Uuden Vuoden kynnyksellä moni miettii tavoitteita seuraavalle vuodelle: mitä haluaisi saavuttaa ja millaiseksi haluaisi tulla. Listalla on usein parempi kunto, vähemmän kiloja, nuorekkaampi olemus ja uudistettu vaatekaappi. Kaikki olisivat minullekin tarpeen ja mieluisia. Mutta mulla on ulkonäköpaine-vastareaktio, se iski kovaa matkaan valmistautuessa.
-Muista ajella sääri- ja kainolokarvat
-Valkoiset sääret eivät kaunista ketään, ota kuuri itse ruskettavaa
-Samalla voikin käsitellä koko kropan ja kasvot itseruskettavalla
-Iho kannattaa kuoria, jotta väristä tulee tasainen
-Lakatut kynnet antavat huolitellun vaikutelman
-Kulmiin kannattaa laittaa hyvä muoto ja väri
-Rantakampaus syntyy helposti pinneillä ja vaikka kuivashampoolla
-Panosta uima-asusteisiin
-Rannallakin voi käyttää koruja
Mä olen metsäläinen. Mä olen laiska. Nyt just mua huvittaa maata hotellin uima-altaalla vanhassa kokouimapuvussani mainoslippalakki päässä jalat karvaisina. Mua ei jaksa mietityttää millaista Suomi-kuvaa ruokkoamaton ulkomuotoni viestittää.
Juuri tällä hetkellä verenpainettani nostaa se, että naisen pitäisi näyttää tietyltä ollakseen hyväksyttävä tai työssään uskottava. Surullista on se, että paine tulee suurimmaksi osaksi toisilta naisilta. Mulle on jäänyt takaraivoon useampiakin kolumneja ja blogi-kirjoituksia siitä, että miksi naiset eivät voi rakastaa ja kunnioittaa itseään huolehtimalla ulkonäöstään. Meikata, käydä kampaajalla ja pukeutua. Kunnioittaa toisia ihmisiä tekemällä näin.
Kunnioitanko tosiaan muita sillä töissäni, että pukeudun paremmin? Vai toimisiko paremmin se, että kuuntelen muita, arvostan, tuen ja kannustan. Olen aidosti läsnä. Helpommalla pääsen kyllä panostamalla irtoripsiin. Vai onko huoliteltujen naisten kanssa parempi työskennellä?
Entä jos nauttii ulkonäköönsä satsaamisesta? Go for it! Mutta miksi sillä pitää jokaista mitata? Jos mä nyt vaan nautin vaikka hyvästä kirjasta enemmän? Miksi joku ei haluaisi olla ulkoisesti parhaimmillaan? No, miksi pitäisi, jos se vaatii vaivaa ja aikaa? Jos haluankin käyttää sen energian johonkin muuhun?
Ryhdynkö yhden naisen kapinaan? Pidän muutamaa samaa vaatekertaa töissä, lopetan meikkaamisen ja hiusten föönauksen? Vai jurputanko vain? Mä ryhdyn passiiviseen vastarintaan.
-Mulla ei ole tarvetta yrittää näyttää alle 4-kymppiseltä, koska en sitä ole.
-Mä voin kulkea tuulitakissa kaupassa. Ei ne myyjien asut sen kummempia ole. Tuskin pahastuvat.
-Mun ei tarvitse pitää siroja, korkeakorkoisia avokkaita, koska useimmat ovat jaloilleni tuskaa
-Mä voin kasvattaa talvikarvan halutessani
-Mun ei tarvitse piristää vaatekaappiani millään in-jutulla, jos ei huvita
-Mä aion toistaiseksi hyväksyä lättätukkani.
-Mun ei tarvitse ketään arvostaakseni meikata
Mä aion vapauttaa itseni tästä ja käyttää vapautuvan energian (koska tämä harvoin tuo mulle mitään latausta) vaikka neppailemalla pikkuautoilla.
Hei ihana tuulipukukansa - Täältä tullaan -kunhan eka saan säärikarvat ajeltua ;)
Tosissasiko aiot rantalomailla karvaisena?
VastaaPoistaJee!! Kapina!!!! :)
VastaaPoistaMä itseasiassa oikein häpeän, miten pinnallisesti mä myönnän ajoittain ajattelevani. JA IHAN oikeasti silti vain itseäni arvostelen, jos jotakuta.
