Taas ärsyttää...

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää teitä ihanista tsemppaavista sanoista edelliseen postaukseen sekä mielenkiintoisesta keskustelusta kommenttiboxin puolella. Ajatustenvaihto oli erittäin energisoivaa ja inspiroivaa. Kiitos! Energiapurske toivottavasti purkautuu mielenkiitoisiksi postauksiksi yhteistyössä muiden kanssa. Ja eihän sitä tiedä vaikka meillä epäkaupallisilla-fokusoimattomilla olisi joskus laavugaalakin ;)

Mutta sitten ärstykseen. Voihan suomalainen kunnallispolitiikka! Ystäväni oli laittanut FBhen linkin Hesarin artikkeliin, jossa pohditaan että onko kuntajohtajille tarvetta asettaa karensseja. Helsingin Sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn siirtyminen Terveystalolle on nostanut asian esille. Tuollaisia asioita on syytä pohtia, ehkä jopa säädellä lailla. Pahimmillaan kyseisen kaltaiset siirtymät vääristävät kilpailua eivätkä toimi julkisen sektorin eduksi.

Lehtiartikkeli paljastaa karusti sen, miksi suomalainen kuntapolitiikka on vaikeaa ja miksi kuntaliitokset ja sote-alueet ovat kuin taistelutantereita. Poliitikoilta on täysin hukassa se, mitä varten he työskentelevät.

Lainaus Hesarista:

"Jos esimerkiksi apulaiskaupunginjohtaja siirtyy Helsingistä täysin vastaavaan työhön Vantaalle, siirtyykö kilpailevien kuntien välillä tietoja? Kyllä siirtyy, totesi Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki (kok), ja siksi hän piti hyvänä, että karensseista keskustellaan."

Siis mitä v* ???
Mistäköhän nämä kunnat Rauhamäen mukaan kilpailevat? Korkeimmasta veroäyristä, eniten persellään olevasta taloudesta?

Kuntien tehtävänä on tuottaa kuntalaisten tarvitsemat palvelut mahdollisimman tehokkaasti, laadukkaasti ja edullisesti. Se on jokaisen tämän maan kansalaisen etu, että jokainen kunta menestyy! Myös sen naapurikuntalaisen. Ihan jokaisen etu!

Omalla toimialallani jopa saksalaiset ja ranskalaiset ovat saaneet aikaiseksi yhteisyrityksen, jonka tehtävänä on tehdä ostot keskitetysti, koska kaksinkertaisella volyymilla saa paremman hinnan ja säästää ostotoiminnan kuluissa. Suomessa kunnallispoliitikot pelkäävät, että esimerkiksi kahden pääkaupunkiseudun kunnan välillä voisi siirtyä tärkeää tietoa. Kansalainen Kepponen luuli, että tavoitteensa saavuttamiseksi kuntien kannattaa tehdä työtä yhdessä ja oppia toisiltaan! Kuvittelin, että se olisi suorastaan pärjäämisen edellytys. Ei ole ihme, että kuntaliitoksiin on leimaantunut termi "pakko" eteen, kun yhteistyöhalukkuus on tällä tasolla, että tietoa ei kuntien välillä saisi vaihtaa :(

Kuvittelin, että jos jossain kunnassa saadaan joku asia ratkaistua uudella tavalla siitä kerrottaisiin muille kunnille ja muut olisivat pelkkänä korvana ja miettisivät heti, että voiko sitä soveltaa omaan kuntaan. Kansalainen Kepponen haaveilee siitä, että kunnallispoliitikoilla/virkamiehillä voisi oikeasti olla "kierrätysuraa". Kun joku juttu tietyllä toimialalla on saatu  hyvälle mallille, voisi ura jatkua soveltamalla muutos toisen kunnan toimintaan.

Ihan oikeaa liiketoimintaa harjoittavissa firmoissa tälläiset tiedonpanttaaja-yhteistyökyvyttömistä yksilöistä hankkiudutaan eroon tai vähintään siirretään syrjään. Kuntasektorilla nämä sankarit miettivät, että olisiko mahdollista tukea tiedonpanttaus-yhteistyökyvyttömyyttä peräti karenssilailla. Tätä on niin vaikea käsittää? Mistä tällainen kumpuaa?

