Tälläinen kasarityylinen paita on jo jonkin aikaa ollut valmiina esikoiselle. Itse tykkään kankaista tosi paljon. Hihoissa voimakasta limeä, ei nyt ihan sitä 80-luvun neonvihreää, mutta ei paljoa puutu. Tummansinisessä osassa seikkailee jääkarhuja talvimaisemassa, jossa limet revontulet. Kuviokangas Eurokankaan palalaarista, myyjät ensin meinasivat, että ei mun kannata tuollaista ostaa :) Ja joku toinen höhlä oli sen toisen puolen ostanut, kun kävin sitä jälkeenpäin kyselemässä. Mua on alkanut miellyttää voimakas lime ja kohta varmaan myös pinkki. Kaiholla muistelen Torstain takkia, jossa oli yläosa valkoinen, alaosa turkoosi ja välillä neonvärinauhat somisteena. Revittyihin farkkuihin en aio siirtyä.
Piti vaihtaa kuva, kun lime se aina vaan vääristyy kuvatessa
Tekeminen oli tällä kertaa tuskainen projekti. Kaava oli todella surkea! Koska olen tehnyt samasta kirjasta muitakin juttuja, en vaivautunut vertaamaan kaavaa mihinkään. Etu- ja takakappaleet oli ihan mielettömän leveät ja pitkät, hihat leveät mutta lyhyet. Piti sitten improvisoida tuollaiset jatkeet. Ompelukaan ei sujunut, kaula-aukon niska on lerppu ja monta muuta pikkuvikaa. Esikoinenkin tykkää kankaista ja nuo pienet viat ei onneksi näy päällä. Täytyy sitten seuraavaan tsempata parempaa jälkeä.
Mulle iski aivan järkyttävä kesäflunssa, en muista milloin olisin viimeksi ollut näin kipeä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä jokaikistä lihasta kropassa särki, pää meinasi räjähtää ja hiki virtasi. Vasta yhdistelmällä ibuprofein, parasetamol ja naproxen pystyi sentään makaamaan sängyssä. Vuorokauden tärisin ja sitten alkoi helpottamaan. Nyt on vaan ihan järkky räkä ja vähän kurkkukipua. Ja kyllä ottaa päähän sairastaa. Ulkona olisi kivat ilmat, miljoona hommaa odottaa tekijäänsä. Eikä tässä kotiäitiydessä tunneta sairauslomaa. Miehen oli pakko ottaa päivä vapaata, kun ei pystynyt potkimaan mua sängystä ylös. Täksi aamuksi sain onneksi babysitterin ulkoiluttamaan kuopuksen ja isommat ovat päiväkodissa. Ketuttaa. Onneksi on viikonloppu alkamassa. Voi olla tänä ilta sorrun tolkuttomaan suklaansyöntiin ja webbikauppojen askarteluihanuuksien ostamiseen. Ja piti vaan valittaa. Olen hyvä siinä ;)
Hyvää viikonloppua
PS. Helkkarin kakara keskiviikkona istui viereeni ja pyysi saada silittää minua. Aikansa silitettyään hän kuiskasi korvaani: "Äiti mä rakastan sua".
Ja samassa äiti unohtaa kaiken. Mitkä ihmeen Geoxin loaferit? Ei kai mulla sellaisia ole ikinä ollutkaan...
Kivalta tuo paita näyttää! Eipä niitä takkuiluja kyllä tosiaan päälle päin huomaa.
VastaaPoistaSairastelu on rasittava... Onneksi teillä varasuunnitelma B antoi mahdollisuuden vähän lepäillä :).
Lasten vähemmän ihastuttava käytös ja touhu saa kyllä takuulla jokaisen äidin joskus sietokykynsä rajoille, mutta onneksi -onneksi- antavat myös sellaisia hetkiä, joita ei mikään tässä maailmassa voisi korvata :)!