa umpirakastuneita ihmisiä. Ihastuimme välittömästi kielitaitoiseen, eläväiseen, huumorintajuiseen ja kuvankauniiseen morsiameen. Juhlat olivat intiimit ja hauskat. Morsian piti hauskan ja koskettavan puheen suomeksi, sulhasen veli vastasi musiikista, sulhasen isä puheen sijasta soitti hääparille ja Ekbergin ruuat olivat erinomaiset. Juhliin osallistui myös morsiamen vanhemmat ja veli. Toivomme paljon onnellisia vuosia heidän rakkaustarinaansa sekä voimia rakentaa yhteistä tulevaisuutta kummallekin vieraaseen ja aika sisäänpäin lämpiävään maahan.

Kaunotar

 Lohipastrami oli niin hyvää

Samoin brie-viikunasalaatti

Tämä ankkakin oli sikahyvää

Etualalla ukrainalainen pullakakku, joka jaetaan vieraille poislähtiessä

Toinen inpiroiva tarina on tuttavani uravaihdos. Paljon on hänenkin matkalleen sattunut: on ollut avioero ja taloudellisesti niukkoja vuosia ja elämä on ollut työ- ja perhepainotteista. Kolme vuotta sitten hänen oli mahdollista lähteä tavoittelemaan omia unelmiaan. Hän alkoi opiskelemaan taidetta ja erityisesti grafiikkaa. Nyt ensimmäinen osa opintoja on valmis ja hänellä oli oma näyttely. Vaikka väliin on mahtunut taiteen tekimisen kannalta varsin paljon tyhjiä vuosia, taidot ovat palautuneet hyvin ja into on korkealla. Minusta tuttavani teokset ovat hienoja. Näyttävät aivan oikean taitelijan töiltä! Omasta mielestäni kauneimmat -tai ainakin helposti lähestyttävimmät- oli jo myyty. Jopa tauluista tehdyt postikortitkin oli myyty. Ihan älyttömän inspiroivaa, että vielä 4-kymppisenä pystyy palaamaan ja toteuttamaan nuoruuden haaveita.

Vielä kolmas inspiroiva tarina on sulhasen veljestä. Hän lopetti teinivuosinaan viulun soiton kokonaan ja palasi sitten aikuisena opintojensa jälkeen viulun pariin. Nyt hän on soitellut 7 vuotta erilaisissa kokoonpanoissa ja tehnyt vähän keikkojakin. Uusi asuinpaikka on mahdollistanut harrastuksen viemisen pidemmälle. Tällä hetkellä hän harjoittelee harrastelijasinfoniaorkesterissa. Ehkä minä voisin vielä oppia rämpyttämään kitaraa :)

Tänään lähden toteuttamaan omaa inspiraation lähdettäni eli matkailua. Sunnuntaina seikkailemme ystäväni kanssa Transsylvanissa. Huimaa! Palaan lukemaan blogeja pienen tauon jälkeen taas ensi viikolla. Mikäli wi-fiä löytyy, niin insta päivittyy matkaltakin. https://www.instagram.com/kepposet/

Ihanaa viikonloppua!