Täyttä äitiyttä joka sekunti

Aina välillä kuohahtaa lehdissä -artikkeleissa ja yleisön osastolla (netistä puhumattakaan)- laiskat ja mukavuuden haluiset vanhemmat (siis äidit), jotka törkeästi hyödyntävät päivähoitojärjestelmää. Lapsia pidetään hoidossa loma-ajalla, käydään ruokakaupassa, kampaajalla tai jopa harrastuksessa lasten ollessa hoidossa. Asennehan on usein sellainen, että saunan taakse joutavat tuollaiset vanhemmat.

Minustakin päivähoitolapsille kuuluu lomaa. Ehdottomasti! Lasten kuuluu saada levätä ja viettää aikaa oman perheensä kanssa. Päivähoitopäivät kannattaa lasten jaksamisen takia pitää niin lyhyinä kuin se perheelle on mahdollista.

Uskon (naivistiko?) että suurin osa vanhemmista haluaa lastensa parasta eikä vaan ajattele vain omaa napaansa. He osaavat käyttää järkeään tehdessään perhettään koskevia ratkaisuja. No, miksikö sitten minua huolestuttaa ja välillä ärsyttää asenne, että vanhempien tulisi maksimoida lastensa kanssa viettämänsä ajan? Eikö se ole kaikkien edunmukaista?

Minua huolestuttaa yleinen ilmapiiri. Kerronpa tarinan mistä ilmapiirin muutoshuolestumiseni alkoi. Kerran kerroin kahvipöydässä, että talvisin jakkupukupäivinä usein ajan ensin kotiin, vaihdan vaatteet, joskus jopa haukkaan leivän ja sen jälkeen kävelen pulkan kanssa päiväkodille. Sain aikaan pitkän hiljaisuuden. Rohkein kysyi, että meneekö mulla kauan tuohon ylimääräistä aikaa. Menee about vartti. Hiljaisuus jatkui.

Minua valistettiin jälkikäteen. Kunnon äidit menevät suoraan päiväkodille, minähän menetän viikottain (tai jopa pari kertaa viikossa) vartin aikaa lasteni kanssa. Tässä parinkymmenen vuoden kasvatusurakassako aletaan nyt laskemaan jokaista varttia?

Myöhemmin kuulin, että eräs äiti käy työpaikan vieressä kaupassa ilman lapsiaan lähikaupan sijasta. Ihan vaan sen takia ettei tule pahoja puheita, jos vaikka lasten vanhempia tai hoitajia sattuisi ostoksille lähikauppaan. Tämä niin kuin vinkkinä kerrottiin. Tietenkin jokainen äiti tuntee piston sydämessään, jos oma lapsi on päiväkodin viimeinen haettava. Ja joissain päiväkodeissa hoitajilta kuulemma kuulee hienovaraista moitetta, että taas teidän lapsenne on täällä viimeisenä.

Näinkö ahtaalle hyvät naiset haluamme toisemme äitiydessä ajaa? Lasketaanko jokainen vartti?

Entäs ne lomat ja harrastukset? Saako äiti pitää lomaa? Entäs jos loman kustannus on se, että lapsi on silloin päivähoidossa? Viime kesän uutiset siitä, että osa lapsista ei vietä kesäkautena lomaa lainkaan, vaikka aikuinen lomailee, oli epämiellyttävä. Jäikö aikuiselle kuitenkin lomaoikeutta? Saako äiti harrastaa, jos se tarkoittaa, että lapset ovat pidempään hoidossa?

Täysin tekstiin liittymätön somistekuva.

Nuori heimotatuoitu (onneksi vaan tussia) soturimme

istuu potalla ja pelaa samaan aikaan Angry Birdsiä :)

Tiku ja Taku

Mä olen pikku Tiku.

Mä olen pikku Taku.

On työnämme ja huvinamme 

tammenterhojen vain haku.

Trala-lallati-lallati-laa

Hauska niitä on pakastaa.

 

viinat ovat äidin -eikun siis tietenkin isin

Esikoisemme säilöö talven varalle. Ensimmäinen pussi tammenterhoja on jo pakasteessa. Koulutarvikkeita oli hiukan vaikea löytää, kun repun taskut olivatkin täynnä tammenterhoja. Eiköhän niistä tule pussi lisää tai kolmas.

Pojasta ei ole tulossa vegaania (vielä), tammenterhot ovat kuulemma oravia varten talveksi.

Örkkipaitoja ja tunnustuksia

Moni on jo varmaan huomannut, että olen joutunut lipsumaan pahoin päätöksestäni vältellä örkki- ja hahmovaatteita pojilla. Päätöksen takana ei ollut sen kummoisempaa syytä kuin se, että suurin osa hahmo/örkkivaatteista on minusta niin rumia, etten haluaisin rahojani sellaisiin laittaa.

Kuopus fanittaa Salaman lisäksi Postimies Patea. Pate oli aikoinaan esikoisenkin suosikki ja häneltä periytyi Pate-paita kuopukselle. 98cm paita on reilua kokoa ja hihat ovat erityisen pitkät ja leveät. Esikoinen ei paitaa paljoa ehtinyt pitää - kun se oli vihdoin sopiva, oli Pate jo ihan out. Niinpä kavensin ja lyhensin hihoja ja laitoin vielä resorit kuopusta varten. Näin tyytyväinen paitaansa oli pieni Pate-fanimme :)

Lelutuliaisten lisäksi toin pojille matkalta uudet Star Wars paidat. Ei meinaa oma silmä tottua, mutta pojat tykkäsivät (pienin sain Salama-paidan, joka Star Warsiin verrattuna on suorastaan tyylikäs).

