Minustakin päivähoitolapsille kuuluu lomaa. Ehdottomasti! Lasten kuuluu saada levätä ja viettää aikaa oman perheensä kanssa. Päivähoitopäivät kannattaa lasten jaksamisen takia pitää niin lyhyinä kuin se perheelle on mahdollista.
Uskon (naivistiko?) että suurin osa vanhemmista haluaa lastensa parasta eikä vaan ajattele vain omaa napaansa. He osaavat käyttää järkeään tehdessään perhettään koskevia ratkaisuja. No, miksikö sitten minua huolestuttaa ja välillä ärsyttää asenne, että vanhempien tulisi maksimoida lastensa kanssa viettämänsä ajan? Eikö se ole kaikkien edunmukaista?
Minua huolestuttaa yleinen ilmapiiri. Kerronpa tarinan mistä ilmapiirin muutoshuolestumiseni alkoi. Kerran kerroin kahvipöydässä, että talvisin jakkupukupäivinä usein ajan ensin kotiin, vaihdan vaatteet, joskus jopa haukkaan leivän ja sen jälkeen kävelen pulkan kanssa päiväkodille. Sain aikaan pitkän hiljaisuuden. Rohkein kysyi, että meneekö mulla kauan tuohon ylimääräistä aikaa. Menee about vartti. Hiljaisuus jatkui.
Minua valistettiin jälkikäteen. Kunnon äidit menevät suoraan päiväkodille, minähän menetän viikottain (tai jopa pari kertaa viikossa) vartin aikaa lasteni kanssa. Tässä parinkymmenen vuoden kasvatusurakassako aletaan nyt laskemaan jokaista varttia?
Myöhemmin kuulin, että eräs äiti käy työpaikan vieressä kaupassa ilman lapsiaan lähikaupan sijasta. Ihan vaan sen takia ettei tule pahoja puheita, jos vaikka lasten vanhempia tai hoitajia sattuisi ostoksille lähikauppaan. Tämä niin kuin vinkkinä kerrottiin. Tietenkin jokainen äiti tuntee piston sydämessään, jos oma lapsi on päiväkodin viimeinen haettava. Ja joissain päiväkodeissa hoitajilta kuulemma kuulee hienovaraista moitetta, että taas teidän lapsenne on täällä viimeisenä.
Näinkö ahtaalle hyvät naiset haluamme toisemme äitiydessä ajaa? Lasketaanko jokainen vartti?
Entäs ne lomat ja harrastukset? Saako äiti pitää lomaa? Entäs jos loman kustannus on se, että lapsi on silloin päivähoidossa? Viime kesän uutiset siitä, että osa lapsista ei vietä kesäkautena lomaa lainkaan, vaikka aikuinen lomailee, oli epämiellyttävä. Jäikö aikuiselle kuitenkin lomaoikeutta? Saako äiti harrastaa, jos se tarkoittaa, että lapset ovat pidempään hoidossa?
Täysin tekstiin liittymätön somistekuva.
Nuori heimotatuoitu (onneksi vaan tussia) soturimme
istuu potalla ja pelaa samaan aikaan Angry Birdsiä :)
Vähän on kakspiippuinen aihe...
VastaaPoistaToisaalta en itse ymmärrä työttömiä useamman lapsen vanhempia (tunnen muutaman), jotka surutta hyödyntävät pienituloisina ilmaista päivähoitoa ja vievät täyspäiväiset tarhapaikat oikeasti tarvitsevilta, vain omaa laiskuuttaan.
Toisaalta taas itsekkin yhden lapsen äitinä koen, että parempi lapsen on tarhassa saada ikäistään leikkiseuraa sen muutaman tunnin enemmän, kuin että hakisin lapsen aikaisemmin kotiin valittamaan, ettei ole tekemistä, ei ole kaveria, ei ole kivaa, jne. Eikä sen seuran järjestäminen ole ihan yksinkertaista, kun kaikki ne kaverit on siellä tarhassa...
Tässä, niin kuin kovin monessa asiassa, arvostelijoiden kannattaisi miettiä, ettei kaikkea voi lajitella vain mustiin ja valkoisiin, kun suurin osa on kuitenkin jotain siltä väliltä.
Grrr, mulla kuohahtaa jo pelkkä ajatus ja muistot vauva-ajan keskustelupalstakokemuksista!!
Olisi parikin sanaa sanottavana, niistä "täydellisistä", "kaikki oikein tekevistä ja tietävistä" äideistä, jotka oikein joukolla päivät pitkät arvostelevat meidän "vähemmän täydellisten" äitien valintoja!!
