Luin hiukan jälkijunassa Maaret Kallion kolumnin "Vaalimme uhrautuvaa vanhemmuutta - vaikka se opettaa lapselle ettei itsellä ole niin väliä". Olen hyvin samaa mieltä kirjoituksen pääteemasta, että aikuisella pitää olla mahdollisuus omaan elämään/aikaan - edes pieninä rippusina. Etenkin äidillä pitää olla väliä! Minusta tuntuu, että isät huolehtivät omastaan paljon äitejä paremmin. Ei kai kukaan odota isältä täydellistä lapsilleen elämistä?
Minusta valitettavan moni äiti odottaa itseltään ja muilta äideiltä uhrautumista. Voin tunnustaa, että minua välillä ahdistaa ne äidit, joiden maailmankatsomukseen ei mahdu muuta kuin täydellinen lapsilleen eläminen. Tunnen välillä suurta helpostusta siitä, että lapseni ovat jo koululaisia. Minun ei tarvitse enää perustella toisille äideille sitä, miksi käyn töissä, olen tehnyt peräti matkatöitä tai miksi edes epäsäännöllisesti harrastan. Äitiyteni on siinä kohtaa elinkaarta, jolloin alkaa olla hyväksyttävää olla ripaus muutakin kuin äiti. Oih, lisää vapautta!
Haluan tarjota lapsilleni perhekeskeistä elämää, sellaista tehdään ja koetaan koko porukka yhdessä. Perhekeskeisyyden vastapainoksi haluan omaa aikaa sekä mahdollisuuden toteuttaa omia unelmiani, edes niitä pieniä. Usein minulle tokaistaan, että sinun aikasi tulee vielä. Yleensä nyökyttelen myötäilevästi, vaikka joskus tekisi mieli kirkua, että kauanko minun pitäisi odotella? Riittääkö 18 vuotta per lapsi oman elämän odotushuoneessa oleskelua? Saanko siis 55-vuotiaana vihdoin armon ajatella edes joskus itseäni?
Yleensä voin nyökytellä myötäilevästi hyvällä mielellä, koska kaikkien ei tarvitse tietää tai ymmärtää, että minun aikani on jo tullut.
Kärkkäästi sanottuna minun oma elämäni on tietenkin "joltain toiselta pois". Kun minä teen töitä myöhään, ulkoilen tai matkustan, Hra Kepponen vastaa silloin taloudesta. Koska molemmat aikuiset käyvät töissä, lasten pitää itse lähteä kouluun ja pärjätä koulupäivän jälkeen. Minulle sekä miehen osallistuminen tasa-arvoisella panostuksella perheen pyörittämiseen että lasten kasvattaminen omatoimiseksi ovat sellaisia asioita, joista en tavallisessa arjessa jousta. Mies on jo tiennyt minuun sitoutuessaan, että saa itsenäisen ja itsepäisen naisen, joka edellyttää tasa-arvoa ja tasapuolisuutta. Lapset ovat siihen kasvaneet.
Minulle nuo pienet rippuset omaa elämää ovat henkisen hyvinvoinnin edellytys. Puhun siksi rippusista, että oma elämäni toteutuu pieninä murusina silloin tällöin ja joskus onnekkaana hetkenä vähän isompana klönttinä. En koe olevani itsekäs, vaan koen olevani tasapuolinen. Minun elämäni keskiössä on meidän perhe. Siinä perheessä on viisi jäsentä, jolla kaikilla on omia tarpeita, joita pyrimme täyttämään tasapuolisesti. Siis myös minun tarpeitani. Haluan kannustaa kaikkia äitejä miettimään omia tarpeitaan ja huolehtimaan itsestään mahdollisuuksien suomissa puitteissa. Ennen kaikkea hyödyntäkää mahdollisuudet.
Omaa elämäänsä kannattaa vaalia myös sen takia, että joskus koittaa sekin aika, jolloin lapset ovat niitä ajoittaisia ihania klönttejä ja "se kaikki muu" pitää täyttää jollain muulla kuin lapsilla. Oman elämäni nykyiset rippuset ovat kasvattaneet pieniä versoja eri suuntiin. Haaveilen siitä, että joskus vielä opiskelisin lisää tai opettelisin soittamaan jotakin soitinta tai tekisin maailmanympärysmatkan. Ehkä mikään näistä versoista ei kanna tulevaisuuteen asti, mutta olen varma, jos ne kuihtuvat pois niin tilalle nousee jotain muuta.
28. maaliskuuta 2016
26. maaliskuuta 2016
Heitä äiti voltti!
Pojat käskivät: "Heitä äiti voltti!"
Noh, minähän tietysti heitin ja Hra Kepponen kuvasi.
Siitä huolimatta hyppäsin ja annoin kuvata, vaikka
polvellani ei voi hypätä
olen niin vanhakin
olen niin pulskakin
minulla oli ruma hiihtopaita päällä
minulla ei ollut meikkiä
Aina ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti.
