Tiian blogista huomasin kivan postauksen, johon päätin tarttua heti. Kiitos vaarille, joka laittoi minulle skannattuja kuvia lapsuudestani.
Missä synnyit?
Helsingissä, kätilöopistolla. Hieman vajaa 50v sitten.
Onko sinulla sisaruksia?
Ei ole. Sukuni on pieni, äidilläni ei ole sisaruksia ja isälläni on yksi veli. Minulla on kaksi serkkua. Isänäidillä oli yksi veli, isänisällä kaksi sisarusta, samoin äidinäidillä. Ainoa suuremmasta perheestä peräisin oleva sukulaiseni oli äidinisä.
Olitko päivähoidossa?
En ollut. Kun olin pieni, kunnallista päivähoitoa oli vaikea saada ja yksityisistä päivähoitopaikoistakin pulaa. Äitini jäi kotiin hoitamaan minua. Minä olin se lapsi, joka itki päiväkodin aidan takana, että se ja se kaveri pääsi tuonne ja minäkin haluan päiväkotiin.
Kävin kahdesti viikossa seurakunnan kerhossa, joka oli näppärästi vastapäisessä kerrostalossa. Aloitin kerhossa neljävuotiaana, kun olimme muuttaneet Espooseen. Yritin jo sitä ennen aloittaa kerhouraani Helsingissä, mutta olin pelästynyt pahanpäiväisesti imuria kerhossa ja itkenyt vuolaasti. Pölynimuri siis jarrutti kerhourani alkamista :)
Tykkäsin seurakunnan kerhosta. Kerran teimme retken kerhotädin kotiin. Muistelin retkeä varmasti eskariin saakka, koska en ollut ikinä nähnyt missään niin paljon leluja kuin kerhotädin kodin lastenhuoneessa. Tärkeää kerhossa oli eväiden syöminen.
Kävin esikoulun Espoossa ja eskari oli minusta niin ihana paikka. Alakoululaisena vielä muistelin, kuinka mahtava eskari oli.
Oliko teillä lemmikkieläimiä?
Meillä ei ollut lapsuudessani lemmikkejä, koska oli jo leikki-ikäisestä alkaen voimakkaasti allerginen. Isovanhemmilla oli kissa ja tykkäsimme kissan kanssa toisistamme paljon. Mummoni piti luopua kissastakin, koska sain hänen kotonaan niin pahoja allergiakohtauksia. Olen aina halunnut koiran. Lähimmäksi koiran omistamista pääsin, kun anopin koira vietti viimeisiä aikojaan enimmäkseen meillä.
Muistatko
vielä aikaa, kun lapsilla ei ollut vielä turvaistuimia, vaan keikuttiin
etupenkkien välissä ja tapeltiin siitä, kuka sai istua edessä?
Minun piti aina istua takapenkillä turvavyö kiinni, mutta turvaistuimia ei toki tuohon aikaan ollut. Ja jotenkin minulla on sellainen muistikuva, että jossain autossamme takapenkillä oli vain kaksi turvavyötä ja jos joku istui keskipaikalla, niin silloin hänellä vaan ei ollut turvavyötä.
Oliko sinulla mielilelua?
Lempileluni olivat Barbiet ja muut vastaavat nuket kuten Daisy. Sen lisäksi, että leikin barbeilla tein myös itse niille vaatteita ja jopa koulun puutöissä jonkin pöydänkin.
Äidinäitini kanssa samassa kerrostalossa asui nainen, joka oli todella taitava ompelemaan ja hän teki tyttärensä barbeille vaatteita. Jestas mikä barbivaatekateus ja -himo minuunkin iski. Sain vänkäämällä äidinäitini ompelemaan jonkin mekon barbille ja lopulta jopa isäni on ommellut poljettavalla Singerillä barbilleni mekon. Todella harmillista, että nuo mekot ovat kadonneet. Veikkaan, että ne on käytetty aivan loppuun.
Kuvan Superstar Barbien ostin omilla säästöilläni Tikkurilan Sokoksen tulipalon jälkeisestä poistomyynnistä. Barbie on yhä tallessa.
Taikatukka Barbien mukana tuli sellaista nestettä, jolla hiukset sai suoremmiksi. Sen sain isänäidiltä joululahjaksi. Samoin sain häneltä Ken-nuken.
Kaksi Daisy-nukkea sain vanhemmiltani. Hetki meni löytää se oikea morsian Daisyn. Niin on häämekko syöpynyt muistiini, että ei ollut vaikeuksia tunnistaa.
