Lokakuun arjen iloja

Lokakuu hujahti tänä vuonna hetkessä ohitse. Nyt on alkanut minulle vuoden raskainta kuukausi - pimeä ja ankea marraskuu. Lokakuu oli poikkeuksellisen aurinkoinen ja lämmin, mikä oli ihanaa. Yleensä lokakuu on sellainen laskeutumiskuukausi ankeuteen. Tänä vuonna se melkein kuin jatkoa kesälle. Kun kirjoittelen arjen iloista, niin moni lukija arvaa, että kyseessä on varmaankin ruokaa, luontoa, perhemenoja ja ystäviä. No niitäpä juuri!

Lokakuu alkoi etätyöreissulla mökille ystäväni Ilonan kanssa. Aurinko paistoi vielä silloin niin, että sen lämmön tunsi. Sää oli niin upea! Suppilovahverot alkoivat nousta. Saalis jäi pieneksi, mutta sieniruokaa sentään saimme ja pikkupussillisen sieniä pakkaseen.

Ystäväni Katin, joka on sekä entinen asiakkaani että työkaverini, kanssa tapasimme pitkästä aikaa lounaan merkeissä. Kiva piristys arkiviikkoon! Meillä on yhden työporukan kanssa kuukausittainen lounas, mutta en ole päässyt sinne kertaakaan tänä syksynä. Aina ollut samaan aikaan joku työjuttu. Seuraavaan porukkalounaaseen yritän päästä, vaikka sitten siirtämällä niitä työjuttuja.

Töölöläisen Mamma Rosan katkarapupasta

Syyslomalla laitoimme vähän paremman aamiaisen, kun keskimmäisen tyttöystävä Lilli oli meillä. Lillillä oli ollut 18v synttärit aiemmin. Lillin suosikkeja ovat tuoreet marjat, hyvä appelsiinimehu ja avokado-kanamunaleivät.

Minä söin marjoja puuron päällä, Lilli jugurtin kanssa

Avokado-kananmunaleipä. Saadaan Lillin kanssa kahdestaan syödä näitä herkkuja.

Kuopus leipoi valkosuklaakaardemummakakun syysloman kunniaksi

Upeaa ruskaa ehdin ihailemaan monta kertaa kotinurkilla

Koululaisten syyslomalla vietettiin pitkä viikonloppu Prahassa ja reissu oli oikein onnistunut. Nuorison kanssa on nykyisin usein niin hauskaa!

Vaaria olen tavannut säännöllisesti. Yksi vierailu lokakuussa oli varmasti ylitse muiden, koska esikoinen pääsi mukaani. Esikoisella on ollut inttiin menosta saakka ollut melkein koko ajan joku isompi tai pienempi flunssa menossa ja se on estänyt hänen vierailunsa vaarille. Nyt sattui terveempi jakso ja pääsimme yhdessä moikkaamaan vaaria.

Vaari ja meidän inttipoika

Hra Kepponen vaativissa asennustöissä

Hra Kepponenkin oli mukana vaarilla. Hänellä oli vaativa tehdä eli viilennyslaitteen asennuksen purku. Tuon ilmastointiteippimäärän alla on sellainen muovinen asennussarja, jota on jatkettu pahvilla. Näky ei ole elegantti, mutta laite on pitänyt vaarin asunnon kesähelteillä sopivana. Meidän kuopus on usein ollut mukana asennushommissa ja hänellä on oman kaveriporukkansa kesken meemi tästä asennuksesta hyvän kuvan kanssa "Tein itse ja säästin" :D

Ilona on isäni suosikki, koska hän taas jakoi sienisaalistaan isälleni

Nostin kiinanruusuni sisälle. Siinä on todella paljon kirvoja, joille en pärjää taistossa. Mutta pidän sitä kirvoineen päivineen edelleen sisällä, koska se on innostunut kukkimaan uudestaan runsaasti. Minulla ei ole muita huonekasveja, joten kirvat joutuvat tyytymään tuohon yhteen kohteeseen. Koko ajan harkitsen kiinanruusun viskaamista biojätteeseen, mutta kun se kukkii niin hienosti.

Sirpan kanssa olen käynyt hieman vesijuoksemassa. Yritämme jatkossa ajastaa käyntiä arkipäivään siten, että voisimme syödä Vuosaaren uimahallissa treenin päälle lounaan. Koekäynnillä vesijuoksurata oli hieman liian tukkoinen, mutta uimahallin lounas niin hyvä, että sillä voisi kestää allasruuhkan. Talviuintiranekkeenkin kävin ostamassa ja pukukoppi ja laituri ovat jo käytössä. En ole vaan saanut aikaiseksi avata kautta. Toivon, että saisin kauden avauksen tueksi saunavuoron.

Kuukauden loppuhuipentumana oli vierailu Puotilan kartanon Halloweeksissä, josta kirjoittelin edellisessä postauksessa.

Puotilan Halloweeks

Olipas hieno lokakuu! Marraskuuhun toivon ensisijaisesti kirkkaita päiviä ja auringon pilkahduksia. Valo auttaa niin paljon. Pysyvä pieni lumikerros olisi myöskin mieleeni. 

Mukavaa marraskuuta!