Onneksi oma itsetunto ja järjen käyttö on sen verran kohdallaan, etten jaksa murehtia muiden mielipiteistä.
Hah, tulihan avautuminen... =D
Mulla ei ole vielä mitään kokemusta päiväkotimaailmasta, itse en ole päiväkodissa ollut eikä omat lapset ole paikkaa vielä saaneet. Mutta mielenkiinnolla luen aina keskusteluja / kokemuksia päivähoitoon liittyen jos niistä vaikka saisi jotain vinkkejä tulevaan elämänvaiheeseen.
VastaaPoistaMulle ei tosin ole selvinnyt miksi työtön ei saisi viedä lasta päiväkotiin? Työnhaku kun on ihan täysipäiväistä hommaa ja helpottaa kummasti työpaikan saantia jos lapsella on jo hoitopaikka järjestyksessä.
voi kauhistus! Minä olen joskus tehnyt jopa sellaisen suunnattoman synnin, että olen laittanut ruuan aluilleen ennen kuin menin hakemaan lasta hoidosta. (ja siis tietysti kävin kaupassakin sitä ennen)
VastaaPoistaMiten nykyään suu enää pannaankaan, kun olen hyvänä päivänä töistä kotona ennen kuin koululaiset? Puhumattakaan siitä, että lyhyinä työpäivinä saatamme miehen kanssa tehdä tärskyt kahvilaan ja istua siellä särpimässä kahvia ja juttelemassa, emmekä ollenkaan riennä juoksujalkaa kotiin?! (sitä kyllä teimme silloinkin kun nuorimmainen ei vielä ollut koululainen, vaan päiväkotilainen)
Jos vartin koti-, kauppa- tai kahvilareissun hinnalla saa hyväntuulisen ja kiireettömän äidin, on valinta kai aika selvä. Mieluummin vartti pidempään hyvätasoista suomalaista päivähoitoa kuin vartti kireän äidin seurassa joka epätoivoisena hokee ruokalistaa.
Siis oikeasti sua paheksutaan kun kehtaat kotona vaihtaa vaatteet ennen lasten hakua? No huh! Ja kaikille osapuolille on järkevämpää käydä kaupassa ennen lasten hakua, kuin mennä vinkuvien lasten kanssa kauppaan päiväkodin jälkeen.
VastaaPoistaMä muinaisina työssäkäymisaikoina tein sen synnin, et JOS lapset oli terveitä kun mä sairastin, niin vein lapset tarhaan. HUI!
En kauhean hyvin ymmärrä sitä jos vanhemmat pitää lapset päiväkodissa kesän ja lomailee itse "rauhassa" mut enpä mä sellaisia ole edes tavannut. Onkohan niitä vaan lehdissä sellaisia?
Näin kotona ollessa musta on ihanaa jos lapset on kavereilla eikä vietä mun kanssa jokaista varttiaan :) Huonon äidin tunnustus :)
Pinkki
Tämä on yksi niistä joidenkin mielestä niin musta-valkoisista asioista. Mutta ihan oikeasti, eikö se ole lapsenkin etu että vanhempi käy esimerkiksi kaupassa ennen lapsen hakemista kuin että raahaa vastentahtoisen lapsen pois leikeistä käymään kanssaan kaupassa? Jos oikein tarkkoja ollaan, saisinko edes lounasaikaan käydä hoitamassa asioita, jos se pidentää työpäivää loppupäästä, vai pitäisikö nekin hoitaa väsyneen lapsen kanssa työpäivän päätteksi?
VastaaPoistaToki silloin puhutaan täysin eri asiasta, jos lapsi ei saa ikinä olla lomalla päiväkodista, vaikka vanhempi lomailee. Tässä(kin) asiassa pitäisi katsoa sitä kokonaisuuttaa.
Mä oon niitä, jotka eivät pidä lasta yhtään ylimääräistä minuuttia päiväkodissa jos ei ole pakko.
VastaaPoistaLapsen on kaikkein paras olla omien vanhempien kanssa eikä hoidossa ns säilytyksessä. Mun lapsi kulkee aina mun tai miehen mukana. Mä en ymmärrä ettei lasten kanssa vois hoitaa asioita. Sua mä ymmärrän siinä mielessä että kolmen pienen kanssa liikkuminen on varmaan välillä tosi hankalaa. Mä silti uskon että se on myös kasvatuksesta kiinni.
Ylempää tekstiä mä en tarkoita sun arvosteluksi vaan yleiseksi toteamukseksi. Sä vaikutat sitoutuneelta lapsiisi.