Mä olen 95 prosenttisen varma, et mä vaan tykkään meikata (ja käyttää oransseja crocseja) itseni takia, en muiden. Mulla on iloisempi olo ja olen hieman varmemman oloinen muiden seurassa. En mä kauheasti sitä mieti mitä muut naiset musta ajattelee.
Mä olen aina "kadehtinut" naisia, jotka osaa olla luonnontilassa. Mä en oikein osaa. Mä kadehdin myös nykyajan teinejä, jotka iloisena näyttää makkaransa ja muhkuransa. On niillä pokkaa.
pinkki
Mä ymmärrän sun vastarintaliikeen periaatteellisella tasolla, mutta samalla omalla kohdallani olen sitä mieltä, että voin paremmin, jos pidän peilikuvastani. Sinänsä ärsyttää, että kaikenlainen elämänparannushapatus kohdistuu juuri vuodenvaihteeseen, kevääseen tai syksyyn, jolloin kuntokeskukset yhtäkkiä pullistelevat väkeä muutaman viikon ajan. Mutta minkäs teet, joulun jälkeen tekee mieli kuoriutua vanhasta taakasta olkoon se sitten henkistä tai perinkin ruumiillista.
VastaaPoistaMun ajatus on, että itseen _jonkun verran_ satsaaminen on myös toisen ihmisen arvostamista. Jos en haluaisi katsella miestäni 20 kg yhtäkkiä lihoneena, verkkareissa ja tunkkaisissa kalsareissa, miksi sitten hyväksyisin sen itselleni? Tämä ei silti tarkoita, että hankkisin tekokynnet, -ripset tai muita osia. Puhun sellaisista ulkonäköön liittyvistä asioista, joiden tiedän korostavan muutoin parhaita olemassa olevia puoliani.
Onneksi mä saan töissä pukeutua pyjaman kaltaiseen asuun. Jakkupukukansaa musta ei saisi tekemälläkään, vaikka se olisi maailman ainoa vaate. Mieluummin sitten vaikka vihreä pyjama. Siinä ei paljon koreilla.
Anonyymi: miksi en voisi ottaa aurinkoa ja uida karvoineni? Riittääkö jos ajelen sääret ja kainalot? Pitääkö vahautella bikinirajat vai peräti vetäistä kiitorata? Mulla kasvaa hentoista(?) karvaa käsivarsissa, pitääkö sekin sheivata? Mä en vaan tänään jaksa ymmärtää tätä karvafobiaa. Kaikilla kuitenkin niitä karvoja kasvaa, niin miksi pitää teeskennellä päinvastaista? Noh, mä hoitelin ne sääret ja kainalot.
VastaaPoistaPinkki: Jos meikkaaminen tuo sinulle mielihyvää, niin miksi et meikkaisi? Kai sentään voit postilaatikolla tai peräti kaupassa tarvittaessa kipaista ilman? Meikin suhteen minua ihmetyttää se, että meikki on normi. Meikkaamattomuutta joutuu yleensä puolustelemaan (ellei nyt ole hyväihoinen kaunotar). En ole ikinä kuullut että joltain olisi suoraan kysytty, että miksi käytät noin paljon meikkiä. Sen puutteesta olen kyllä kuullut kysyttävän. "Miksi et meikkaa, kun sillä voisit korostaa silmiäsi / huuliasi?" Naiset lisäilee peilin edessä meikkiä jumppaan mennessä ja venäläiset ovat ihan oma lukunsa. "Huolitellut" ladyt on kylpylässä täydessä tällingissä.
Toteamuksesi nykyajan teineistä on kyllä hyvä. Mulla ei vielä pokka riitä :)
Mirka: me mieheni kanssa katselemme toisiamme +20kg lihavampina eikä kokemus mitenkään ole ollut epämiellyttävä. Lähinnä terveyden takia soisin, että molemmat voisivat jossain vaiheessa luopua elämäntapamahoista. Katselen miestäni myös huomattavasti harmaampana eikä se ole vaikuttanut tunteisiini mitenkään.
Miehet ovat siinä onnekkaammassa asemassa ainakin minun ikäluokassa, että heihin kohdistuu vähemmän ulkonäköodotuksia. Useinmiten perussiisti riittää. Toki moni karsastaa pahaa ylipainoa. Naisen sen sijaan pitäisi jaksaa pöyhiä tukkansa ja kaikki karvat sen linjan alapuolelta trimmata. Värjätä sitä ja tätä. Pitäisi olla isot tissit, 1,5m sääret, sensuelli suu...
