Luin hiukan jälkijunassa Maaret Kallion kolumnin "Vaalimme uhrautuvaa vanhemmuutta - vaikka se opettaa lapselle ettei itsellä ole niin väliä". Olen hyvin samaa mieltä kirjoituksen pääteemasta, että aikuisella pitää olla mahdollisuus omaan elämään/aikaan - edes pieninä rippusina. Etenkin äidillä pitää olla väliä! Minusta tuntuu, että isät huolehtivät omastaan paljon äitejä paremmin. Ei kai kukaan odota isältä täydellistä lapsilleen elämistä?
Minusta valitettavan moni äiti odottaa itseltään ja muilta äideiltä uhrautumista. Voin tunnustaa, että minua välillä ahdistaa ne äidit, joiden maailmankatsomukseen ei mahdu muuta kuin täydellinen lapsilleen eläminen. Tunnen välillä suurta helpostusta siitä, että lapseni ovat jo koululaisia. Minun ei tarvitse enää perustella toisille äideille sitä, miksi käyn töissä, olen tehnyt peräti matkatöitä tai miksi edes epäsäännöllisesti harrastan. Äitiyteni on siinä kohtaa elinkaarta, jolloin alkaa olla hyväksyttävää olla ripaus muutakin kuin äiti. Oih, lisää vapautta!
Haluan tarjota lapsilleni perhekeskeistä elämää, sellaista tehdään ja koetaan koko porukka yhdessä. Perhekeskeisyyden vastapainoksi haluan omaa aikaa sekä mahdollisuuden toteuttaa omia unelmiani, edes niitä pieniä. Usein minulle tokaistaan, että sinun aikasi tulee vielä. Yleensä nyökyttelen myötäilevästi, vaikka joskus tekisi mieli kirkua, että kauanko minun pitäisi odotella? Riittääkö 18 vuotta per lapsi oman elämän odotushuoneessa oleskelua? Saanko siis 55-vuotiaana vihdoin armon ajatella edes joskus itseäni?
Yleensä voin nyökytellä myötäilevästi hyvällä mielellä, koska kaikkien ei tarvitse tietää tai ymmärtää, että minun aikani on jo tullut.
Kärkkäästi sanottuna minun oma elämäni on tietenkin "joltain toiselta pois". Kun minä teen töitä myöhään, ulkoilen tai matkustan, Hra Kepponen vastaa silloin taloudesta. Koska molemmat aikuiset käyvät töissä, lasten pitää itse lähteä kouluun ja pärjätä koulupäivän jälkeen. Minulle sekä miehen osallistuminen tasa-arvoisella panostuksella perheen pyörittämiseen että lasten kasvattaminen omatoimiseksi ovat sellaisia asioita, joista en tavallisessa arjessa jousta. Mies on jo tiennyt minuun sitoutuessaan, että saa itsenäisen ja itsepäisen naisen, joka edellyttää tasa-arvoa ja tasapuolisuutta. Lapset ovat siihen kasvaneet.
Minulle nuo pienet rippuset omaa elämää ovat henkisen hyvinvoinnin edellytys. Puhun siksi rippusista, että oma elämäni toteutuu pieninä murusina silloin tällöin ja joskus onnekkaana hetkenä vähän isompana klönttinä. En koe olevani itsekäs, vaan koen olevani tasapuolinen. Minun elämäni keskiössä on meidän perhe. Siinä perheessä on viisi jäsentä, jolla kaikilla on omia tarpeita, joita pyrimme täyttämään tasapuolisesti. Siis myös minun tarpeitani. Haluan kannustaa kaikkia äitejä miettimään omia tarpeitaan ja huolehtimaan itsestään mahdollisuuksien suomissa puitteissa. Ennen kaikkea hyödyntäkää mahdollisuudet.
Omaa elämäänsä kannattaa vaalia myös sen takia, että joskus koittaa sekin aika, jolloin lapset ovat niitä ajoittaisia ihania klönttejä ja "se kaikki muu" pitää täyttää jollain muulla kuin lapsilla. Oman elämäni nykyiset rippuset ovat kasvattaneet pieniä versoja eri suuntiin. Haaveilen siitä, että joskus vielä opiskelisin lisää tai opettelisin soittamaan jotakin soitinta tai tekisin maailmanympärysmatkan. Ehkä mikään näistä versoista ei kanna tulevaisuuteen asti, mutta olen varma, jos ne kuihtuvat pois niin tilalle nousee jotain muuta.
