Kortteja ja rantaelämää

Olen viettänyt kotijuhannusta kuopuksen kanssa. Isommat pojat olivat isänsä kanssa mummilassa perinteisissä suvun juhannusjuhlissa. Tänään kotiutui väsynyttä ja nokista sakkia -pojat olivat hoitaneet kokon jälkisammustusta :)

Meillä on mieheni kanssa hääpäivä juhannusaattona, tuli 10 vuotta täyteen. Hääpäivän kunniaksi olimme siis eri osoitteissa. Mieheni antoi minulle ihanan lahjan ennen lähtöään. Minä olen aikeissa järjestää jotain tosi pienimuotoista viikolla. Mieheni ojensi hääpäivän aamuna minulle kaksi upeaa leimasinta. Olin ihanasti yllätetty. Sitten vasta olinkin yllätetty, kun selvisi, että lahjoja oli kokonainen kassillinen :)

Pikkaisen ehdin kuopuksen hoitamiselta testailemaan uusia tarvikkeita (ja vanhoja myös.) Ensimmäinen kortti on p*askarteluhaasteeseen #45, jossa pitää olla kortissa keltaista. Toi leima on minusta tosi kiva. Teksti on vielä toistaiseksi irti, jos saisin hankittua dymoon lisää "nauhaa".

Sitten tein tälläisen varsin kokeellisen CD-kortin. Olisin halunnut käsitellä pinnan värilliseksi, mutta lähin askarteluliike ei myynyt sopivaa mustetta. Piti improvisoida. Vetäisin kynsilakalla. Kolmella eri helmiäislakalla. Tuon kuvaaminen oli ihan mahdotonta, ikävästi se vaalein helmiäinen näkyy tuollaisena tuhruna. Kortin tein Koukussa kortteihin haasteeseen.

Ja sitten vielä hääpäiväkortti rakkaalle.

Lähes oikeaan juhannustunnelmaan pääsee kaupungissakin, tässä lähistöllä on kivoja rantoja ja maisemia. Torstaina kävimme uittamassa varpaita suosikkirannallamme jossa tuoksuu meri, ruusut ja paahtuneet neulaset. Oli aivan ihana päivä. Tälläistä lisää kiitos.

Puolen yön aikaan

Puolilta öin on ihan kiva puuhastella omia juttuja. Päivän touhut kyllä vaativat veronsa ja välillä tulee tehtyä ihan käsittämättömiä mokia. Kuten juuri äsken. Mallista piti kirjoittaa, että prinsessa. Miehelle naureskelin, että nyt pitää olla tarkkana, ettei tule pinsessa. Noh, ei tullut pinsessaa vaan prisessa :( Onneksi oli varakappale. Olen nimittäin menossa huomenna pienen neidon ristäisiin ja puuhailin vähän lahjalle oheisrekvisiittaa.

Neidille kortti. 

Kortissa käytin Bodils scrappeverden blogista downloadaamaani digileimaa. Kannattaa tsekata -ilmaisia digileimoja. Väritetty chalkseilla.

Se varakappale tyynynliina.

Aikasempina öinä olen hiukan ommellut. Ikasyriltä hankkimastani tähtitrikoosta tuli paita esikoiselle ensi syksyksi. Kokona reilu 128cm. Siis missä vaiheessa mun pieni poikani on kasvaa hurahtanut noin isoksi? Ja kerrankin sujui homma alusta loppuun ilman ongelmia. Kun vielä jaksaisi loput langat päätellä. Onpahan taas tullut vaan heitettyä paita lattialle kuvausta varten.

Ihana kolmen suora. Mun suosikit: kortit, kankaanpainanta ja ompelu. Ja yläkerrassa nukkua tuhisee toinen kolmen suora.