Ja miksi kaikki kiva olisi vain lapsia varten ;)
Kuvauspaikka Angry Birds Activity Park Vuokatti
PS. Sukkafarkkutyyli johtuu siitä, että yritin epätoivoisesti saada sukat pysymään jaloissani. Kerran jo kauhoin kuution verran pehmopaloja löytääkseni pudonneen sukkani :D
Noh, minähän tietysti heitin ja Hra Kepponen kuvasi.
Siitä huolimatta hyppäsin ja annoin kuvata, vaikka
polvellani ei voi hypätä
olen niin vanhakin
olen niin pulskakin
minulla oli ruma hiihtopaita päällä
minulla ei ollut meikkiä
Aina ei tarvitse ottaa itseään niin vakavasti.
Ja miksi kaikki kiva olisi vain lapsia varten ;)
Kuvauspaikka Angry Birds Activity Park Vuokatti
PS. Sukkafarkkutyyli johtuu siitä, että yritin epätoivoisesti saada sukat pysymään jaloissani. Kerran jo kauhoin kuution verran pehmopaloja löytääkseni pudonneen sukkani :D
23. maaliskuuta 2016
Talven kauneutta Vuokatissa
Suomen luonto on vilauttanut lomamme aluksi sitä kaikkea, mitä talvessa rakastan. Aurinko on paistanut täysillä kirkkaansiniseltä taivaalta. Pakkanen on pitänyt hanget sellaisina, että hankikanto kestää sukset ja jopa kävelyn. Päiväsaikaan pakkasta on ollut muutama aste. Lumikinosten päällä on pieni kerros pölisevää puuterilunta, josta erottuu hiutaleita sakaroineen. Auringonpaisteessa hiutaleet välkehtivät kuin timantit. Aurinkolasit ovat ihan välttämättömät. Ulkona on niin kaunista. Voisin vain imeä tuota kaunetta ja ilman raikkautta sisääni.
Auringonlasku on värjännyt koko taivaanrannan hehkuvan keltaiseksi. Odottamattomana bonuksena näimme tulomatkalla komeat revontulet, sen jälkeen ei enää yhtään harmittanut ajoaikataulun viivästys ja pilkkopimeässä ajaminen ;)
Ilmassa on selvästi kevättäkin
Auringonlasku on värjännyt koko taivaanrannan hehkuvan keltaiseksi. Odottamattomana bonuksena näimme tulomatkalla komeat revontulet, sen jälkeen ei enää yhtään harmittanut ajoaikataulun viivästys ja pilkkopimeässä ajaminen ;)
Huikean kaunis auringonlasku
Puitten varjosta katsottuna hanget sävyttyivät pinkkiin ja oranssiin
Vuokatti näytti siis parhaat puolensa heti kättelyssä. Olemme nauttineet huippukuntoisista ja väljistä rinteistä sekä hyvistä laduista. Tykkäsimme rinteistä. Niissä on kivasti Suomen oloihin nähden pituutta, profiililtaan ne ovat sellaisia koko perheen rinteitä. Tuskin näitä jaksaisin aikuisseurassa viikkoa koluta, mutta perhelomaan ne sopivat hyvin.
Vauhtia rinteissä on riittänyt. Kuopus oppi itsekseen painonsiirtokäännökset ja totesi riemukkaana, että niiden avulla vauhtia voi olla rutkasti enemmän. Olen testaillut pojan taitoja ja hän laskee perässäni rinteen kuin rinteen aika suoralla linjamalla näppärästi alas.
Laavullakin olemme ehtineet nauttimaan auringonpaisteesta ja makkarasta laskettelupäivän päätteeksi. Vaatteet haisevat hurjasti savulta, mutta laavuruokailu oli taatusti sen arvoista. Valitettavasti harmaus ja lumisade tavoittivat meidät tänä iltana ja voi olla, että tälle lomalle ei enää aurinkoa riitä. Mutta olen enemmän kuin tyytyväinen säähän, koska aurinko on jo hemmotellut meitä.
Meillä lomaohjelma painottuu seuraavaksi enemmän hiihtoon ja Vuokatin oheishuveihin tutustumiseen. Tarkempaa arviota Vuokatista lomakohteena kirjoittelen myöhemmin.
Mukavaa pääsiäisloman odotusta!
20. maaliskuuta 2016
Facebook-hehkutuspäivä
Edelliseen kirjoitukseeni liittyen tässä tulee hehkutuspäiväni.
Hehkutus: Ihan paras startti päivään on aamuaerobiset. Tänään reipas lenkki ♥♥♥. Aurinko paistoi ihanasti *useampi aurinkoemoji*. Hyvästä vauhdista huolimatta ehdin kuvailemaan pajunkissoja.
Fakta: Olin kävelyllä, puolet lenkistä vedin reippaampaan tahtiin. Sää oli kyllä tosi hieno.
Hehkutus: Aurinko paistoi todellä lämpimästi. Kohta laituri on täynnä veneitä. Hirveä venekuume *tähän useampi vene-emoji*. Melkein jo tunnen merituulen hiuksissani ja maistan suolan suussani.
Fakta: Ainahan sitä saa veneestä haaveilla...