Musta niillä perheille joissa on molemmat vanhemmat kotona työttöminä lapsilla ei pitäis olla hoitopaikkaoikeutta kuin korkeintaan pari päivää viikossa ja muutama tunti kerrallaan. Samalla lailla myös äitiys/hoitovapaalaisille. Tietty on myös muita syitä hoidolle kuten kuntoutus.
Ite oon pätkätyöläinen ja tiedän että työtönkin tarttee sen hoitopaikan. Mulla tosin pätkät ilman töitä jää yleensä lyhyiksi.
Tää on mun ihan eka blogikommentti. Oon jo pidempään lukenut sun jokaisen kirjoituksen. Kiitos niistä.
_A_
Jopas kirjoitit varmasti mielipiteitä jakavasta aiheesta. ;-)
VastaaPoistaOikeaa tai väärää vastausta ei taida löytyä...mutta asiasta on hyvä keskustella. Mielipiteitä saa olla, mutta fakta on se, että Suomessa on tällä hetkellä subjektiivinen päivähoito-oikeus...
Mutta onko se lapsen vai vanhemman oikeus? Onko lapsen oikeus olla 10 tuntia päiväkodissa, kuten aika monet ovat. Vai onko se vanhemman oikeus laittaa lapsi päiväkotiin 10 tunniksi joka arkipäivä?
Ymmärrän perheillä olevan erilaisia tilanteita ja erilaisia ratkaisuja. Pyytäisin kuitenkin aina miettimään lapsen kannalta.
Me järjestämme lapsellemme mahdollisimman lyhyet hoitopäivät eli My ei yleensä koskaan ole hoidossa yli kahdeksaa tuntia. Mieheni siis pystyy järjestämään työaikansa minun työvuorojeni mukaan. Miksi lapsemme pitäisi tehdä päiväkodissa pidempää työviikkoa kuin meidän työtämme?
Järjestämme Mylle myös mahdollisimman paljon lomaa. Esimerkiksi pitämällä osan lomistamme eri aikoihin (huolehtien kuitenkin, että perheen yhteistä lomaa on suurin osa). En ymmärrä niitä vanhempia, jotka lomailevat itse viikon tai parikin kesällä itsekseen, mutta lapsi on päiväkodissa. Näitä perheitä on. Jonkun yksittäisen vanhemman oman lomapäivän ymmärrän kyllä.
En tuomitse ketään varteista päivässä. Pyydän miettimään kokonaisuutta ja sitä, kuinka monta tuntia päivästä lapsi on päiväkodissa, kuinka monta tuntia kotonaoloajasta nukkuu yöunia eli kuinka monta tuntia lapsi saa olla kotonaan ja kuinka monta tuntia vanhemmat viettävät lapsen kanssa?
Suurin osa päiväkodissa työskentelevistä tekee varmasti kaikkensa, jotta jokaisella lapsella olisi hyvä olla päiväkodissa ja jotta jokainen lapsi saisi mahdollisimman paljon huomiota päivän aikana, mutta se ei ole mitään verrattuna siihen, mitä omat vahmemmat lapselle voivat tarjota.
Nämä yllä olevat mietteet siis koskien "tavallista, tervettä työssäkäyvien vanhempien perhettä".
En ole sitä mieltä, etteikö syystä tai toisesta kotona olevilla olisi oikeutta viedä lastaan päivähoitoon. Näissä tapauksissa olisin kyllä valmis rajaamaan oikeutta päivähoitopäivän pituuteen. En henkilökohtaisesti ymmärrä, miksi lapsi on päiväkodissa 8-10 tuntia päivässä, jos vanhempi tai molemmat ovat kotona? Näitä perheitä on. Miksi vanhempi lapsi on päiväkodissa 8-10 tuntia päivässä, jos äiti on kotona vauvan kanssa? Näitä perheitä on.
Joo, kaipa tässä voisi kirjoittaa vaikka mitä ja vaikka minkälaisia esimerkkejä, kun kerta itse päiväkodissa töissä olen...mutta jätetään tähän.
Sen verran vaan vielä, että lapset ovat pieniä vain pienen hetken. Sitä aikaa, kun lapsemme ovat pieniä, ei koskaan saa takaisin. Pyytäisin aina muistamaan sen sekä miettimään lapsen oikeuksia.
