Suloinen Colmar

Reilu viikko sitten vietin viikonlopun Ranskan Alsacen alueella tutustuesn kolmeen suloiseen kylään: Colmar, Eguisheim and Riquewirth. Colmar kehuskelee, että se on valittu Euroopan kauneimmaksi kyläksi. Näistähän voi kinastella loputtomiin, mutta kyllähän Colmar kuuluu ehdottomasti kärkikastiin kauneimmista kylistä koko maailmassa.

 

Colmar kutsuu itseään kyläksi, vaikka asukkaita on reilu 70000. Suomalaisittain kyseessä on ihan keskikokoinen kaupunki. Kaupunki on levinnyt historiallisen keskustan ympärille. Colmarilla on pitkä historia, ensimmäiset merkinnät kylästä löytyy 800-luvulta. 1200-luvulla Saksan kuningas Frederik II myönsi Colmarille autonomisen aseman. Yllättävin pätkä historiaa on se, että 30-vuotisen sodan aikana Ruotsin suurvallan joukot valtasivat Colmarin vuonna 1632 ja pitivät sitä itsellään kaksi vuotta. Ranskan ja Saksan rajan läheisyydessä sijaitsevaa Colmarin on muutoin valloittaneet vuoroin ranskalaiset ja saksalaiset.

Pitkä Tukholmasta matka sotimaan

Colmarin vanhaa kaupunkia kutsutaan myös pikku-Venetsiaksi. Kaupunkin läpi virtaa Ill-joki ja se joen ja sen sivuuomat virtaavat kanavissa. Joki tuo oman hurmaavan lisänsä ristokkoseinäisten vanhojen talojen muodostamaan kaupunkikuvaan.

Tässä ensin muutamia kuvia Colmarin suloisista taloista. Joskus olisi ihana vuokrata asunto tuollaisen vanhan talon yläkerrasta lomaksi.

Kauneimmillaan Colmar on siellä, missä kanavat kulkevat. Pääkanavaa pitkin pääsee pienillä veneillä ajelulle. Kävimme ihailemassa vanhaa kaupunkia siitäkin perspektiivistä. Veneajelu oli mukava, mutta lyhyempi kuin etukäteen ajattelin. Iso osa silloin on niin matalia, että niiden alta ei ole turvallista kuljettaa turisteja.

 

Joella ajeltiin tuollaisella veneellä ja sähkömoottorilla

Kyydissä ollaan! Kaupoissa, veneessä, ravintolaan sisäänmennessä piti käyttää maskeja

Palataanpas sitten taas kävelykierrosten kuviin.

Colmar oli ihana myös illalla. Yhtenä iltana pynttäsimme vaatetta sen verran päälle, että tarkenimme syödä illallisenkin ulkona.

Aikaa oli niin vähän, että museot ja kaupat jäivät väliin tällä reissulla kokonaan. Yhdessä herkkukaupassa ehdin käymään Riquewihrin kylässä. Ostin sieltä pienen hanhenmaksapurkin ja todella herkulliset suklaa-suolakinuskitartaletit. Meidän keskimmäinen sanoi tartaletistä, että ei se hänestä ole kovin kummoista. Tarjosin heti vaihtokauppaa cocikseen ja herkuttelin pojan tartaletin jämät kahvin kanssa terassilla ja kuvittelin olevani takaisin Alsacessa :)

Alsacen reissupostaukset:

1. osa Lensin ulkomaille