Wanna be luontokuvaaja

Yksi kesähaaveistani oli saada kivoja luontokuvia. Yksi suurimmista haaveista oli peurakuva.

Maalaismummolassa Kirkkonummella on todella paljon peuroja ja jos ajaa hämärässä peuroja tulee vastaan yleensä aina. Olin ajatellut yhdistää ulkoilun ja kuvauksen vierailulla Porkkalanniemeen. Wanna be luontokuvaukseni koki ensimmäinen kolauksen. Kotona lomapakkaustohinoissa järjestelmäkamerani oli jäänyt kotiin. Päätin sitten panostaa auringonlaskun valokuvaukseen, koska siinä kännykkäkameralla saa ihan yhtä hyviä kuvia kuin järkkärilläni.
 



Teimme kävelylenkin Porkkalanniemessä  ja menimme näköalapaikalle ihailemaan auringonlaskua. Näköalapaikka on korkealla kalliolla. Kauniin merimaiseman äärellä on ihana istua, koska siellä on kunnon pöydät ja penkit. Lähettyvillä on myös keittokatos ja puucee. Emme olleet ainoat paikalla, retkelijäpariskunta oli pystyttänyt telttansa näköalapaikan viereen. Aion mennä Porkkalanniemeen retkeilemään uudestaankin.

Auringonlaskun ihailupaikka on kartalla vasemmassa yläreunassa lähellä paikkaa Lokki

Joka kerta hieno auringonlasku jaksaa ilahduttaa minua. Olisipa mahtavaa joskus asua asunnosta, josta näkyisi komeita auringonlaskuja.

Minulla on miestäni parempi hämäränäkö ja siksi minä yleensä ajelen Kirkkonummen mökkimatkat. Tapani mukaan hyppäsin rattiin ja vielä miehelle sanoin, että aion ajaa tosi hitaasti, koska tienpenkat ovat osittain puskaiset ja metsäiset eikä ikinä tiedä, että mitä sieltä pusikosta juokseen eteen.

Kovin pitkälle emme ehtineet ajaa, kun näin metsänreunassa todella ison uroshirven. Iskin jarrut pohjaan ja aloin kiihkeästi komentamaan Hra Kepposta kuvaamaan hirveä. Hra Kepponen ei nähnyt hirveä lainkaan. Hra Kepponen oli varma, että hirvi juoksi jo pois, mutta otti kuitenkin muutamia valokuvia tienreunasta. Jos vaikka tilanne olisinkin sellainen, että hän ei vaan huomaa isoa uroshirveä.

Ei näy hirveä enää. Vai näkyisikö sittenkin?

No mikäs se sieltä pienestä takaikkunasta näkyykään? Hirvi tietenkin. Sarvetkin näkyvät.

Kyllä se Hra Hirvi siellä tienposkessa on ruokailemassa

Wanna be luontokuvaaja oli tässä kohtaa hyvin pettynyt. Olisi ollut mahdollista peruuttaa vähän ja saada loistavat hirvikuvat. Jos vaan assistenttini olisi ollut havainnointikykyisempi. Kohtuullisia kuvia olisi voinut saada jopa tuostakin kohdasta. Hirvi ei tuntunut autosta välittävän yhtään, vaan jatkoi ruokailuaan.

Jatkoimme matkaa ja seuraavaksi tiellä oli peuroja. Wanna be luontokuvaaja oli innoissaan. Peruakuvamahdollisuus! Yhdellä peuroista oli jalka loukkaantunut ja sillä oli vaikeuksia päästä tienpiennar ylös. Peura töllisteli siinä meitä eikä pitkät valotkaan tuntuneet sitä haittaavan. Nyt Hra Kepponen pystyi paikkaamaan ohi mennen hirvikuvausmahdollisuuden ottamalla tsiljoona peurakuvaa. Mahtavaa!

Mökillä iski pettymys. Kännykkäkamerassani on ihan kohtuuhyvät hämäräkuvaustoiminnot ja ennen kaikkea siinä on optinen zoomi. Valitettavasti assistenttini ei ollut ottanut yhtään zoomattua kuvaa. Hra Kepposen kännykkän zoom on kuulemma surkea ja kuvaustilanteessa Hra Kepposelle ei tullut mieleen, että hän itse osti minulle uuden kännykän lahjaksi juurikin kameran ja etenkin zoomin takia :D

Kolme peuraa, takajalkansa loukannut on tiellä. Missä se zoomattu kuva on?

Aion velvoittaa Hra Kepposen ajeluttamaan minua Porkkalanniemellä koko loppukesän tai kunnes saan jonkin kohtuullisen luontokuvan :) 

Seuraavana päivänä Hra Kepponen vei minut kuvaamaan dronella viljapeltoa. Kyseessä ei ymmärtääkseni ollut epätoivoinen yritys korvata peurakuvia tyylikkäillä viljankorsikuvilla ;) Kävin treenamassa jälleen dronen käsittelyä. Sain iloa elämääni ihan vaan pellon kuvaamisesta.

Peurakuvauksiin ei tarvitse enää mennä. Wanna be luontokuvaaja on saanut kuvansa.

Norjan Lofooteillakin piti kytätä tienpientareita, koska hyvin yllättävissä kohdissa ja lähellä ajorataa saattoi olla lampaita. Jo pidemmästä matkasta huomasin, että nyt on tienvarressa lammasta isompi kaveri. Vilkku päälle, ajo viereeen, ikkuna auki ja ei muuta kuin kuvaamaan. Tämä neiti hirvi ei meistä piitannut lainkaan vaan jatkoi muina hirvinä horsma-ateriaansa.

Hirviasiantuntijat kuten vaari sekä metsästävä työkaveri sanoivat että kyseessä olisi ylivuotinen vasa, joka on siis lähtenyt viettämään itsenäisen naaraan elämää.

 Hittoako töllötät Kepposka?

Kiinnostaa sinua luontokuvaus? 

Mikä on paras kuvasi tai kuvauskokemuksesi?

Kivaa sunnuntaita!