Nyt olen kotona nuorimmaisen kanssa, ainakin vielä vuoden johtuen hänen infektioastmasta. Vanhemman pojan ollessa perhepäivähoitajalla ja päiväkodissa, kävin usein kaupassa ennenkun hain lapsosen kotiin. Usein siksi että kauppaa ei ollut kotimatkan varrella, joten kävin keskustassa kaupassa, bussilla hakemaan lasta ja siitä sitten kävellen kotiin.
VastaaPoistaMun mielestä äitejä yritetään muutenkin syyllistää ihan joka asiasta. Teit sitten niin tai näin, niin aina teet väärinpäin =)
Kiitos teille kaikille mielipiteiden vaihdosta. Minusta tuo PikkuSannan kokonaisuuden katsominen on juuri se mitä kuuluttaisin itsekin. Että asiat pysyvät balanssissa kokonaisuutena. Eikä jokaisen vartin pätkässä :)
VastaaPoistaItse olen sitä mieltä, että subjektiivinen päivähoito-oikeus on valtavan upea asia. Se takaa, että jokainen joka hoitoa tarvitsee (syystä tai toisesta), saa myös hoitopaikan riippumatta kotikunnasta, työsuhteesta tai muusta vastaavasta.
Toki tällainen jokaisen lapsiperheen saatavilla oleva "etu" aiheuttaa myös sen, että joukossa on myös sellaisia, joilla ei ole samanlaista tarvetta palvelulle kuin "pääjoukolla". Ja etenkin jos etuus on halpa ja hyvä on kai luonnollista, että sitä halutaan käyttää.
Itselläni ei ole mitään vahvaa kantaa siihen, että onko se "moraalisesti" oikein, että vaikkapa kahden kotona olevan aikuisen taloudessa lapset ovat päivähoidossa. Näkökantaan vaikuttaa myös se, miten päivähoitoa arvotetaan. Onko se _A_ mainitsema säilytyspaikka vai onko se arvokasta varhaiskasvatustyötä? Itse haluan nähdä (ja kokea) päivähoidon jälkimmäisenä, jolloin luonnollisesti minustaa tuntuu, että leikki-ikäisen on hyväksi päästä ikäistensä seuraan ja ohjattuun toimintaan. Mutta kokopäiväisesti ja joka päivä? Ehkäpä ei.
Pitää vielä kommentoida itse lisää, että Marika oli omassa blogissaan myös kirjoittanut samasta asiasta ja pohti, että leimaako aikamme naiseutta liiallinen epävarmuus?
VastaaPoistaAloin miettimään sitä ja kyllä minusta naiseutta ja etenkin äitiyttä leimaa tietty epävarmuus. Äitiyttä voi toteuttaa niin monella tavalla ja elämäntyylejä on niin monia ja osassa on kovin voimakas arvokoodisto, on välillä vaikea suhteuttaa omia ajatuksiaan niihin.
Lisäksi äitiyshän on asia, johon ihan jokaisella on joku mielipide.
Se, mitä Woops kertoi kokemuksensa perusteella, lasten hoitopäivän pituudesta on minulle aika yllättävää. Olen vienyt lapsiasi vaihteleviin aikoihin hoitoon ja olen aina yhtä hämmästynyt siitä, kuinka vähän lapsia siellä on ennen klo 8 ja klo 16:30 jälkeen. Toisaalta tiedän itsekin perheitä, joissa lapset joutuvat pakosta tekemään pitkää päivää. Ja siitä voi lähinnä syyttää työnantajan ja yhteiskunnan joustamattomuutta lapsiperheiden suhteen. Minä ainakin toivoisin parempia mahdollisuuksia lyhennetyn työajan toteuttamiseen.
Marikan kirjoituksen voit lukea täältä
http://kinttupolut.blogspot.com/2011/09/aititurhaumaa.html
Olen hyvin pitkälle samaa mieltä, että päiväkodin tarkoitus on olla tärkeä osa varhaiskasvatusta ja tärkeä paikka sosiaalisten taitojen oppimisen kannalta ennen kouluikää.
VastaaPoistaJo ihmisen historian kannalta on ihan normaalia, että lapset kasvavat "laumoissa", samalla kun vanhemmat ovat päivät metsällä.
Varsin moderni ilmiö on se, että lasten pitäisikin olla mahdollisimman pitkään kotona vanhempien hoivassa.
joskus on ihan pakko ihmetellä miten ihmiskunta on selvinnyt hengissä...
Toinen asia mitä tänään olen miettinyt, että miksi "huonona äitinä" ei kuitenkaan pidetä niitä jotka hakevat lapsen tarhasta, ruokkivat ja vievät lapsensa illaksi harrastuksiin, siis pois kotoa, pois sieltä tärkeästä vanhempien hoivasta?!
nykyisin jo esikouluikäisillä lapsilla saattaa olla harrastuksia viitenäkin päivänä viikossa.
