Nöyrtyminen

Taas on ollut aika nöyrtyä.

Ehdin jo hetken tuntemaan, että arkeni voisi olla ellei jopa pitäisi olla enemmän ja parempaa.

Enemmän itsetehtyä, monipuolisempaa ja kekseliäämpään ruokaa, enemmän liikuntaa, enemmän sosiaalisia kontakteja työn ulkopuolella, siistimpi koti, harrastus itselleni ja uusi kevät garderoobi. Ja enemmän jotain vaihtelua.

Pieni tyytymättömyys hiipi mieleeni. Tahdon mielenkiintoisemman ja paremman arjen. Ansaitsen parempaa.

Maailmankaikkeudella on usein tapana iskeä minua tyytymättömille näpeilleni, antaa pieni muistutus siitä, kuinka onnekkaassa asemassa olen. Näpäytykseen en tarvitse elämän perusrakenteet rikkovia mullistuksia. Siihen riittää sairasteluputki. Yksi kunnon vatsatauti ja olen nöyrtynyt.

Haluan takaisin sen tutun arkeni! Arvostan sitä. Lupaan vaalia sitä (realistina vähintään kesälomaan saakka).

Keskimmäiselle nousi kuume 10 päivää sitten. Kuopus toi päiväkodista vatsataudin viikonlopuksi. Sen jälkeen keskimmäinen ja kuopus vaihtoivat lennosta taudit päikseen. Esikoisella ei käynyt tuuri, koska hän nappasi molemmat taudit yhtäaikaa ja entistä rajumpana. Viime yö oli aivan järkyttävä emmekä selvinneet ilman omaisuusvahinkoja. Yksi kappale patjoja on lopullisesti menetetty.

Kun kotona on vuori oksennus- ja ripulipyykkiä, kolme kuumepotilasta ja omassa mahassa myllää vähintään psykosomaattiset oireet, olo on nöyrä. Onni löytyy tavallisesta arjesta! Tahdon sen takaisin!

Pysykää terveinä!