Hehkutus: Päivä oli niin lämmin, että avasimme terassikauden. Paikallinen palkittu olut- ja viskiravintola pitää valikoimissaan myös erinomaisia siidereitä. Näistä juomista ei voi edes samassa lauseessa puhua jonkun upciderin kanssa. Laatuaikaa rakkaan kanssa ♥♥♥. Ihan parasta!
Fakta: Kävelimme kauppaan ja huitaisimme yhdet välisiiderit, koska ulkona tarkeni istua.
Hehkutus: Päätimme jättää jälkiruualle tilaa ja herkutella kevyesti vietnamilaisilla rullilla. Kevyttä, mutta niin herkullista. Huippuhyvä sunnuntaiateria ja ihanaa vaihtelua lapsiperheen perusruokiin! *nam-nam-emojeita ainakin kolme*
Fakta: Siiderillä istuessa iskikin mieleen, että nyt voisi oikaista ruuanlaitossa ja hakea viereisestä vietnamilaisesta ravintolasta takeawayta. Paikka on sen verran kanheva, etten sinne viitsi jäädä istuskelemaan. Ruuat ovat hyviä ja edullisia. Samalla tuli syötettyä lapsille makaroonilaatikko loppuun.
Hehkutus: Meidän pojat tykkäävät leipoa. Tänään teimme yhdessä muffinseja. Mun murut tekivät itse koko taikinan. On ne vaan niin taitavia ja ihania ♥♥♥.
Fakta: Keskimmäisen ja kuopuksen leivonta on vielä aikamoista meteliä ja on aika sattumanvaraista, että tuleeko aineksia oikea määrä. Tällä kertaa taikina onnistui hyvin.
Hehkutus: Loppuillaksi olikin ihana käpertyä sohvannurkkaan, ihailla siistiä kotia ja hehkuvia ruusuja. Olipa voimaannuttava viikonloppu!
Fakta: Katsoin Netflixiä.
Hehkutus: Ihan paras startti päivään on aamuaerobiset. Tänään reipas lenkki ♥♥♥. Aurinko paistoi ihanasti *useampi aurinkoemoji*. Hyvästä vauhdista huolimatta ehdin kuvailemaan pajunkissoja.
Fakta: Olin kävelyllä, puolet lenkistä vedin reippaampaan tahtiin. Sää oli kyllä tosi hieno.
Hehkutus: Aurinko paistoi todellä lämpimästi. Kohta laituri on täynnä veneitä. Hirveä venekuume *tähän useampi vene-emoji*. Melkein jo tunnen merituulen hiuksissani ja maistan suolan suussani.
Fakta: Ainahan sitä saa veneestä haaveilla...
Hehkutus: Päivä oli niin lämmin, että avasimme terassikauden. Paikallinen palkittu olut- ja viskiravintola pitää valikoimissaan myös erinomaisia siidereitä. Näistä juomista ei voi edes samassa lauseessa puhua jonkun upciderin kanssa. Laatuaikaa rakkaan kanssa ♥♥♥. Ihan parasta!
Fakta: Kävelimme kauppaan ja huitaisimme yhdet välisiiderit, koska ulkona tarkeni istua.
Hehkutus: Päätimme jättää jälkiruualle tilaa ja herkutella kevyesti vietnamilaisilla rullilla. Kevyttä, mutta niin herkullista. Huippuhyvä sunnuntaiateria ja ihanaa vaihtelua lapsiperheen perusruokiin! *nam-nam-emojeita ainakin kolme*
Fakta: Siiderillä istuessa iskikin mieleen, että nyt voisi oikaista ruuanlaitossa ja hakea viereisestä vietnamilaisesta ravintolasta takeawayta. Paikka on sen verran kanheva, etten sinne viitsi jäädä istuskelemaan. Ruuat ovat hyviä ja edullisia. Samalla tuli syötettyä lapsille makaroonilaatikko loppuun.
Hehkutus: Meidän pojat tykkäävät leipoa. Tänään teimme yhdessä muffinseja. Mun murut tekivät itse koko taikinan. On ne vaan niin taitavia ja ihania ♥♥♥.
Fakta: Keskimmäisen ja kuopuksen leivonta on vielä aikamoista meteliä ja on aika sattumanvaraista, että tuleeko aineksia oikea määrä. Tällä kertaa taikina onnistui hyvin.
Hehkutus: Loppuillaksi olikin ihana käpertyä sohvannurkkaan, ihailla siistiä kotia ja hehkuvia ruusuja. Olipa voimaannuttava viikonloppu!
Fakta: Katsoin Netflixiä.
18. maaliskuuta 2016
Facebook-hehkutuksesta
Iltapäivälehtien uutiskuolleitten päivien palstan täytettä on jo ollut pitkään kirjoitukset siitä, mikä suomalaisia eniten ärsyttää Facebookissa. Oma yhteenvetoni näistä jutuista on ollut, että liiallinen onnellisten hetkien näyttäminen ärsyttää. Homma menee kehuskeluksi. Pitäisi noudattaa suomalaista vanhaa kansanviisautta "Kell' onni on sen kätkeköön".