Kuvat ovat viime viikon lauantailta Kulosaaresta. Upea tulipallo!

Ihan vaan tavallinen harrastelijabloggaaja

Minusta on jo pidemmän aikaa alkanut tuntua siltä, että minun on välillä vaikea olla ihan tavallinen harrastelijabloggaaja. Tuntuuko teistä muista harrastelijoista ikinä samalta?

Avaan vähän enemmän tuntemuksiani. Bloggaus on ollut harrastuksenani jo yli 6 vuotta. Tämä on aikaavievä harrastus, mutta vain yksi harrastus harrastuksieni joukossa. Harrastan myös askartelua, uimista, laskettelua, ulkoilua, lukemista, matkailua ja kulttuuria. Kirjoitan, kun siltä tuntuu. Kirjoitan saadakseni näistä täysistä, ihanista, ihanan kamalista vuosista itselleni mahdollisimman paljon muistoja talteen. Kirjoitan purkaakseni ajatuksiani ja välillä turhaumiani naisena, äitinä ja kansalaisena. Kirjoitan saadakseni vertaistukea, inspiraatiota ja neuvoja. Kirjoitan jakaakseni niitä kaikkia lukijoilleni ja satunnaisesti tänne osuville. Juttu ei ole kovinkaan usein hyytynyt. Usein kirjoitettavia asioita on enemmän kuin ehdin kirjoittamaan. Harrastukseni pitäisi voida hyvin, mutta...

Saatan nykyisin ärsyyntyä reaalimaailmassa saamistani kysymyksistä. Paljonko olet ansainnut blogillasi? Mitä tuotteita olet saanut? Kannattaako kirjoittaa, jos siitä ei mitään hyödy? Onko lukijamääräsi kasvussa? Käytkö blogitilaisuuksissa tai kuohariaamiaisilla? Näitä kysymyksiä on tullut niin usein, että olen melkein ajautunut samoille ajatusurille.

Yleensä herättelen itseäni seuraavilla ajatuksilla. Kun lähden kotoani Karhun kävelysauvojen kanssa Adidaksen lenkkarit jalassa lenkille, kukaan ei odota, että alkaisin tienaamaan sillä sivutuloja. Kukaan ei kysy, että mikset pyytänyt Karhulta uusia sauvoja tai 5€ per pururatakierros. Miksi suhtautua bloggausharrastukseen mitenkään eri lailla? Minun palkkioni on vuorovaikutus, vertaistuki, inspiraatio ja kanava itseni ilmaisemiselle. Silti tämä ihmettely on jäänyt nakertamaan mieleeni. Onko tällaisella itsenäisellä, fokusoitumattomalla, epäkaupallisella harrastelijablogilla sijaa skenessä? Onko tämä sittenkään harrastus, johon kannattaa laittaa näin paljon aikaa?

Hetkellistä epävarmuutta saattaa pahentaa muiden blogien selailu. Monessa blogissa kirjoitetaan tavoitteista ja kehityskohteista bloggaamiselle: "mihin aion viedä blogini vuoden sisällä". Usein korostetaan fokusoitumisen tärkeyttä, pitää olla pääteema ja tuottaa sen mukaisia kirjoituksia. Niissä kirjoitetaan kaupallisista yhteistyökumppaneista. Niissä kirjoitetaan verkostoitumisesta, koulutustilaisuuksista, pressipäivistä. Siis niissäkin blogeissa, joiden kirjoittaja ei elä blogillaan.