Mulla on muutama tuttava vetänyt pidemmän aikaa linjaa naturel. Hiukset leikkaa kampaaja, perusvaatetus, instrun terveyskengät eikä mitään muuta kikkailua. Erikoistilasuuksiin voi sitten tällätä. Haen rohkeutta liittyä mukaan. Lopettaa miettimisen, että miten voisin näyttää paremmalta. Lopettaa turhautumisen, koska ulkonäköni ei kohennu. Käyttää energian johonkin muuhun.
Vaikea mun on uskoa, että mun mies rakastaisi mua enemmän ja mun elämä olisi parempaa, täydellisempää vaikka jotku epäkohdat saisinkin korjattua. Sitten vaan huomio taas kiinnittyisi johonkin muuhun.
taas sitä ihanaa rouva kepposta :)
VastaaPoistaallekirjoitan täysin. teen aina lupauksia, että pidän itsestä parempaa huolta, mutta niin ne vaan jäävät viikottaiset jalka- ja kasvohoidot, kynnet leikkaan kun en jaksa niitäkään viilailla ja lakkailla.
karvoista vielä sen verran, että tuskin niihin kukaan siellä lomalla tarttuu, mutta sen verran itse kyllä yritän sheivailla ettei ihan häpykarvat vilku uikkareiden alta. talvisin sheivailen sääriä ja kainaloita kun niiden pituus alkaa yrjöttää itseä.
vakuuttelen myös itselleni aika ajoin ettei siihen puuteri, poskipuna, ripsari & huulikiilto-komboon mene kuin 5 minuuttia aamulla, mutta jotenkin sekin tuntuu ihan turhalta tuonne leikkipuistoon. lähikauppaankin menen kotihousuissa :)
mutta faktahan on se, että kun työelämä kutsuu niin pakko on jaksaa edes se minimipanostus ulkonäköön aamuisin, kyllä meitä vaan sen peruustella (myös) mitataan.
Pakko vielä jatkaa... Mä en näe normaalissa vanhenemisessa mitään pahaa. Sitä paitsi harmaat herrat on charmantteja. Tästä päästäänkin suoraan siihen kummallisuuteen, että miksi vanhenevaa naista ei pidetä yleisesti hyvännäköisenä. Miksi miehet muuttuu ns. charmikkaiksi, mutta naiset "rupsahtavat"? Samanlaisia ovat vanhenemisen merkit kuitenkin kummallakin.
VastaaPoistaMä en ainakaan ole tajunnut että naturel olisi jotenkin hyljeksittävää. Mä ainakin tunnen töistä monia, jotka ei meikkaa. Tosin meidän pyjamabileet onkin vähän kummalliset ;) On ihan ok näyttää ladonseinästä reväistyltä, jos on valvonut 24 h. Ehkä siksi vapaa-aikana on joskus (usein) kiva vähän laittautua.
Mun mielestä nykyaikana naiselta ei _välttämättä_ vaadita juuri isoja tissejä, pitkiä sääriä tai pusuhuulia. Minusta viime aikoina kauneudesta on tullut laajempi käsite. Monenlaiset naiset ovat kauniita! Tai sitten mä vaan näen asian niin.
Mä kuulun ehdottomasti siihen kansaan, joka vähemmän katselee itseään peilistä ja jota ei hirveästi edes naiselliset hömpötykset kiinnosta. Kyllä mä välillä yritän, pari kuukautta sitten tilasin Yves Rocherilta satasella kosmetiikkaa, rasvaa, puhdistusvaahtoa sun muuta. On jäänyt lähes kaikki käyttämättä. En vaan osaa olla mikään meikki- ja kampauspää, osin on kyse myös siitä etten vaan jaksa panostaa. Mun naama on myös suht samannäköinen ilman meikkiä kuin meikillä varustettuna, tosin meikattuna näytän vähän enemmän äidiltäni. Multa ei kyllä kysellä että miksi en meikkaa, kaipa kaikki tutut ovat siihen tottuneet että olen luonnonlapsi.