Facebookin sisällön ärsyttävyyskeskustelut ovat rantautuneet arkielämääni. Itse en ole aktiivisesti Facessa, en lue päivittäin ja postailen ehkä pari kertaa viikossa. Tässä taannoin keskustelimme siitä, että mikä eniten ärsyttää. Kaksi ärsytyskategoriaa nousi ylitse muiden: superpäivän suorittajat ja loputtoman rakkauden hehkuttajat. Itseäni harva asia ärsyttää Facessa, mutta parin esimerkin jälkeen tunnistin itsessäni lievää ärsytystä näistä supersuorittajista ja sekä jonkinlaista ällötyshäpeää päivittäisistä rakkauden tunnustajista. Samassa minulle heitettiin ehdotusta, että kuvaa päiväsi supersuorittajan linssin lävitse ja sitten kerro, miten se oikeasti meni.
Innostuin ajatuksesta superpäivän kuvauksesta.
Vähän hahmottelimme, että miten hehkuttaa ihan tavallisia asioita. Nauratti, kuinka kuva lenkkimaisemista ja tekstistä "päivä alkaa parhaiten reippaalla lenkillä" saa osan ihmisiä harmistumaan siitä, että siellä se Rva Kepponen nyt lenkkeilee heti aamusta. Mielestäni lenkkeily ei muuten ole juoksemiselle varattu termi, mutta kuulemma nykyisin kukaan ei kävele vaan kaikki juoksevat.
Iski ensimmäinen vastareaktio.
Miten on mahdollista, että niinkin arkinen asia kuin lenkkeily, nostaa negatiivisia tunteita pinnalle muissa ihmisissä?
Myös ruokakuvat nostavat negatiivisia tunteita. Ruualla hienostelua/hifistelyä, liian terveellistä, ravintolaruualla kehuskelua.
Toinen vastareaktio.
Miten arkinen asia ruoka aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Miksi jotakuta ärsyttää se, että lautasellani on muuta kuin makaroonilaatikkoa? Tai jos syön ravintolaruokaa?
Mistä tämä johtuu?
Minusta syitä ovat kilpailuyhteiskunta ja etenkin naisten itselleen asettamat paineet siitä, millaisia heidän tulisi olla ja mitä heidän pitäisi tehdä.
Kunnosta ja terveydestä pitää toki huolehtia. Juokseminen on kuntosalin jälkeen ilmeisesti se toiseksi paras. Pitää tuntea huonoa omaatuntoa, kun muut urheilevat, jos ei itse tee sitä tai tekee vähemmän. Ruoka on tärkeä asia. Sen pitää olla laadukasta, terveellistä. Jos olet itse tarjoillut perheelleen makaroonilaatikkoa, pitää tuntea alemmuutta tuttavan vaativampien tai eksoottisempien ruokien takia. Taas olet huonompi. Ravintolaruokailu on taas vähän kuin matkailu. Sitä pitää olla edes vähän, että olisit ylinpäänsä joku tai edes olemassa. Taas olit huonompi, koska naapurin Pirkko söi ulkona.
Haluatko todellakin mitata itseäsi juostuilla kilometreillä tai kokatuilla/syödyillä aterioilla?
Nämä kaksi arkista aihetta ovat siinä mielessä erittäin mielenkiintoiset, että on sekä yksilön että yhteiskunnan etu, että ihmiset liikkuvat ja syövät terveellisesti. Silti väittäisin, että nämä huonommuuden tunteet kumpuavat ihan jostain muualta kuin Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen ravinto- ja liikuntasuositusten mahdollisesta täyttymättömyydestä. Paineet olla tietynlainen ja tehdä tiettyjä asioita tuleva kaupallisilta toimijoilta. Niken liikevaihto vuonna 2013 yli 25 miljardia dollaria, kaksinkertaistunut 10 vuodessa, samassa ajassa tulos on kolminkertaistunut. Glanbian lisäravinneyksikön Global Performance Nutritionin liikevaihto kasvoi vuodessa 20% ja oli arvoltaan 89 miljoonaa euroa. Ennen Elixian ja SATSin yhdistymistä, Elixia raportoi n. 10 miljoonan euron liikevaihtoa ja reilun 4 miljoonan liikevoittoa.
Haluatko todellakin mitata itseäsi juostuilla kilometreillä ja syödyillä elintarvikkeilla, joilla olet mahdollisesti tukenut jonkun suuryrityksen miljoonaliikevaihtoa?
No, sitähän minäkin, että et halua.
Tuskin haluat mitata itseäsi myöskään ostetulla tavaralla.
Ota rennosti muiden FB-hehkutukset. Hetki kanssaihmisen iloa voi tehdä maailmasta hitusen paremman paikan. Älä peilaa asioita itseesi.
Mieti mikä on sinulle tärkeää.
Älä vertaa muihin.
Opeta nämä asiat lapsillesi.
Sana on vapaa kommenttiboxissa.