Itse olen usein niputtanut nämä kaupallistumisen kanssa samaan nippuun. Kaupallistuminen ei ole minulle ikinä ollut tavoiteltava juttu, ehkä vähän päinvastoin. Mutta saatan olla väärässä. Ehkä juurikin tuo kaikki on tarpeellista harrastuksen mielekkäänä pitämisessä ja siinä, että tuntee kehittyvänsä. Ehkä minun pitäisi muuttaa tapaani blogata. Ehkä minun pitäisi hakea blogilleni sopivaa yhteisöä ja sen kautta lisää virtaa. Fokusoitua. Kenties hakea kaupallisia yhteistyökumppaneita. Saatan nanosekunnin suunnitella, kuinka ryhdyn tavoittelemaan tuota. Sitten muistan, että minulla on aika vaativa ja hyvin tavoitehakuinen päivätyö ja kolme lasta. Vapaalle ei enää riitä tavoitekeskeisyyttä, haluan vapaani olevan rentoa.

Ehkä voisin kuvata tunnetta seuraavanlaisesti :"Välistä tuntuu kuin esittelisin teille vaivalla virkkaamaani minulle mieluista pannulappua, kun koko muu maailma esittelee virkattuja parisängynpeitteitä tai verhoja". Kun niin moni tuottaa sisältöä ammatikseen tai vähintäänkin tuloja tavoitellakseen, perusharrastelijat erottuvat joukosta selvästi - eivätkä aina edukseen. Ehkä blogit eivät ole enää kanava kurkistaa toisen arkeen ja mielipiteisiin vaan jotain ihan muuta.

Onko teillä samanlaisia tunteita?
Vai onko tämä merkki siitä, että minun blogiaikani alkaa lähestyä loppuaan?

Alkukesän ihanuutta

Keski-ikäistyminen tuo rapistuvan kropan ja naaman vastapainoksi paljon iloa elämään. Voin tuntea pulppuavaa iloa ja onnea ihaillessani alkukesän kauneutta. Alkukesän kauneus ei ollut merkityksellinen minulle kaksikymppisenä ja kolmekymppisenä en ehtinyt sitä juuri ihailemaan.  Nykyisin olen kuin lapsi, joka ihastuu kukkiviin kirsikka- ja omenapuihin ja innostuu kesän ensimmäisestä leppäkertusta. Viikonloppuni suorastaan pursui alkukesän kauneutta.

Voin ihailla alkukesää heti ovesta ulos astuessani omalla ja taloyhtiön pihalla. Argervot, kirsikka- ja omenapuut kukkivat kilpaa.

Seuraavaksi ihailin alkukesää vanhempini luona ja vetäisinpä entisen kouluni luoksen kuvailemaan ihania pinkkejä kirsikankukkia.

Vanhempieni taloyhtiön pihalla kasvaa omenapuu, joka oli siinä jo silloin, kun tontti 1980-luvun puolivälissä kuului entiselle englannin opettajalleni ja kun pojat kävivät siellä omenvarkaissa :) Omenat ovat biojätekamaa, mutta puu oli niin upea.

Ihan mieletön kukkamäärä. Samalla lailla kukkia pursui myös pinkki kirsikkapuu.

Anoppilassa tontti on luonnontilassa. Kielot eivät vielä kukkineet, mutta niitäkin tulee paljon. Kukassa oli mustikka ja lemmikki, niin ja loput valkovuokot.

Emme meinanneet ehtiä katsomaan näitäkään kukkia, kun ihailtavana oli kohta 4kk ikäinen serkkupoika. Voi ihanuus. Vauveli oli toiveestamme puettu Captain Kirk bodyynkin :) Meidän keskimmäinen ja esikoinenkin tykkäävät vauvoista ja pienistä lapsista ja välillä on kisa ensimmäisestä sylivuorosta.

Keskimmäinen ja mini Captain Kirk

Mukavaa alkanutta viikkoa!

Pinnan alla

Vesitiivis, pakkasen ja iskun kestävä pokkarikamerani on nykyisin ihan vakio lomakaveri. Kuvanlaadullisesti se yltää juuri ja juuri Samsung S6 tasolle, mutta iloa uimiseen ja snorklaamiseen se on tuonut rutkasti. Kurkistetaanpas yhdessä Maltalla pinnan alle.