Muistatko mikä sinusta piti tulla isona?
Minulla ei ole ollut sellaista selkeää haavetta, että mikä minusta tulisi isona. Olen varmasti haaveillut kymmenistä eri ammateista kuten kuvataiteilija, arkkitehti, juristi, opettaja, arkeologi, matkaopas, hotellijohtaja, lääkäri. Ammatistani tai koulutuksestani en ikinä haaveillut, se vaan tuli vastaan ja tapahtui.
Olitko kiltti lapsi vai ns. jokapaikan apina?
Sekä että :) Olen ollut lapsena perusluonteeltani kiltti, mutta olen kaivannut ihan hirveästi seuraa. Ainoana lapsena seuraa ei ollut kotona, joten olin todella paljon pihalla ja usein etsimässä itselleni leikkikavereita.
Kuljitko pihalla leikkimässä, kotiavain kaulassa roikkuen?
Kotiavainta minulla ei ollut kaulassa ennen kouluikää, mutta todellakin kuljin pihalla leikkimässä ja myös paljon kavereiden kotona. 70-luvulla kasvatus oli aivan erilaista kuin tänä päivänä, viimeistään viisivuotiaasta olen kuljeskellut ilman aikuisen vahtivaa katsetta pitkin pihoja Olarissa. Kiipeillyt puissa ja niillä vaarallisilla kallioilla muiden lasten perässä.
Kotiavaimen sain sitten, kun koulu alkoi. Äitini oli vielä koulun alkaessa kotona, mutta silti minulla oli avain. Siihen aikaan mentiin kavereiden kanssa usein siihen kotiin, jossa ei ollut ketään ja nautittiin vapaudesta ja eksoottisista välipaloista. Ketsuppia on syöty herkkuna paahtoleivän, hapankorpun ja banaanin päällä.
Nukuitko valot päällä?
Koululaisena välillä. Saatoin lukea jotain jännittävää kirjaa kuten Neiti Etsivää, Kolme Etsivää tai Dana-tytöt ja sitten nukahtaminen hieman pelotti.
Lempiohjelmasi?
En muista, että mitä katsoin televisiosta, kun olin leikki-ikäinen. Ei tainnut tulla Pikku Kakkosta kummempaa katsottavaa. Alakouluajalta lopulta muistan katsoneeni Ritari Ässää.
Kävimme aina silloin tällöin isäni kanssa elokuvissa. Olen nähnyt luontoelokuvia, Disneyn Bernard and Biancan, Bim Mustakorvan ja tietenkin aikansa supermenestysleffan E.T. Muistan, kuinka itkin vuolaasti kun E.T. meinasi kuolla ja isäni yritti supattaa vieressä, että ei E.T. kuole. Mutta Niagarani ei meinannut kuivua lainkaan.
Muistatko ensimmäisen koulupäiväsi?
Todella hämärästi. Muistan, että minulla oli uusi vaaleanpunainen reikäneulepaita ja sen kanssa viininpunainen vakosamettihame. Pääsin samalle luokalle Miran kanssa, joka asui rappukäytävässä meitä vastapäätä.
Keräilitkö jotain?
Olen keräillyt vaikka mitä. Naapurin Mira oli ahkera keräilijä ja hänen vanavedessään aloin keräämään säästölippaita, tarroja ja Bernard ja Bianca purkkatarrakuvia ja keräilyvihko on vieläkin tallessa. Olen kerännyt toki kiiltokuvia ja niitäkin on jonkin verran tallessa. Jonkin aikaa keräilin postimerkkejäkin.
Kuva lainattu https://www.antikvariaatti.net/
Mikä oli lempiaineesi alaluokilla?
Varmaankin kuvaamataito ja ainekirjoitus
Olitko koulukiusaaja?
En ole ollut koulukiusaaja. Joskus koulusamme oli jotain pientä nimittelyä ja olen varmaan ollut muiden mukana nauramassa sille.
Harrastitko jotain?
Voimistelua, nokkahuilun soittoa, pianon soittoa, piirtämistä, maalaamista ja näyttelemistä ainakin. Montaa muutakin harrastusta olen käynyt kokeilemassa kuten balettia ja uimista. Tuohon aikaan koulukin tarjosi paljon harrastuksia kuten nokkahuilu- ja näytelmäkerhot. Lisäksi oli kova lukemaan. Talvisin tykkäsin hiihtää ja lasketella.
Ystäväsi?
