Karhubongausta Kainuussa

Kainuun reissumme jatkui upeasta yöpymispaikastamme Jättiläisenmaasta katsomaan karhuja. Karhubongausta tarjoaa itärajan tuntumassa useampikin yritys. Netin perusteella oli vaikea tehdä valintaa: tarjonta vaikutti aika samanlaiselta sekä samanhintaiselta. Soitin kahteen paikkaan ja valitsin Martinselkosen eräkeskuksen.

Valittavana oli iltaretki, yöpyminen isommassa karhumajassa muiden matkailijoiden kanssa tai yöpyminen pienessä kahden hengen piilomajassa. Olen nykyisin huono nukahtamaan, joten yö vieraiden kanssa samassa mökissä ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta. Hellekesä ja vessan virkaa toimittava kannellinen ämpäri rajasivat ulos piilomajan, joten jäljelle jäi iltaretki. Varasimme eräkeskuksesta kahden hengen huoneen yöksi, jossa oli oma wc ja suihku. Se oli edullinen ja siisti. Yleisissä tiloissa oli jääkaappi ja ruuanvalmistus mahdollisuus.

Martinselkonen on aivan itärajan tuntumassa ja alueelta puuttuvat palvelut. Kannattaa olla reissussa täydellä tankilla ja mielieväät kylmälaukussa. Lähimmälle bensa-asemalle ja kauppaan on useita kymmeniä kilometrejä. Eräkeskuksesta saa ostaa maukasta kotiruokaa, pientä syötävää, kahvia ja oluttakin.

Huoneemme Martinselkosessa, tuoli keskellä on meidän tekosiamme

Karhubongaukseen lähdettiin klo 17 oppaan kanssa. Ajoimme tila-autolla hetken matkaa ja sitten oli muutama sata metriä käveltävää. Kuulemma huonojalkaisetkin pääsevät karhumajalle, kunhan siitä sovitaan etukäteen. Epäilen, että paikalle ei pääse pyörätuolilla tai rollaattorilla.

Koronan vuoksi karhumajassa oli tyhjiä paikkoja ja muovisermit seurueiden välillä. Karhuja katsellaan ikkunan lävitse ja kameran tai kännykän voi laittaa ikkunan alla olevien verhojen välistä ulos kuvausta varten. Mökissä on puucee ja oppaalla mukana kahvia, teetä, vettä ja evässämpylät.

Sitten odotellaan karhuja saapuvaksi

Martinselkosen eräkeskus ruokkii alueellaan karhuja. Niille annetaan koiranruokaa ja puihin on laiteltu omenoita. Koiranruoka on siitä hyvä, että sitä on helppo ripotella laajemmalle alueelle, jolloin karhu pysyy kuvauskojun edessä pidempään. Yksi kuvauskojulla kertoi käyneensä karhuretkellä, jolla karhuja houkuteltiin paikalle haaskalla. Ensimmäinen karhu oli kouraissut haaskan mukaansa ja valokuvaussession pituudeksi jäi muutama minuutti. Koiranruokatarjoilu on kuin alkupalabuffet karhuille, suurimman osan ravinnostaan ne hankkivat luonnosta. Vakituisesti Martinselkosen alkupalabuffeeta hyödyntää noin 30 karhua. Isoin uros, Aku, on käynyt ruokailemassa yli 20 vuotta. Karhuille on annettu nimet ja opas erottaa ne helposti toisistaan.

Se mitä karhubogauksessa näkee vaihtelee sattuman, kojun ja myös ajankohdan mukaisesti. Kesäkuussa karhut parittelevat. Isot urokset ovat silloin parittelureissuillaan ja ruokintapaikalla telmivät nuoret karhut. Heinäkuussa ison majan edessä ruokailevat useinmiten isot urokset. Pienien "piilokojujen" luona on parhaat mahdollisuudet bongata karhuemo pentujensa kanssa.