Mä luin ton saman kolumnin ja en olisi voinut olla enemmän samaa mieltä.
VastaaPoistaAihe tosi on vielä tänä päivänäkin jotenkin arka...vaikka vanhemmankin jaksamisella on väliä, me äidit syyllistymme NIIN helposti, ainakin minä.
Naulan kantaan tuo kirjoittamasi:
Minulle nuo pienet rippuset omaa elämää ovat henkisen hyvinvoinnin edellytys.
Ollaan armollisia itselle ja toisille.
Äitien kannattaisi minusta ottaa omien tarpeiden huomioimisessa mallia isistä. En ole vielä kuullut isästä, joka miettisi, että onko epäonnistunut isänä, kun käy kerran viikossa pelaamassa palloa tai surisi sitä, että on mahdollisesti pilannut lapsensa terveyden antamalla hänelle eineksiä ;)
PoistaJos osaa olla armollinen itselleen, on helpompi olla sitä myös toisille.
:D
Poistamä veikkaan että tuokin on vielä edessä kun nuoremman sukupolven sukupuolineutraalit hipsteri-isät pääsevät kosketuksiin sisäisten tunteidensa kanssa: "aaargh, einesmaksalaatikkoa pikkukullannupuilleni, mikä luokaton ehdotus!"
Pahasti Marika pelkään, että me ei noita hipsteri-isiä ehditä näkemään :(
PoistaToisaalta 20v asennekasvatusta voi tehdä huomattavia muutoksia. Yhdellä työreissulla juttelin ranskalaisen kahden lapsen isän kanssa. Hän oli pitänyt kahdesti pappalovetia ja hoitanut lapsiaan kotona molemmilla kerroilla yli 6kk taisi olla toinen pätkä jopa vuoden.
Kaveri totesi ihan tyynesti, että omat sukulaiset eivät todellakaan ymmärrä, eikä ranskalaisille kavereille voi edes kertoa, että hoitaa kotona lapsia :D :D Mutta kaikki miehet hänen työpaikallaan ovat olleet pitkällä pappalovetilla, joten miksi hän olisi erilainen vain sen takia, että on ranskalainen.
Ihan olennainen tieto jäi tästä pois, että tämä ranskalainen mies tietenkin asui Tukholmassa!
PoistaOlen kyllä NIIN samaa mieltä :) Itsekin olen saanut paljon noita kommentteja: "Sinun aikasi tulee sitten myöhemmin..." tai "Äideillä nyt vaan ei kuulukaan olla omaa aikaa." Tsiisus, eikö??
VastaaPoistaItsellä kesti pitkään kipuillessa, kun en tajunnut/osannut vaatia sitä omaa tilaa ja aikaa. Nykyään osaan sen jo tehdä ja nautin kyllä täysillä ja vailla omantunnontuskia, jos saan olla itsekseni ja tehdä mitä huvittaa. Sen jälkeen jaksaa taas olla paremmin läsnä lapsille ja sille 110% touhotukselle ja hösötykselle :)
Olen ihan varma, että se on lapsillekin hyväksi, kun tajuavat, että äidillä (ja myös heillä) on oikeus vaatia omaa hiljaista aikaa, ja että on ihan OK sanoa, että just nyt en jaksa. ♥
Minusta oletus, että äidille ei saisi jäädä mitään omaa aikaa on suurimman osan äitejä kohdalla täysin kohtuuton. Jokainen tarvitsee ruumiilleen levon ja ravinnon ja keinon rentouttaa mieltään. Ihan jokainen. Jos se rentoutuminen jollakin onnistuu tiskaamalla tai legoja rakentamalla, niin hienoa hänelle. Mutta turha kuvitella, että tiskaus tekee kaikille naisille hyvää.
PoistaMinä uskon, että se ihan terveellistä lapsille oppia, että jokaisella on oikeus omiin juttuihin. Myös äidillä.
aivan totta!
VastaaPoistaEivätkä ne omat jutut aina välttämättä ole niin kovin kummallisen suuria, tärkeintä on se fiilis, että on olemassa jotain vain itselle. (nuoriso esittää katkeria kituvia kommentteja siitä, etteivät he ole saaneet katsoa Frazieria sunnuntaipäivällisten jälkeen. Se oli siinä vaiheessa ja sillä hetkellä juuri se oikea oma henkireikä. Lapset karkotettiin pois.) (ja nyt niillä on trauma, kysyin, montako istutoa tarvitaan, että toipuvat...)
