Linnanmäkireissu ja uimareissuja

Kerrankin satuin lukemaan yli äyräiden tulvivaa sähköpostiani juuri oikeaan aikaan. Finnair kutsui Finnair Plus jäseniään aamupäiväksi Linnanmäelle. Ilmoitin heti itseni, keskimmäisen ja hänen tyttöystävänsä sekä kuopuksen ja sain meille paikat. Olisin voinut lähettää nuorison sinne keskenäänkin, mutta sitä en tiennyt, kun en ole aikaisemmin Finnairin Lintsipäivään osallistunut. Ja todennäköisesti tämä jäänee ainoaksi kerraksi.

Lintsipäivänä meillä oli herätys tosi aikaisin. Kuopus oli flunssainen ja hänen oli parempi jäädä kotiin lepäilemään. Onnistuin saamaan esikoisen mukaamme. Se olikin todella hyvä, koska esikoisen laitemaku on selvästi lähempänä minun vähemmän hurjaa makuani. Keskimmäinen lähti tyttöystävänsä kanssa heti aluksi kiertämään hurjimmat laitteet. Minä ja esikoinen aloitimme vuoristoradasta. En ole käynyt siinä vuosikausiin, kun viime vierailuilla jonot ovat olleet niin pitkät.

Meidän Lintsijengi

Vuoristorata vuodesta 1951. Aika huikeaa!

Vuoristorata oli minulle paljon sopivampi aloitus kuin keskimmäisen Taiga

Käytiin Kyöpelinvuoren noitien hotellissakin :D Lopuksi uskaltauduimme pariin hurjempaankin laitteeseen.

Jätskikiskojen vitosen pallohinnat ovat tyrmistyttäneet. Tällä perhekoolla jätskikiskan 25€ reissut jäävät vähäisiksi. Lintsin pehmiksistä jäi hyvä mieli, koska annokset olivat isot ja niin hyvät. Makuina vanilja, mango ja minttu.

Sellainen poikkeuksellinen tapaus kävi, että Linnunrata vuoristorata pysähtyi kesken ajon. Me emme olleet vielä kyydissä. Juna peruutti takaisin lähtöpaikalle. Kohta paikalla oli mekaanikko ja pilvin pimein henkilökuntaa. Aika perusteellinen testaus oli edessä ja me lopulta kyllästyimme odottelemaan vuoroamme. Pikkasen latisti innostusta mennä pää alaspäin kulkeviin laitteisiin tuon episodin jälkeen. Lehdestä olen lukenut, että joskus on näinkin käynyt.

Huimapää keskimmäinen ehti tyttöystävänsä kanssa käydä kaikki suunnittelemansa laitteet ja he liittyivät meidän seuraamme lopuksi aikaa. Finnairin tapahtuman lopuksi oli mahdollista ostaa ranneke loppupäiväksi puoleen hintaan. Olin luvannut kustantaa ne nuorisolle, mutta he olivatkin kaikki valmiita lähtemään pois. Säästyneillä rahoilla käytiin ostamassa hampurilaisateriat koko perheelle.

Meillä oli kiva reissu! Polvivammaisena noihin laitteisiin kapuaminen käy niin kankeasti, että tämä saattaa jäädä viimeiseksi Lintsireissukseni. Eikä nuo laitteet ole enää vuosiin juurikaan kiinnostaneet. 

Kohta kastutaan lisää!

Polveni vihoittelee sen verran, että olen alkanut käymään uimarannalla autolla. Kotoani on noin 10min kävelymatka lähimmälle rannalle. Olen löytänyt uudestaan hieman kauempana sijaitsevan uimarannan. Sinne minut houkuttelee hyvä laituri. Olen joutunut toteamaan, että olen tullut sen verran vanhaksi, että kaikken mieluiten menen uimaan laiturilta. 

Sain houkuteltua ystäväni Sirpan mukaani yhdelle uimareissulle. Sillä kertaa rannalla taaperteli sorsa. Ilmeisesti sorsia on ruokittu hieman liikaa uimarannalla, kun ne ovat käyneet aivan liian tuttavallisiksi. Ensin sorsa kävi katsastamassa olisiko pyyhkeiden päällä aurinkoa ottavalla äidillä ja hänen lapsillaan eväitä. Auringonottajat hätistelivät sorsan matkoihinsa ja se taapersi penkkiä kohti, jolla istuin. Päätin kokeilla, että kuinka lähelle sorsa uskaltaa tulla. Se tuli ja maistoi varpaitani! Ei sattunut, mutta äkkiä vetäisin varpaani pois ja sorsa-raasu tepasteli pettyneenä pois.

Mitäs tänään syötäisiin? Kenties Kepposkan varpaat?

Olisiko teillä antaa pienelle sorsa-raukalle eväitä?

Ihanaa heinäkuuta!