Sitten tunnustuksiin:
Komean pystin sain jo jonkin aikaa sitten Annikalta blogista Retrosydän. Kiitos Annika!

Haasteen mukana piti kertoa 10 asiaa itsestään. Uusia asioita. Tänään tämä tuntuu kovin vaikealta, mutta yritän.
1. Olen löytänyt uudestaan lukemisen nautinnon. Luen hyvinkin erilaisia kirjoja, välillä kaunokirjallisuutta ja välillä kioskikirjallisuutta.
2. Syyslomaksi varattu matka on AirBalticin lennoilla. Viikolla luin Air Balticin hakeutumisesta velkasaneeraukseen ja kylläpä harmittaa, jos firma kippasee nurin ja jäämme esikoisen kanssa pitelemään sadetta kotiin. Puhumattakaan siitä, että matka on jo maksettu.
3. Tapasin aviomieheni opiskelupaikassamme.
4. Yhteisiä vuosia takana on about 15.
5. Mulla ei vieläkään ole vihkisormusta. Mies on kyllä luvannut hankkia.
6. Suurin syy sormuksen puuttumiseen on helposti sormenväleihin puhkeava ihottuma.
7. Käytän edelleen tyttönimeäni.
8. Naimisiin mennessämme en oikein pystynyt vaihtamaan sukunimeä (minulla oli työluvat ulkomaille tyttönimellä) ja lupasin tehdä sen myöhemmin. Edelleen tekemättä.
9. Ensimmäiset harmaat hiukset ovat ilmestyneet :(
10. Olen onnistunut vähentämään karkin syöntiä. Ja jopa olemaan useita päiviä ilman.

Nämä ihanaiset ruusut tulivat Tellihanilta blogista Arjen ihmeellinen ihanuus. Kiitos.

Tämän mukana tuli vastattavia kysymyksiä:
1. Lempiruoka: Mun on lähes mahdoton valita lempiruoka, koska hyviä ruokia on niin paljon. Tänään mun tekisi mielii lohta, parsaa ja hollandaisea. Eli olkoon sitten se.
2. Lempimakeinen: Kantolan Deli keksi (se on siis suklaata)
3. Lempiluettavani: pohjoismaalaiset dekkarit
4. Mieluisin tapa tehdä käsitöitä: ehdottomasti ompelu
5. Lempielokuva: Tämäkin on vaikea. On monta elokuvaa, jotka ovat tehneet minuun vaikutuksen. Valitsen kuitenkin Maija Poppasen alkuperäisversiona.

Olen aika myöhässä näiden tunnustusten eteenpäinlaiton kanssa. Siitä huolimatta kauniit ruusut haluan lähettää eteenpäin

Annalle blogiin Suomimamma Sisiliassa
On niin kiva lueskella ulkosuomalaisten elämästä :)

Unajalle blogiin Unajan Unelmia
Unaja tekee ja kunnostaa vaikka mitä. 

Hannalle blogiin Mimon ja myyn menossa
Ihan siksi, että kun en naista nää niin voin sentää laitaa virtuaaliruusut tulemaan :)

Viikon asu

Tällä viikollahan ei tosiaankaan tarvitse miettiä, että mitä sitä pukisi päällensä töihin. Työnantaja on vuokrannut minulle työpuvun. Kyseessä on aivan ehta baijerilainen mekko dirdnl.

Kävin vähän ajelemassa hissillä ja näppäisin kännykällä kuvan. Voila:

Mekko on ihan jees muuten, mutta kaula-aukko on todella avara. Kun minut oli puettu asuun, pakenin heti vessaan nykimään puseron mahdollisimman ylös (ainakin rintsikat peittoon). Minä kun olen osaa firman vieraista paljonkin pidempi, kaula-aukko saattaa asettua mukavasti heidän silmien korkeudellensa :)
Dirdnlejä on vaikka missä värissä ja pituudessa, mutta toivoin pitkää mallia.

En taaskaan muistanut, kuinka rankkaa homma koko päivän seisominen on. Kahtena päivänä seisoin korkokengillä ja selkä huutaa hoosiannaa. Hoosiannaa huutaa myös luottokorttini. Väsymyksestä huolimatta olen käyttänyt illat joko ostoksilla käyntiin tai varovaiseen tutustumiseen baijerilaisiin oluisiin (en juurikaan juo olutta).

Yksi tuttava jo totesi, että ravintola- ja matkailualallahan on ihan tavallista "teema-asut". Itse olen ihan muussa busineksessa, joten en ole tottunut tällaiseen. Mutta ihan varmasti kysyn seuraavaan kotimaan tapahtumaan itselleni lapin pukua!

Lisäsin tänne itselleni muistoksi parit tunnelmakuvat Oktoberfesteiltä. Firman vieraille varatussa paikkakiintiössä sattui olemaan tilaa vielä yhdelle dirdnl-neidolle :)

Vuosi sitten iltani Oktoberfesteillä ei ollut yhtä vauhdikas, koska olin liikkeellä yksin. Kiva ilta oli sekin, koska pöytääni tunki puhelias saksalainen perhe lapsineen.

Se palkitsemisohjelma

Henkilökohtainen palkitsemisohjelma voi hyvin. Syyskuun palkinnot on jo jaettu, vaikka ollaan vasta puolivälissä kuuta. Mies pääsi jälleen osalliseksi minun! palkitsemisohjelmasta.

