Ihana ja vauhdikas viikko

Olipas ihana viikko. Minun mittapuullani siinä oli paljon tapahtumia. 

Viikon ensimmäinen kiva juttu oli "sokkotreffit" amerikkalaisen matkainstagrammaajan kanssa kahvilassa. Ihanan iloinen ja sympaattinen Travelknowing Rebecca tuli matkailemaan Suomeen ja ehdotti treffejä. Muutama tunti hurahti Fazerin kahvilassa matkailusta ja elämästä ylipäänsä höpötellen. Oli todella kiva tavata hänet. 

Viime vuonna kävi sellainen moka, että unohdimme onnitella keskimmäistä synttäriaamuna. Meitä on kyllä tästä asiasta muistuteltu.Tänä vuonna päätimme korjata tilanteen. Ostin keskimmäiselle Fasulta synttäripäiväksi kakun ja vielä aamupalaksi vähemmän makean leivonnaisen. Lauloimme perinteisen onnittelulaulun lisäksi Hra Kepposen bravuurinumeron Meil' on metsässä nuotiopiiri. Koska sankari näytti niin kärsivältä, emme sitten enää vetäisseet toista säkeistöä :D

 

Fazerin kinuskikakku. Herranjumala se on makeaa. Taistelimme kuitenkin kakun loppuun.

Meidän esikoisemme sai kummeiltaan joululahjaksi lipun Turun kaupunginteatteriin katsomaan Hobittia. Kummitäti  kyyditsi meidän arki-iltana Turkuun, mukana oli hänen esikoispoikansa. Samalla porukalla olimme aikoinaan katsomassa Turussa Taru Sormusten Herrasta näytelmän.

Turussa meitä odotti hyvin keväiseltä tuntuva ilta. Yliopisto-opiskelijoilla vappu jatkui vielä 5.5. Menossa oli Aatu eli Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto. Kävin kyselemässä yhdeltä neitokaiselta, että mitä he juhlivat ja hän kertoi Aatusta. Sillä hetkellä opiskelijatyttö oli kiinni matruusin arvonimessä ja todisteena siitä oli kuusi ravintolaleimaa nautituista virvokkeista. Hänellä oli urasuunnitelmia, tavoitteena oli yhdeksän juoman 1. perämiehen tutkinto. Tuli mieleen omat opiskeluajat. Taisin tosin osallistua vain yhteen vastaavaan ravintolakierrokseen, enkä olisi edes haaveillut perämiehen kaltaisten tutkintovaatimusten läpäisemisestä.

Opiskelijoita Aurajoen rannalla

Oluset pelastusveneessä - minä haluan myös!

 

Minusta Hobitti oli erinomainen. Erityisesti pidin peikoista ja hämähäkeistä. Niiden toteutukset olivat huikeat. Bilbon esittäjä oli myös vallan mainio. Porukan heikoin lenkki oli minusta liian yksitotinen ja jähmeä Gandalf. Kaikkiaan esitys oli ihana elämys!

Lauantaina ulkoilimme harmaasta kelistä huolimatta. Viikon kruunasi sunnuntainen äitienpäivä. Pojat valmistivat minulle mahtavan aamiaisen. Kuopus teki munakkaan, esikoinen amerikkalaisia pannukakkuja ja keskimmäinen osti minulle suklaata ja mansikoita. Hra Kepponen osti ruukkuruusun, paistoi leivät ja keitti kahvit. Kyllä kelpasi! Kiitos rakkaat!

 

Ystäväni Ilonan kanssa vietimme äitienpäivät jatkot. Kävimme mökillämme saunomassa ja uimassa. Välillä oli pilvistä, mutta välillä aurinko paistoi ihanan lämpimästi! Ilona innostui veneilystä ja käänsi nopsakasti soutuveneemme oikein päin ja pyyhkäisimme hieman pahimpia roskia ja avasimme veneilykauden.

Viimeksi olen kastautunut mökillä tammikuussa. Nyt vesi oli jo 10 astetta ja se tuntui talveen verrattuna niin lämpöisenä. Pystyin uimaan ainakin 30 vetoa. Vuosi sitten toukokuun puolivälissä olin nautiskeltu jo monta päivää helteestä ja järvivesi oli vähintään 15 astetta.

Saunan jälkeen laitoimme mökki-illallisen. Illalliseksi oli vihreää parsaa, lohta ja mozzarellasalaattia. Hollandaise-kastikkeesta tuli oudon näköistä, mutta makuun se ei vaikuttanut. Kyllä maistui! Minä avasin parsakauden Australiassa, mutta ehkä tämä lasketaan varsinaiseksi parsakauden avaukseksi. Pitää ehdottomasti laitella parsaa, kun sitä on vielä hyvin kaupassa saatavilla. Tuli taas mieleeni se internet-meemi "Nuorilla on etkot, juhlat ja jatkot. Keski-ikäisillä ja -luokkaisilla on blinikausi, pääsiäinen ja parsakausi."

Jälkiruuaksi Ilona otti mukaan tekemäänsä raparperipiirakkaa. Raparperikin on niin hyvää. Ennen kotiinpaluuta keräsimme pihasta vielä pienet valkovuokkokimput äitienpäivän kunniaksi. Lyhyt mökkireissu oli onnistunut rentoutus ja akkujen lataaminen.

Töissä oli viikolla aikamoista kiirettä ja se tuntuu jatkuvan varmaankin kesälomaan saakka. Vaikka menot ovat ihania ja henkistä hyvinvointia lisääviä, seuraavaksi pitää alkaa ajastamaan kalenteriin enemmän lepoa. Koronakurimuksen jälkeen kuulostaa luksusongelmalta, että elämässä on liian paljon kivoja menoja. Vai onkohan menokuntoni kahden vuoden kotona istumisen aikana romahtanut täysin?

Kivaa alkanutta viikkoa!