Synttärijuhlia ja isänpäivä

Meillä oli viikonloppuna triplajuhlat. Juhlapöydän ääressä istui 11 henkilöä ja juhlimme samalla kertaa 13-vuotiasta, 17-vuotiasta, kahta isoisää ja kahta isää. Yli puolet pöydän ääressä olijoista oli siis juhlasankareita.

Tuntuu hurjalta, että vanhin lapseni on nyt 17v ja meidän vauvelikin on 13v eli virallisesti teini-ikäinen. Tästä pääsenkin taivastelemaan aikaparadoksia, jossa elän jatkuvasti. Yksittäinen työpäivä tuntuu välillä aivan loputtoman pitkältä, samaan aikaan vuodet menevät aivan liian nopeasti. Teinipoikien äitinä minuun on iskenyt välillä leikki-ikäisen tai taaperon kaipuu ja omien poikien pikkulapsivuosien nostalgiointi. Onneksi täältä blogista voi aina tarkastella, että paljonko meillä silloin pikkulapsivuosina sairasteltiinkaan ja huokailla onnellisena, että elämä on nykyisin monin osin helpompaa.

Triplabileet käynnissä - takanani meidän lähisuku <3

Juhlasankareita ja -vieraita

Kesken kiireisempien työviikkojen juhlien tarjoilun järjestäminen aiheuttaa erityistä päänvaivaa. Se oli selvää, että ehdin leipomaan korkeintaan jotain suolaista peltipiirakkaa. Hra Kepponen ehdotti, että säästetään sekin aika ja vaiva ja tarjotaan croissantteja. Meidän pojat tykkäävät tosi paljon croissanteista. Täytin croissantit rucolalla, tomaatilla ja Parmankinkulla. Vielä ruokaisampana tarjoiluna oli cesarsalaattia kanalla. Sen ostimme kaupan palvelutiskistä. Pienenä suolaisena herkkuna oli leipäjuusto-vesimeloni-cocktailtikkuja. Niistä olisi saanut ravintolatasoisen cocktailpalan käyttämällä leikkuuseen esim. pientä sydänpiparkakkumuottia. Sellaista ei tietenkään löytynyt lähi-Prismastamme. Onnittelumaljana oli alkoholiton raparperijuoma, jossa on raparperimehutiivistettä ja Spriteä.

Täytettyjä croissantteja

Kannattaa kokeilla leipäjuusto-vesimelooniyhdistelmää, se on vallan mainio!

 

Nuo cocktailtikut oli kyllä veikeät :)
 

Meillä ruokapöytää levitetään säännöllisesti 12 hengelle, Hra Kepposen serkustapaamisiin pöytä on jäänyt auttamattomasti liian pieneksi

 

Makea tarjoilu koostui Kakkugallerian mustaherukka-tummasuklaakakusta, pullakranssista, kekseistä ja suklaakonvehdeista.

Keskimmäinen oli juhlien lahjanantajasankari tänä vuonna. Hän oli käynyt ostamassa isälleen ja isoisilleen Fazerin kovehtirasiat. Kyllä kelpasi Hra Kepposen katsella Dyyni-elokuvaa suklaakonvehtirasian kanssa. Me ostimme isoisille pieneksi lahjaksi joulukalenterit - Veikkauksen arpakalenterit. Sillä ei ole mahdollisuus päästä miljonääriksi, mutta kenellä ei olisi käyttöä ylimääräisille voittotonneille. Hra Kepponen sai joululahjaksi on aiemmin täällä näyttämäni Bülovin Lakrids kalenterin. 

Juhlimme kaikki juhlat alta pois jo lauantaina. Näin pimeän aikaan tarvitsen lepopäivän juhlien jälkeen ennen työviikkoa. Etenkin kun ensimmäisen tiskikoneelliseen ja raivauksen jälkeen kotona näytti edelleen tältä 

dagen efter

Juhlien jälkeen ehdimme vielä herkutella nepalilaisella noutoruualla ja käydä ihmettelemässä kirkasta auringonpaistetta. Meille osui samaan viikkoon vielä neljäskin juhlallisuus. Pitkän koronasta johtuvan tauon jälkeen Hra Kepposen serkun bändi oli pitkästä aikaa keikalla. Kyseessä on siis lähinnä omaksi ilokseen soittava bändi, mutta bändit jäsenet ovat hyvin taitavia ja ikänsä musiikkia harrastaneita. Hra Kepposen serkku on lääkäri ja myös erittäin hyvä viulisti. Keikka oli varsin onnistunut ja ilta niin hyväntuulinen! Nautiskeltiin Hra Kepposen kanssa musiikin lisäksi myös siitä, että saimme valmista ruokaa.

Isänpäivän auringonpaiste

Keikalla Pirtukiila

Kuva on surkea, mutta Tenho restobarin kanahampurilainen vallan mainio

70s klippi Pirtukiilan esityksestä

 

Alempi klippi on reilut 3min ja esitettävän biisin on säveltänyt Hra Kepposen serkku Heikki. Hieno biisi! 

 

Minua nauratti ennen keikkaa ajatukseni, että olisikohan pitänyt ottaa kaikki irti keikasta somessa. Olisin nimittäin voinut tunkea itseni backstagelle ja kuvata itseäni siellä bändin kanssa vaikka piccolokuohari kädessä ;) Todennäköisesti elämäni ainoa bäkkärimahdollisuus olisi Pirtukiilan kanssa, uskon että Heikillä ja bändillä huumoritaju kestäisi yhden fanitädin. Nyt kun aloin miettimään tätä, niin seuraavalla keikalla tungen bäkkärille ja askartelen itselleni vielä kaikkien aikojen VIP-passin :D