VastaaPoistaEn siis yleensä meikkaa, en sheivaa säärikarvoja mitenkään säännöllisesti, en lakkaa kynsiä, en käytä korkkareita, en hoida ihoani hyvin, en käy edes kampaajalla. Hiuksia värjäilen välillä kotona kasviväreillä, tosin edellisestä kerrasta on jo yli 5kk. Ostelen itselleni vaatteita ja kenkiä, mutta en ole millään tavalla muodikas tai trendikäs. Olen jopa ollut kaverini vaatemalliston mallina hänen pyynnöstään, se on ihan kamalaa touhua, katselen vaivautuneena jonnekin avaruuteen ihan joka kuvassa.
Ja jos sinä haluat istua Hankkija-lippis päässä karvaisine jalkoinesi, se on sun oikeutesi! Olethan lomalla, LOMALLA! Et millään miss uima-allas kiertueella. Joten ota rennosti vaan, äläkä muiden mielipiteistä välitä.
Olen opettaja. Oppilailla on tapana laukoa välillä suoraan ja välillä loukkaavasti erityisesti naisten ulkonäöstä. Jessica ja Janica ovat sitä mieltä, että eivät synnytä, menevät heti Tallinnaan, jos näyttävät vähänkin vanhalta ämmältä (siis 30v tai yli, 60v ovat jo kuolleita). Silikonit pitäisi saada NYT. Oppituntia voi käyttää meikkaukseen. Opettajille pitäisi sen verran maksaa, että voivat sentään pukeutua tyylikkäästi (=kalliisti). Tässä ympäristössä katson helpommaksi panostaa ulkonäkööni. Näihin nuoriin naisiin haluaisin pienen ulkonäkövastareaktion siemenen itämään.
VastaaPoistaOpe
Anonyymille: Kyllä mulla menee tämän naaman ja hiusten kevyeen laittoon ainakin vartti. Illalla 5min kun pitää paremmin putsata ja ärsyynyttä ihoa rasvailla. 20min päivässä, 100min viikossa. Jos skippaan viikonloput. Sen jos kerron vaikka 45vkolla. Se tekee 75 tuntia eli päälle 3 vuorokautta vuodessa. Ei sillä ettei mulla menisi aikaa paljon turhempaankin ;)
VastaaPoistaToisaalta jos mä saisin käytettyä tuon 20min reippaaseen kävelyyn, niin sillä voisi olla oikeasti jotain vaikutustakin.
Mirka: On se niin väärin, että miesten vanhenemiseen yleisesti suhtaudutaan niin paljon lempeämmin. Toisaalta mä olen joskus kuullut tilityksen tai pari siitä, kun hiusraja on hetkessä hupsahtanut niskaan ja silloin olen olen todennut, että ei se ole aina helppoa miehilläkään.
Pyjamabileissä on varmaan erilaista meininkiä. Siinä ei ainakaan tosiaan vaatteilla koreilla. Mä tiedän töistä ehkä 3 naista, jotka eivät meikkaa tavallisena arkipäivänä. Meillä on paljon itseensä panostavia naisia. Ja myös niitä joilla päivittäinen asu sisältää aina erittäin kalliita merkkituotteita. Yhden naturel-naisen kanssa minulla on ollut ilo ja kunnia työskennellä pitkään. Hän onki Pohojanmaalta, jossa rumat ne vaatteilla ja meikeillä koreilee ja mää oon vaan muuten hengessä mukana vaikken vieläkään pesäpalloon osu :D Ja sit tietää aina kaveritkin, että koska on asiakastilaisuus.
Vera: Mä huljutan koipiani altaassa ja huudan Heja Sverige. Pikkasen nyt korpeaa, että en ostanut pojille sitä Ruotsi jalkapallopukua :)
Ope: Saat kaikki sympatiani, jos joudut kestämään pahimmissa hormonihuuruissa olevia kasvukipuilevia maailmannapoja (näin pahimmillaan) ja heidän ulkonäkökritiikkiään ja omia kompleksejaan. Toisaalta moni varmaan muistaa, kuinka haavoittuvainen itsetunto oli noihin aikoihin. Nykypäivän ulkonäkökeskeisyys on varmaan lisännyt nuorten tyttöjen ja naisten paineita. Mä voin tulla keväämmällä pistäytymään säärikarvoineni sun duuniin ;)
Hah hah, vai talvikarvat, voin kompata tota opea siinä, että mulla on töissä välillä oppilaiden taholta todella outoa kommentointia, esim. vaatteista, hiuksista jne. mitään ei sais muuttaa ja kaiken pitäisi olla kunnossa, muuten heti on joku nico-petteri turpa auki :P
VastaaPoistaItsekin näitä asioita mietiskelen, olen meikannut aina ja ihan naturellina en liiku mihinkään, mutta tukka on usein miten sattuu ja talvella suojaudun karvapeitteellä siihen asti kunnes muistan tehdä asialle jotain.