Asiasta kuudenteen. Meillä pojat leikkivät naapurien tyttöjen kanssa paljon. Sujuvasti leikit vaihtuvat prinsessoista merirosvoiksi ja välillä painitaan ja joskus tönitään ja muksitaankin. Mutta kyllähän välillä hymyilyttää, kun pojat leikkivät niin tohkeissaan Littlest Petshopeilla ja ruinaavat, että naapurin tyttö toisi koko pets-arsenaalinsa leikkiin -asusteet myös. Alakuvassa kuopuskin on huolittu yläsänkyyn pets-leikkiin mukaan. Lienee turha mainita, että tottakai pojilla on pieni määrä omia petseja :)

Aurinkoa, sadetta ja p*askis #43

Ekaksi p*askarteluhaaste. Haasteessa piti tehdä leimalla 3D-kuva. Paperellasta tilasin joku aika sitten aivan ihanan 3D-perhosleiman, joka on odotellut käyttöönottoa. Kaunis leima. Värittelin vesiväreillä, perhosen sävyt olisivat saaneet olla tummemmat ja ruskeammat. Mutta tällä mennään. Taustana kaunis Marimekon lautasliina. Tykkään niistä paljon.

Pojat pitävät ajatukset niin tiukasti arjessa, että ei voi kun eteenpäin taaplata ja illalla kaatua sänkyyn. Viikolla taloutemme olikin kuin mustalaisleiri, naapurintytöt ovat olleet meillä leikkimässä ja syömässä melkein joka päivä. Torstain saldo oli 6 lasta, 3 aikuista ja koira -vilskettä riitti. Uimakelit vaihtui hetkessä ulkotakkikeleihin ja sitten sateeseen ja tuuleen.

Tee-se-itse vesiliukumäki. 

Tuohon altaaseen mahtui 5 muksua :)

Kun sataa on hyvää aikaa maalailla. Siihen täytyy keskittyä.

Lauantaina vietimme Helsinkipäivää Mellunkylän paloasemalla. Pojat nauttivat täysillä, pääsivät sisään paloautoon, ambulanssiin, kiipesimme sateessa ylös torniin, kiersimme paloaseman sisätilat ja harjoittelimme ensisammutusta. Ulkona järjestetty mönkijäkyyti jäi sateen takia väliin.

Ja mitäs ikiliikkujat tekivät tänään? Heittivät superihanan babysitterimme kanssa 6 tunnin reissun Kansallismuseoon. Oli kuulemma hieno ja todella hauska paikka. Ja nyt kaverit ovat pomppineet kohta 2 tuntia trampoliinilla. Mistä tuo energia kumpuaa? Mistä? Ja miten siitä vois siirtää edes 10% äidille?

Tyhjää

Aivot lyö ihan tyhjää, mitään järkevää ei oikein liiku päässä. Saimme tietää läheisemme sairastuneen vakavasti ja tiedon aiheuttama epätodellinen fiilis vaan jatkuu. Piti kirjoitella viikonlopun kepposreissusta, puistoilla ja ommella keskeneräisiä, mutta nyt ei vaan kykenekään kovin aloitteelliseen toimintaan.

Ennen uutisia valmistui tällainen vintagekortti. Oon muuten ihan hurahtanut näihin vintagejuttuihin. Jälleen itse tulostettu kuva. Olen googlaamalla etsinyt ilmaisia vintage-kuvia, joita voi omiin töihinsä käyttää. Kun vielä löytäisin työkalujen kuvia. Kortin olen tehnyt Koukussa kortteihin yhteisön Vintage-haasteeseen. Tykkään itse hirmusti tuosta kuvasta ja vihreästä Papermania paperista.

Muumilaaksossakaan ei mene hyvin. Ainakaan pelilaudan Muumilaaksossa. Sinne on julistettu ulkoliikkumiskielto. Paikalle vyöryi tankki.

Pojat mummolassa

Kortteja

Lauantai-illan piristykseksi tein kortteja, kolmeen eri haasteeseen.

Aloitan Arkkikaupan haasteesta. Malli on aivan ihana. Sen verran sovelsin, että pienempien kuvien korkeus ei ole yhtä suuri kuin isompien. Jälkikäteen totesin, että olisi vaan pitänyt noudattaa mallia pilkulleen. Vintageautot itse tulostettu. Taustana ihanaa kangasmaista intialaista paperia.