Kävimme syömässä kahdestaan Farangissa. Alkuperäinen tarkoitus oli viettää iltaa pitkän kaavan mukaan alkudrinkkeineen ja aperitiiveineen, mutta lapsenvahtimme peruutti tulonsa viime hetkellä. Onneksi isäni riensi apuun ja pääsi ihan ensimmäiseksi lasten kanssa pomppulinnasynttäreille :) ja me pääsimme Farangiin. Ilta typistyi pelkkään ruokailuun. Mukava irtiotto arjesta ja etenkin makaroonilaatikosta.

Söimme maistelumenun. Kaikki oli hyvää, ei kuitenkaan sellaista, että olisi tehnyt mieli nuolla lautanenkin :) Illan yllättäjä oli erinomainen tofu. Alla pari kännykkäkuvaa tarjoilusta.

Oikeastaan olen palkinnut itseni jo kahdesti tässä kuussa. Tein ihanan second hand löydön - käsilaukun. Ulkonäöllisesti laukku on juuri sitä, mitä haluan. Yksinkertainen, muutama katseenvangitsija ja juuri sopivan kokoinen. Saas nähdä, että toimiiko laukku arjessakin. Se on nimittäin päältä auki ja laukun sulkee leveä nahkaläppä. Yleensä minun laukuissani saa olla ylhäällä kunnon vetoketju, jotta tavarat pysyvät sisällä varmasti. Ja ennenkaikkea pienet sormet pysyvät irti tavaroistani. Kuopuksesta on kiva kannella laukkujani.

Longchamp

Tällä viikolla ei ole pukeutumisongelmaa lainkaan! Ei -en ole ryhtynyt nudistiksi. Vaan työnantajani on ilahduttanut minua vuokrapuvulla. Siinä on punaista, sinistä, kukkakuosia, esiliina ja puhvihihat - voisiko nainen enemmästä haaveilla?

Miten meillä nukutaan?

Sitähän ei äkkiseltään tajua, kuinka tärkeä asia on, että missä paikassa lapsi nukkuu.

Jos lapsesi nukkuu vieressäsi, niin hänen on todella vaikea siirtyä omaan sänkyyn saatikka omaan huoneeseen. Pieni pallero köllii kainalossasi teini-ikäiseksi saakka. Hän ei saavuta ikätasoistaan kehitystä, ei pysty yökyläilemaan eikä leireilemään eikä itsenäistymään. Hänen tulee väistämättä häiriintynyt.

Jos lapsesi siirtyy liian aikaisin omaan sänkyyn saatikka omaan huoneeseen, hän kokee tulleensa hylätyksi. Kiintymyssuhde äitiin kärsii ja kaikkihan tietää, että lapsesta tulee väistämättä häiriintynyt.

Voit tietenkin kokeilla vaihtoehtoa, jossa ei nukuta oikeastaan lainkaan. Ehkä vartin pätkiä. Nukkumisen estäminen on vanha kidutuskeino. Pitkäaikaisella käytöllä koko perheestä tulee ihan varmasti häiriintynyt.

Kannattaa sisäistää lähtötilanne, niin silloin jokainen nukuttu yö ja se, että lapset ovat samanlaisia (ellei peräti hippasen kehittyneempiä) kuin edellisenä päivänä on VOITTO.

***
Minulle uni on todella tärkeää. En enää pärjää vähillä tai huonoilla yöunilla. Käsittääkseni tarvitsen unta keskimääräistä enemmän. Riittävän unen saaminen kolmen lapsen kanssa on välillä ollut hankalaa. Osa itseaiheutettua hankaluutta -osa olosuhteita.

Ennen esikoisen syntymää olin tehnyt päätöksen, että vauva nukkuu samassa huoneessa omassa kopassaan ja sitten vähän isompana siirtyy omaan huoneeseen. Esikoinen oli pienenä huono nukahtamaan ja huono uninen. Pidimme tassuttelu-unikoulua. Poika sairasteli paljon, ja silloin auttoi ainoastaan vieressä nukkuminen. Omaan sänkyyn ja etenkin huoneeseen totuttelu vaati taas tassuttelun. Meillä tassutteluun meni aina 3 yötä joskus jopa 5. Kun poika nukkui omassa huoneessaan joka yö tuli herätys tai useampi.

Melkein kahden vuoden yrittämisen jälkeen oli pakko luovuttaa. Siirsimme esikoisen pois pinniksestä ja omasta huoneesta lastensänkyyn meidän viereen. Yöt rauhoittuivat todella paljon. Vieläkin poikaa piti tyynnytellä öisin, mutta käden päälle laittoi auttoi ja sehän sujui kätevästi omasta sängystä.

Syntyi keskimmäinen. Oma elimistöni kävi hormoonihuuruissa sellaisilla kierroksilla, että uneni oli todella katkonaista. Heräsin vauvan jokaiseen sätkäykseen ja tuhinaan. Tässä vaiheessa perheemme siirtyi nukkumispolitiikkaan "What ever works!" Siis ihan sama, kuka nukkuu missäkin, kunhan saadaan kaikki unta.

Siirryimme ratkaisuun, jossa mies nukkui parisängyssä vauva vieressään ja esikoinen toisella puolella omassa sängyssään. Minä nukuin eri huoneessa ja kävin syöttelemässä vauvaa. Vauva jäi miehen viereen nukkumaan, koska siirtoyritys herätti hänet aina. Mies eikä esikoinen ei heränneet vauvan itkuun.

Kuopus puolestaan oli mallia tissitakiainen. Ainoa vaihtoehto oli nukkua hänen vieressään. Hän nukkui hiljaa ja sikeästi, mutta oli toivoton yösyöppö. Isommat pojat puolestaan siirtyivät kerrossänkyyn. Mies nukkui heidän kanssaan samassa huoneessa. Kahden villikon nukuttelu oli hermoja raastavaa puuhaa, muuten ratkaisu oli toimiva. Keskimmäinen oppi todella nopeasti nukkumaan omassa sängyssään, vaikka oli siirtoon saakka nukkunut isin vieressä.