Sitten vaan odottelimme, että milloin ensimmäinen karhu saapuu paikalle. Saimme odotella melkein tunnin ensimmäistä karhua. Sieltä metsänreunasta se sitten tuli. Kyseinen uros on ristitty Pelleksi. Pellellä on keskimääräistä urosta lyhyemmät jalat ja turkin vaihto oli kunnolla käynnissä.

Pelle saapuu metsästä alkupalapöytään

Pelleltä puuttui turkki takapäästä kokonaan ja hän muistutti enemmän virtahepoa kuin karhua

Virtahepo poistuu paikalta

Sen verran oli karhumajassa matkapuhelinverkossa kuuluvuutta, että sain lähetettyä kotiin viestin, että olen nähnyt karhun. Meidän keskimmäinen eli karhubongauksessa täysillä mukana ja häntä taisi vähän harmittaa, että ei innostunut lähtemään mukaan. Noh, mielellään lähtisin katsomaan karhuja uudestaankin vaikka koko perheen kanssa.

Seuraavaksi paikalle saapui isoin ja vanhin uros Aku. Urokset kuulemma laihtuvat reilusti parittelureissujen aikana, mutta Aku oli palannut reissultaan tänä kesänä tuhdissa kunnossa. Niin oli rankkaa puuhaa syöminen, että Aku teki sitä välillä makuultaan. Aku oli jäätävän iso, mutta jotenkin niin suloinen. Sitä katsellessani tuli mieleen, että Aku on niin leppoisa, että Akuahan voisi vaikka halata.

Edellisenä yönä yhden piilomajan bongareilla oli ollut pieni bongauspettymys. Aku oli käynyt sielläkin syömässä ja hän oli väsähtänyt kesken ruokailun ja nukkunut useita tunteja piilokojun edessä. Mitään muuta ei sinä yönä piilokojusta nähty kuin nukkuva Aku :)

Aku tulee metsästä

Aku on kyllä iso ja komea uros

Raskasta puuhaa tämä syöminen. Aku jaksoi sentään piereskellä :)

Nyt haisee nenään koirannappula, saisikohan sen makuultaan suuhun

Akun rentoillessa paikalle saapui uudestaan Pelle. Välillä Aku ei välitä siitä, että muut urokset tulevat samaan aikaan ruokailemaan. Tuona iltana Aku päätti laittaa Pellen kuriin. Saimme hurjan ärjyntäshown. Jos aiemmin pidin Akua suloisena nallekarhuna, niin hetkessä Aku muuttui silmissäni hurjaksi pedoksi. Pelle siinä hetken aikaa vielä pyöri, mutta päätti väistää kiukkuista Akua.

Sain kännykällä tallennettua Akun ja Pellen välisen kiistan. Siinä näkyy hyvin karhujen hurjat hampaat ja kuolaroiskeet.

Urosten ärjyntäshown jälkeen oli oppaan mukaan oli aivan varma, että kukaan muu karhu ei uskalla enää tulla kyseiselle ruokintapaikalle. Kun Aku lähti ruokintapaikalta pois, niin meni vain pieni hetki ja Pelle palasi putsaamaan ruokintapaikan. Suunnitelmana oli lähteä kojulta pois klo 22. Opas sanoi, että annetaan Pellen syödä rauhassa loput koirannappulat pois. Olimme mökissä aivan samaa mieltä ja odottelimme pitkään, että Pelle sai etsitty kaikki koiranruuat. Kun oppaan mielestä Pelle ei enää löytänyt syötävää, opas kävi paukuttamassa kattilan kansia mökin takana ja Pelle otti hurjan pinkaisun metsään piiloon ja me pääsimme paluumatkalle.

Aivan huikea kokemus!

Oletko ollut Suomessa bongaamassa villieläimiä? 

Kuvat otettu kännykällä ja kohta antiikkia olevalla järjestelmäkameralla.