Sitten p*askarteluhaaste. Haasteessa piti käyttää neljää eri leimasinta. Teki tiukkaa, että sain 4 kasaan. Leimat: taustapaperi tehty kukkaleimasimella, siilileima ja siihen lisätty perhosleima ja sydänleima oikeassa yläkulmassa. Väritetty vesiväreillä, kun en vieläkään osaa päättää, että ostaisinko e-n-s-i-n Promarkerit vai Distressin täyttöpullot. Koska tuo kuvien editointi on edelleen ihan tuskaa, niin valitettavasti kuvassa myös nuhjuinen kylppärinmatto :(

Koukussa Kortteihin yhteisössä on myös korttihaasteita ja siellä olen allaolevan kortin julkaissut. Kyseisessä haasteessa piti käyttää vihreää, valkoista ja oranssia. Tämäkin väritelty vesiväreillä.

Tykkään kovasti noista erilaisista korttihaasteista, koska
a) tulee tehtyä kortteja
b) tulee tehtyä hiukan erilaisia kortteja kuin muuten tekisin
Kortteilun mukava puoli esim vaikka ompeluun verrattuna on, että valmista tulee ihan eri tahtiin. Vaikka kyllähän noihinkin saa aikaa kulutettua. Jos välillä ei meinaa kortit onnistua lainkaan, niin ainainen ongelma on korttien valokuvaus. Tänään kuvasin ulkona luonnonvalossa ja sekin syö korteista värit. Valokuvaus- ja kuvankäsittelykurssi olisi tarpeen.

Sen verran on sunnuntai ottanut koville, että kunhan saan tuon viimeisen epelin nukkumaan, tai edes lopettamaan huutamisen, niin pakenen korttien maailmaan tai ompelukoneelle :)

Kasarityyliä ja kaamea kesäflunssa

EDIT: piti vaihtaa paidan kuvaa, kun alkoi jurppia, kun se lime näytti niin hailakalta vaaleanvihreältä.

Tälläinen kasarityylinen paita on jo jonkin aikaa ollut valmiina esikoiselle. Itse tykkään kankaista tosi paljon. Hihoissa voimakasta limeä, ei nyt ihan sitä 80-luvun neonvihreää, mutta ei paljoa puutu. Tummansinisessä osassa seikkailee jääkarhuja talvimaisemassa, jossa limet revontulet. Kuviokangas Eurokankaan palalaarista, myyjät ensin meinasivat, että ei mun kannata tuollaista ostaa :) Ja joku toinen höhlä oli sen toisen puolen ostanut, kun kävin sitä jälkeenpäin kyselemässä. Mua on alkanut miellyttää voimakas lime ja kohta varmaan myös pinkki. Kaiholla muistelen Torstain takkia, jossa oli yläosa valkoinen, alaosa turkoosi ja välillä neonvärinauhat somisteena. Revittyihin farkkuihin en aio siirtyä.

 Piti vaihtaa kuva, kun lime se aina vaan vääristyy kuvatessa

Tekeminen oli tällä kertaa tuskainen projekti. Kaava oli todella surkea! Koska olen tehnyt samasta kirjasta muitakin juttuja, en vaivautunut vertaamaan kaavaa mihinkään. Etu- ja takakappaleet oli ihan mielettömän leveät ja pitkät, hihat leveät mutta lyhyet. Piti sitten improvisoida tuollaiset jatkeet. Ompelukaan ei sujunut, kaula-aukon niska on lerppu ja monta muuta pikkuvikaa. Esikoinenkin tykkää kankaista ja nuo pienet viat ei onneksi näy päällä. Täytyy sitten seuraavaan tsempata parempaa jälkeä.

