Sivut

17. syyskuuta 2011

Miten meillä nukutaan?

Sitähän ei äkkiseltään tajua, kuinka tärkeä asia on, että missä paikassa lapsi nukkuu.

Jos lapsesi nukkuu vieressäsi, niin hänen on todella vaikea siirtyä omaan sänkyyn saatikka omaan huoneeseen. Pieni pallero köllii kainalossasi teini-ikäiseksi saakka. Hän ei saavuta ikätasoistaan kehitystä, ei pysty yökyläilemaan eikä leireilemään eikä itsenäistymään. Hänen tulee väistämättä häiriintynyt.

Jos lapsesi siirtyy liian aikaisin omaan sänkyyn saatikka omaan huoneeseen, hän kokee tulleensa hylätyksi. Kiintymyssuhde äitiin kärsii ja kaikkihan tietää, että lapsesta tulee väistämättä häiriintynyt.

Voit tietenkin kokeilla vaihtoehtoa, jossa ei nukuta oikeastaan lainkaan. Ehkä vartin pätkiä. Nukkumisen estäminen on vanha kidutuskeino. Pitkäaikaisella käytöllä koko perheestä tulee ihan varmasti häiriintynyt.

Kannattaa sisäistää lähtötilanne, niin silloin jokainen nukuttu yö ja se, että lapset ovat samanlaisia (ellei peräti hippasen kehittyneempiä) kuin edellisenä päivänä on VOITTO.

***
Minulle uni on todella tärkeää. En enää pärjää vähillä tai huonoilla yöunilla. Käsittääkseni tarvitsen unta keskimääräistä enemmän. Riittävän unen saaminen kolmen lapsen kanssa on välillä ollut hankalaa. Osa itseaiheutettua hankaluutta -osa olosuhteita.

Ennen esikoisen syntymää olin tehnyt päätöksen, että vauva nukkuu samassa huoneessa omassa kopassaan ja sitten vähän isompana siirtyy omaan huoneeseen. Esikoinen oli pienenä huono nukahtamaan ja huono uninen. Pidimme tassuttelu-unikoulua. Poika sairasteli paljon, ja silloin auttoi ainoastaan vieressä nukkuminen. Omaan sänkyyn ja etenkin huoneeseen totuttelu vaati taas tassuttelun. Meillä tassutteluun meni aina 3 yötä joskus jopa 5. Kun poika nukkui omassa huoneessaan joka yö tuli herätys tai useampi.

Melkein kahden vuoden yrittämisen jälkeen oli pakko luovuttaa. Siirsimme esikoisen pois pinniksestä ja omasta huoneesta lastensänkyyn meidän viereen. Yöt rauhoittuivat todella paljon. Vieläkin poikaa piti tyynnytellä öisin, mutta käden päälle laittoi auttoi ja sehän sujui kätevästi omasta sängystä.

Syntyi keskimmäinen. Oma elimistöni kävi hormoonihuuruissa sellaisilla kierroksilla, että uneni oli todella katkonaista. Heräsin vauvan jokaiseen sätkäykseen ja tuhinaan. Tässä vaiheessa perheemme siirtyi nukkumispolitiikkaan "What ever works!" Siis ihan sama, kuka nukkuu missäkin, kunhan saadaan kaikki unta.

Siirryimme ratkaisuun, jossa mies nukkui parisängyssä vauva vieressään ja esikoinen toisella puolella omassa sängyssään. Minä nukuin eri huoneessa ja kävin syöttelemässä vauvaa. Vauva jäi miehen viereen nukkumaan, koska siirtoyritys herätti hänet aina. Mies eikä esikoinen ei heränneet vauvan itkuun.