Kadehdin joskus muinoin työkaveriani, jolla oli tukka aina hyvin, mutta kun jaoimme huoneen työmatkalla niin ymmärsin, että hänen salaisuutensa oli se, että hän nousi aina tuntia aiemmin kuin minä laittamaan hiuksiaan. Olisinko valmis tinkimään yöunistani tai sanomalehdestä? En sentään...
Ja piti vielä lisätä tuohon karva-asiaan että täällä sentään harvemmilla naisilla kasvaa viiksiä toisin kuin monissa muissa maissa. Jos menee vaikka Meksikoon niin siellä näkee hyvin karvaisia tätejä, joten kai tuo karvaisuuden kauhistelu on kulttuurisidonnainen kysymys : D
VastaaPoistaOlipas virkistävä kirjoitus... tekee mieli huutaa täällä "amen to that"...mutta jätän huutamatta, kun muut nukkuvat.
VastaaPoistaMinusta ihmiset saisivat liikkua kodinkin ulkopuolella juuri sen näköisenä, kuin heistä tuntuu hyvältä. Tosin, on tietenkin kohteliasta pukeutua juhliin hiukan eri tavalla kuin kotisohvalle... vaikka enhän tiedä, ehkä joku tuntee olonsa kotoisaksi kotonakin juuri jakkupuvussa tai juhlatällingissä. Itse olen ahdistellut pari päivää sitä, että tämä sohvailukuosi pitäisi vaihtaa kohta taas siistimpään asukokonaisuuteen. jotenkin ne vaan viikon jälkeen tuntuvat liian ... rajoittavilta. Mutta pakko myöntää, taivun muottiin, enkä mene kovin kauas kotoa näissä mukavuusvetimissä, postilaatikolla ja lähikaupassa voin käydä vaikka kummituksen näköisenä toki.
Vaikka itsekin sheivailen (viimeistään silloin, kun säärten pitää näkyä, mutta en välttämättä yhtään aiemmin), en ymmärrä sitä... miksi miesten, jotka usein vasta karvaisia ovatkin, ei tarvitse huolehtia moisesta. Naiset sitten viettävät elämästään tuntitolkulla aikaa karvaongelman parissa. Epätasa-arvoa, sanoisin?
Roosa: Mulla on tyypillinen suomalainen hiuslaatu: hentoinen ja liukas. Siihen jos käyttää aamulla tunnin ja ottaa pari askelta kosteahkossa ulkoilmassa, niin se siitä. Jos hiuksia pitää laitella, teen sen vasta töissä :)
VastaaPoistaViikset naisilla on aika paha rasti. Musta tuntuu, että mä saattaisin valita sodan karvatonta ylähuulta vastaan.
Eloise: Karvaongelma on tosiaankin epätasa-arvoinen. Mikäli olen oikein ymmärtänyt niin vähä karvaisuuden ideologia alkaa levitä miestenkin keskuuteen. Karvaiset selät ja osalla myös rinta ovat ehdoton ei. Karvattomia sääriä en ole vielä miehillä nähnyt. Että ehkä mä joudun vielä tutustumaan nuorten miesten karvanpoisto-ongelmiin tai yrittää totuttaa omat lapseni karvaisiin aikuisiin.
Mä muuten ajattelen ainakin yhdessä asiassa kuten Mirka, eli musta nykyään on aika sallivaa olla eri lailla "nätti". En mä ihannoi itsekään ainoastaan yhtä tyyppiä. Musta niin monenlaiset on viehättäviä. Ja ylipaino ei tarkoita rumuutta.
VastaaPoistaEn myöskään ole koskaan ajatellut että meikkaamattomuus vähentää uskottavuutta. Enemmänkin LIIKA laittautuminen syö.