Mulle iski aivan järkyttävä kesäflunssa, en muista milloin olisin viimeksi ollut näin kipeä. Keskiviikon ja torstain välisenä yönä jokaikistä lihasta kropassa särki, pää meinasi räjähtää ja hiki virtasi. Vasta yhdistelmällä ibuprofein, parasetamol ja naproxen pystyi sentään makaamaan sängyssä. Vuorokauden tärisin ja sitten alkoi helpottamaan. Nyt on vaan ihan järkky räkä ja vähän kurkkukipua. Ja kyllä ottaa päähän sairastaa. Ulkona olisi kivat ilmat, miljoona hommaa odottaa tekijäänsä. Eikä tässä kotiäitiydessä tunneta sairauslomaa. Miehen oli pakko ottaa päivä vapaata, kun ei pystynyt potkimaan mua sängystä ylös. Täksi aamuksi sain onneksi babysitterin ulkoiluttamaan kuopuksen ja isommat ovat päiväkodissa. Ketuttaa. Onneksi on viikonloppu alkamassa. Voi olla tänä ilta sorrun tolkuttomaan suklaansyöntiin ja webbikauppojen askarteluihanuuksien ostamiseen. Ja piti vaan valittaa. Olen hyvä siinä ;)

Hyvää viikonloppua

PS. Helkkarin kakara keskiviikkona istui viereeni ja pyysi saada silittää minua. Aikansa silitettyään hän kuiskasi korvaani: "Äiti mä rakastan sua".

Ja samassa äiti unohtaa kaiken. Mitkä ihmeen Geoxin loaferit? Ei kai mulla sellaisia ole ikinä ollutkaan...

Helkkarin kakara!

Yhdessä seuraamassani blogissa vaihtelimme ajatuksia ja tuntemuksia siitä, kun äiti huutaa lapsilleen. Tulipas taas tehtyä oikein tyylipuhdas rääkyminen. Nyt pystyn jo näkemään tämänkin tapahtuman koomiset puolet.

Tarina on seuraavanlainen: keskimmäinen heräsi ulkoa vaunuista päiväunilta. Tämä oli ihan poikkeuksellista (ei nuku rattaissa) ja kaveri oli aika pöllämystynyt sisälle tullessaan. Poika on käynyt jo pidempään potalla, mutta aika paljon pidämme kuitenkin vielä vaippoja, etenkin kotoa poissaollessa. Hetken päästä poika halusi pissalle ja vaipan pois, toin potan. Yhtäkkiä pikkujätkä sai ihan hepulin ja kieltäytyi istumasta potalle. Kaveri juoksi eteiseen pissahätäänsä huutaen ja minä potan kanssa perässä. Kielsin vielä pissaamasta minkään tavaran päälle. Poika huutaa minulle: "Mä en haluuuuu pissata pottaan" ja samalla lorottaa mun Geoxin loaferin about puolilleen.

Geoxin pohjan hengittävät reiät sitten hönkivät pissaa ulkopuolelle ;) Kenkähän meni pilalle ja harmistuksessasi huutaessani pojalleni kutsuin häntä myös helkkarin kakaraksi. Ja on ihan mahdollista, että lipsahti vieläkin voimmakkaampi h-sana. Illalla esikoinen suuttui veljelleen ja kuinka ollakaan talossa kaikui "Helkkarin kakara! Mä en jaksa tuollaista käytöstä!". Oli ihan samanlaiset painotuksetkin kuin äidillä :) Juu, juu, juu, kyllä esikoinen muisti vielä kertoa, että äitikin kutsui keskimmäistä helkkarin kakaraksi.

Illalla yritin vielä keskustella keskimmäisen kanssa ja selitellä, miksi ei saa pissata toisten kenkiin. Kysyin pojalta, että mitäs äiti nyt pitää jalassa, kun äidin kengät meni pilalle. Poika vaan tuhahti ja totesi "Pistä Crocsit". Esikoisella olisi moisen puhuttelun jälkeen leuka väpättänyt.

Mutta hei katsokaa, onhan ne nukkuessaan ihan syötävän söpöjä.

Ajatuksenani on alkaa kirjoitella myös niitä kaikkia ihania juttuja pojistani, jotta muistaisin ne myöhemmin.

Tänään vielä täytyy jelppiä lisää Hannaa ja Mimoa muutossa. Alkaa olla taisteluväsymystä ja musta ihan pätevä ratkaisu olisi pudotella loput kamat parvekkeelta ja paeta paikalta :)

Terveisin: vähän väsynyt äiti