Karannut kilpikonna ja muita viikon kuulumisia

Viikko on vasta yli puolen välin ja kaikenlaista tapahtumaa on mahtunut jo nyt tähän viikkoon.

Maanantai oli haikea päivä. Hyvä ystäväni ja kolleegani Sirpa oli viimeistä päivää töissä. Sirpa jäi eläkkeelle! Sitä ollaan porukalla ihmetelty, että miten niin nuorekas, nuoren näköinen, menevä ja energinen voikin olla eläkeläinen. 

Sirpan olen tiennyt nimeltä ja naamalta melkein parikymmentä vuotta. Loppuvuodesta 2015 olemme olleet samassa yksikössä töissä. Meistä tuli Sirpan kanssa nopeasti ystäviä myös työn ulkopuolella. Olemme vesijuosseet yhdessä useamman vuoden ja matkustelleetkin yhdessä. Kohta kolme vuotta sitten olimme Georgiassa ja viime kesänä Lapissa ja Lofooteilla. Parasta nykyisessä työssäni on ollut ehdottomasti työkaverit. Porukkamme alkaa harmillisesti hajoamaan töiden osalta, mutta pidämme yhtä vielä kuitenkin virtuaalikahvein ja whatsap-ryhmällä. 

Erityisen onnellinen olen ollut naistyökavereista. Hyvin miesvaltaisella alalla minulla on ollut useita työvuosia ilman yhtään naista samassa tiimissä. Sirpan läksijäisissä iski haikeus. Pari vuotta sitten toinen töistä ystäväksi tullut työkaverini Ilona vaihtoi firmaa. Viime kesänä koronan keskellä lähti lounasporukan Kati toiselle työnantajalle. Edellisessä muutossa Otilia joutui kokonaan toiseen taloon. Nyt lähti Sirpa. Harmikseni ympäriltäni katoavat naistyökaverit. Onneksi yhteys ja ystävyys on säilynyt ja niin tulee aivan varmasti käymään Sirpankin kanssa.

Sirpa on säilyttänyt nuoruuden ennakkoluulottoman ja reippaan asenteensa läpi työvuosiensa. Nuorena naisena Sirpa olisi halunnut opiskella ulkomailla. Se oli Sirpan opiskeluaikaan todella harvinaista herkkua eikä Sirpalla ollut siihen taloudellisia mahdollisuuksia. Sirpa kuuli, että Neuvostoliitto tarjosi vaihto-opiskelumahdollisuuksia siten, että koko opinnot suoritetaan venäläisessä korkeakoulussa. Ennakkoluulottomasti täysin venäjän kielen taidoton Sirpa tarttui mahdollisuuteen ja sai stipendin Leningradin teknilliseen korkeakouluun konetekniikan opintoihin ja opiskeli itsensä venäjäksi diplomi-insinööriksi. Sirpan opiskeluvuodet ovat aika ehtymätön hyvin juttujen sammio.

Tuore eläkeläinen keskellämme

Etätyöhön on alkuviikosta tullut vaihtelua alueen elämistön ansiosta. Tiistaista raportoin seuraavaa Facebookiin.

Keskiviikkona eläinpostaukseni sai suorastaan uskomattoman jatko-osan. Hra Kepponen lähti aamulla ennen kahdeksaa töihin ja lupasi heittää muuten koulusta myöhästyvän kuopuksen matkalla kouluun. Meni hetki ja Hra Kepponen palasi takaisin kotiin ja pyysi minua pihalle HETI katsomaan.

Ulko-ovemme läheisyydessä oli pieni kilpikonna. Hra Kepponen siinä mietiskeli ääneen, että eikös niin ole, että konnat eivät kuulu Suomen luontoon.

Facebookin kaverit olivat sitä mieltä, että konna oli valinnut meidät. Olisi suorastaan kohtalo, että saisimme konnalisäyksen perheeseemme :)

Aloitin kuitenkin operaation "konna kotiin". Ilmoitin konnasta alueen facebook-ryhmässä ja sitten keksin laittaa sähköpostia kaikille naapureille, jos he olisivat kuulleet karkuteillä olevasta konnasta. Naapurin rouva oli ollut edellisenä päivänä etsintäpartiossa mukana ja ilman mitään sen kummempia yhteystietojeni jakamisia vartin päästä sähköpostista ovikellomme soi. Tuntematon nainen oli siellä kysymässä, että onko totta, että olen löytänyt heiltä karanneen konnan. Naapurikin tuli pihalle kertomaan, että kyseiseltä perheeltä on konna karannut. Karkulainen oli heidän VilleGallensa ja niin VilleGalle pääsi onnellisesti takaisin kotiin.

VilleGalle ehti olla vajaan kaksi vuorokautta karkuteillä ja karkumatkaa kertyi kuitenkin ainakin pari sataa metriä. Onnea oli matkassa, koska meidän pihamme jälkeen tulee autotie ja sen toiselta puolelta alkaa ulkoilualue. Jos konna olisi sinne saakka päässyt, niin voi olla, että sitä ei olisi ikinä löydetty.

VilleGalle oli kyllä niin söpö, että hän olisi mielellään saanut viettää meillä vähän kauemmin. En ehtinyt edes kunnolla seurustelemaan konnan kanssa. Naapuri kertoi, että lapset olivat olleet aivan lohduttomia, että sinänsä hyvä, että VilleGalle pääsi nopeasti takaisin kotiin.

Sisälle tulleeseen kissaan vielä sen verran, että kissaahan on yritetty saada alueelta kiinni kohta vuoden. Ihmeesti kissa selvisi kovan pakkastalven ylitse. Se on kuitenkin niin arka, että en ehtinyt saamaan ovea kiinni ennenkuin kissa ehti livahtamaan ulos. Asutusten läheisyydessä kissa pyörii jatkuvasti. Olen raportoinut havaintoni. Omistajalla on ollut useita loukutusyrityksiä.

***

Jos naapureilta katosi konna, niin meiltä oli tänä aamuna kadonnut lapsi. Hra Kepponen meni herättämään kuopusta, joka ei yllättäen ollutkaan sängyssään eikä vessassa eikä alakerrassa. Siinä sitä oli hämmenyksen hetki. Mihin on joutunut 12-vuotiaamme yön aikana?

Meidän kadonnut lapsi löytyi parvekkeelta :) Pojalle oli tullut alkuyöstä liian kuuma (niin oli minullakin) ja hän oli mennyt jäähdyttelemaan parvekkeen pihakeinuun. Uudet pehmusteet ovat kuulemma varsin mukavat ja poika oli nukahtanut keinuun. Hra Kepponen oli illalla nukkumaan mennessään sulkenut parvekkeen oven, joka napsahtaa saman tien lukkoon. Kuopus oli herännyt aamuyöstä, mutta ei ollut päässyt sisälle. Kukaan meistä ei herännyt, hänen olisi pitänyt pitää oikein kunnolla meteliä. Kuopus oli sitten tuumannut, että mikäs tässä ja mennyt takaisin keinuun nukkumaan. Poika heräsi parvekkeelta, kun isi etsi häntä.

Parvekekeinu "varasänkynä" ei ole meillä täysin uusi ilmiö. Odottaessani esikoista kroppani jäähdytysjärjestelmä sekosi pahemman kerran ja koko loppukesän minulla oli todella tukalan kuuma. Silloin olen nukkunut usein osan tai koko yön tuossa samaisessa keinussa parvekkeella.

Hyvin oli poika tarennut koko yön pelkällä fleecepeitolla, parveke on lasitettu.

Kuvassa ne uudet ja ihanan paksut keinun pehmusteet