Facebookin sisällön ärsyttävyyskeskustelut ovat rantautuneet arkielämääni. Itse en ole aktiivisesti Facessa, en lue päivittäin ja postailen ehkä pari kertaa viikossa. Tässä taannoin keskustelimme siitä, että mikä eniten ärsyttää. Kaksi ärsytyskategoriaa nousi ylitse muiden: superpäivän suorittajat ja loputtoman rakkauden hehkuttajat. Itseäni harva asia ärsyttää Facessa, mutta parin esimerkin jälkeen tunnistin itsessäni lievää ärsytystä näistä supersuorittajista ja sekä jonkinlaista ällötyshäpeää päivittäisistä rakkauden tunnustajista. Samassa minulle heitettiin ehdotusta, että kuvaa päiväsi supersuorittajan linssin lävitse ja sitten kerro, miten se oikeasti meni.
Innostuin ajatuksesta superpäivän kuvauksesta.
Vähän hahmottelimme, että miten hehkuttaa ihan tavallisia asioita. Nauratti, kuinka kuva lenkkimaisemista ja tekstistä "päivä alkaa parhaiten reippaalla lenkillä" saa osan ihmisiä harmistumaan siitä, että siellä se Rva Kepponen nyt lenkkeilee heti aamusta. Mielestäni lenkkeily ei muuten ole juoksemiselle varattu termi, mutta kuulemma nykyisin kukaan ei kävele vaan kaikki juoksevat.
Iski ensimmäinen vastareaktio.
Miten on mahdollista, että niinkin arkinen asia kuin lenkkeily, nostaa negatiivisia tunteita pinnalle muissa ihmisissä?
Myös ruokakuvat nostavat negatiivisia tunteita. Ruualla hienostelua/hifistelyä, liian terveellistä, ravintolaruualla kehuskelua.
Toinen vastareaktio.
Miten arkinen asia ruoka aiheuttaa negatiivisia tuntemuksia. Miksi jotakuta ärsyttää se, että lautasellani on muuta kuin makaroonilaatikkoa? Tai jos syön ravintolaruokaa?
Mistä tämä johtuu?
Minusta syitä ovat kilpailuyhteiskunta ja etenkin naisten itselleen asettamat paineet siitä, millaisia heidän tulisi olla ja mitä heidän pitäisi tehdä.
Kunnosta ja terveydestä pitää toki huolehtia. Juokseminen on kuntosalin jälkeen ilmeisesti se toiseksi paras. Pitää tuntea huonoa omaatuntoa, kun muut urheilevat, jos ei itse tee sitä tai tekee vähemmän. Ruoka on tärkeä asia. Sen pitää olla laadukasta, terveellistä. Jos olet itse tarjoillut perheelleen makaroonilaatikkoa, pitää tuntea alemmuutta tuttavan vaativampien tai eksoottisempien ruokien takia. Taas olet huonompi. Ravintolaruokailu on taas vähän kuin matkailu. Sitä pitää olla edes vähän, että olisit ylinpäänsä joku tai edes olemassa. Taas olit huonompi, koska naapurin Pirkko söi ulkona.
Haluatko todellakin mitata itseäsi juostuilla kilometreillä tai kokatuilla/syödyillä aterioilla?
Nämä kaksi arkista aihetta ovat siinä mielessä erittäin mielenkiintoiset, että on sekä yksilön että yhteiskunnan etu, että ihmiset liikkuvat ja syövät terveellisesti. Silti väittäisin, että nämä huonommuuden tunteet kumpuavat ihan jostain muualta kuin Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen ravinto- ja liikuntasuositusten mahdollisesta täyttymättömyydestä. Paineet olla tietynlainen ja tehdä tiettyjä asioita tuleva kaupallisilta toimijoilta. Niken liikevaihto vuonna 2013 yli 25 miljardia dollaria, kaksinkertaistunut 10 vuodessa, samassa ajassa tulos on kolminkertaistunut. Glanbian lisäravinneyksikön Global Performance Nutritionin liikevaihto kasvoi vuodessa 20% ja oli arvoltaan 89 miljoonaa euroa. Ennen Elixian ja SATSin yhdistymistä, Elixia raportoi n. 10 miljoonan euron liikevaihtoa ja reilun 4 miljoonan liikevoittoa.
Haluatko todellakin mitata itseäsi juostuilla kilometreillä ja syödyillä elintarvikkeilla, joilla olet mahdollisesti tukenut jonkun suuryrityksen miljoonaliikevaihtoa?
No, sitähän minäkin, että et halua.
Tuskin haluat mitata itseäsi myöskään ostetulla tavaralla.
Ota rennosti muiden FB-hehkutukset. Hetki kanssaihmisen iloa voi tehdä maailmasta hitusen paremman paikan. Älä peilaa asioita itseesi.
Mieti mikä on sinulle tärkeää.
Älä vertaa muihin.
Opeta nämä asiat lapsillesi.
Sana on vapaa kommenttiboxissa.
13. maaliskuuta 2016
Tipumuffinit pääsiäiseksi
Otimme varaslähdön pääsiäiseen ja herkuttelimme tänään helpoilla tipumuffinseilla.
Syö Minut!
