Taas ärsyttää...

Ihan ensimmäiseksi haluan kiittää teitä ihanista tsemppaavista sanoista edelliseen postaukseen sekä mielenkiintoisesta keskustelusta kommenttiboxin puolella. Ajatustenvaihto oli erittäin energisoivaa ja inspiroivaa. Kiitos! Energiapurske toivottavasti purkautuu mielenkiitoisiksi postauksiksi yhteistyössä muiden kanssa. Ja eihän sitä tiedä vaikka meillä epäkaupallisilla-fokusoimattomilla olisi joskus laavugaalakin ;)

Mutta sitten ärstykseen. Voihan suomalainen kunnallispolitiikka! Ystäväni oli laittanut FBhen linkin Hesarin artikkeliin, jossa pohditaan että onko kuntajohtajille tarvetta asettaa karensseja. Helsingin Sosiaali- ja terveystoimen apulaiskaupunginjohtaja Laura Rädyn siirtyminen Terveystalolle on nostanut asian esille. Tuollaisia asioita on syytä pohtia, ehkä jopa säädellä lailla. Pahimmillaan kyseisen kaltaiset siirtymät vääristävät kilpailua eivätkä toimi julkisen sektorin eduksi.

Lehtiartikkeli paljastaa karusti sen, miksi suomalainen kuntapolitiikka on vaikeaa ja miksi kuntaliitokset ja sote-alueet ovat kuin taistelutantereita. Poliitikoilta on täysin hukassa se, mitä varten he työskentelevät.

Lainaus Hesarista:

"Jos esimerkiksi apulaiskaupunginjohtaja siirtyy Helsingistä täysin vastaavaan työhön Vantaalle, siirtyykö kilpailevien kuntien välillä tietoja? Kyllä siirtyy, totesi Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja Tatu Rauhamäki (kok), ja siksi hän piti hyvänä, että karensseista keskustellaan."

Siis mitä v* ???
Mistäköhän nämä kunnat Rauhamäen mukaan kilpailevat? Korkeimmasta veroäyristä, eniten persellään olevasta taloudesta?

Kuntien tehtävänä on tuottaa kuntalaisten tarvitsemat palvelut mahdollisimman tehokkaasti, laadukkaasti ja edullisesti. Se on jokaisen tämän maan kansalaisen etu, että jokainen kunta menestyy! Myös sen naapurikuntalaisen. Ihan jokaisen etu!

Omalla toimialallani jopa saksalaiset ja ranskalaiset ovat saaneet aikaiseksi yhteisyrityksen, jonka tehtävänä on tehdä ostot keskitetysti, koska kaksinkertaisella volyymilla saa paremman hinnan ja säästää ostotoiminnan kuluissa. Suomessa kunnallispoliitikot pelkäävät, että esimerkiksi kahden pääkaupunkiseudun kunnan välillä voisi siirtyä tärkeää tietoa. Kansalainen Kepponen luuli, että tavoitteensa saavuttamiseksi kuntien kannattaa tehdä työtä yhdessä ja oppia toisiltaan! Kuvittelin, että se olisi suorastaan pärjäämisen edellytys. Ei ole ihme, että kuntaliitoksiin on leimaantunut termi "pakko" eteen, kun yhteistyöhalukkuus on tällä tasolla, että tietoa ei kuntien välillä saisi vaihtaa :(

Kuvittelin, että jos jossain kunnassa saadaan joku asia ratkaistua uudella tavalla siitä kerrottaisiin muille kunnille ja muut olisivat pelkkänä korvana ja miettisivät heti, että voiko sitä soveltaa omaan kuntaan. Kansalainen Kepponen haaveilee siitä, että kunnallispoliitikoilla/virkamiehillä voisi oikeasti olla "kierrätysuraa". Kun joku juttu tietyllä toimialalla on saatu  hyvälle mallille, voisi ura jatkua soveltamalla muutos toisen kunnan toimintaan.

Ihan oikeaa liiketoimintaa harjoittavissa firmoissa tälläiset tiedonpanttaaja-yhteistyökyvyttömistä yksilöistä hankkiudutaan eroon tai vähintään siirretään syrjään. Kuntasektorilla nämä sankarit miettivät, että olisiko mahdollista tukea tiedonpanttaus-yhteistyökyvyttömyyttä peräti karenssilailla. Tätä on niin vaikea käsittää? Mistä tällainen kumpuaa?

Kuvat ovat viime viikon lauantailta Kulosaaresta. Upea tulipallo!