Joskus päätöksen teko onkin helppoa

Tulin eilen kotiin töistä aivan raatona.

Kotona minulla oli aikaa levätä ruhtinaalliset 7 minuuttia, ennenkuin olisi pitänyt lähteä laitetoimittajan kanssa illalliselle. Koko matkan kotiin harkitsin, että kehtaanko skipata. Mieli teki jäädä sohvalle makaamaan.

Kun avasin kotioven kuulin hirvittävän ulinan vessasta. Olohuohuoneessa se meteli oli jo korvia huumaava. Siellä se meidän toppasankari purki elämän tuskaansa vessassa ulisemalla.

Olipa helppo tehdä päätös, kun vaihtoehdot olivat
1) Jään kotiin nauttimaan vapaa-ajasta = jään kuuntelemaan riitapukarin meteliä ja syön pinaattikeittoa
2) Lähden töihin = Lähden aikuisessa seurassa syömään laitetoimittajan kustantamaa illallista.

Välillä tämä kotielämä on sen verran kuluttavaa, että 10 tuntia palavereja ja demoja ja jutustelun jatkoa illallisella samojen henkilöiden kanssa, tuntuu levolta.*Huoh*

Onneksi on perjantai. Toivottavasti pääsen kesärenkailla takaisin kotiin auto ehjänä.

Kävimme Kalifornian poikain kanssa ravintola Lapissa. Alkukupalalautanen on joka kerta todella hyvä. Muuten pitää todeta, että laatu on ihan ok, mutta ei kuitenkaan hinnan veroinen. Poronfilee lisukkeet olivat hyvin vaatimattomat, itse filee oli suussa sulavaa. Omenapiirakka muistutti hiukan teoillista einestä.