Kysyn siksi, koska kritsoijat perustelevat mielipiteitään lähes poikkeuksetta sillä, että lapsen on parempi olla kotona, kuin päiväkodissa. Mikä päiväkodista tekee harrastuksia huonomman paikan, jos ei oteta lukuun sitä ilmiselvää, eli paikassa vietettyä aikaa??
Pakko kommentoida! :) "Ainoaa oikeaa mielipidettä" asiasta en aio antaa, koska olen Marikan kanssa täysin samaa mieltä, että kuohunta äitiyden ympärillä johtuu vain omasta epävarmuudestamme ja tarpeestamme perustella omat valintamme oikeiksi. Itse ainakin todistelen koko ajan itselleni valintojeni oikeellisuutta, ja en voi kieltää sitä, etteivätkö muiden mielipiteet joskus jopa koskisi kipeästi.
VastaaPoistaTeen työtä, jota tehdään 7,5-8 tuntia päivässä, työpäivä alkaa klo 7:45. Työmatkaan menee 30-40 minuuttia. Mies on töissä osan viikosta toisella paikkakunnalla ja lasten vienti ja haku jää minulle. Minulla on ns. kutsumusammatti ja koen sen myös yhteiskunnan kannalta tärkeäksi. Itse rakastan työtäni. Mies on tullut sijoitetuksi toiselle paikkakunnalle vastoin tahtoaan, vaihtoehtona olisi ollut irtisanominen. Minun lapseni ovat päiväkodissa pahimmillaan klo 7:00-16:30. En voi siihen työjärjestelyillä vaikuttaa, koska byrokratian rattaat ovat toimipaikassani raskaat, eikä minulla ole oikeutta osaaikaiseen saati sitten osaPÄIVÄISEEN työhön. On vain huonoja ja huonompia ratkaisuja.
Kaikesta tästä huolimatta lapsemme vaikuttavat tasapainoisilta, iloisilta, pirteiltä, innostuneilta ja he menevät ihanaan päiväkotiimme enimmäkseen iloisin mielin. Heillä on siellä paljon ystäviä ja naapuruston kaverit ovat samassa paikassa. Joskus käyn jopa kaupassa/ pankissa /apteekissa ilman heitä. Yhdessä olemme muuten niin paljon kuin mahdollista. Emme laahusta ostareissa, emme hypi harrastuksesta toiseen. Teemme yhdessä kodin askareita, ulkoilemme, puuhailemme. Olenko siis huono äiti?
Voisivatko naiset lopettaa toistensa tuomitsemisen? Elämä on muutoinkin tarpeeksi raskasta!
Ja ne jotka haluavat hoitaa lapsensa joka ikinen hetki (kyllä minäkin haluaisin, jos vain ehtisin ja jaksaisin olla tämä täydellinen äiti), suhtautuvatko he samalla samalla intohimolla omien vanhempiensa ja isovanhempiensa vanhuusiän hoitoon?
Ugh. Olipa tilitys.
Hieno kirjoitus tärkeästä ja tunteita herättävästä aiheesta! Minulla on varmasti tosi paha maine pihan äitien keskuudessa, sillä teen osa-aikahommia kotoa käsin ja olen siis KOTONA kun lastenhoitaja vie lapset pihalle leikkimään!!! Ja nyt tyttäret (3 ja kohta 5) aloittavat osa-aikahoidon (3 krt viikossa n. 3-4 h kerralllaan), ei niinkään vanhempien toiveesta vaan lasten omasta! He haluavat kavereita ja viihtyisivät hoidossa enemmänkin. Kuopus pysyy kotona koska mielestämme alle kolmevuotiaalle paras paikka on koti. Mutta kunnioitan jokaisen vanhemman omaa harkintaa ja toisia ei voi arvostella ennen kuin kulkee mailin heidän saappaissaan!