Tänä päivänä huono uninen esikoinen nukahtaa todella nopeasti ja nukkuu sikeästi omassa sängyssään. Keskimmäinen on huonompi nukahtamaan, mutta nukkuu yönsä aika hyvin. Jos hän herää yöllä, riittää että huoneessa on joku muu, hänen ei tarvitse enää päästä kenenkään viereen. Keskimmäinen osaa halutessaan nukahtaa itse.

Kuopus ei vieläkään osaa nukahtaa yksin eikä pärjää yötä ilman aikuista, hän herää jossain vaiheessa ja tunkee viereen. -onneksi hyväunisen isin viereen. Lasten ollessa terveitä en ole yli vuoteen herännyt yöllä. Mies on saanut muutaman herätyksen enemmän. Miehen kanssa nukumme samassa sängyssä edelleen satunnaisesti.

Ja mikä olikaan vuodatuksen pointti? Minusta ei ole väliä sillä, miten, missä ja kuinka nukutaan. Omassa sängyssä, samassa sängyssä, omassa huoneessa tai vaikka sohvalla. Pääasia, että nukutaan!

PS. Pitihän minunkin aikoinaan kysyä asiantuntijalta perhepedistä. Pelkäsin, että voinko kierähtää vauvan päälle unissani. Asiantuntija sanoi, että terve normaalisti nukkuva aikuinen, joka ei käytä päihteitä ei unissaan kierähdä vauvan päälle. Eihän aikuinen putoa sängystäkään. Samalla lailla unessa "säilyy tietoisuus" siitä että vauva on vieressä.

Joskus voi meillä saa rakentaa itselleen ihanan unimajan.

Siellä se uni maistuu makeimmalta.

Miksei voisi nukkua Star Wars naamari naamalla?

Sanottua

Tulevaisuus
Isi patistelee 6-vuotiasta siivoamaan ja kertoo, että jokaisen pitää oppia tekemään erilaisia töitä. Pojalla on eri käsitys tulevaisuudesta "Musta ei tule mitään työmiestä, musta tulee rahamies".

Aikuisuus
4-vuotias kihisee kiukusta auton takapenkillä ja syytää uhkauksista pahimman "Kun musta tulee aikuinen ja mä muutan pois kotoa, niin en tule enää ikinä katsomaan teitä, kun te olette niin ilkeitä".

Hoitoviettikö?
2v lukee äidin kanssa blogia ja näkee siellä ystävämme vauvan Myyn. Hän taputtelee näyttöä ja hokee hellästi "mun vauva". Seuraavan kerran kun hän näkee Myyn, ensimmäinen toive on "Myy sykkyyn"
...
Tuon vauvanvaunujen kopan olohuoneeseen. Poikia kiinnostaa heti, että miksi. Kerron, että serkkuni tulee hakemaan vaunut meiltä ja me annamme ne heidän pian syntyvälle vauvalle. Kuopus ryntää paikalla ja hätääntyneenä huutaa "Ei! Ei! Ei! Ne on Myyn"

Lapsi rauhoittuu, kun kerron, että Myyllä on tosi hienot vaunut eikä Myy tarvitse toisia vaunuja. Poika näyttää surkealta, mutta ei järjestä mitään kohtausta, kun vaunut rullataan taloudesta ulos.

Ikävä
4v pojalla oli kahden vuoden ajan paras kaveri Emppu. He leikkivät päivittäin päiväkodissa. Emppu muutti pois paikkakunnalta kesällä.
Poika: Äiti mulla on ihan hirveä ikävä Emppua. Mä en enää kohta edes muista miltä Emppu näyttää.
Äiti: Voidaan kotona katsoa kuvia sinun synttäreiltä, siellä oli Emppukin
Poika: Voidaanko soittaa Empulle ja kertoa, kuinka ikävöin häntä?

Anatomiaa ja historiaa
Yhdellä pojalla on mulle asiaa.
Poika: Haluatko kuulla jutun munista ja venäläisistä?
Minä: En nyt oikein ehtisi.
Poika: Tämä on tosi lyhyt juttu. Tiedätkö ne jutut pippelin alla?
Minä: Tiedän (huokaus).
Poika: Ne on munat. Se on venäjää. Tiedätkö että venäläiset ja me oltiin vihamiehiä kauan sitten?
Minä: Joo, mä tiedän.
Poika: No ne munat on venäjää ja me opittiin se siitä, että kun me taisteltiin venäläisten kanssa, niin me ammuttiin niitä munille. Ja sitten ne huusi "Ai, mjynat"! Eipä niitä tarvinnut paljon ampua ja ne hävisivät koko sodan.
Minä vastaisin jotain jos pokka pitäisi. Kertoisin ainakin, miten sota päättyi.
Poika tapittaa minua tosi tarkasti.
Poika: Miksi sun toinen suupieli nykii tuolla lailla?

  Somisteeksi yksi hymynaama

Myy sykyssä

Hukkuiko naisellisuus äitiyteen?

Vuosia sitten...

Kiireinen toimistonainen odottaa esikoistaan. Normaaliin päivään kuuluu kevyt meikki, hiusten föönaus ja vaatteiden valinta. Nainen ei ole sitä tyyppiä, että hän panostaisi erityisesti ulkonäköönsä ja itsensä hoitamiseen, mutta peiliin hän katsoo aina ennen kotoaan poistumista ja nauttii kauniista vaatteista. Käy säännöllisesti kampaajalla sentään. Joskus satunnaisesti nainen näyttäytyy ilman meikkiä. Viimeisillään raskaana ollessa pomokin kummastelee, kun nainen saapuu töihin lenkkareissa avokkaiden tai korkokenkien sijasta (pakkotilanne).