Se on totta, että oma juttu voi olla jotain todella pientäkin. Yleensähän se menee niin, että mitä pienemmät lapset sen pienemmät omat jutut. Oli minullakin vaihe, jolloin viikon parhaat hetket olivat ne yksin tehdyt kauppareissut. Näin jälkikäteen on helppo sanoa, että tuossa kohtaa olisi pitänyt järjestää elämää toisin. Kenenkään viikon kohokohta ei saisi olla vaippojen ostaminen Citymarketista ;)
PoistaTulee halvemmaksi, kun ostat Frazerin DVD-boxeina ja sanot, että nyt saavat lapset katsoa sitä niin paljon kuin haluavat :D
ne ei uskalla katsoa sitä, ne luulee että se on joku aikuisille suunnattu väkivaltainen kauhusarja. Samoin kuin Frendit.
Poista:)
Mielestäni on ehdottoman tärkeää hoitaa myös itseään ja parisuhdetta ja onnellisilla vanhemmilla on onnelliset lapset. Uhrautuminen ja sen myötä tuleva mahdollinen marttyyriys ei ole järkevää eikä lasten syy, siinä äiti toteuttaa ja tärkeilee äitiydellä.
VastaaPoistaKyllä miehet osaavat ottaa paremmin oman tilansa ja aikansa, meillä äideille on aina joku torvea soittamassa teet niin tai näin. Jokainen perhe valitsee oman näköisensä parhaan järjestelyn ja se kun toimii, niin siihen ei ole kenelläkään muulla mitään sanomista. <3
Marttyyrius ei tuo mukanaan hyvää. Se muuttaa kodin ilmapiiriä ratkaisevasti. Toiset kokevat marttyyriuden kiusallisena mutta toiset ahdistavana. Yleensä nämä toiset ovat lapsia, joilla ei ole aikuisten kykyjä ymmärtää martyyriyden syitä eikä omia tunteitaan perheilmapiiriä kohtaan.
PoistaOlen tavallaan samaan mieltä ja kuitenkin eri mieltä tuosta, että jokainen perhe valitkoon itselleen parhaan järjestelyn. Toki näin on, että ulkopuolisten asia ei ole arvostella perheen ratkaisua.
Toisaalta kuitenkin useassa perheessä on äiti jää heikomman aikuisen asemaan. Monissa lapsiperheissä miehet keskittyvät töihinsä, ehkä on ura nousussa tai ajatusmaailma ei ole vielä kypsynyt siihen, että elämä on lasten myötä muuttunut perusteellisesti ja samalla lailla työhön panostaminen ei ole enää mahdollista ilman, että joku muu osa-alue kärsii. Näitä asioita voidaa aina perustella isommalla palkalla tai mahdollisella urakehityksellä. Aika usein nämä asiat ovat kuitenkin verukkeita. Ehkä ulkoisia paineita, ehkä kypsymättömyyttä omaan rooliin. Tässä puristuksessa äiti usein jää heikompaan asemaan. Siksi minusta olisi niin tervetullutta keskustella näistä malleista ja romuttaa niitä.
Kyllä vanhemmat tarvitsevat niin omaa kuin yhteistäkin aikaa ollakseen hyviä vanhempia. Miehiltä tuo oman ajan ottaminen tuntuu käyvän helpommin, tai sitten sitä vain heille siunaantuu, kun äidit tekevät (yleensä) aika paljon enemmän lasten ja kodin eteen. Joten kyllä, äidit tarvitsevat lisää omaa aikaa ilman huonoa omaatuntoa.
VastaaPoistaAurinkoa päivääsi <3
Tiialle kirjoitin jo pitkät pätkät siitä, että itse haluaisin asennekasvatusta perheen ja lasten tasapuolisempaan hoitoon, niin että äidillekin jäisi jokin mahdollisuus omaan aikaan ja se, että vanhempien ei myöskään tarvitse olla jatkuva viihdytysautomaatti eikä luomu-gourmet-kokki.
PoistaTärkeä aihe! Äidit todella tarvitsevat omaa aikaa. Toiset enemmän, toiset vähemmän. Minulla on tuttavapiirissä sellaisia äitejä, jotka eivät tunnu mitään omaa juuri kaipaavan. Tai sitten se oma on juuri siinä elämäntilanteessa ne lapset ja koti.