VastaaPoistaTodella hienon ja tärkeän, joskin mieleipiteitä jakavan ja herättävän aiheen otit esille! Ja näiden kommenttien lukeminen on ollut todella mielenkiintoista:) Olen aivan samoilla linjoilla sinun ja PikkuSannan kanssa, asioita pitää katsoa vähän avarammasta näkövinkkelistä, eikä kytätä niitä vartteja.Kyllä minäkin käyn usein ennen lastenhakua jakkupuvun kotona vaihtamassa ja jopa kosmetologilla:) Kolmen lapsen kanssa ei ole kiva väsyneenä liikkua missään, eivät ne lapsetkaan sinne kauppaan, ainakaan meillä, vapaaehtoisesti halua pitkän tarhapäivän jälkeen. Ja siinä ei kyllä ole kyse mistään lasten kasvatuksesta vaan ihan maalaisjärjestä, joka välillä tuntuu tällä nykynuorisolla olevan vähän hukassa:)
VastaaPoistaKiitos Mirka hyvästä tilityksestä. Mä en kyllä olisi uskonut, että sinä kertoisit olevasi välillä noinkin haavoittuvainen muiden mielipiteille. Kulje pystypäin nainen! :)
VastaaPoistaTuon Koon kirjoittama pointti harrastuksista on myös mielenkiintoinen. Jos aika oman perheen kanssa on niin arvokasta, niin lapset viettävät iltansa harrastuksissa? Minä olen halunnut pitää perheemme iltoja rauhoitettuna, juurikin siistä syystä että olemme jo pitkän päivän erossa. Ja myös siksi, että lapset saavat levätä ja rentoutua.
Tänä syksynä olemme kokeilleet harrastuksia ja olen tullut siihen tulokseen, että lienee meidänkin syytä aloittaa harrastusputki. Tähän nyt on pääasiallisin syy se, että monissa harrastuksissa lapset aloittavat ihan älyttömän nuorina ja viepäs sinne sitten 6v joka ei ole lajia edes kokeillut. Taidankin joku kerta kirjoittaa tästäkin, kun mun mielestä harrastuksissakin on lapsilla kohta verenmaku suussa. Ja mua nyppii sekin.
Yksi tuttava jo kysyikin, että onko mulla jäänyt käsityöt välistä, kun koko ajan joku "teema" pyörii mielessä. Vissiin kannattaisi hurauttaa pari saumaa saumurilla.
Otitpa tärkeän asian puheeksi. Minä en ymmärrä sitä, että me äidit niin hanakasti vedämme maton toistemme jalkojen alta, olemme susia lammasten vaatteissa. Äitiys on varmaan monelle arka paikka ja omaa statusta omissa silmissään nostetaan juuri näkemällä muiden virheet. Totuus kuitenkin on, että teitä on monia eikä yhtä ainutta oikeaa ole.
VastaaPoistaPäiväkodissa pitkän uran tehneenä tiedän, että pitkä päiväkotipäivä käy lapsellekin työstä, vaikkakin
se pitää sisällään leikkiä ja hyviä kavereita ja toivon mukaan myös tärkeitä, ihania hoitotätejä/setiä. Ihan ilman lomia se tuntuu jo julmalta. Mutta 15 minuuttia päivässä lisää hoitoaikaa - pieni hengähdystauko voi olla tarpeellinen, en usko, että se vahingoittaa ketään.. Sellainen voi jopa pelastaa kaikkien illan toisinaan. Kaupassakin voi mielestäni käydä ennen lasten hakua, hälyinen kauppa hälyisen päiväkotipäivän jälkeen ei ehkä olisi lapsen toivoma tapa viettää yhteistä aikaa. Tosin, joskus sitä vaan pitää mennä sinne kauppakeskukseen ostamaan niitä villasormikkaita ja talvihaalareita arki-iltaisinkin.
Jospa me äidit olisimme armeliaampia toisiamme kohtaan, luulen, että isät harvemmin toistensa isyyttä arvostelevat. Aina riittää toki ääritapauksia, mutta suurin osa vanhemmista ajattelee lastensa parasta valinnoissaan. Armeliaisuus näissäkään asioissa ei ole keneltäkään pois.
Erittäin hyvä kirjoitus! :) Jokainen perhe varmasti tekee niin, kuin parhaaksi näkee
VastaaPoistaOlen muuten itse ihmetellyt sitä, että klo 16.20 meidän pojat saattavat olla viimeiset lapset, jotka ovat enää päiväkodissa. Hmm.
:D
Kyllähän sitä päiväkodeissa tosiaan kaikenlaista näkee. Eihän se vartti silloin toinen tällöin missään tunnu. Vaan mitä virikkeitä ja kaveriseuraa se lapsi saa jos on usein sen viimeisen puolituntia ainoana lapsena päiväkodissa?! Työajoista johtuvat syyt ymmärrän, mutta kyllä ihmettelen jos takana on äidin/isän akkujen lataaminen omalla ajalla. Saatanpa sitä kaupassakäyntiäkin ihmetellä tällaisessa tilanteessa.