Minusta tämä iloinen pikkudelfiini oli kaikken suloisin. Saatan olla puolueellinen. 

Suosituin vedenalaistemppu oli kuperkeikka takaperin 

Koesnorklauksen teimme Mellieha Beachilla. Vesi oli kirkasta ja ihanan sinistä, mutta nähtävää ei ollut.

Nyrkkisääntö on että missä kivet siellä kalat. Kävelin rannan reunaan ja ilokseni sieltä löytyi rappuset veteen. Ensin ei näkynyt mitään, kunnes satun kymmenien kalojen parven kohdalle. Parvessa oli paljon isoja kaloja, ihan oikeita vonkaleita!

Seuraava snorklauspaikka oli upea Blue Lagoon. Siellä koko ranta vilisi pieniä sinttejä.

Snorklailuni sai jännittävän ja vähän epämiellyttävän käänteen, kun näin meduusan. Katselin sitä turvallisen matkan päästä. Moni kala kävi näykkäämään meduusaa, mutta suorastaan hyppäsi taaksepäin. Yritin zoomata, mutta kaikki kuvat harmikseni epäonnistuivat. Kokoa meduusalla oli noin poikani nyrkin verran. 

Siinä vaiheessa minulle tulikin lisää uimavauhtia, kun meduusa alkoi hetkellisesti uimaan minun suuntaani. Harmittelin, että minulla ei ollut räpylöitä, niillä olisi uskaltautunut ehkä hiukan lähemmäs katselemaan meduusaa.

Meduusa näkyy pallona ylhäällä keskivälin oikealla puolella

Mukavaa viikonloppua!

Maailman paras koulutusinnovaatio

Maailma on aika monimutkainen paikka ja moni asia on minun lapsuudestani muuttunut monta astetta abstraktimmaksi. Laskut tulevat verkkopankkiin ja ostokset hoidetaan kortilla. Aikuisten työpäivät voivat koostua suurimmaksi osaksi hyvin abstrakteista asioita eikä mitään konkreettista synny työpäivässä. Minun on aika vaikea kertoa muualla alalla työskenteleville ystävilleni, että mitä teen työkseni saatikka sitten lapsilleni.

On tuloveroa, pääomaveroa, arvonlisäveroa, kiinteistöveroa. On yhtiövastiketta, vuokraa, sähkölaskua, sähkönsiirtolaskua. Vaikuttaminen on aina ollut aika abstraktia, koska se tapahtuu toivomalla, että oma ehdokas tai puolue tulee valituksi ja että he muistavat vielä lupauksensa. Oma vaaliehdokas löytynee yhä useimmiten vaalikoneen kautta ja kohta tarvitsee jo vaalikoneen sopivan vaalikoneen valitsemiseksi. Koulutusmahdollisuudetkin aina vaan lisääntyvät. On peruskoulua, kymmenittäin erilaisia keskiasteen oppilaitoksia, ammatikorkeaa ja korkeakouluja. Kyllä siinä on peruskoululaisen pää monta kertaa pyörällä, kun hän yrittää hahmottaa nyky-yhteiskuntaa.

Pääsin tutustumaan pintapuolisesti maailmalla palkittuun suomalaiseen koulutusinnovaatioon Yrityskylään, joka tekee yhteiskuntaa konkreettisemmaksi koululaisille. Koululaiset osallistuvat miniyhteiskuntasimulaatioon työntekijöinä, vaikuttajina ja kuluttajina. He oppivat että millaisia työtehtäviä on, kuinka haetaan töitä, mitä niissä vaaditaan. Yrityskylä opettaa ymmärtämään rahan arvoa, koska työstä saadaan palkkaa ja sitä käytetään yrityskylässä. Osa oppilaista hoitaa myös yrityksen taloutta. Äänestämistäkin harjoitellaan valitsemalla lopuksi parhaan asiakaspalvelun tarjonnut yritys. Koulutuspaketti sisältää opettajan koulutusta, oppimateriaalin 10 oppitunnille sekä yrityskyläpäivän, se on suunnattu peruskoulun kuudenluokkalaisille.

