Seulontatutkimuksen virheellinen positiivinen

Kevään kiireiseen työelämään lisäsi oman mausteensa elämäni ensimmäinen mammografia. Kävin toukokuun alussa mammografiassa. Muistan kuulleeni nuorempana vanhemmilta naisilta valitellua siitä, kuinka epämiellyttävää ja kivuliastakin mammografia on. Minusta tutkimus oli varsin nopea ja kivuton. Ystäväni Laura sanoi samaa ja hänkin oli ihmetellyt, että miksi mammografiasta on kuullut niin paljon huonoa.

Ehdin jo unohtaa koko mammografian. Sitten yhtenä aamupäivänä puhelimeen kilahti tekstarilla muistutus minulle varatusta ajasta, joka olisi kahden tunnin päästä. Tai siis reilun tunnin päästä siitä hetkestä kun luin viestin. 

Viesti tuli yritykseltä, jolle Helsingin kaupunki on ulkoistanut mammografiat ja jossa minäkin olin käynyt joukkoseulonnassa. Olin erittäin hämmästynyt, en tiennyt mitä asia koskee. Soitin kuvantamisfirmaan ja sieltä sanottiin, että minulle on varattu aika lisätutkimuksiin kuvani tutkineen lääkärin pyynnöstä. Puhelinpalvelu suositteli yrittämään paikalle tulemista, koska kyseessä tavallista mammografiaa pidempi tutkimus ja joutuisin odottamaan uutta aikaa. Minulle oli lähetetty kirje kotiin, mutta posti oli kulkenut hyvin hitaasti. Olin saanut tutkimuskutsun todennäköisesti edellisenä päivänä, mutta en ole vuosiin käynyt postilaatikolla enää päivittäin. Meille ei tule enää juuri mitään postia viikottaista naistenlehteä lukuunottamatta.

Ehdin kuin ehdinkin tutkimusajalleni. Tällä kertaa mammografia sattui oikein kunnolla. Toisen rinnan mammografian lisäksi minulle tehtiin rinnan ultraäänitutkimus. Kysyin ystäviltäni, että ovatko he kuulleet tälläisistä lisätutkimuskutsuista. Tuttavapiiriini ei kuulunut ketään, jonka kohdalle tai ystävän kohdalle olisi tälläinen uusintakutsu osunut. Ikävä kyllä moni tunsi rintasyövän sairastaneen naisen ja muutama siihen menehtyneen naisen.

Kun tulin tutkimuksista kotiin, tunsin itseni aivan pohjattoman väsyneeksi ja päätin ottaa ihan pienet päikkärit. 20min power nap muuttui kolmen tunnin uniksi, joka sitten sotki yöuneni. Aamuyön unettomina tunteina ehdin miettimään montaa ikävää skenaariota. Vajaan viikon sisään sain huojentavia uutisia: olen terve!

Minua alkoi kiinnostamaan seulontatutkimusten virheelliset positiiviset. Sen verran löysin tietoa netistä, että noin 3% mammografiatutkimuksen ensimmäisistä tuloksista aiheuttaa lisätutkimuksia. Seulontaa tehdään 50-68 vuotiaille naisille.

Alla on taulukko pääkaupunkiseudun asukkaista ikäluokittain. Noin 67% ikäluokasta 45-59 kuuluu mammografiassa seurattaviin ja noin puolet ikäluokasta 60-74. Näistä noin puolet ovat naisia ja tutkimus tehdään parillisia vuosia täyttävälle. Eli pääkaupunkiseudulla vuosittaisia seulottavia on reilut 70000. Eli kutsun lisätutkimuksiin saanee parisen tuhatta naista. Jos sinulle käy kuten minulle, ei kannata heti huolestua. Merkittävä osa seulontatutkimusten positiivisista on virheellisiä.

Omalla kohdallani nämä seulontatutkimukset ovat aiheuttaneet huolta ja huonoja unia aikaisemminkin. Olen tähän mennessä osallistunut kolmeen eri tyyppiseen seulontatutkimukseen ja olen saanut jokaisesta yhden virheellisen positiivisen. Aikamoista sattumaa, vai mitä?

Mammografiaa edeltävän virheellisen positiivisen tuloksen sain kuopuksen raskausaikana rakenneultrassa. Vauvan kehitys vastasi viikkoja, elimet olivat normaalisti kehittyneet. Ultraääniutkimuksessa etsitään mittausten perusteella erilaisia markkereita, jotka voivat olla merkki kromosomivirheestä. Kyseisiä markkeria löytyi ja edessämme oli päätös lisätutkimusten teosta. Päätimme tehdä lapsivesitutkimuksen. Jo tutkimuksen aluksi tutkiva lääkäri sanoi, että vauvan rakenteet ovat niin selkeät ja säännölliset, että hän uskoo kyseessä olevan virheellinen positiivinen. Etenimme kuitenkin tutkimuksessa lapsivesipunktioon. Sen perusteella kuopus oli kromosomistoltaan normaali poika.

Elämäni ensimmäinen joukkoseulonta oli kohdunkaulasyövän seulonta. Tulokseni perusteella tarvitsin jatkotutkimuksia. Vuoden päästä tapahtuneessa kontrollissa tilanteeni ei ollut vieläkään normalisoitunut ja sen johdosta jouduin perusteellisempiin tutkimuksiin. Yllättävästi alustava diagnoosi oli isokoinen todennäköisesti kuitenkin hyvälaatuinen kasvain. Melkein päädyin jo leikkauspöydälle ennenkuin selvisikin, että kyseessä olikin minun rakennepoikkeavuus. Että aika härdelliä on noista seulontatutkimuksista seurannut ;)

Jos seulontatutkimusten kriteerit ovat liian löysät, niin silloin jää huomaamatta poikkeamia. Jos kriteerit ovat taas liian tiukat, niin tulee paljon virheellisiä positiivisia. Asiantuntijat tekevät kokoajan työtä, että seulonnat olisivat hyvin balanssissa ja toki myös sen suhteen, että tutkimuksista saataisiin mahdollisimman paljon talousterveydellistä hyötyä yksilöille ja yhteiskunnalle. Tulevaisuudessa meillä on varmaan tekoälyohjelmistoja, jotka ihmisen lisäksi varmistavat tulosten laatua.

Kolmen virheellisen positiivisen jälkeenkin voin sanoa, että kannatan seulontatutkimuksia ja aion osallistua niihin jatkossakin. Olen toki sanonut tämän kolmannen tutkimuksen jälkeen vitsinä, että en tiedä, että viitsinkö enää mennä seulontatutkimukseen hakemaan virheellisen positiivisen. Seuraava tutkimus on jo kalenterissa odottamassa. Ymmärrän senkin, että seulontatutkimusten virheelliset positiiviset aiheuttavat paljon stressiä. Kaikki seulontatutkimukset ovat vapaaehtoisia. 

Osallistutko sinä seulontatutkimuksiin?