VastaaPoistaMiksi se joka hakee lapsen, käy myös kaupassa?? Tarkoitan tietenkin kahden vanhemman perhettä ;) On joo reissutyötä tekeviä, pitkää päivää painavia yms. puolisoita, mutta eikös tässäkin lapsen etu ajaisi edelle?
Kaikenkaikkiaan näissä päiväkotikeskusteluissa mua ärsyttää ne virikkeet ja kaverit! Kyllä täällä pääkaupunkiseudulla ainakin niitä kavereita saa ihan leikkipuistoista. Onpa siellä monenlaista virikettäkin tarjolla. Enkä mä usko, etteikö "normivanhemmat" sitä virikettä osaisi itsekin tarjota! Satujen lukemista, piirtämistä, leikkiä, askartelua...ei se sen kummoisempaa siellä päiväkodissakaan ole :)
Siinä on kuulkaa virikkeet aika kortilla, kun henkilökuntaa puuttuu, sijaisia ei saada, ryhmät on suuria.
Jos valta olis, niin ehdottomasti puolipäiväiseksi normiperheiden lapset jos molemmat vanhemmat kotona. Samaten jos toinen vanhemmista pienemmän sisaruksen kanssa kotona.
Silloin painitaan eri sarjassa, jos perheen elämäntilanne on sellainen, että lapsen edun mukaista on olla kokopäiväisesti päiväkodissa. Mutta ei silloinkaan 10:n tunnin maratonpäiviä.
Eihän se syyllistäminen sopivaa ole, mutta kyllä välillä voi/saa hieman provosoidenkin herätellä.
Ihan näin omaan kokemukseen perustuen olen huomannut, että lasten hoitopäivät kaikkiaan ovat lyhentyneet, vaikka vanhemmat sitten kävisivätkin kaupassa ennen hakuaikaa. Se on mielestäni osoitus arvojen muuttumisesta. Ymmärrän täysin, että kaikki eivät voi oman työaikansa tai elämäntilanteensa vuoksi tarjota lapsilleen kovin lyhyitä päiviä - siitä ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Meidän hoitohenkilökunnan tulisi pehmentää niiden lasten oloa, jotka viimeisksi jäävät, silloinhan on mitä parhain mahdollisuus antaa lapselle juuri sitä yksilöllistä huomiota, mitä resurssipulan takia toisinaan on vaikea antaa. Surkuttelu siinä tilanteessa ei lasta paljon auta.
VastaaPoistaMinäkin olen samaa mieltä, että subjektiivista hoito-oikeutta käytetään myös lapsen etujen vastaisesti. Kymmenen tuntia päiväkodissa, kun vanhemmat ovat kotona, on liikaa. Ehkä vielä joskus saadaan aikaiseksi sääntö, että kotona olevien vanhempien pitäisi hakea lapsensa viimeistään neljältä, silloin saataisiin vähät resurssit kohdistaa niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Mutta, tämä meni jo maailmanparannuksen puolelle :).
Oi Eloise, olitpa ihanasti sanonut tuosta, että henkilökunnan tulisi pehmentää lasten oloa :)
VastaaPoistaAnonyymille tuohon kaupassa käyntiin ja pitkähköihin työpäiviin pitää todeta, että valitettavan monella pääkaupunkiseudulla asuvalla tavallisesta 8 tunnin työpäivästäkin tulee pitkä, kun siihen laskee matkat päälle. Meillä miehellä menee 45min ja minulla 30-75min per suunta. Meillä vuorotellaan hakujen ja vientien suhteen (paitsi nyt kun lapset ovat edelleen varahoidossa ja minä lyhennetyllä työajalla) ja jos ruokaa tarvitsee pöytään saman päivän aikana on lapset hakevan pakko tehdä se tai muuten safka saapuu kotiin vasta kuuden maissa :( Monessa perheessä voi olla ihan sama juttu
Subjektiivinenhan se on päivähoito-oikeus. Eipä kai äitien tarvitse olla toisiaan ruoskimassa.
VastaaPoistaKyllä minäkin saan aina välillä kummia katseita, mutta olen antanut niiden mennä ohi. Isompi aloitti hoitonsa pakkotilanteessa ja viimeisenä vaihtoehtona, vaikka olin pienemmän kanssa kotona. Hän on siellä edelleen 7h/pv. Joka viikko on toki lyhyempiä päiviä tai vapaapäivä, kun on jotain virastokäyntejä tai muita. Rehellisesti sanoen, en pystyisi enkä jaksaisi järjestää hänelle toimintaa ja sosiaalista harjoitusta hänen tarpeidensa mukaisesti. Päiväkoti on ollut meille pelastus.