Lapset tekivät muffinitaikinan, minä hoidin paistamisen ja koristelun. Taikinareseptiksi käy mikä vaan ja taikinaan voi sujauttaa sekaan haluamansa sattumat. Meidän muffiniohjeeksi valikoitui tällä kertaa Valion muffinsiresepti. Muffinin päällä on aprikoosin puolikas, helttana ja nokkana mantelia ja silminä suklaapisarat.
tipulaiset
Tipusten askartelussa menee toki hetkinen. Kiireinen oikaisee niin, että osasta muffineja tuleekin pesiä. Pesä syntyy niin, että aprikoosi laitetaan taikinan päälle ennen paistoa. Lopuksi pesä tietenkin täytetään munilla.
Pesä täynnä munia
Muutakin pääsiäisaiheista syntyi viikonloppuna. Läträilin uusilla suosikeillani bistereillä. Siinä väripigmenttiä tiputellaan paperille ja suihkepullosta vettä päälle. Se on aina yllätys, että minkälainen pohja tulee. Lähdin työstämään taustaa isolle narsissileimalle.
Tämä taitaa kaivata vielä lisää bisteriä
Valmis kortti
11. maaliskuuta 2016
Miten meni viikko?
Aloitan siitä, että en osaa päättää, että olenko onnellinen vai kauhuissani siitä, että nyt on perjantai. Olen molempiä yhtäaikaa.
Fyysinen vireystilani on kuvan kaltainen:
Olen ymmärtänyt, että virtahevot ovat ärhäköitä suuttumaan, joten mentaalitilammekin lähestyvät.
Viikko alkoi siten, että maanantaina keskimmäinen sairastui ja hän potee edelleenkin kotona. Järkyttävä yskä ja pahasti sahaava kuume. Lääkärin mukaan vain joku virustauti. Torstaina alkoi oireita tuntua minullakin, onneksi itselleni ei ole kuume noussut lähelle 40 kuten pojalla. Menee jännittäväksi, että ehtiikö tauti kiertää koko perheen ennen viikon päästä alkavaa lomaa. Nyt voinkin sitten lumiolosuhteitten lisäksi jännittää, että pääsemmekö matkaan lainkaan.
Työt eivät sairaana edisty toivottavaan tahtiin. Sain isoimman homman puristettua kommentointikierrokselle ennen sairastumistani. Yleensä kommentointikierroksen saldo jää laimeaksi. Tietenkin tällä kertaa kysymyksiä ja kommentteja on suorastaan tulvinut. Tietenkin, koska minulla ei käytännössä olisi aikaa lainkaan niiden käsittelyyn.
Työkiireistä johtuen unohdin ilmoittaa pojat seurakunnan päiväleirille. Se on ollut kesiemme pelastus jo kahtena vuotena. Tuttu ja pidetty paikka kävelymatkan päässä ja edullinen hinta. Tänä vuonna päiväleirille oli ollut yleisöryntäys ja leiri täyttyi kahdessa päivässä. Kyllä ottaa päähän.
Sain järjestettyä pojille kahdeksi viikoksi ohjelmaa kaupallisilta tarjoajilta. Se vaatii viikoksi auton lainaan, onneksi saadaan anopilta. Rahaa meni 990€. Olen tyrmistynyt! Vielä pitäisi ratkaista kaksi viikkoa 7v ja 9v osalta jotenkin tosi edullisesti. Muuten edessä on se, että pikkujätkät saavat pärjäillä päivät kahdestaan tai perheen yhteinen loma-aika typistyy kahteen viikkoon ja mökkeily Pirkanmaalla jää kokonaan väliin ja kotilomailustakin pitää suoriutua pääosin julkisilla.
Välillä on tällaisia viikkoja, joissa ei tapahdu mitään positiivista. Koko viikko pelkkää tarpomista. Nyt on parempi vähän huilia ja sunnuntaina alkaa tekemään suunnitelmia. Pitänee informoida pomoa siitä, mitä jää maaliskuussa hoitamatta ja ottaa sapiskat vastaan. Tsekata matkavakuutuksesta, että millä ehdoilla sieltä voi saada rahaa takaisin, jos sairaus estää matkustamisen. Sittenhän tulisi todellinen löhöloma ;) Jos onnistumme järjestämään kesäviikot siten, että vuorottelemme etäpäivien kanssa, niin poikien pitää pärjätä 2-3 päivää viikossa yksin niin eihän se tee kuin 4-6 päivää. Kyllä sen verran voi kesälomasta viettää leikkipuistossa, jossa toivottavasti saa ilmaisen keittoaterian tai Netflixin, mikropizzan ja jäätelön äärellä.
Ensi viikolla siis uuteen nousuun. Ihana auringonpaiste ulkona vahvistaa fiilistäni. Nyt aion käyttää viikonlopun töiden tekemisen sijasta suurimmaksi osaksi johonkin hauskaan ja fiilistä nostavaa. Tehkää tekin niin!
Fyysinen vireystilani on kuvan kaltainen:
Kuvattu 11/2013 Pilanerbergissa Etelä-Afrikassa
Olen ymmärtänyt, että virtahevot ovat ärhäköitä suuttumaan, joten mentaalitilammekin lähestyvät.