Kyllä se meikkaus merkkaa MULLE hlökohtaisesti sitä, et vielä olen kiinnostunut itsestäni. Eikö se niin mene et yksi ekoja masennuksen merkkejä on se, jos nainen yhtäkkiä lopettaa meikkaamisen?
Mä osaan käydä kaupassa ja vaikka missä ilman meikkiä, mutta saatan säikähtää peilikuvaani jos vahingossa näen.
En paheksu tipan tippaa naisia jotka ei meikkaa. Suuri osa mun kavereista ei meikkaan paljoakaan jos ollenkaan. Ja silti vertaan itseänisiihen ainoaan joka on AINA tosi huoliteltu :)Musta se on todella viitseliästä :)
Miehillä saattaa olla vanhemmiten näissä hommissa helpompaa, mutta niillä on yksi kamala kohtalo. AINA ei SEISO. Mitkä paineet.Luojan kiitos en ole mies!!!!
huoliteltua minusta ei saa tekemälläkään, mutta tykkään kyllä kuvitella olevani huoliteltu.
VastaaPoistaVäitän että se johtuu vain taustapaneelista: verstaalla pukukoodi on tyyliä "kunhan jotain päällä" (lähinnä verskat), sitä vasten minun säälittävä neuletakki+teepaita-yhdistelmä on oikein sovelias.
Ja mitä ulkonäköön tulee, ainoa paikka maailmassa, missä tunnen oloni siroksi, hennoksi ja ketteräksi, on nimenomaan verstaalla.
Voisin kehitellä teesin tai teorian: ulkonäkö on ammatinvalintakysymys. Että kannattaa tarkkaan pohtia, missä aikoo isona työskennellä, jos ei jaksa vääntää laineita päähänsä joka aamu ;)
Todella loistava aihe tämä!!
VastaaPoistaMinä en erityisemmin laittaudu, olen yleensäkin vasta aikuisena alkanut tekemään itelleni jotain. Eli meikkaamaan sillon kun menen jonnekin. Silloinkin hyvin hillitysti.
Mut aina en meikkaa silti. Voin aivan hyvin esiintyä missä vaan myös ilman meikkiä. Toisaalta kun vielä olin töissä, unohdin yhtenä aamuna meikata ja mulla oli koko päivän aika kauhee olo (siis kaupan kassalla, haloo..).
Olin siellä kaupassa onnessani, että siellä on kaikilla toi pakollinen vaatetus, mä kun olen vaateasioissakin todella surkea. Olen miettinyt vaihtaa toimistoalan hommiin, mutta yksi "mutta" siinä on juurikin tuo vaatehommeli!!! Mä en kerta kaikkiaan haluais olla koko päivää jossain hienoissa vaatteissa. Mieluummin sit kaupan kamaluuksissa ja omat lempeät joustavat vaatteet alla.
Karvojen kanssa on kans vähän niin ja näin. Alapään karvoja joskus jopa sokeroitin, mut helvetti kun se sattui.. jäi siihen. Ajelu tai muukaan ei mielellään tule kysymykseen, koska karvojen kasvaessa takaisin olen kuin syyhyn saanut, kauhea se kutina! Sääriä sheivaan ehkä kerran kesässä.. kainaloita useammin, mut mulla aika helposti käy niin, että saan kainaloihin sit kipeät pahkurat tms. Nyt olis jo ajat sitten ollu aika ajella ne kainalot, mutta...
Huulikarvat on uusi asia. Aiemmin mietin, et miks mulla on ihmeellisen tumma toi ylähuulen päällynen.. en ees tajunnut, että siinähän kasvaa karvaa!!! Nykyään mun parturituttava kiskoo ne karvat irti, samoin kuin ruokottomat kulmakarvat ja nyttemmin myös nenäkarvat. Huomenna on se kidutus taas tiedossa.. hirvittää jo valmiiksi.
Tuolla aiemmin muuten pinkin kommentti nykynuorista on ihan totta; ne todella kantaa makkaransa ylpeänä ja erittäin esillä. Musta ei olis siihen, mä kyllä koitan peitellä vaikkei se aina onnistukaan. Ja myös tuo kommentti ammatinvalintakysymyksestä on erittäin hyvä, niin se todella on, jos et halua olla aina tällingissä niin älä mene alalle missä on pukukoodi ja pakko olla viimeisen päälle.