Kuopus puolestaan oli mallia tissitakiainen. Ainoa vaihtoehto oli nukkua hänen vieressään. Hän nukkui hiljaa ja sikeästi, mutta oli toivoton yösyöppö. Isommat pojat puolestaan siirtyivät kerrossänkyyn. Mies nukkui heidän kanssaan samassa huoneessa. Kahden villikon nukuttelu oli hermoja raastavaa puuhaa, muuten ratkaisu oli toimiva. Keskimmäinen oppi todella nopeasti nukkumaan omassa sängyssään, vaikka oli siirtoon saakka nukkunut isin vieressä.

Tänä päivänä huono uninen esikoinen nukahtaa todella nopeasti ja nukkuu sikeästi omassa sängyssään. Keskimmäinen on huonompi nukahtamaan, mutta nukkuu yönsä aika hyvin. Jos hän herää yöllä, riittää että huoneessa on joku muu, hänen ei tarvitse enää päästä kenenkään viereen. Keskimmäinen osaa halutessaan nukahtaa itse.

Kuopus ei vieläkään osaa nukahtaa yksin eikä pärjää yötä ilman aikuista, hän herää jossain vaiheessa ja tunkee viereen. -onneksi hyväunisen isin viereen. Lasten ollessa terveitä en ole yli vuoteen herännyt yöllä. Mies on saanut muutaman herätyksen enemmän. Miehen kanssa nukumme samassa sängyssä edelleen satunnaisesti.

Ja mikä olikaan vuodatuksen pointti? Minusta ei ole väliä sillä, miten, missä ja kuinka nukutaan. Omassa sängyssä, samassa sängyssä, omassa huoneessa tai vaikka sohvalla. Pääasia, että nukutaan!

PS. Pitihän minunkin aikoinaan kysyä asiantuntijalta perhepedistä. Pelkäsin, että voinko kierähtää vauvan päälle unissani. Asiantuntija sanoi, että terve normaalisti nukkuva aikuinen, joka ei käytä päihteitä ei unissaan kierähdä vauvan päälle. Eihän aikuinen putoa sängystäkään. Samalla lailla unessa "säilyy tietoisuus" siitä että vauva on vieressä.

Joskus voi meillä saa rakentaa itselleen ihanan unimajan.
Siellä se uni maistuu makeimmalta.


Miksei voisi nukkua Star Wars naamari naamalla?

10 kommenttia:

  1. Junnu sanoi yksi aamu tällä viikolla mulle ja miehelle "yleensä isit nukkuu äitien vieressä, mutta tässä perheessä se ei onnistu, koska minä menen yöllä äidin viereen". MInä ja mies naurettiin ja junnu loukkantui. "Mummi on sanonut". Pitihän se arvata. Anoppi ei mulle enää jaksa sanoa samaa vanhaa virttä eli parisuhde kärsii kun nukutte eri huoneissa. Ei siis mua enää yritä syyllistää, mutta junnun kautta kiertotietä.
    Mulle joskus neuvolassa sanottiin että jos teille kaikille sopii teidän nukkumajärjestelyt, niin HYVÄ, muita ne saattaa häiritä enemmän. How true. Meillä on ollut miljoona eri järjestelyä. Nyt mies nukkuu sohvalla ja junnu omassa sängyssään kunnes yöllä hiippailee mun viereen :)

    pinkki

    VastaaPoista
  2. Fru Kepponen; enpä voisi olla enempää samaan mieltä kanssasi. Todellakin on pääasia että nukutaan.

    Esikoisemme on ollut aina supernukkuja. On puolivuotiaasta asti nukkunut omassa huoneessa täydet yöunet. Nykyisin kiipeää välillä viereemme öisin, mutta se ei haittaa, koska en siihen herää, eikä mieskään.

    Mutta sitten kuopuksemme... poika on nukkumisen mittapuulla ihan murheenkryyni. Öisin heräillään ja HUUDETAAN, lujaa. Välillä saattaa olla muutaman viikon hyvä nukkumisjakso mutta sitten taas joku flunssa, matka tms. sekoittaa pakan. Ja parhaimmillaan koko perhe sitten valvoo, kun pikkumies huutaa palosireeninä keskellä yötä.