Muutimme Espoosta Vantaalle, kun olin toisella luokalla. Silloiset kaverit jäivät ja sain ihan saman tien uusia ystäviä Vantaalla. Kolmannesta luokasta alkaen olen ollut ystävä Kirsin ja Marjukan kanssa ja ystävyytemme jatkuu edelleen. Vuosien varrella minulla on ollut paljon hyviä ystäviä. Osan kanssa ollaan oltu hetken aikaa toisillemme tärkeitä ja osan kanssa ystävyys on jatkunut tai alkanut tauon jälkeen uudestaan.
Mieluisin muisto jostain ensiluokkien tapahtumista?
Minulle on jäänyt mieleen muutto Vantaalle. Espoossa taisin olla F-luokalla ja jokaisella luokalla oli 30-32 oppilasta. Tulin Vantaalle vanhaan koulurakennukseen, jonka vitriineissä oli täytettyjä lintuja. Rehtori vaikutti ainakin sata vuotiaalta. Minulle kerrottiin, että menen luokalle 1-2 A. Oppilaita oli niin vähän, että sillä hetkellä pidettiin yhdistettyä ykkös-kakkosluokkaa. Mietin itsekseni, että tätä eivät kaverit Olarissa uskoisi millään.
Minkälainen oli ensimmäinen opettajasi?
Todella ärsyttävä. Polkkatukka. Nimestä minulla ei ole mitään muistikuvaa. En muista, että opettiko hän meitä koko ekaluokan vaiko vaan osan siitä. Seuraava opettaja oli paljon mukavampi. Minulla on ollut opettajien kanssa sellainen tilanne, että minua on joka vuosi opettanut eri opettaja. Ala-asteen luokan kanssa mietimme, että miksi meidän opettaja tulee aina saman tien raskaaksi. Syyksi arvelimme ihmisen biologian opetusta sekä sitä, että olimme niin ihania lapsia, että opettaja halusi heti omia lapsia oltuaan kanssamme.
Oliko Vanhemmillasi tiukka kuri?
Tavallaan oli, mutta yritin kaikin keinoin kiertää sitä. Lapsuuteni aikaan lapset saivat vapaasti juoksennella pitkin pihoja ja tietenkin käytiin kaikissa niissäkin paikoissa, jotka äiti oli kieltänyt. 70-luvun meininki oli ihan eri tavalla rentoa kuin tänä päivänä. Toki varmasti onnettomuuksiakin sattui paljon enemmän.
Miten perheesi lomaili?
Lomaa vietettiin isäni vanhempien mökillä. Jonkin aikaa olimme mökillä oman perheen kesken tai niin, että isänäiti oli meidän kanssamme. Jonkin aikaa mökkeiltiin yhdessä niin, että isän veli oli perheensä kanssa mökillä myös. Hiihtoloman vietimme isäni kanssa aina isänäidin luona Lahdessa hiihtäen ja lasketellen.
Ala-astevuosinani teimme ensimmäiset risteilymatkat ja sitten ylä-asteella ensimmäiset etelän matkat.
Lempiruokaasi natiaisena oli?
Äidinäidin nakkikastike ja lihapullakastike, isänäidin kaalilaatikko ja isän lihapata ja kanttarellikastike. Niin ja toki ala-asteella pääsin käymään Carrolsissa ja suosikkini oli heidän Clubburger
Tupakoitiinko teillä sisätiloissa?
Ei. Isänä tupakoi, kun olin alakoululainen. Kävin joskus ostamassa isälleni tupakkaa pikkutyttönä lähikioskilta. Siellä toki oli tuttu myyjä, mutta tuohon aikaan monikin kioski myi tupakkaa tarkastamatta ostajan ikää. Tuolloinhan ikäraja oli 16v.
Onko sinulla nykyään omia lapsia?
Olen suorastaan suurperheellinen :) Kolme poikaa.
Ai mahtavuutta, että toteutit tämän ja nämä kaikki kuvat ja muistelot. Ahmin innolla kaiken. Täälläkin oli tuo Superstar Barbie tai ainakin saman näköinen, mutta pinkillä juhlamekolla. Barbiet oli ehdottomasti lelujen aatelia. Muistan tuon tarrakirjan. Miten tuli luettu 3 etsivää, Neiti Etsiviä ja kaikki Viisikot. Paljon kivaa mahtui lapsuuteen, nyt kun oikein muistelee ja kiva löytää yhtäläisyyksiä myös näiden sun muisteloiden kautta.