Viikko alkoi siten, että maanantaina keskimmäinen sairastui ja hän potee edelleenkin kotona. Järkyttävä yskä ja pahasti sahaava kuume. Lääkärin mukaan vain joku virustauti. Torstaina alkoi oireita tuntua minullakin, onneksi itselleni ei ole kuume noussut lähelle 40 kuten pojalla. Menee jännittäväksi, että ehtiikö tauti kiertää koko perheen ennen viikon päästä alkavaa lomaa. Nyt voinkin sitten lumiolosuhteitten lisäksi jännittää, että pääsemmekö matkaan lainkaan.
Työt eivät sairaana edisty toivottavaan tahtiin. Sain isoimman homman puristettua kommentointikierrokselle ennen sairastumistani. Yleensä kommentointikierroksen saldo jää laimeaksi. Tietenkin tällä kertaa kysymyksiä ja kommentteja on suorastaan tulvinut. Tietenkin, koska minulla ei käytännössä olisi aikaa lainkaan niiden käsittelyyn.
Työkiireistä johtuen unohdin ilmoittaa pojat seurakunnan päiväleirille. Se on ollut kesiemme pelastus jo kahtena vuotena. Tuttu ja pidetty paikka kävelymatkan päässä ja edullinen hinta. Tänä vuonna päiväleirille oli ollut yleisöryntäys ja leiri täyttyi kahdessa päivässä. Kyllä ottaa päähän.
Sain järjestettyä pojille kahdeksi viikoksi ohjelmaa kaupallisilta tarjoajilta. Se vaatii viikoksi auton lainaan, onneksi saadaan anopilta. Rahaa meni 990€. Olen tyrmistynyt! Vielä pitäisi ratkaista kaksi viikkoa 7v ja 9v osalta jotenkin tosi edullisesti. Muuten edessä on se, että pikkujätkät saavat pärjäillä päivät kahdestaan tai perheen yhteinen loma-aika typistyy kahteen viikkoon ja mökkeily Pirkanmaalla jää kokonaan väliin ja kotilomailustakin pitää suoriutua pääosin julkisilla.
Välillä on tällaisia viikkoja, joissa ei tapahdu mitään positiivista. Koko viikko pelkkää tarpomista. Nyt on parempi vähän huilia ja sunnuntaina alkaa tekemään suunnitelmia. Pitänee informoida pomoa siitä, mitä jää maaliskuussa hoitamatta ja ottaa sapiskat vastaan. Tsekata matkavakuutuksesta, että millä ehdoilla sieltä voi saada rahaa takaisin, jos sairaus estää matkustamisen. Sittenhän tulisi todellinen löhöloma ;) Jos onnistumme järjestämään kesäviikot siten, että vuorottelemme etäpäivien kanssa, niin poikien pitää pärjätä 2-3 päivää viikossa yksin niin eihän se tee kuin 4-6 päivää. Kyllä sen verran voi kesälomasta viettää leikkipuistossa, jossa toivottavasti saa ilmaisen keittoaterian tai Netflixin, mikropizzan ja jäätelön äärellä.
Ensi viikolla siis uuteen nousuun. Ihana auringonpaiste ulkona vahvistaa fiilistäni. Nyt aion käyttää viikonlopun töiden tekemisen sijasta suurimmaksi osaksi johonkin hauskaan ja fiilistä nostavaa. Tehkää tekin niin!
Aion aloittaa viikonloppuni matkimalla meidän Noppaa.
Aion teeskennellä kuuroa ja keskittyä hengittelyyn ;)
5. maaliskuuta 2016
Työkuorman alla
Minulla on aivan järkyttävä suma töitä töissä. Välillä olo tuntuu raskaalta, kuten nyt viikonloppuna, kun aivan pakko tehdä töitä. Työt ovat vaatineet poikkeuksellisen paljon miettimistä ja suunnitelmien kelailua lävitse eri näkökulmista. Vanhat aivoni ovat ylikuumenneet. Päivittäin olen käynyt suunnitelmia lävitse monien eri ihmisten kanssa. Iltaisin olen niin kommunikaation kyllästämä, että haluaisin vetäytyä hiljaisuuteen.
Kahden viikon päästä koittaa onneksi loma. Se on sekä ihana että raskas ajatus. Moni asia pitäisi saada töissä valmiiksi ennen sitä ja sitten pakata viidelle laskettelu-, murtsikka- ja uimakamat sekä kaikki muut matkaan tarvittava tilpehööri.
Nautiskelin rauhallisesta lauantaiaamusta katselemalla valokuviani viime kuukausilta. Sellaisia kuvia, joissa on ollut mieleenpainuvan kaunis, hauska tai ihana hetki. Tässä teille muutama suosikkini tältä aamulta.
Työn alla on ruokaviikkopostaus. Katsotaan, että milloinka saan sen valmiiksi.
Pääsin seuraamaan, kuinka joutsen ylettyy nokkallaan
käymään melkein läpi koko vartalonsa. Varsin näppärää ;)
Kahden viikon päästä koittaa onneksi loma. Se on sekä ihana että raskas ajatus. Moni asia pitäisi saada töissä valmiiksi ennen sitä ja sitten pakata viidelle laskettelu-, murtsikka- ja uimakamat sekä kaikki muut matkaan tarvittava tilpehööri.