    Kaikki lailliset keinot on käytetty, laittomiin en ryhdy, joten mikä neuvoksi? Ei kai muu kuin aika. Siihen asti: krooooh, krooooh.

    VastaaPoista
  3. Minà hieman pelkààn tuota kieràhtàmistà. Varsinkin tàn jàlkimmàisen kanssa uni oli niiiiin katkonaista monen monta kuukautta, ettà àitillà oli àlytòn vàsy. Vàlillà kun heràsin en tiennyt oliko yò vai pàivà ja missà vauva, joten vaikka on kuinka selvinpàin ja pàihteetòn niin olen silti varuillani. Minà kuulun niihin jotka òisin myòs sàpsàhtelee paljon, kun "tipun" vaikka jostain....en siis oikeasti, mutta unessa.

    Samaa mieltà kuitenkin ettà kukin nukkuu missà tahansa, kunhan nukkuu :D

    VastaaPoista
  4. Mulle tuli tästä kirjoituksesta hyvä mieli.

    Meillä ei lapsi nuku omassa sängyssä ja mies nukkuu lapsen jatkettavassa sängyssä monena yönä. Tietenkin kaikkien tuttavien muksut menee itse omiin sänkyihinsä. Tää on harmittanut mua.

    Ihanaa, että on muitakin samassa tilanteessa. Hyvä, että sä osaat olla stressaamatta tilanteesta. Mä yritän myös.

    VastaaPoista
  5. Tämä oli hyvä juttu, olen ihan samaa mieltä yleisemminkin: kaikki tavallaan kunhan toimii!!
    Meillä tyttö oli pienenä huono nukkumaan, ekat kolme kuukautta mentiin max. 2-3 tunnin unilla,sen jälkeen puoli vuotiaaksi onnistui ajoittan nukkumaan jopa 5-6 tuntia ilman "ruokailua". Tässä vaiheessa itse aloin hyppimään seinille väsymyksestä, kun lapsi ei pulloon koskenut, niin se oli aina mun herättävä. Ärsyttävää oli myös miehen asenne, hänen täytyy saada nukkua, koska hän käy töissä... >=/
    7 kuukauden kohdalla tuli tytölle häätö omaan huoneeseen ja parin yön jälkeen sinne siirryin myös minä, samoihin aikoihin loppui myös tissibaari. 3-4 kuukautta meni, että tyttö oppi nukkumaan itsenäisesti suht kunnolliset yöunet ja minä sain siirtyä takaisin omaan sänkyyn.
    Kiitoksena alun hankaluuksista viimeiset melkein viisi vuotta tyttö on nukkunut todella hyvin, käy nätisti, itsenäiseti iltasadun jälkeen nukkumaan ja satunnaisesti nukkuu vielä päikkäreitä, jopa oma-aloitteisesti!!

    VastaaPoista
  6. Pinkki: Ymmrrän, että junnun toteamus nauratti :)

    Ne, jotka kokevat, että parisuhde kärsii eri vuoteissa nukkumisesta, kai yleensä onnistuvat järjestämään itsensä samaan sänkyyn? Mutta täytyy tunnustaa, että tuota käsitystä yhteisen sängyn merkityksestä parisuhteelle olen minäkin miettinyt muutama vuosi takaperin. Ja varmaan siksi yritinkin niin pitkään tsempata esikoista omaan sänkyyn ja huoneeseen. Unentarve voitti kuitenkin. Mitä iloa siitä yhteisestä sängystä on, jos päivisin on väsymyksen takia kaikille vihainen ja illalla kaatuu tajuttomana ruhona omalle sängynpuoliskolleen?

    Fru Citron: Toivottavasti aika auttaa pojan kanssa. Voimia!