Nainen ihmettelee äitejä, miksi he eivät yhtään satsaa ulkonäköönsä? Kuuluuko kotiäidin näyttää homssuiselta. Nainen päättää, että hän ei liity homssukaartiin. Never.

Nainen pääsee esikoisen äitiysloman aikana hiukan retuperälle, mutta palautuu suht nopeasti takaisin vanhaan normiin töiden mukana. Nainen saa toisen lapsen. Nainen joutuu toteamaan, että ulkonäköön liittyvät asiat ovat sillä kohtaa asioiden tärkeyslistaa, että käytettävissä olevalla ajalla niihin saakka ei ikinä ehdi. Pitää karsia jostain muusta. Nainen päättää kuitenkin käyttää aikansa nukkumiseen ja luksuspäivänä Hesarin lukuun ja nettisurffaukseen ulkonäköasioiden kustannuksella.

Nainen ei mahdu vanhoihin vaatteisiin, mutta ei ota itseään niskasta kiinni eikä myös juurikaan osta uusia. Hän luottaa, että joku päivä ihme tapahtuu ja kaikki vaatteet mahtuvat päälle. Nainen ei halua tajuta myöskään sitä, että sinä päivänä kun vaatteet hypoteettisesti mahtuisivat päälle ne ovat so last season / decade. Nainen tottuu mukavuuteen: vanhat kauhtuneet farkut, t-paita ja crocsit.

Naisen mielestä noissa releissä on kiva olla kotona. Nainen ei ymmärrä, miksi kauppakeskukseen tai ruokakauppaan pitäisi paremmin tälläytyä (nainen ei juuri muualla käy). Naiselle ei riitä perusteluksi, että tilanteeseen sopivasti pukeutuminen on osa hyvää käytöstä. Naisen mielestä riittää tervehtiä ja kiittää kohteliaasti Cittarin kassaa. Naisen puolesta Cittarin koko henkilökunta voi tulla naisen työpaikalle, eli hiekkalaatikolle, farkuissa ja crocseissa. Ne vähäiset juhlat nainen onnistuu lutviutumaan siedettävästi.

Kotona naista joskus harmittaa. Peilistä katsoo rupsahtanut ja homssuinen keski-ikäinen. Näinhän ei pitänyt tapahtua. Sitten nainen toteaa, että onneksi hänen miehensä ja ystävänsä arvostavat sisäistä kauneutta (ja hiljaa mielessään manaa kaikki kauniit ihmiset ja toivoo heillekin rupsahtamista).

Tänään...

Nainen yrittää aamuisin pyristellä itsensä toimistokuosiin. Se ottaa koville, eikä tuloskaan ole kovin hääppöinen. Aikaisemmin ero meikittömän ja meikatun välillä oli paljon selvempi. Joko taidot ovat ruosteessa tai sitten pakkelin määrää pitäisi lisätä. Välillä naista nyrpii tilanne. Sitten hän keksii perusteluita. Enää ei voi syyttää yövalvomisia. Mutta se on ne kolme synnytystä, ikääntyminen, maan vetovoima ja huono kampaaja. Surkea valmisvaateteollisuus. Laiskuus ja mukavuudenhalu eivät ole listalla.

Etäpäivänä nainen puhkeaa uuteen kukoistukseensa. Ne samat rakkaat farkut ja ihanat t-paidat. Ei meikin häivää ja tukka littanana. Yhtenä päivänä nainen saavuttaa uuden huipentuman. Kaapista löytyy ainakin 10 vuotta vanhat urheilusukat. Näin syksyn tullen ne lämmittävät mukavasti crocseissa. Nainen on hetken aikaa onnellinen eikä edes ymmärrä hävetä homssuisuuttaan.

Takaraivossa tikittää -  pitäiskö naisen sittenkin yrittää tsempata itsensä enemmän huolitelluksi ja edustavammaksi? Vai antaa mennä minimillä ja tehdä homssuisuudesta taidetta?

Mitä naiselle oikein tapahtui? Liittykö tämä äitiyteen enää lainkaan? Voiko tässä olla taustalla muuttuneita arvoja? Jos naisen arvot ovat muuttuneet sellaisiksi, ettei hänen tarvitse enää yhtään miettiä, mitä mieltä muut ovat hänen ulkonäöstään, miksi hän sitten ajoittain vertailee itseään muihin ja harmittelee tilaansa? Onko nainen vaan laiska?

Nainen ei tiedä fanittaisiko vai väheksyisikö Kirstie Alleyta. Hänelle käyneeseen prosessiin naisen on ainakin helppo samaistua.

Toppaa tarpeeseen ja turhuuteen

Seikkailut sopivien toppien hankkimiseksi jatkuvat. Kuopus peri keskimmäiseltä Remun ja Ticketin toppahaalarit, mutta Ticket oli auttamattoman suuri. Päätin hankkia kokoa pienemmän Ticketin siltä varalta, että tulee taas kylmä talvi. Meillä vältellään pienillä kerrospukeutumista viimeiseen saakka (ei villaa, ei fleeceä). Koko viime talven pärjäsimme ilman välikerrosta.