Pääsin kurkkaamaan oppilaiden Yrityskyläpäivän loppuun ja jututin heitä juuri kun päivän viimeinen työvuoro oli alkamaisillaan. Peliin liittyy tietokoneohjelma, jonka avulla hoidetaan esim. rahaliikennettä ja työvuoroja. Ruokakaupassa oli kaksi poikaa hommissa. Toinen oli myyjä ja toinen oli konttoristi. Konttoristi juuri päätteli työvuoroaan ja selitti asiantuntevasti hoitaneensa palkat ja hankinnat ja juuri katseli, että mikä oli työvuoron päätteeksi kaupan tulos. Hyvä myynti :)

Puhelinoperaattorin myymälässä sen sijaan oltiin kovasti jännittyneitä. He olivat joutuneet ottamaan yritystoimintaansa varten lainaa ja kovasti näytti siltä, että rahat eivät tule riittämään lainanlyhennykseen juuri päättyvässä työvuorossa. Tytöt siellä pohtivat kovasti, että kuinka voisivat lisätä myyntiä ja osasivat harmitella sitä, että miksi he eivät voi kesken työvuoroa muuttaa tuotteiden hinnoittelua ja miksi ei voisi? Lääkärifirmassa oli asiakkaita riittänyt erittäin hyvin. Tulos olisi reilusti plussalla, jos kaikki olisivat maksaneet laskunsa. Siellä siis mietittiin perintää.

Lapset olivat todella innostuneita. Suusta pulppusi sanoja kuten lainanlyhennys, palkanmaksu, liikevoitto. Ihan tuosta noin vaan.

Kurkistelu Yrityskylään oli minulle positiivisella tavalla silmiä avaava. Tuollainen opetuskokonaisuus on aivan loistava. Se tarjoaa perustiedot ja sen jälkeen niitä kokeillaan simulaatiolla. Upea tapa oppia. Ehkä minunkin pitäisi vielä opiskella lisää, jotta pääsisin kokemaan uudenlaista oppimista sen ulkoa pänttäyksen sijasta, jolloista oppiminen on minun aikanani ollut.

Olen usein miettinyt, että miten ihmeessä siirtämään lapsilleni tiedon siitä, miten yhteiskunta toimii ja miten siinä pitää toimia. Olen miettinyt myös, että milloin on hyvä aika. Olen miettinyt, että murrosikäistä ei kiinnosta eikä ala-asteikäinen välttämättä ymmärrä, että kuinka niissä muutamassa vuodessa täysi-ikäisyyden kynnyksellä pystyn selittämään yhteiskunnan toimintaa riittävän hyvin pojilleni, jotta joka asiaa ei tarvitsisi oppia erehdyksen kautta tyyliin luottohäiriömerkintä, ulosotto tai jääminen koulutuksen ulkopuolelle. Yrityskylä todisti sen, että ala-asteikäisetkin pystyvät hyvin omaksumaan yhteiskunnan toimintalogiikkaa. Parasta aika aloittaa on tiedonsiirtäminen on siis jo nyt, kohta 12v varmasti alkaa ymmärtämään yhteiskunnan rakenteita ja mekanismeja.

Lisätietoja http://yrityskyla.fi/

Alla muutamia tunnelmakuvia Espoon Yrityskylästä.

Pankista oli neuvoteltu lainaa yritystä varten 

Kaupalla oli hyvä kassa, ruudun takana istuu konttoristi

Jaahas, yrityksen päivä miinuksella :(

Yrityskylässä toimii espoolaisia yrityksiä ja uutisia toimitaa Länsiväylä

Maltan rannat - kuin palanen paratiisia

Minulle Maltan parasta antia olivat aivan upeat merimaisemat. Vesi oli todella kirkasta. Meri loisti hohtavan turkoosina ja muuttui hetkessä tummansiniseksi. Kalliot nousivat majesteettisen pystysuorina merestä. Luolat veivät ajatukset menneen ajan merirosvoihin. Silmä ja mieli lepäsivät Maltan rantamaisemissa.