PS. Mitä tarkoittaa pukukoodina "casual"..?? Mä en oikeesti tiiä!!!
Hyvä teksti ja keskustelu. En ahdista itseäni naistenlehdillä vaikka ilmaiseksi saisin. En vaan jaksa sitä ajatusmaailmaa omassa elämässäni.
VastaaPoistaCosmo Cricketin blogista bongasin hyvän kirjoituksen naisten ulkonäköön liittyen siinä oli videokin. Kannattaa katsoa! http://cosmocricket.typepad.com/cosmo_cricket/2011/12/kate-thinks-shes-fat.html
Meikkejä en ole omistanut vuosiin. Käyttäisin jotain värivoidetta vähän vain kerran vuodessa juhliin, joten ne vanhenisi ennen seuraavaa käyttöä. Olen päättänyt olla ilman kokonaan. Joskus kaipaisi peitepuikkoa finniin, jos tietää kuvia otettavan, mutta eipä juuri muuta. Ja ei en ole ns. luonnonkaunis, vain ihan tavallinen. Mä vaan en jaksa välittää.
Toisaalta olen yrittänyt ajatella millaisen mallin itsensä kohtelemisesta annan lapsilleni. En halua voivotella makkaroitani heidän kuullen. Ja kun esikoiseni valittaa pyöreästä pehvastani, kerron hänelle, että se on täydellinen ja heilutan lanteita vakuuttavasti :)
Itsevarmuus olisi varmaan se mitä minunkin täytyisi saada enemmän. Sillä pystyy kantamaan millaisen kropan vain ilman muttia.
Koulussa joskus oli opettaja, jonka abit pukivat jääkiekkotamineisiin penkkareissa, koska hän oli aina niin arvokkaan näkoinen. Yrittivät saada häntä nöyryytettyä. Ja uskokaa tai älkää, niin hän oli arvokkaan näköinen niissä jääkiekkotoppauksissakin.
Hyvän ja mielenkiintoisen kysymyksen heitit. Minä näen että jos itsestä tuntuu hyvältä olla huoliteltu, niin hyvä niin. Jos ei voi hyvin (on väsynyt tai masentunut tai jotain..), sitä ei kuitenkaan jaksa, havaitsee kyllä muttei jaksa. Itse mietin tämän päivän arvoja, kun vanheneminen ja kaikki iän merkit kokee ahdistavana (sekä työelämässä että ihmisenä..). Ainakin minä koen - ja yksinpä blogimaailmassakin lienee kummajainen..
VastaaPoistaKiitos teille kaikille kommenteistanne. Yritin kerran lomalla niihin vastailla kolikolla toimivalla nettiyhteydellä, mutta eipä onnistunut. Olen kokenut varsin irtauttavan loman - wlaniton hotelli KÄÄKS.
VastaaPoistaMarika: Eipä tullut mieleen ammatinvalintakriteerinä nuorena pukeutuminen. Toisaalta silloin kiinnosti vaatteet ja eikä ajatus jakkupuvusta mitenkään tympinyt -suorastaan päinvastoin. Olisi kyllä pitänyt yrittää pyrkiä Mirkan viittaamiin pyjamajoukkoihin.
Heli: minä meikkaan kevyesti töihin ja jos lähden jonnekkin. Mulle ei nykyisin enää tulisi mieleen meikata esim. viedessäni lapsia viikonloppuna vaikka urheilemaan. Mä sanoisin, että casual on farkut. Hyvä koodi siis :)
Kiala: Ihana tuo täydellinen pyöreä peffasi. Juuri oikea asenne! Mielestäni tyttöjen äidille on ensiarvoisen tärkeää välittää arvoja, että ulkonäkö ei ole maailman tärkein asia ja etenkin, että mainosten meille tunkema kuvavirta ei ole todellinen. Vain muutama prosentti naisista näyttää kuvien naisilta ja hekin vasta photoshoppauksen jälkeen.
Anonyymi:
Jos huoliteltuna oleminen tuo sinulle mielihyvää, niin kannattaa olla huoliteltu. En tiedä, ymmärränkö kommenttisi oikein, että jos ei ole huoliteltu, ei voi hyvin ja silloin on jotain vialla (väsymys, masennus). Eli päästäänkö tästä siihen oletukseen, että ollaakseen "perusnormaali" pitää olla huoliteltu?