Flunssajuhannus ja pioneja

Meillä on perheessä pyörinyt flunssaa jo pidempään. Onneksi ei sentään koronaa. Harmillisesti flunssailu on peruuttanut kaikki kesäkuun sosiaaliset tapahtumat. Ensin minun piti perua osallistumiseni ystävälläni Leenalla pidettyyn Kätevien Emäntien kokoontumiseen, sitten piti perua keskimmäisen kummien vierailu meille ja jouduimme keskimmäisen kanssa jäämään kotiin juhannukseksi. 

Meillä oli hyvin leppoisa juhannusaatto keskimmäisen kanssa kahdestaan. Katsoimme pojan aloitteesta yhdessä Toy Story 4 aamupalan kanssa, söimme pakastepizzaa, kuvasimme pionipenkkiäni ja teimme pikakakun. Nukuin pitkään ja luin vähän kirjaa. Siinähän se juhannusaatto sitten olikin.

Pionit ovat yksi lempikukistani ja oman pihan pionit ilahduttavat aina hurjasti. Minulla on perennapenkissä kolme pionia. Yksi tekee todella isoja kukkia, toinen normaalikokoisia kukkia ja kolmas ei yleensä kuki. Ehkäpä tämän kesän kukinnan jälkeen, kaivan ylös sen pionin, joka ei kuki.

Teimme myös jälkipolville mittauksia. Kukinto on kapeimmalta kohdaltaan noin 16cm.

 

Juhannuksena ehdin nautiskella rauhallisista aamiaisista ja kotimaisista mansikoista muutenkin kuin kakun päällä.

 

Yksi kesän parhaista jutuista on tuoreet marjat!

 

Oman lisämausteensa juhannukseen aiheutti se, että sydänsairaan vaarin asunto on kuumennut sellaiseksi, että päätimme vielä ennen juhannusta yrittää hankkia hänelle jonkun viilennyslaitteen. Laitteen valinta osoittautui yllättävän yksinkertaiseksi, kun valikoima oli lähes loppuunmyyty. Hra Kepponen kävi asentamassa laitteen juhannusaattona mökkimatkalla. Poistoputken ikkunaan tarkoitettu osa osoittautui sen verran kehnoksi, että Hra Kepponen kävi tekemässä uuden asennuksen juhannuspäivänä pahvilla ja ilmastointiteipillä :) Se osoittautui ainakin kestävämmäksi ratkaisuksi. Vuosien varrella ei taida olla ollut kovinkaan montaa ongelmaa, johon emme olisi kokeilleet jeesusteippiä.

Kun muu perhe palasi kotiin, appi oli pakannut mukaan ison palan erinomaista suklaakakkua. Varmaan melkein kaksi vuosikymmentä mielestäni Suomen paras leipomo oli Lohjan St. Honore. Kovaksi kakkoseksi nousi pohjanmaalainen Valkoinen Puu ja viime jouluna heidän kirsikkasuklaabrita nousi ykköskakukseni. Miehen suvussa St. Honore konditorian tuotteita on käytetty sen perustamisesta saakka juhlapäivinä.

 

Juhannuspäivän ohjelmani oli siis loikoilua, lepäilyä, pionien ihailua ja kakkukahvit. Eli aivan melkein identtinen edellisen päivän kanssa. Hurahdin jälleen uuteen kännykkäpeliin ja se haukkasi ison osan juhannuspäivästäni. En kerro siitä ystävälleni Jonnalle ainakaan vielä. Aikaisemmat pelihurahdukset ovat välillä johtaneet kaverin pelihurahdukseen ja sitten on pelattu yhdessä ja/tai kilpaa ihan urakalla. Ehkäpä sitten lomalla kerron hurahduksestani.

 

Sen verran olin sairaana, että ei harmittanut ohjelman puute eikä kotona köllöttely. Mitä vanhemmaksi tulen, niin sitä rennommin suhtaudun juhlapäiviin. Niitä on toki kiva viettää ja juhlapäivät tuovat iloa vuoteen ja rytmittävät vuotta. Mikään hirveä harmistus ei ole se, että juhlapäivän kulku ei olekaan oletusten mukainen. Joskus juhannuksena on +8, joskus flunssa ja joskus taas kaikki onnistuu yli odotusten.

 

Minulla työt jatkuvat vielä. Edessä on viikko töitä, sitten viikko lomaa ja jälleen viikko töitä ja sitten varsinainen loma. Ensimmäisellä lomapätkällä olen menossa ex-työkaverini Sirpan kanssa pohjoiseen. Ensi viikolla pitää jaksaa ponnistella töiden lisäksi hankkimaan hyttyshattu ja laukku täyteen offia.

 

Joko sinulla alkoi loma?

 

Kivaa uutta viikkoa!