    Koo: Meillä vielä haaveillaan tuosta kiltisti ja itsenäisesti nukkumaan menemisestä. esikoinen saattaa tehdä sen ihan väsymyksensä takia. Kaksi muuta ei :(

    Ciacy: Minäkin aika usein näen nukahtaessani unta, että putoan. Olen lukenutkin oikein hyvän artikkelin tuosta. Normaali ilmiö, jossain unenvaiheessa lihastonus laskee ja se aiheuttaa sen nykäyksen ja osa näkee siihen liittyvän unen. Siinä sitä vaan kroppa rentoutuu. Itse en tosiaan enää usko, että terve ja raitis aikuinen kierähtää lapsensa päälle. Mutta ymmärrän, että jos asia huolestuttaa, niin silloin on vaikea tai jopa mahdotonta nukkua pienen kanssa samassa sängyssä.

    Anonyymi: Eiköhän mies joskus pääse sieltä lastensängystä takaisin omaansa :) Meillä on tuttavapiirissä huono unisia lapsia, niin "onneksi" on ollut vertailukohtaa. On niitäkin tuttavia, joiden lapset ovat vauvasta saakka nukkuneet pitkät yöunet. Sitten tässä huonounisten sakissa ne vanhemmat ovat olleet aika hissukseen ja todenneet vain olevansa uniasioiden suhteen onnekkaita.

    VastaaPoista
  7. Meillä esikoinen nukkunut 8 viikon ikäisestä yöt heräämättä ja omassa sängyssä.

    Kuopus 1v11kk ei ole nukkunut varmaan yötäkään heräämättä ainakin paria kertaa. Välillä riittää kun käy viemässä tutin suuhun, toisinaan taas saattaa kiljua ja kirkua jopa 2 tuntia putkeen ja mikään ei auta saamaan lapsosta hiljaiseksi. Omassa sängyssä nukkuu, ekat 9kk meni tosin perhepedissä. Karkaa myös öisin sängystä vaikka nukkuu pinnasängyssä ja on kääritty unipussin sisään. Välillä aamuisin tuntuu ettei ole yöllä nukkunut ollenkaan.

    VastaaPoista
  8. Vera: tsemppiä! Toivottavasti yönne rauhoittuvat pian!

    VastaaPoista
  9. Kiitos, sitä mäkin toivon =)
    Eilen ei nukuttu edes päikkäreitä, kolme tuntia yritin saada lapsen pysymään sängyssä, sitten luovutin. Ajattelin että nukkuupa paremmin yönsä. Niinhän sitä luulisi, nukahti kuin tukki puol 9, mutta heräsi sen jälkeen tunnin välein, kunnes valvoi taas puol 1-puol 3. Eli itse tuli valvottua tonne puol kolmeen. Tais herätä vielä joskus 5-6 aikaan, silloin olin jo kuitenkin niin väsynyt etten oikeastaan enää reagoinut koko asiaan.
    Ainoa joka meillä ei herää on vanhempi poika, nukkuu kuin tukki vaikka seinän takana häiriköidään.

    VastaaPoista
  10. lähtökohtahan on se, että terapiaa tarvitaan. Täytyy vain luottaa siihen, että koko lauma saa tukkualennusta (niin minä aikakin uskottelen itselleni!);)

    Ja uskokaa pois - pienten äidit - sen sijaan että itkisit öistä väsymystä, tuleekin vielä päivä jolloin ruikutat siinä sängyn vierellä että herää jo, pitää mennä kouluun!


    Meillä koko lauma oli aikoinaan huono- ja vähäunisia ja itselläni se kulminoitui melkoiseksi unettomuusvyyhdiksi, jota en mielelläni enää muistelekaan - sympatiat kaikille, jotka tässä kurimuksessa vielä elävät1

    Ja jos jotain olen näinä harrastelijakasvattajavuosinani oppinut, on se, että on olemassa yksi ainoa hyvä tapa: se, joka sopii juuri itselle.

    VastaaPoista