VastaaPoista<3
Tätä postausta oli niin kiva tehdä ja onhan se yllättävää, miten kaikista vanhoista leluistakin löytyy netistä kuvat. Näin aikuisena en ole ollut keräilyihminen lainkaan, mutta kävihän se taas mielessä, että alkaisinko keräilemään barbeja :D Onneksi minulla ei ole mitään säilytystilaa niille. Tuosta Superstar Barbiesta oli muuten netin perusteella olemassa muutamia erilaisia versioita, yhdellä oli sellainen pinkki leveämpi helmainen mekko.
PoistaOllaan sen verran samanikäisiä, että varmaan monta samaa lelua, ruokaa, tv-sarjaa ja leffaa kuuluu molempien lapsuusmuistoihin.
Kivaa viikonloppua!
Mukava postaus! Kiva tutustua näin sinuun enemmän. Kesät minäkin vietin vanhempieni mökillä. Viisikoita luin erityisesti valoisina kesäöinä. Ja voi mahtavuutta, kun kävimme vanhempieni kanssa risteilyillä. Lapsuuden kultaiset ajat, niitä on mukava muistella!
VastaaPoistaKiitos :)
PoistaMinäkin ole lukenut kaikki Viisikot, tykkäsin niistäkin, mutta Neiti Etsivät oli suosikkini. Ruotsin risteily oli mahtava kokemus, karkkiostoksia suunnitteltiin viikkoja etukäteen :D
Kivaa viikonloppua!
Ihana juttu ja idea. Barbit vaan pysyvät suosikkeina ja Neiti Etsiviä on itsekin tullut luettua.
VastaaPoistaKiitos :) Oli kiva muistella lapsuutta. Olen naureskellut, että tämä nykyinen koronaelämä on vähän kuin oltaisiin palattu 80-luvulle. Ei silloin oltu koko ajan menossa joka paikkaan vaan oltiin lähinnä kotona. Kaupat oli auki arkisin klo 18 ja lauantaisin klo 13. Ravintoloissakin tuli valomerkki 23:30 :D
PoistaIhana postaus, kiitos. Me keräiltiin vihkoon aina auton rekisterinumeroita, jotka ajoivat kotikadun ohi. Näin vanhempana kuulostaa kyllä aika hassulta hommalta:)
VastaaPoistaNyt kun mainitsin tuon rekisterinumeroiden keräämisen, niin aloin muistelemaan, että joku lähipiiristäni on harrastanut sitä myös. Ainakin 70-luvulla ei myös 80-luvulla oli läänitunnuksen mukaiset kilvet ja tuohon rekisterinumeron keräilyyn liittyi jotenkin se, että piti kerätä rekkareita, jotka eivät alkaneet oman alueen kirjaimella. Muistaakseni niistä harvinaisemmista sai enemmän pisteitä, tyyliin Ahvenanmaan rekkari. Kaikenlaista sitä voi keräillä ja vieläpä kilpailla keräilyllä :)
PoistaKivaa viikonloppua!
Tämä oli kiva aikamatka lapsuuteen minullekin. Minulla on oli ensimmäisenä koulupäivänä ruskeat - tietenkin, koska vuosi oli 1978 - samettihousut ja kun avasin maitopurkkia (sellaisia 2dl jugurttipurkin oloisia) niin maito kaatui. Muuta en siitä päivästä muista.
VastaaPoistaKolmet etsivät ja Neiti etsivät ja itse asiassa pienen kirjaston kaikki muutkin lastenkirjat tuli luettua 😊 mutta barbeja minulla ei koskaan ollut. Luultavasti en edes halunnut, mutta voi myös olla että takana oli jotain vanhempien periaatteellisia syitä.
Muistan selvästi ne vaaleat maitopurkit :) Me söimme jossain vaiheessa koulussa luokassa ja teimme pienen pilan keittiölle. Avasimme maitopurkin foliokantta hieman ja sujautimme maitopurkkiin substral-pötkön (luokan kasveja hoidettiin substralilla). Palautimme maidon muiden tarvikkeiden mukanan keittiöön ja sen sai sitten joku lapsi ruokalassa. Väri oli aivan karmea, joten maidosta oli valitettu keittiöön. Maito lähti palautuksena Valiolle. Jostain ne keittäjät olivat selvittäneet, että kuka sen pilan oli tehtynyt ja tulivat torumaan meitä. Valion laboratorio oli selvittänyt, että maidon joukkoon oli laitettua liitua. Koko luokkaa vaivasi asia pitkään: onko substral pelkkää huijausta vai onko Valio laboratorio ihan surkea :D
PoistaSiihen aikaan kirjaston valikoimat olivat sen verran pieniä, että oli ihan mahdollista lukea melkein koko tarjonta lävitse. Minäkin olin lukenut melkein kaiken. Jossain vaiheessa oli pakko laajentaa aikuisten puolelle :)
Kivaa viikonloppua!