Eipä ollut Ticketissä juuri värejä valittavaksi, viime vuonna kuopuksella oli oliivi ja peritty on se voimakas sininen. Jäljelle jäi vain tummanruskea, josta en erityisemmin pidä. Päätin katsastaa käytetyt (toiveissa oli turkoosi) ja huutiksestahan päätyi meille tuli ihan uudenveroinen haalari. Ei löytynyt turkoosia.

Koko vaikuttaa varsin hyvältä, on todella muhkea haalari ja itse asiassa tykkään väristäkin. Ja kuten kuvista näkyy, niin kelpaa uudelle omistajallensakin. Ja tähän sopii meille rakas Ransu-hattukin.

Kävin H&M:ssä ihan muissa asioissa ja tangossa roikkui huumaavan turkooseja toppiksia. Ei ollut mitään varsinaista tarvetta. Olen pitänyt itseni viime aikoina hyvin kurissa sen suhteen, etten osta lapsille vaatteita kuin tarpeeseen. En ostamisen ilosta tai nautinnosta. Enkä halua harrastaa shoppailua, paitsi ikkunaostoksia. Tällä kertaa lankesin ansaan ja kävelin kaupasta ulos toppiksen ja siihen sopivan pipon kanssa.

Hyvin ovat H&M:n markkinointimiehet homman suunnitelleet. Tämä takki on niin ihana ja edullinen, että vakaasti harkitsen, että kipaisen hakemaan esikoiselle samanlaisen tai oranssin. Ja myyntimiesten suunnitelmien mukaisesti piponkin vielä. Ja jos en osaa päättää kumpi väri on kivempi esikoiselle, niin voihan noin halpoja takkeja ostaa kaksikin :)

H&M on ihan kuin Ikea, aina poistuessa on kassillinen kamaa, jota et edes tiennyt tarvitsevasi. Nostan hattua konseptille. Täytyy pysytellä poissa kaupasta tai lähettää mies asiolle ostoslistan kanssa, hän on immuuni heräteostoksille vaatekaupassa.

Ja nyt säntäämme uimakouluun.

Mukavaa sunnuntaita!

Kurkkaa mun ostoskoriin ja lautaselle

Minua on haastettu sähköpostitse kertomaan viikonlopun ruokaostokset sekä ruokaohjeita. Itseäni alkoi kiinnostamaan, että mitäs muilta löytyy viikonlopun ruokakassista? Toki kiinnostaa myös lapsiperheelle (joukossa paha nirsoilija) sopivat ruokaohjeet. Vaikka 5 uutta versiota jauhelihasta :)

Sähköpostin perään tuli varoitus, että jonnekin (ettei olis AV) oli joku postannut omien ostoksien lisäksi sähköpostiin vastanneiden ostoksia, ja siellä oli sitten luokiteltu ihmisiä tylysti ostosten mukaan (tyyliin juntti/superurpojuntti). Miten ihmeessä lapsiperheen ruokaostoksistakin on tullut "statement" jolla kuulutaan johonkin ryhmään tai nimenomaa ei kuuluta?

Anyways, avaan teille ruokakassini parin viikon takaa ja voitte todeta, että meillä syödään epämuodikkaasti ja -tiedostavasti jauhelihaa ja kanasuikaleita -sekä herranjumala- jopa eineksiä.

Kasvispuolta: kotimaisia salaatteja ja kirsikkatomaatteja,

kotimaisia pensasmustikoita. Ulkomainen meloni ja omppuja.

 Muuta: Paseerattua tomaattia, kanasuikaleita, jauhelihaa, kinkkua.

Kääks -lounaaksi mikroruoka, valmiita kanafileitä ja lihapullia. Juustoraastetta.

3l omenamehua, 4 tölkkiä maitoa, kerma, ruokakerma, margariini,

reilu kg naudan ulkofilettä, rahka, chevren kaltainen juusto,

ruisleipä, vaalea leipä, paahtoleipä ja lapsille pussi karkkia

pakasteita: mehujäitä, jätskejä, kalakeitto, lohikuutioita, röstiperunoita ja pizzapohjia

Ja sitten niihin ruokaohjeisiin. Minä laitan ruokaa yleensä näppituntumalla, joten mitään tarkkoja mittoja ei ole. Esikoisemme on hyvä syömään, pienemmät ovat edelleen kovia nirsoilemaan ja välillä tuntuu ettei mikään maistu. Ruoka pitää arkena saada pöytään nopeasti ja vähällä vaivalla.

1. Kasvisruoka

Meidän ykkös kasvisruokamme on pinaattikeitto. Suoraan Apetitin pakastepakkauksesta. Ehkä tämän aterian jätän mielikuvituksenne varaan ja siirryn kasvisruokaan nro 2, joka on siitakekastike. Siitakkeet ovat kotimaisia, aina saatavilla ja luomua. Meidän perheelle riittää toistaiseksi 2 rasiaa siitakkeita. Sipulia, maitoa, kermaa, suolaa, pippuria, kirveliä ja sopivaa suurustetta.  Kaveriksi pastaa tai perunaa.

Pilko sienet ja paista yhdessä sipulin kanssa pannulla, kunnes suurin osa nesteestä on haihtunut.

Laita vesi kiehumaan pastaa/perunoita varten.

Lisää joukkoon maito ja anna kiehahtaa. Suurusta (itse käytän maizenaa) ja anna hetki kuplia

Lisää joukkoon suola, mausteet ja kermaa oman maun mukaan.

Valmistumisaika about 30min. Meillä käytetään tagliatellea. Ja päällä parmesan-lastuja. Ruoka kelpaa lapsillekin.

2. Salaatti

Tympiikö välillä se lehvän syönti? Minua tympii. Tässä täysin kasviksiin perustava helppo salaatti ilman salaattia (siis sitä lehvää). On muuten anopin resepti. Tätä syö vain aikuiset.

