Työstressin syynä oli se, että käytännössä kadotin koko helmikuun.
Tuntuu uskomattomalta suoritukselta, mutta niin siinä kävi. Ensin olin työmatkalla viikon Azerbaijanissa ja melkein koko työaikani meni paikallisiin asioihin. Sen jälkeen ehdin tehdä puoli päivää töitä express passin haun lomassa. Sitten lähdin alkavassa flunssassa Hollantiin ja kotiin palattuani jäin kunnolla flunssaisena sairauslomalle.
Tuulinen Kaspianmeri ja muutama lokki. Kuva Bakun rantabulevardilta.
Paranin viiden päivän levolla ja ehdin heittää yhden tehokkaan ja pitkän maanantaisen työpäivän, jonka jälkeen jatkoin minihiihtolomalle. Laskettelulomasen jälkeen palasin töihin torstaina ja illalla kuume palasi. Perjantaina oli sairauslomalla. Maanantaina lääkäri sitten totesikin varsin tymäkän keuhkoputkentulehduksen, jota podin koko viikon. Normaaleja työpäiviä kertyi kuukaudessa kaksi ja puoli.
Bakun rantabulevardin "jättibonsait"
Sairastellessani en lukenut sähköpostejani, mutta toki verenpaineen nostattamikseksi tarkkailin, että millä vauhdilla uusia sähköposteja kilahtelee. Ihan kaikkein kiireellisimmät yritin otsikoiden perusteella arpoa ja ohjailla työkaverille hoidettavaksi. Puhelinkin kilkatteli, mutta vastaamisen sijasta nukuin ja löhösin television edessä.
Kolmen viikon rästien äärelle paluu sujuikin yllättävän hyvin. Suotta melkein ahdistuin ;) Töistä tullessa piti ottaa pienet päikkärit. Tavoitteena on viikon loppuun mennessä on rästilistasta hoidettu ainakin 80% niistä, joita aika ei ole vielä hoitanut pois. Ensi viikolla minulla on vielä lomarahavapaapäiviä, joten uskomatonta kyllä, niin normaali toimistoelämä koittaa maaliskuun puolivälissä.
Outo ajankulku välillä vain vahvistuu. Yksittäinen päivä voi tuntua hyvin, hyvin pitkältä. Samaan aikaan kuitenkin kokonaiset kuukaudet vain katoavat. How wierd is that?
Anyways, oikein mukavaa alkanutta viikkoa! Maaliskuu on kevätkuukausi. Ihanaa :)
Keskimmäinen Messilässä
Tuota kun lukee niin huomaa välillä hyviä puolia omassa työssään; meillähän se menee onneksi niin että seuraava vuoro jatkaa...
VastaaPoistaSe on kyllä hyvä puoli, että töissä ei kerry päiviltä tai viikoilta rästejä. Niiden perkaaminen on aika epämiellyttävää :(
PoistaNäin se menee. Kännyköiden ja sähköpostien vuoksi sitä tulee stressattua töitä sairauslomallakin ja työhommat tavoittavat sinut kotiin. Ei ihme, jos ahdistaa töihinpaluu... Mutta kun kynnyksen yli pääsee, niin kyllä se siitä. Tervetuloa maaliskuu ja entistä valoisammat päivät (myös täällä Koreassa!)!!
VastaaPoistaTyöajan joustavuuden ja hyvien etätyömahdollisuuksien kääntöpuoli on tosiaan se, että työt tavoittavat aina. Ajasta ja paikasta riippumatta. Hyvässä ja pahassa.
PoistaOlet ihan oikeassa, kun rästin purussa pääsee vauhtiin, niin loppu sujuu jo melkein itsekseen. Lisääntynyt valo on ihanaa. Enää ei tarvitse ajella säkkipimeässä aamulla töihin :)
Hyvä, että olet saanut itsesi kuntoon! Yllättävän äkkiä yleiskunto sairastaessa laskee, ainakin mulla.
VastaaPoistaHuomaan saaneeni ihan uutta virtaa nyt, kun viimein sai kääntää maaliskuun esiin. Ilmassa tuoksuu selkeästi kevät. Rakastan maaliskuun tuomaa iloa siitä, että pimeys on voitettu -vihdoin!
Voimia arkeen ja hyviä vapaita ensi viikolla!
Kyllä tuollainen pitkittynyt sairastelu tosiaan laskee yleiskuntoa. Onneksi nyt ainakin tuntuu siltä, että tauti on selätetty ja antibioottikuuri syöty. Aamuisin on ihan eri fiilis lähteä töihin, kun on valoa. Ihanaa, että tästä vaan valon määrä lisäntyy.
PoistaValoa ja iloa viikkoon :)
Täällä ilmoittautuu kohtalotoveri, joka sinnitteli flunssassa töissä tietäen nuo peevelin rästit. Yhden päivän makasin kotona, kun ääni ei enää kulkenut. Ja lopputulos: nyt on hiihtoloma ja minulla korva, sivuontelo ja keuhkoputken tulehdus. Olisi pitänyt sairastaa vaakatasossa...
VastaaPoistaMies sanoikin " ei ne sulle patsasta työpaikan pihaan tee. Nyt jäät kotiin". Liika tunnollisuus ei aina ole hyväksi, mutta hitsit, kun sen tietäää, että ne sähköpostit ja puhelut kasautuu ääntä nopeammin!
Onpas harmillisen huono ajoitus sairastella hiihtoloman aikaan :( Pikaista paranemista sinulle!
PoistaTiedän tunteen, että tekee töitä puolikuntoisena, että ei tule pahoja ruuhkia, vaikka ei pitäisi. Pitäisi vaan muistaa hoitaa itseään ja levätä. Tosin välillä nämä tauditkin ovat niin omituisia, että joskus on vaikea tietää, että minkälaista lepoa tai hoitoa tauti vaatii. Yllättävän laimeita tautejakin on ollut tänä talvena kierrossa. Tuollaista ei sinänsä saisi kirjoittaa, ettei vaan tule manatuksi sitä päiväkausien influenssaa meille ;)