Nautiskelin rauhallisesta lauantaiaamusta katselemalla valokuviani viime kuukausilta. Sellaisia kuvia, joissa on ollut mieleenpainuvan kaunis, hauska tai ihana hetki. Tässä teille muutama suosikkini tältä aamulta.
Työn alla on ruokaviikkopostaus. Katsotaan, että milloinka saan sen valmiiksi.
Merileijonan pennut leikkivät auringon laskiessa rantahiekkalla. Voi suloisuutta!
Galapagos 11/2015
Harmaakin voi olla kaunista
02/2016 Nokia
Vaikka harmaa on kaunista, niin värit ne vasta ihania onkin
12/2015 Helsinki, koti-ikkunasta kuvattu
Äiti tarjoaa turvaa
11/2015 Galapagos
Miten voi olla näin kaunista syksyllä
Helsinki 10/2015
käymään melkein läpi koko vartalonsa. Varsin näppärää ;)
11/2015 lähipurudalla
Auringonlasku
11/2015 Galapagos
11/2015 Galapagos
Ihanaa viikonloppua!
2. maaliskuuta 2016
Mitä eläintä muistutan eniten?
Haluaisin ryhtyä huolitelluksi daamiksi. Jotain perusteellista muutosta tarvitsen prioriteetteihini. Joulun jälkeen jo katselin, että kohta pitää varata kampaaja. Koko helmikuun ajan to-do-listallani oli kampaajan tilaaminen. En voi itsekään uskoa, että en saa kuukaudessa edes tilattua kampaajaa! Aloitin syksyllä pidempien hiusten kasvattamisen juurikin sen takia, että 5 viikon leikkausväli osoittautui todella hankalaksi. Jotenkin tässä elämäntilanteessa tuollaiset "säännölliset" menot, jotka on varattava 1-2vkoa aikaisemmin ovat vaan niin hankalia. Melkein neljäksi kuukaudeksi kampaamovälini ei todellakaan saisi venyä. Eilen ja tänään kampaamoajantilauksesta oli oikein kalenterimuistutus ja silti se jäi hoitamatta. Siirsin muistutuksen huomiselle.
Sen verran olen ollut huoliteltu, että olen hiukan antanut kampaukseni otsatukalle jatkoaikaa Fiskarseilla itse. Katselin juuri tympääntyneenä hiuksiani. Polkkatukaksi kasvaa hurahtanut, latvoista ylöspäin kääntyvä, kuontaloni alkoi muistuttaa minua jostain näkemästäni.
Minullahan on ihan sama hiusmalli kuin alla olevalla perulalaisella alpakalla!! Ainoa ero on, että olen harjannut omani :D :D
Sen verran olen ollut huoliteltu, että olen hiukan antanut kampaukseni otsatukalle jatkoaikaa Fiskarseilla itse. Katselin juuri tympääntyneenä hiuksiani. Polkkatukaksi kasvaa hurahtanut, latvoista ylöspäin kääntyvä, kuontaloni alkoi muistuttaa minua jostain näkemästäni.
Minullahan on ihan sama hiusmalli kuin alla olevalla perulalaisella alpakalla!! Ainoa ero on, että olen harjannut omani :D :D
Rva Kepponen Hair Style impersonator
Aikaisemmin käytin hätävarana kauppakeskusten kampaamoja, mihin voi yleensä vain mennä paikalle. Strategiani toimi pitkään hyvin. Vuonna 2011 sain sellaisen kampauksen, että alpakka-look voittaa sen mennen tullen. Siksi olen pysytellyt poissa satunnaisista kampaamoista ja tekijöistä. Hiukseni ovat kasvaneet niin paljon, että ne ylettyvät juuri ja juuri kiinni, mikä on tietysti auttanut sietämään näin pitkää kampaamoväliä ja olemaan sortumatta kauppakeskushätävaraan.
Oikein odotan sitä tunnetta, kuinka paljon freshimmiltä näytänkään kampaajan jäljiltä. Kunhan vaan suoriutuisin sinne saakka. Onko teillä muilla samanlaisia vaikeuksia suoriutua kampaajalle? Kuinka usein käyt kampaajalla?
***
Nyt kun yksi alpakkakuva on postattu, en tietenkään malta olla postaamatta niitä lisää. Perun matkalla kävimme tutustumassa näyttellyyn, jossa esiteltiin perulaisia käsityöläistaitoja ja alpakoita. Paikan vetonaulana oli se, että alpakoita sai syöttää aivan vapaasti. Alpakat ovat varsin hellyyttäviä ja niiden äänikin on kuin pienen vauvan.
Ystäväni syöttää alpakan poikasta
Tällä kaverilla on silmätkin jääneet jonnekin kuontalon kätköihin
Etkö pystykin jo kuvittelemaan miltä yli 4cm kasvanut
kampaukseni huonoine latvoineen näyttää nyt.
Tuleeko heti mieleesi ensimmäisen kuvan alpakka?
Ihanat karvapallurat
Rasta-alpakka
Kenties trendialpakka?
Onko tässä kevään värjäystrendi: selkeä värjäys kahdella värillä
yhdistettynä liukuvärjättyyn osioon?