VastaaPoistaItse taidan tarvita omia juttuja enemmän, ja onneksi saankin joka päivä tunnin/pari itselleni. Silloin yleensä lenkkeilen. Teen myös omia juttujani kotona ihan jatkuvasti. Minusta äidin ei tarvitse olla lasten talutusnuorassa. Usein riittää, että on sopivasti saatavilla. Omalla kohdallani pitkä hoitovapaa on ollut mahdollinen vain siksi, että osaan ottaa tilani. En minä tätä muuten jaksaisi :D Onneksi myös mies on tilanteen tasalla ;).
Oman ajan ja omien juttujen tarve on varmasti hyvin yksilöllinen. Olen kanssasi niin samaa mieltä, että äiti ei saa olla lasten talutusnuorassa. Uskon sen olevan myös karhunpalvelus lapsen kehitykselle. Se on hienoa, että pystyt ottamaan oman aikasi myös hoitovapaalla!
PoistaMarttyyrius on vanhoilla naisilla aika yleinen piirre. Kun olen kaikkeni antanut, eikä kukaan kiitä... Se on lähipiirin kannalta hyvin rasittava ominaisuus. Kannattaa ehdottomasti elää elämänsä niin, ettei tarvitse iäkkäämpänä syyllistää muita sillä, että oma elämä jäi elämättä. Voisin merkitä nimimerkiksi Marttyyriudesta vapaata elämää opetteleva.
VastaaPoistaMarttyyriys on raskasta muulle perheelle ja onhan sen pakko olla äärimmäisen raskasta martyyrille itselleenkin. Marttyyrin pitää koko ajan olla vähättelemässä itseään eikä saisi oikein mistään nauttia. Jotenkin uskon, että tämä piirre alkaa olla katoamaan päin äideistä. Pahasti tosin pelkään, että marttyyriyden sisar suorittaminen on vallannut sijaan saman verran kuin marttyyriys on väistynyt. Ei se suorittajan elämäkään helppoa ole.
PoistaToivon sinulle marttyyrivapaata elämää!
Tärkeä teksti, kiitos! Vaikka meillä vasta vauvavuosi päättyi, olen pitänyt tosi tärkeänä omia juttuja. No, aluksi ne oli yksin vessassa -hetkiä, mutta vauvan kasvaessa se tuntikin oli jo luksusta ja teki hyvää omalle hyvinvoinnille. Plus parisuhteelle, sillä jos en olisi pieniä omia hetkiäni saanut, niin olisi saattanut olla lasi aika tyhjä myös parisuhteessa. Että win-win-win, mulle, lapselle ja miehelle :)
VastaaPoistaMä ajattelen, että omasta hyvinvoinnista huolehtiminen ja omien intohimojen toteuttaminen ovat myös tärkeä malli lapselle. En halua, että oma lapseni heittäytyy tulevaisuudessa uhrivanhemmaksi tai marttyyripuolisoksi ja yksi keino, millä siihen itse voin vaikuttaa, on antamani malli.
Vauvavuosi voi viedä niin paljon voimia, että silloin olisi erityisen hyvä huolehtia siitä, että äidille jää omaa aikaa edes pieni rippunen. Se on ihan varmasti win-win-win koko perheelle, kuten kirjoitit. Uskon, että se myös vahvistaa isän ja vauvan suhdetta, kun isä saa olla vauvasta aivan yksin vastuussa eikä äiti ole taustalla neuvomassa tai vaikuttamassa.
PoistaIhanaa, että olet saanut askartelusta kiinni ja hakenut vastapainoa työlle. Tuollainen työskentelytila varmasti aiheuttaa myös stressiä. Joutuu ikään kuin taistelemaan paikastaan. Ikävä on myös se, että jos vastoin ohjeita paikkoja myös omitaan. Eihän se varmasti ole se tarkoitus.
VastaaPoistaAskartelu kyllä vie ajatuksesta muusta pois tehokkaasti ja sen pystyn vielä sentään yöksi lopettamaan toisin kuin Netflixin katselun ;)
PoistaTyöpistehomma ei kyllä tällä hetkellä toimi lainkaan :( Paikkojen omiminen ei kyllä ollut tarkoitus. Vähän kurja fiilis siitäkin tulee, että sen paikan ottaa. Huonoimmillaanhan tuossa kävisi niin, että hyvien paikkojen varaajat ovat lomalla tai etätöissä ja muut kituuttavat huonommilla paikoilla.