Pahasti pelkään, että kiivaimman lomasesongin aikana Maltan rannat eivät ole yhtä ihastuttavia kuin nyt. Moni paikoista, kuten huumaavan ihana Blue Lagoon, on pieni. Kun samalla pläntillä velloo satamäärin turisteja, voi luonnon kauneus jäädä ihmismassojen varjoon. Näin sesongin ulkopuolella Maltan rantojen kauneus huumasi minut.

Tarkemmat tiedot rannoista kuvien jälkeen.

Blue Lagoon Cominon saarella:

Cominon rantakallioita

Anchor Bayn merinäkymät olivat myös ihanat. Meillä oli tarkoituksena palata sinne snorklaamaan, mutta emme sitten ehtineet.

Maltan etelärannalla kävimme ihastumassa Blue Grottoon. Päivä oli hyvin sumuinen, kirkkaassa auringonvalossa Blue Grotto olisi ollut varmaankin vielä kauniimpi.

Näiden huikeiden maisemien jälkeen lähirantamme Mellieha Bay tuntui hiukan vaisulta, vaikka kaunis oli sekin.

Hotellihuoneemme parvekkeelta kuvattu

Matkailutietoja:

Comino 

Moni retkijärjestäjä tarjoaa erilaisia veneretkiä yhdistelmänä Comino + Gozo. Ne vaikuttivat hyvin houkuttelevilta, mutta vievät aivan koko päivän. Kuumana kesäpäivänä päivä merellä ja useat uimamahdollisuudet kuulostavat ihanalta. Me halusimme tehdä puolipäiväretken (=ehtiä takaisin kun allasbaarissa oli pizza-aika) ja siksi valitsimme kohteeksi Cominon Blue Lagoonin.

Cominoon menee taksivene Cirkewwasta Gozon lautan vierestä ainakin tasatunnein klo 9 alkaen, kiihkeimpänä sesonkina on mahdollisesti lisävuoroja. Meno-paluu maksoi 10€ aikuiselta ja 5€ lapselta. Paluumatkalla reitti kiertää luolien kautta. Blue lagoonilta voi vuokrata kansituoleja hintaan 7,5-10€. Tilaa auringonottamiselle on vähän. Aikaisimmat voivat levittää omia pyyhkeitään muutamille kiville. Paikalla on kioskeja, joista voi ostaa pientä syötävää, jäätelöä ja juotavaa. Vessatkin löytyy. Cirkewwaan kuljimme paikallisbussilla.

Anchor Bay

Kippari-Kallen kylä sijaitsee Anchor Bayssa. Lapsellani on aukko sivistyksessä, hän ei ollut ikinä kuullutkaan Kippari-Kallesta, joten kylän jätimme suosiolla väliin. Anchor Bayn ihania maisemia pääsee katselemaan ilman kylään menemistä. Rannalla näyttäisi olevan yksi laituri, jolle pääsee ostamatta kylään lippua. Anchor Bayhin pääsee paikallisbussilla. Se sijaitsi kävelymatkan päässä hotelliltamme, joten kävelimme yhteen suuntaan. Laiskoina tulimme takaisin taksilla, kun joku jätti tilaamansa taksin käyttämättä. Hauskaksi muistoksi jää mieleen, että kyyti oli ilmainen, koska taksikuski oli samasta paikasta kotoisin, jossa babysitterimme asuu suurimman osan vuotta.

Mellieha Beach

Hotellimme sijaitsi rannan lähellä. Se on hienoa hiekkaa ja pitkälle matalaa. Rannalta saa vuokrata aurinkotuoleja ja siellä on kioskeja. Lähistöllä on myös ravintoloita. Rannan vieressä on bussipysäkki.

Veljeydestä

Kun me olemme kuopuksen kanssa nauttineet lomasta Maltalla, kotona ovat asiat sujuneet heikommin. Perheessämme on ensimmäinen kipsi. Ihmettelen, että näin kauan siinä meni. Jotenkin uskoin poikien jo tulleen immuuniksi luunmurtumille ;) Ei ollut immuniteettia, keskimmäisellä on vasen käsi kipsissä. Onneksi vasuri.

