Kepposia ja p*skartelua

Välillä ei voi kun huokaista.
... ja arjen sujumiseksi kaikelle pitää hankkia varakappale ja varakappaleen varakappale.

***
Mies herättää minut aamulla ennen seitsemää huolestuneen oloisena.
mies: Onhan sinulla jotkut muutkin talvikengät kuin ne ruskeat? Olitko aikeissa laittaa ne?
minä: Olin aikeissa laittaa, kun on niin kylmä. Mutta on mulla muitakin.
mies: Hyvä, nimittäin kaadoin juuri niistä vettä ulos.

Keskimmäinen kävi eilen ilman lupaa suihkussa. Lattiakaivon kohdalla oli minun lumiset talvikengät kuivamassa. Tekee hyvää mokkanahkaisille villavuorisille kengille täyttää ne vedellä.

***
Keskimmäinen juoksee minua vastaan päiväkodin pihalla kädet levällään. Tavanomaisen halin sijasta hän niistää röyhkeästi ja tehokkaasti takkini rinnuksille.
minä: Mitä ihmettä oikein teet? Ei saa niistää äidin takkiin!
poika: Mutta kun hanskat ovat niin kovat niistää, että nenään sattuu.

***
Näin sitä mennään jatkuvasti alaspäin. Ensin oli tyyli hukassa ja nyt on puhtaat vaatteetkin hukassa. Ymmärrätte varmaan, että askarteluterapia tulisi usein tarpeeseen. Lähestyn uhkaavasti sitä pistettä, jolloin arjen tuskan lieventämiseksi tarvitsen suurehkon stanssitilauksen, toisesta talvitakin puhumattakaan ;)

Jossain vaiheessa tein kukkakortteja. Se oli hyödyllinen vaihe, niitä oli helppo antaa ystäville. Nyt olen siirtynyt outoilu- ja sotkemisvaiheeseen. Se ei todellakaan ole hyödyllinen vaihe! Olen tehnyt gessopääkortin, multipääkortin ja läträyskortteja. Jos on käyttänyt vaikka 2 tuntia erilaisten pintakerrosten luontiin ja tuloksena on jotain himmeästi näkyvää ja vapaasti tulkittavaa, niin voi olla kynnys korkealla antaa korttia kenellekään.

Alla olevalla kortilla osallistun p*skarteluhaasteeseen 126. Haasteena oli luonnos. Tämä kortti edustaa läträysvaihetta.

Pullon taustan tein alkoholimusteilla. Pullon ja lasin täytin hirveällä määrällä glossya. Kakkupaperin värjäsin alkoholimusteella. Papereiden reunat ressasin rajusti ja sivelin crackle accentilla. Koristeena rusetti narusta.