Ihana postaus ja mukavaa luettavaa. ❤️ Tästä haasteesta voisin ottaa itsekin kopin. Pitää pistää haaste korvan taakse. 😊
VastaaPoistaOta ihmeessä haasteesta koppi :) Minusta postausta oli kiva kirjoittaa ja yllättävän helposti googlella löytää kuvamateriaali menneiden vuosikymmenten tavaroista, ruuasta ja tapahtumista.
PoistaKivaa viikonloppua!
Ihana postaus ja nuo kuvat ovat todella nostalgisia! Hauska haaste ja todellinen aikamatka sinun lapsuuteesi. Minullakin oli sekä Barbie että Cindy. Cindy oli enemmän tyttömäinen ja sillä oli pidempi tukkakin. Minä ompelin itse barbeille vaatteita ystäväni kanssa. Hauskaa puuhaa ja äiti antoi aina kangastilkkuja vaatteisiin.
VastaaPoistaNeiti Etsivä -kirjat olivat omia suosikkeja mutta luin myös paljon muutakin. Olin meillä Espoossa kirjastoauton vakioasiakas. Kun lasten/nuortenkirjat oli luettu siirryin aikuisten kirjoihin. Kirjastotäti vähän toppuutteli kun lainasin Dostojevskin Rikos ja rangaistus -kirjan mutta sekin meni monien muiden venäläisten klassikoiden kanssa.
Minä muistan kyllä Cindyn. Ainakin jollakin kaverillani oli Cindy. Ei ole ihan poissuljettua, etteikö minulla olisi joskus ollut sellainenkin :)
PoistaMinun lapsuuteni aikaan kirjaston lastenosasto oli sen verran pieni, että oli mahdollista lukea se kokonaan lävitse. Melkein kokonaan luin minäkin ja sitten piti siirtyä aikuisten osastolle. Venäläisiä klassikoita en lapsena ikinä lukenut ja heikosti olen lukenut niitä aikuisenakin. 10-11 vuotiaana lempikirjani oli ensin Tuulen viemää ja sitten Sinuhe egyptiläinen :D Toki niiden Neiti Etsivien rinnalla :D
Kivaa viikonloppua!
Ihanan nostalginen postaus. <3 Tosi paljon yhteistäkin oli (mm. seurakunnan kerho, kirjat, Ritari Ässä ja Barbiet), mikä ei ole ihmekään, kun ollaan oltu lapsia samoihin aikoihin (minä olen sinua kolme vuotta nuorempi).
VastaaPoistaKiitos :)
Poista70-luvun lapsilla on varmasti paljon samoja muistoja. Tuolloinhan iso osa väestöstä eli aika samalla tavalla, eikä ollut kaikesta tsiljoonaa vaihtoehtoa. Minusta on ihanaa, kun netistä löytyy hyvin kuvia tuon ajan tavaroista ja tapahtumista. Tuosta vaan löytyi kuvat barbiestakin. Ja ajattele, silloin ei ollut kännyköitä ja aloin juuri miettimään, että olikohan meillä 70-luvulla mustavalkotelkkarikin :)
Kivaa uutta viikkoa!
Tämä oli niin kiva ja aiheutti nostalgiaa ja monta muistoa. Kiitos <3
VastaaPoistaOih... olipas mukava ja tosiaan samankaltainen kuin mun saama haaste.
VastaaPoistaNiin ihanin "kellastunein" kuvin olit täydentänyt kertomaa.
Oli kyllä niin kivaa kaivella vanhoja kuvia ja niiden myötä sitä tulvi muistoja mieleen... siksipä jatkan ahkeraa kuvaamista edelleen... on se visuaalien muistijälki hyvä ja helppoakin näin digiaikaan!
Vanhoja kuvia on tosiaankin kiva katsella. Minua hieman vaivaa se, että viimeisen 20 vuoden kuvat ovat vain kovalevyllä. Kunpa joskus olisi aikaa ja innostusta tehdä valokuvakirjoja.
Poista