Kun kuopus kuuli murtumasta, hän meni surkean näköiseksi ja halusi soittaa veljelleen. Hän istui puhelimen vieressä ja mietti, että miten voisi ilahduttaa veljeään. "Äiti, mitä voisin sanoa?" tuskaili poika.
"Toivottavasti käsi ei ole kipeä" ja "Mitä karkkia haluaisit tuliaiseksi" olivat kuopuksen lohdutuksen sanat keskimmäiselle.

Seuraavaksi keskimmäiselle iski flunssa  kuumeineen. Silloin kuopus sanoi "Äiti, voitaisiinko mennä kotiin aikaisemmin?"

Hiljaisuus.

"Veljellä on varmasti niin kurjaa eikä hänellä ole nyt kaveriakaan. Hänellä on varmasti ikävä minua. Haluaisin pitää seuraa hänelle."

Lähtöämme edeltävänä päivänä nämä kaksi selvittelivät välejään tönimällä  ja läpsimällä. Kyseessä ei ollut mikään harvinainen tapahtuma. Yhteiset puuhat päättyvät useimmiten riitaan.

Mieltäni lämmitti se, että empatiaa ja lämpöä veljeä kohtaan löytyy.

PS. Lomalaisena en ole vielä jaksanut edes miettiä, että miten poika pääsee uimaleirille ja mikä rumba siitä syntyy, jos hän joutuu jäämään pois. Plääh.

Lomaterveisiä

Lapsen käsi hakeutuu jatkuvasti omaani. Kuljetaan siis pitkästä aikaa käsi kädessä melkein joka paikkaan. Puhe pulppuaa lähes tauotta. Aiheet sinkoilevat juuri nähdystä ja koetusta suosikki-tubettajien videoihin. Parasta on uiminen ja pizza. Kiistelläänkin vähän, toinen haluaa retkeillä ja toinen loikoilla hotellilla. Päästään sopimukseen. Vielä on lomaa jäljellä, vapautta ja rentoutta. Elämä tarjoaa parastaan, ei haittaa vaikka lämpöasteet ovat kotona korkeammat.

Voltti lomalle

Ja oodi maisemalle

Mukavaa viikkoa!!

Pieniä kivoja juttuja

Tänä vuonna meidän perheeltämme, tai ainakin minulta, jäänee matkan takia väliin Roihuvuoren kirsikkajuhlat ensi sunnuntaina. Siksi kävimme eilen Hra Kepposen kanssa ihastelemassa alkavaa kukintoa. Toivottavasti se on kauneimmillaan viikon päästä.

Ystäväni Anna oli työreissulla Helsingissä ja piipahdimme sen jälkeen Ateneumissa ja syömässä. Kotimaiset taideaarteet oli kerätty varsin näyttäväksi näyttelyksi. Samaan aikaan Ateneumissa on myös japonisminäyttely sekä maailman tunnetuin patsas Ajattelija. Japonisminäyttelyn kautta opin jälleen uutta. Akseli Gallen-Kallela sai vaikutteita japonismista ja ne näkyvät voimakkaimmin hänen Kalevala-aiheisissa töissään.

Japonismi näyttelyssä oli selfieihmisille viihdykettä :)

Kuvassa Anna ja oikeaoppinen geishahymy. Hampaat ei saa näkyä.

Tämä ei ole Kepposten pyykkipäivä vaan Ateneumin installaatio :D :D

Maukas Vapianon sienipasta kanalisukkeella

Oman mainintansa ansaitsee se, että marjakausi on käynnistynyt täydellä teholla. Nyt on taas puuron päälle marjoja. Se saa aamun alkamaan hiukkasen paremmin.

Näillä pienillä asioilla on niin iso vaikutus elämääni. Luonnon kauneus, hyvä ruoka, hyvä seura ja taide

Ihanaa äitienpäiväviikonloppua!