Tomaatteja, avokadoja, Balsamicoa, hyvää oliiviöljyä ja pinjansiemeniä. Mustapippuria.

Paloittele tomaatit viipaleiksi ja avokadot suikaleiksi. Lado kauniisti lautaselle. Pirskottele päälle Balsamicoa ja oliiviöljyä, rouhi mustapippuria. Paahda (käytän öljyä) pannulla pinjansiemenet ja kaada ne salaatin päälle.

Pinjansiemeniä vailla valmis syötäväksi

3. Valmisruuan pikatuunaus

Osta tuoretortelliineja. Meidän perheelle riittää 2 pkt. Unohda Pirkat ja Rainbowt. Pastellan tortelliinit kelpaavat. Keitä. Ripottele päälle Pepperone-makkaraa, rukolaa, salviaa ja parmesania. Emmentalraastekin käy. Rouhi päälle reilusti mustapippuria. Lapsille voi laittaa kinkkua pepperonen sijasta. Valmistusaika veden kiehuntaa menevä aika + 3 minuuttia.

Uskallatko ottaa haasteen vastaan? Mitä on ensi viikonlopun ruokakassissasi? Onko sinulla jakaa helppoja ruokaohjeita? Mikä puolivalmiste tai vastaava pelastaa kiireisen ja nälkäisen perheen illan?

Lisää paitoja

Vietin viikonlopun pikkuflunssassa kotona. Olimme pitkät pätkät molempina päivinä kuopuksen kanssa kahden muiden ollessa uimakoulureissulla. Minulla oli ihan hirvittävä ompeluhimo, kuopus (ja mies) reiluina soivat minulle ompeluaikaa.

Pahojen vieroitusoireiden takia valmista piti saada nopeasti, joten ihan peruskauraan oli tyytyminen. Leikkuupöydälle pääsi mieluinen Jofotexin lammastrikoo sekä turkoosi jersey. Kaavana vanha Ottobre, koossa 134 joka on juuri nyt sopiva.

Tykkään näistä väreistä.

Pieni pettymys oli, että raitaresori on kovin lörppää.

Ehdin ompelemaan nykyisin tosi vähän, mutta silti yritän käyttää myös niitä "kakkosluokan hankintoja", eli niitä kankaita, jotka eivät kotona enää näytäkään niin kivoilta (tai edes ostamisen arvoisilta). Turkoosi jersey oli erittäin ikävää käsiteltävää, se rullaantuu hetkessä ja langan suuntaa on lähes mahdotonta erottaa. Rullaantumisesta johtuen samalla kaavalla turkoosista tulikin selvästi kapeampi kuin lammastrikoopaidasta. Piristykseksi painoin turkoosiin paitaan muutaman kilpikonnan. Esikoinen tykkää hirmuisesti kilpikonnista ja haaveilee saavansa sellaisen lemmikikseen.

Kuvakulma vähän outo, mutta idea siitä selvinnee

Kaksi paitaa on vasta hyvä alku, piti turvautua kaupan antimiin. Muutaman blogin innostamana minäkin kävin ostamassa Prismasta niitä talokuosisia paitoja. En ole ennen ostanut lapsille sisävaatteita Prismasta -enkä enää osta.

Paidoissa on todella jättimäinen mitoitus. Kuvassa se lammastrikoopaita, joka on Ottobren 134cm, ja sen alla Cirafin 128cm.  Cirafin paita on pitkä, hihat leveät ja tooosi pitkät.

Jos nyt epäilet minun mitoitusta, niin vielä vertailukohteena Molo 140cm. Paitojen hihat ovat saman pituiset, mutta Cirafissa 128cm selvästi leveämmät. Cirafissa on helmaakin hiukan enemmän.

128cm on siis vastaa 140cm :(

Ja sitten vielä vertailuun Ej Sikke Lej ja Ciraf 128cm. Noh, Ej Sikke Lej:ssä on kyllä aina lyhen puoleinen helma...

Sama koko ja se ruskea ei ole tunika.

Jurppii tuollainen selkeä mittavirhe sekä se, etten huomannut sitä kaupassa. Yksi paita nyt ei niin harmittaisi, mutta kun meillä on 4 sopimatonta säkkiä.  Ostin nimittäin esikoiselle myös 134cm (mukava tunika jollekin erittäin pitkäkätiselle) sekä paidat keskimmäiselle ja kuopukselle. Jotta Cirafin mitoitus olisi täydellinen fiasko niin ostamani housut ovatkin luonnollisesti kokoa pienemmät kuin lappu antaa ymmärtää (128cm eivät vastaa edes keskiverto 122cm) -ei sitten tarvitse niitäkään pitää. Ja kun kyseessä oli ruokakauppaostokset lipsahti kuittikin hukkateille.  Että *keleen Ciraf.

Raketti -ja fysiikan alkeiskurssi

Tämä on mukavan poikamainen ja jopa suorastaan fiksu juttu, joten pitää jakaa se teillekin.

Esikoinen fanittaa Juniorin Tea testaa ohjelmaa ja Heurekan Hekoa. Hän näki Kaapelitehtaalla kuukausia sitten Hekon ja raketin. Siitä saakka hän on toivonut rakettia. Rakettikuume nousi uusiin lukemiin, kun esikoinen näki ystävällään sellaisen. Isi sitten tuli yksi päivä laatikon kanssa töistä kotiin.

