Viikonloppumenoja

Pari viikkoa sitten vietimme Ilonan kanssa viikonlopun meidän mökillä. Agendalla oli tietenkin sienestystä ja marjastusta, sen mitä kroppa mahdollisti. Poikkeuksellisesti ajelimme mökille vasta lauantaina ja pysähdyimme leipomolle keittolounaalle ja kakulle.

Lapinkylän leipomon lounas ja jättikokoiset kakkupalat

Täydellä mahalla sienimetsään

Retken saalis. Ei nyt mikään suuren suuri, mutta tavoite sille, että reissussa syödään sienikastiketta täyttyi.

Sitten saunomista ja uimista

Illalliseksi savulohta, muutama paistettu kantarelli ja mozzarella salaattia. Nam!

Päivän toinen jälkkäri. Hups :)

Aamuvirkku Ilona oli käynyt uimassa ja kattanut aamiaisen valmiiksi. En tiennytkään, että mökillä on 2 kpl tuollaisia pinkkejä Arabian rokokoopariskunta lautasia. Ihan yltiösöpöt. Sovimme että ne ovat meidän viralliset jugurttilautaset.

Aamiainen terassilla

Ja taas täydellä mahalla metsään, tällä kertaa mustikoita poimimaan. Ahkera Ilona aloitti poimisen, kun minä vielä keräilin tavaroitani autosta.

Metsässä oli niin ihanaa!

Ehdittiin juuri pois metsästä ennenkuin alkoi satamaan. Minun mustikanpoimintapäiväni ovat kyllä ohitse. Polvet eivät taivu, niin että pääsisin riittävän alas ja selkä ei kestä kyykistelyä. Ilonan poimi melkien 8 litraa mustikoita. Minä poimin samassa ajassa 1,5l.

Sade lakkasi nopeasti ja menimme uimaan. Uimasta tulimme juosten takaisin mökille, koska kesken uinnin alkoi satamaan rakeita! Oli siis varsin vaihtelevaa, mutta pääosin kaunista, säätä.

Ilonan yllätin jo etukäteen sillä, että yhdeksi ateriaksi oli suomalainen perinneruoka ja tällä kertaa kaalikääryleet. Ilona on siitäkin ihana seuralainen, että hän syö mitä vaan.

Ilona oli leiponut mustikkapiirakkaa kotona ja ottanut meille palaset mukaan.

Ilona ja mustikkasaalis putsattuna ja pussitettuna.

Palkitsimme itsemme kantarellikastikkeella ja viinillä. Joku oli laskenut väärin jälkkärin tarpeen, mutta autoimme appea pääsemään kekseistään eroon ;)

Maanantaina söimme lounaaksi Ilonan kotonaan tekemään kantarellipiirakkaa ja salaattia. Työpäivän jälkeen ajelimme takaisin kaupunkiin.

Minulta on joskus kysytty (ehkä vähän ikävään sävyyn), että miksi kirjoittelen näistä iänikuisista mökkireissuistani ja -eväistä. Siksi, että nämä mökkireissut ovat minulle erinomaisia irtiottoja arjesta. Pääsen vähän metsäilemään, uimaan, voin viettää aikaa ystävieni kanssa ja tietenkin syödä hyvin. Ne ovat minulle tärkeitä juttuja. Käteni on pystyssä vahvan keski-ikäisyyden merkiksi :)

Pieneksi jääneestä mustikkasaaliista oli kuitenkin paljon iloa kotona. Leivoin mustikkapiirakan siten, että se oli jo valmiiksi odottamassa, kun esikoinen pääsi armeijasta viikonloppuvapaalle. Koko pellillistä mustikkapiirakkaa arvosti muukin perhe. Loput mustikat söin puuron kanssa.

Itse poimituista mustikoita piirakkaa

Viime viikon sunnuntaina olimme keskimmäisen kanssa serkkuni ja hänen perheensä luona. Kahvittelimme ja kävimme pelaamassa pakopelin. Tähän saakka pakopelit ovat olleet vain aikuisten kesken, mutta Hra Kepponen ei taaskaan päässyt irtoamaan töistään. Hänelle harmillisesti jokainen päivä on työpäivä. Mukaan pelaamaan pääsi keskimmäisemme. Hän tykkäsi pakopelistä niin, että voi olla, että ilman häntä ei pääse enää pelaamaan.

Viime viikonlopun kuvasaldo jäi aivan liian vähäiseksi. Serkkuni vaimolla Sarilla on ollut kesäkanoja. Niitä söpöläisiä kuvasin aivan liikaakiin.

Söpöt ruskeat kanaset

Tässä Sari houkuttelee kanat takaisin kanalaan kupillisella herkkua. Kulholla on pikanuudeleita. Kanat rakastavat niitä!

Jopas tuli kanoihin vauhtia!

Pakohuonepelipaikkamme oli https://www.pakohuonehennala.com/ Lahdessa. Pelasimme heidän uuden pääpelinsä Kuiskauksen. Siinä jouduimme 1918 kansalaissodan pyörteisiin ja Hennalaan vankileirille ja meitä odottaisi aamulla kuolemantuomio. Meillä olisi ollut mahdollista muuttaa kohtaloamme, mutta emme onnistuneet. Olipa jännittävä peli, mutta myös vaativa peli. Hennalan kasarmialue on erinomainen paikka kyseiseen peliin, koska Hennalassa on ollut aikoinaan punavankien vankileiri. Keskimmäisemme piti erityisesti pelin historiallisesta taustasta. Haluan päästä pian pelaamaan uudestaan. Korona katkaisi pakopelihuonekäyntimme ja viimeksi olen ollut oikeastta pakopelihuoneessa ennen koronaa. Pari kotona pelattavaa "pöytäpeliä" olemme pelanneet. Viimeisin oli juurikin serkkuni ja hänen vaimonsa kanssa Pikku Kepponen: Sairastelua ja etsiväpelitreffit

Sarin kahvitarjoilut olivat loistavat. Näköjään kaikki kuvauskykyni olivat kuluneet kanoihin, kun kahvipöytäkuvat olivat niin surkeat. Ihmisiähän ei tullut kuvattua lainkaan. Noin dokumentointinäkökulmasta oli aika lailla 1/5 suoritus.

Mukavaa sunnuntaita!