Tarina on seuraavanlainen: keskimmäinen heräsi ulkoa vaunuista päiväunilta. Tämä oli ihan poikkeuksellista (ei nuku rattaissa) ja kaveri oli aika pöllämystynyt sisälle tullessaan. Poika on käynyt jo pidempään potalla, mutta aika paljon pidämme kuitenkin vielä vaippoja, etenkin kotoa poissaollessa. Hetken päästä poika halusi pissalle ja vaipan pois, toin potan. Yhtäkkiä pikkujätkä sai ihan hepulin ja kieltäytyi istumasta potalle. Kaveri juoksi eteiseen pissahätäänsä huutaen ja minä potan kanssa perässä. Kielsin vielä pissaamasta minkään tavaran päälle. Poika huutaa minulle: "Mä en haluuuuu pissata pottaan" ja samalla lorottaa mun Geoxin loaferin about puolilleen.
Geoxin pohjan hengittävät reiät sitten hönkivät pissaa ulkopuolelle ;) Kenkähän meni pilalle ja harmistuksessasi huutaessani pojalleni kutsuin häntä myös helkkarin kakaraksi. Ja on ihan mahdollista, että lipsahti vieläkin voimmakkaampi h-sana. Illalla esikoinen suuttui veljelleen ja kuinka ollakaan talossa kaikui "Helkkarin kakara! Mä en jaksa tuollaista käytöstä!". Oli ihan samanlaiset painotuksetkin kuin äidillä :) Juu, juu, juu, kyllä esikoinen muisti vielä kertoa, että äitikin kutsui keskimmäistä helkkarin kakaraksi.
Illalla yritin vielä keskustella keskimmäisen kanssa ja selitellä, miksi ei saa pissata toisten kenkiin. Kysyin pojalta, että mitäs äiti nyt pitää jalassa, kun äidin kengät meni pilalle. Poika vaan tuhahti ja totesi "Pistä Crocsit". Esikoisella olisi moisen puhuttelun jälkeen leuka väpättänyt.
Mutta hei katsokaa, onhan ne nukkuessaan ihan syötävän söpöjä.
Ajatuksenani on alkaa kirjoitella myös niitä kaikkia ihania juttuja pojistani, jotta muistaisin ne myöhemmin.
Tänään vielä täytyy jelppiä lisää Hannaa ja Mimoa muutossa. Alkaa olla taisteluväsymystä ja musta ihan pätevä ratkaisu olisi pudotella loput kamat parvekkeelta ja paeta paikalta :)
Terveisin: vähän väsynyt äiti
heeh :D
VastaaPoistamyös pelastusarmeija on käynyt mielessä pitkinä lamputtomina kaurismäkimäisinä tunteina. :D
No voi ei! Olis multakin saattanut päästä suusta vaikka ja mitä. Voi hyvin kuvitella tilanteen!
VastaaPoistaKiva jos alat kirjoitella enemmän kaikista sattumuksista! On sitten joku kehen samaistua :D
Tuollaiset asiat monesti unohtuu kun aikaa kuluu.
No mä en sentään huutanut meidän 1-vuotiaalle, joka oli lykännyt pökäleen siihen mun mustaan juhlakenkään. Ei se olisi auttanut, kun toinen on vielä siinä "hymyilen kuin jakoavain" -iässä. Mutta Isoveli olisi saanut huutia varmaan ihan samalla lailla kuin teillä!
VastaaPoistaJoku on sanonut, ettei kukaan rakasta lapsiaan niin paljon, etteivät ne olisi parhaimillaan nukkuvina!
juu, nukkuvina ne meidänkin lapsoset ovat ihanimmillaan ;o)
VastaaPoistatäytyy sanoa, että mukavaa kuulla tällaista(kin). itsellä saattaa sammakko jos toinenkin päästä tiukan paikan tullen (ja niitähän riittää) ja sitten saa korvat punaisina kuunnella sanomisiaan myöhemmin :o) pahimpia kirosanoja olen onnistunut toistaiseksi välttämään, jokunen *kele on joskus päässyt poikien kuullen, mutta se ei toistaiseksi ole onneksi tarttunut vielä.
koita vain ajatella, että pojallasi on hyvä maku, kun tuollaisen paikan keksi ;o)
Hehheh. Jälkeenpäin näille jaksaa jo nauraakin. Itselläni pääsee sammakoita turhankin usein. Esikoinen tosin toimii meillä kielipoliisina "äiti, nyt tuli ruma sana"...
VastaaPoistaHih, hauska huomata, että teilläkin on välillä samanmoista meininkiä kuin meillä! : ) Arvaan kyllä, että siinä tilanteessa ei yhtään naurattanut; ei olisi minuakaan.
VastaaPoistaItsekin mietin, että pitäisi kirjata tarkemmin niitä kivoja sattumuksia myös. On minulla yöpöydän kaapissa kirjanen, johon olen ajatuksia molemmista tyttösistä kirjaillut, mutta nuo tuollaiset päivittäiset hauskat jutut meinaa jäädä silti unholaan, kun niitä ei ehdi kirjoitella ylös heti.
Ja juu, nukkuvina ne on ihan enkeleitä, aina.