Laatikosta paljastui Wallace & Gromit raketti. Sitä voi käyttää vedellä tai ilman. Vedellä ja kunnon pumppauksella raketti lentää todella kovaa ja korkealle. Siis niin korkealle, että minä aloin jo pelätä seuraamuksia, jos raketti osuu jonkun päähän. Pelkällä ilmallakin saa komean lennon aikaiseksi.

Pojilla on ollut ihan älyttömän hauskaa raketin kanssa. Yksin lasten ei voi antaa leikkiä sillä, joten isi on ollut ahkerasti raketteilemassa. (Raketissa lukee päälläkin että ei alle 14-vuotiaille). Fiksun tästä lelusta tekee se, että samalla lapselle voi selittää fysiikan alkeita ja tehdä käytännön kokeen heti perään. Meidän esikoista ainakin kiinnostaa tällaiset jutut ällistyttävän paljon. Fysiikan alkeiskurssiosuuden meillä hoitaa isimies, joka on lähes yhtä pätevä kuin Heko :)

Raketti on hankittu Verkkokaupasta, hinta 24,90.

 Valmistelut käynnissä. Raketissa vähän vettä.

Sitten pumpataan

 

Valmiina laukaisuun.

Vain 6v riitti voima raketin laukaisemiseen 

ja sekös harmitti kuopusta.

Siirryimme avarammalle laukaisualueelle.

"Sumu" kuvassa on raketista ulos suihkunnutta vettä.

 Ei kannata olla liian lähellä laukaisua,
jos haluaa pysyä kuivana :)

Voi sitä lennättää näinkin.

Se on komea ja oranssi.

Henkilökohtainen palkinto-ohjelma

Henkilökohtainen palkinto-ohjelma sai alkunsa siitä, että kesäloman loppupuolella mietin, että kun loma loppuu niin lapsilta loppuvat kivat kesäiset jutut. Ajattelin, että voisin suunnitella lapsille kivoja ylläreitä syksyyn. Kun olin hetken aikaa kuljettanut poikia kavereille leikkimään, uimakouluun, leikkinyt, pelannut fudista/sählyä, askarrellut ja sortunut ostamaan leluja, tajusin kuka oikeastaan on vailla palkinto-ohjelmaa. Äiti. Minä. MINÄ!

En pidä syksystä. Minulle syksy ei ole uuden alku vaan luopumisen aika. Syksyllä joudun luopumaan kesästä -valosta ja lämmöstä. Kuulaiden syyspäivien jälkeen jään rämpimään pimeää välitilaan, jossa ei ole mitään. Paitsi loskaa ja pimeyttä. Ja vain odotus kylmästä ja lumesta, toive hiihtosäistä ja ehkä helmikuussa auringon pilkahduksesta. Tarvitsen ehdottomasti henkilökohtaisen palkinto-ohjelman.  Palkinto-ohjelman avulla yritän selvitä läpi syksyn.

Palkinto-ohjelmani on suureellinen. Aion sijoittaa (huomaa termi) satojen eurojen kenkiin, tuhansien eurojen laukkuihin ja litkiä Pinacoladaa (jota en osaa edes kirjoittaa oikein) palmurannoilla.

...

Ja sitten reality check.

...


(En käytä korkokenkiä, vielä on tuoreessa muistissa automatka, jolla oksennusta roiskui käsilaukulleni, mies kostaa kaikki pakoretkeni Bahamalle rankalla kädellä).

Otetaan askel taakse päin.

Lähden aluksi siitä, että kerran kuussa teen jotain itselleni todella mieluista. Tai sitten vaikka hankin jotain ihanaa vain itselleni (ei kotiin, ei lapsille). Jos saan jotenkin mieheni mukaan kuvioihin, hyvä niin. Mutta tämä on minun henkilökohtainen ohjelmani. Vain minun. Keskityn vain itseeni. Ja oikeastaan tämäkin on lähes suureellista (Heti tulee mieleen, että entäs pojat. Mutta kyllähän he ulosmittaavaat voimat minusta viimeiseen pisaraan. Ja melkein rahatkin.)

Palkinto-ohjelma toteutui jo loman lopuksi. Yhdessä miehen kanssa. Saimme anopin avustuksella 24 tuntia lapsivapaata aikaa. Kävimme kesäteatterissa ja sen jälkeen ravintolassa syömässä.

Elokuussa olin Leonidan kanssa Intohimona Askartelutapahtumassa. Shoppailtiin ja lounastettiin. Oli ihana päivä. Tällaista tarttui mukaan:

Hyvästä alesta ATC-kirja, muotit Fimon työstöön, kulmaleikkuri, vähän papereita, jouluinen embossaustasku, jonka päällä metallivärit. Alimmaisena lokerikko, josta tulee poikien joulukalenteri (ja taas lipsahti hetkeksi fokus itsestä lapsiin).

Palkinto-ohjelma ei tarkoita sitä, että kerran kuussa shoppailisin reippaasti askartelukamaa. Optio on jo käytetty (ei silti tarkoita ettenkö hankkisi jotain). Syyskuun palkinto on jo suunniteltu. Pöytävaraus kahdelle ravintolaan, jossa olen jo pidempään halunnut käydä.

Palkinto-ohjelmani on saanut avustusta. Elokuussa olin poikien kanssa yökylässä hyvällä ystävälläni ja hän oli menneiden synttäreitteni kunniaksi varautunut kakulla ja lahjoilla. Ihana yllätys! Ja katraan sammuttua istuimme viinilasillisten äärellä jutustelemassa kaikessa rauhassa.

Ihant pinkit lahjat

Keskimmäinenkin on kantanut kortensa kekoon, hän teki minulla lahjaksi ison rasian pienille tärkeille tavaroille :)

Aarrepiilo, jossa on lahjanarukin