Hidasta elämää

Muutama vuosi sitten elämän hidastaminen oli trendikästä. Piti hypätä pois oravanpyörästä ja pienentää elämänpiiriä. Olen  tahtomattani ryhtynyt, toki pahasti jälkijunassa, hidastamaan elämääni. Kesäisin elämän hidastaminen tuntuu hyvältä. Voisin tuijotella laineita tai perhosen lentoa lähes loputtomiin. Mutta näin talvella sekä syksyllä uusi hitaampi elämäni on lyhyesti ja suorasukaisesti sanottuna helvetin tylsää!  

Kotona hissuttelu, Netflixin tai kirjan äärellä pilkkiminen ei ainakaan tällä hetkellä ole lainkaan minun juttuni. Eihän sitä tiedä, vaikka siitä vielä tulisi minun juttuni. Mutta tällä hetkellä ajatuksenani on, että heti kun voimani palautuvat, niin haluan ehdottomasti tehdä jotakin tai mennä johonkin! Nyt vaan en jaksa.

Olen joskus naureskellut sitä, että ilman Hra Kepposta saattaisin mennä itseni uuvuksiin. On hyvä, että minulla edes tuollainen kevyt Hra Keppos-pallo jalassa. Hra Kepponen maadottaa minua kotiin ja minä puolestani vedän Hra Kepposta irti kodista. Voisi luulla, että aivan erilaiset menemishalut ovat parisuhteen kannalta ongelmallisia. Asiasta voisi tulla ongelma, jos emme olisi joustavia. Minä allokoin ison osan lomaani mökillä olemiseen ja viikonloppuja kotona olemiseen ja menen paikkoihin usein ystävieni kanssa. 

Tänä syksynä hoitamattomasta diabeteksestä johtuva väsymykseni on pitänyt minut siis hissuttelemassa kotona. Välillä tuntuu, että elämä lipuu täysin ohitseni, kun en jaksa oikein mitään. Harvoin on pitänyt miettiä, että mistä bloggaisin. Yleensä olen käynyt jossain tai päässäni on paljonkin ajatuksia, joita olisi mielenkiintoista jakaa. Nyt joudun bloggaamaan tylsyydestäni. Päässäni ei liiku mitään enkä ole tehnyt mitään.

Jotain olen sentään tehnyt. Olen katsellut pitkästä aikaa liian paljon suoratoistopalveluita - tosin ajoittain silmät kiinni.

Maininnan arvoiset katsotut sarjat:

-Bridgerton /Netflix
Ihanaa hömppää, hienoa pukudraamaa uudella twistillä, vetävä joskin tosin ennalta arvattava juoni. Miespääosan esittäjä on yksi kauneimmistä ihmisistä ikinä valkokankaalla.

 

-Little Big Lies /HBO
Toinen kausi. Tykkäsin ensimmäisestä kaudesta ja toinen kausi ei minusta pettänyt lainkaan. Edes Nicole Kidmanin kiristetty naama ei häirinnyt. Meryl Streep oli erinomainen lisä kakkoskauteen. Aivan puistattavia henkilöhahmoja.

 

-The Flight Attendant /HBO
Murhamysteeri on osittain kasvutarina ja välillä juoni lähtee aivan laukalle. Ihan viihdyttävä sarja. Sympaattiseksi heittäytyvä naispalkkamurhaaja oli sarjan paras hahmo.

 -Undoing /HBO
Murhamysteeri etenee varsin verkkaisesti, mutta Nicole Kidmanin ja Hugh Grantin suoritukset ovat sen verran hyvät, että äkkiähän tuokin oli katsottu

-Keisari Aarnio/Ruutu+
Minua on kiinnostanut Aarnion tapaus erittäin paljon. Se on koko ajan kuulostanut aivan uskomattomalta, että miten tuollainen pysyi niin pitkään salassa? Sarja etenee välillä hieman puisevasti, mutta se varmaan kuvaa hyvin, kuinka vaikeaa on ollut saada selvää tapahtumista.

Aina välillä olen väsymyksestä ja ruudun tuijottamisen helppoudesta pyristellyt muihin hommiin. Kodin suursiivous ja järjestely on edennyt, tosin isoin kiitos kuuluu hieroja-kosmetologilleni. Olohuoneesta päätellen prosessimme on jotenkin takaperoinen, koska olohuone tulee päivä päivältä sekaisemmaksi. Olohuone on muuttunut osittaiseksi kierrätyskeskukseksi, tavaroita menossa kierrätykseen tai kaatopaikalle ja aina välillä jotain uusia tulossa. Esimerkiksi kirjoituspäivän saldo oli kaksien laskettelumonojen ja yksien murtsikamonojen siirtyminen uuteen kotiin. 

Vihdoinkin Ikean erittäin huonolaatuinen lipasto on purettu paikaltaan ja se odottaa lajittelukeskuksessani pois kuljetusta. Uusi odottaa huonekaulukaupassa noutoa

Valitettavan vähäiseksi minulla on jäänyt ulkoilu ja muukin liikunta. Siihen on pakko saada muutos. Tässä hitaan elämäni aikana olen monesti ehtinyt suunnittelemaan, kuinka panostan liikuntaan. Kunpa nyt vaan saisin suunnitelmani käytäntöön. Minä olen ehdottomasti talvi- ja lumi-ihminen ja olenkin ollut niin tyytyväinen lumesta. Toki jos olisi saanut toivoa, niin vähemmän lunta kerrallaan olisi ollut mieluisampi vaihtoehto.

Laiskuuteni ja sohvaperunuuteni on kohonnut jopa sille tasolle, että poreammeeseen meneminenkin on raskasta. Pitäähän siinä peseytyä ennen ja jälkeen. Energiaboosti olisi erittäin tervetullut.

Tämän postauksen kirjoituksen ja julkaisun välillä olen ehtinyt siirtyä pieneen irtiottoon mökille. Pakkasta ja lunta riittää, mutta torstaina paistoi aurinko. Tulimme ystäväni Ilonan kanssa mökille päivänvalossa läpi lumisen satumaailman. Hitaalla käyvät aivoni väläyttivät lähtötohinoissa ajatusta ottaa lumilapio omalta pihalta mukaan. Se osoittautui hyvin tarpeelliseksi.  

Laskeudun täällä mökin rauhassa viikonloppuun. Viikonlopun ohjelmana olisi kahvit kaverin kanssa, sohvan paikallaan pitämistä, sängyn paikallaan pitämistä ja Areenasta ajattelin alkaa seuraamaan Traces - Jäljet sarjaa. Jos saan vielä tehtyä pari pientä kävelylenkkiä ja sortteerattua yhden laatikollisen tavararoita, niin olen saavuttanut kunnianhimoisen tavoitteeni. Aika hidasta vai mitä?

Kivaa perjantaita ja alkavaa viikonloppua!