Pääkaupunkiseudulla ei monilla ole lainkaan sosiaalista turvaverkkoa, sukulaisten asuessa kaukana, näin meilläkin. Ei ole mahdollisuutta viedä lapsia mummilaan tai pyytää sukulaisilta hoitoapua kotiin. Se syö pidemmän päälle ketä vaan.
Hienot tatuoinnit pottailijalla :)
kiala: Pitää vielä kommentoida, että tuo lastenhoitoapujuttu on tärkeä pointti. Seuraan sivusta monia perheitä, joiden lapsilla on mahdollisuus päästä isovanhemmilleen jopa viikoittain. Samat perheet saattavat kritisoida toisten pidempiä päivähoitoaikoja. Meille hoitoapua järjestyy noin kolmesti vuodessa. Iltaisin tai viikonloppuisin joudumme vuorottelemaan kaikki menot. Aikuisten yhteisiin juttuihin ei voida koskaan lähteä, jos lapset eivät ole toivottuja mukaan. Ulkopuolista apua illoille ei todellakaan tee mieli palkata pitkien päiväkotipäivien jälkeen. Tästä syystä muutamat ylimääräiset hetket pk:ssa (jotta vanhemmat saavat hoitaa edes pakolliset asiat rauhassa) ovat erittäin tervetulleet!
VastaaPoistaMirka ja Kiala: olette ihan oikeassa tuon lastenhoitoavun kanssa, sillä on ihan älyttömän iso vaikutus kokonaisuuteen.
VastaaPoistaMe olemme myös siinä tilanteessa, että lapset saa vuorokaudeksi hoitoon pari kolme kertaa vuodessa. Hoito on töissäkäyvän anopin varassa.
Käytämme tuttua lastenhoitajaa aina kun hän on saatavilla (asuu osan vuotta muualla). Olemme kokeilleet myös muita hoitajia, mutta pojat vievät niitä kuin pässiä narussa. Esikoinen välillä toivoo oikein hoitajaa "sais taas tehdä ihan mitän haluaa".
Olisin varmaan nuupahtanut ilman ihanaa hoitajaamme. Hän tuli meille ekaa kertaa MLL:n kautta. Hoitosuhdetta kuvaa hyvin se, että naapurimme luuli todella pitkään, että hoitaja on joku meidän sukulaisemme :)
Kalliiksihan tuollainen lastenhoitajan avulla järjestetty vapaapäivä tulee, mutta kyllä jokaisen pitäisi saada joskus olla vaan.
Onpa todella hyvä keskustelu! Piti vielä lisätä, että nyt kun tytöt ovat osa-aikahoidossa, ehdin sillaikaa vauvan kanssa harrastaa vapaaehtoistoimintaa: käymme kerran viikossa katsomassa palvelutalossa asuvaa yksinäistä, pyörätuolissa olevaa puolisokeaa vanhusta. Joskus mies tuo tytötkin sinne "kerhon" jälkeen piipahtamaan. Siis tyttöjen hoidosta hyötyy myös kolmas osapuoli. (Ja näitähän asioita eivät ne paheksujat tiedä, niin kuin eivät sitäkään että mieheni ei ole kotona laiskuuttaan vaan erittäin kivuliaan kroonisen sairauden vuoksi.) Summa summarum: ei auta tuomita ketään, ennen kuin kulkee mailin tai kaksi hänen saappaissaan.
VastaaPoistaElma Ilona: "ei auta tuomita ketään, ennen kuin kulkee mailin tai kaksi hänen saappaissaan" on kyllä hyvin todettu.
VastaaPoistaÄitiys tuntuu olevan sellainen asia, jossa sorrutaan mitoittamaan asioita sen mukaan, mitä joku toinen jaksaa/kykenee tai on jaksanut. Kadulla on perhe, jossa äiti jaksaa hyvin hoitaa perheen 6 lasta. Ja toinen perhe, jossa äidillä on 2 akateemista loppututkintoa ja äiti jolla on rasvaprosenttina 1 alkava luku. Pitäiskö mun nyt kyetä johonkin noista tavoitteista vaiko kaikkiin? Vai kannattaisikohan minun mitoittaa tavoitteita ja periaatteitani omiin ja perheen voimavaroihin ja kiinnostuksen kohteisiin mitoitettuna?
Talven tullen en aio myöskään pestä pyykkiä avannossa vain koska isoäitini joutui niin tekemään ;)